Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Kun ostimme talon ja auton aikoinaan, niin elin jonkun asteisessa osamaksu"helvetissä" 10 vuotta. Kokoajan piti ostaa uutta hienompaa televisiota ja tietokoneiden ja läppäreiden piti olla sitä kaikista uusinta uutta. Joku 4 vuotta sitten, kun ei ollut enää vähään aikaan ollut mitään osamaksuja ja visakin oli kokonaan maksettu niin heräsin. Nyt en ole ostanut viimeiseen 2 vuoteen yhtään mitään. Tai no vuonna 2016 ostin itselleni 6 paria alushousuja ja 10 parin paketin sukkia=). Eipä tuota rahaa säästöön tahdo jäädä vieläkään, mutta helpompi hengittää, kun ei ole velkoja. Välissä on ollut työttömyyttäkin, mutta kun ei ole velkaa, niin hyvin on pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua tätä merkkivaate-buumia.
Meillä ostetaan alesta (joskus jopa niitä trendejä), käytettynä ja uusina, mitä ei näistä löydy.
Katsotaan sekä hintaa että laatua. Vaatetta ei tarvitse olla mahdottoman paljon, helpottaa ihan arjessakin, säilytystila riittää ja pyykkiä vähemmän.
Mitähän meistäkin ajatellaan, kun molemmat työkyvyttömiä ja lapsilla popin ulkovaatteet ymv. Ei ole lainalla ostettu vaan alennus myynnistä - pari kymppiä enemmän mitä joku prisman parempi laatuinen puku. Saa myös hyvin myytyä eteenpäin eli kierrätystä. Tosin lapsillani on merkki ulkovaatteet ja muutamia sisävaatteita joita puetaan parempina vaatteina. En ole törmännyt lähipiirin kotiäideissä keneenkään, joka olisi ihan sekaisin lastenvaatteista. Moni ajattelee käytäntöä, mikä väri sopii myös pikkusisaruksellekin jne. Ei kannata haukkua mielessään heti jokaista merkkivaatteiden ostaja äitiä. Itse haluan pitää lapseni kuivana ja lämpimänä tuolla ulkona. Liian monta päiväkoti lasta olen hoitajana nähnyt joilla on päällä sellaiset ryysyt joissa lapsi kastuu heti tai palelee. Sitten ihmetellään miksi lapsi on kipeänä taas...maalaisjärki tässäkin asiassa :)
Mulla taas lähti tämä kirppari-innostus vähän lapasesta kun jäin töistä pois. Sitä halusi etsiä aarteita pienellä budjetilla. Olen ostanut lapselle merkkivaatteita jopa Fidalta, Kierrätyskeskuksesta ja Spr:n kontista. Uff:lla oli viime viikolla kaikki lasten vaatteet 2 € ja tällä viikolla 1€. MLL kirpparitkin pitävät tammikuussa alennuksia. Fidalla oli viime viikonloppuna kaikki puoleen hintaan.
Sitten taas noilla itsepalvelukirppareilla on joskus jopa edullisemmat hinnat, koska myyjä haluaa saada lopulta pöytänsä tyhjäksi. Toisaalta hintatietoisempia merkeistä ollaan itsepalvelukirppareilla.
Mä ostin Fidalta todella hyväkuntoisen Pop:in takin 7 €:lla! Se oli löytö!
Ei hyvää päivää.
Itse olen huomannut tuota ihme hysteriaa juuri niissä äideissä, joilla ei sitä rahaa ole, ihmetellyt että miksi pienituloiset perheet käyttävät rahansa johonkin uskomattomaan p*skaan, jolla yritetään (n)ostaa statusta.
Nykyään kyseisiä statusjuttuja nähdessäni tulee ensimmäisenä mieleen, että kuinkahan PA tuokin perhe on :D kääntynyt siis itseään vastaan koko hysteria/status.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tarinan jakamisesta! En ole itse hypettäjä enkä nähnytkään monia noista merkeistä. Mutta kymppitonni kahdessa vuodessa kahden lapsen vaatteisiin ei silti kuulostaihan kamalalta. Jos/kun kaiken ostaa uutena ja vaatteita on runsaasti, lähelle tuota summaa rahaa voi kyllä mennä "normaalimmallakin" vanhemmalla.
Merkkimamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ihan yks nuori bloggaaja, jolla kaksi pientä lasta. Ei käy töissä ja mieskin taitaa olla opiskelija. Silti on lapsilla merkikampetta päällä lähes aina...
Taidan tietää ketä tarkoitat. Elää miehen vanhempien rahoilla.
Mistä näitä "miehen vanhempia" jotka on noin pöhköjä oikein löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskin just, että mulla on vaatevelkaa 1000 €. On ollut enemmänkin. Toi on ainoa velkani opintolainan lisäksi. Ottaa päähän todella raskaasti. Erosin syyskuussa ja sen jälkeen on mennyt 700€ vaatteisiin ja kenkiin. Merkkivaatteita isoilla alennuksilla... Yksi merkkilaukku, merkkikengät, kallis talvijuoksupuku, villaneule... En edes pystynyt palauttamaan mieleeni, mitä kaikkea olen ostanut. En osaa täyttää sitä tyhjyyttä. Edes itkeä. Olen jotenkin vieraantunut kaikesta ja vaatteilla ym. paikkailen rikkinäistä sydäntä. Olen luvannut, etten osta vuonna 2017 yhtään vaatetta tai kenkää tai laukkua. Sekoan varmaan seuraavaksi meikkeihin. Juon välillä myös liikaa (viiniä). Syksyllä on ollut parit todella kovat lärvit (litra viiniä mennyt illassa, jälkik. laskettuna). Tyhjä ja yksinäinen, turvaton(?) olo. Minähän tähän auttaisi??
Vierailija kirjoitti:
Laskin just, että mulla on vaatevelkaa 1000 €. On ollut enemmänkin. Toi on ainoa velkani opintolainan lisäksi. Ottaa päähän todella raskaasti. Erosin syyskuussa ja sen jälkeen on mennyt 700€ vaatteisiin ja kenkiin. Merkkivaatteita isoilla alennuksilla... Yksi merkkilaukku, merkkikengät, kallis talvijuoksupuku, villaneule... En edes pystynyt palauttamaan mieleeni, mitä kaikkea olen ostanut. En osaa täyttää sitä tyhjyyttä. Edes itkeä. Olen jotenkin vieraantunut kaikesta ja vaatteilla ym. paikkailen rikkinäistä sydäntä. Olen luvannut, etten osta vuonna 2017 yhtään vaatetta tai kenkää tai laukkua. Sekoan varmaan seuraavaksi meikkeihin. Juon välillä myös liikaa (viiniä). Syksyllä on ollut parit todella kovat lärvit (litra viiniä mennyt illassa, jälkik. laskettuna). Tyhjä ja yksinäinen, turvaton(?) olo. Minähän tähän auttaisi??
Voi surku. Lohdutuksena viin kertoa, et ainakin reflektoit sun tilannetta tosi hienosti. Voisit hyötyä terapiasta. Kannattaa ainakin jatkaa asioiden syy seuraus suhteiden pohtimista, omien tunnetilojen ja toiminnan tarkkailua ja jutella vaikka ystävälle ja kirjottaa esim päiväkirjaa. Viini asiaa edelleen kannattaa tarkkailla, joskin yhdet kahdet lärvit ei vielä onneksi ole mitään ihan fataalia. Kaikki on varmasti korjattavissa. Tsemppiä! Kun tekee mieli ostaa, tee vaikka kymmenen punnerrusta tai jotain, millä saat ajatukset pois ostamisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isovanhemmat ja miehen setä ostaa. En osta lapsille massoittain vaatetta koskaan, mutta kun ostan niin yritän valita laatua, esim. ne popin haalarit. Miehen vanhemmat ostaa miehenkin vaatteet, merkkikamaa aina. Eikä olla edes pyydetty, mutta he haluaa. Viimeksi olivat ostaneet muksuille uuden ipadin. Itse ei koskaan ostettaisi ipadia, riittäisi halvempikin.
No, jääpähän meillä enempi rahaa säästöön omaa asuntoa varten kun joku muu maksaa esim. lasten pakolliset vaatteet ja harrastuskamat. Ollaan kuitenkin aika pienituloisia, nettotulot yht. 3000e/kk.
Toki ymmärrän että se voi lämmittää joidenkin mieltä, kun voi kateuden sammuttaa sillä "niillä on kuitenkin kilo velkaa" - kuvitelmilla. Meillä on 0e velkaa. Ei omisteta edes luottokortteja. Eli ei kaikki ole korviaan myöten veloissa, vaikka olisi pienet tulot ja vähän kalliimpia tavaroita.
Itse kiinnitin huomiota kuinka jotkut vaatteet maksoivat käytettyinä saman verran, kuin uudet tavalliset. Tästä se vähän niinkuin alkoi. Tosin tämä ei ollut vielä sitä ns tyhmää kauppaa. Ostin kirppikseltä paljon ihania vaatteita, me&i, småfolk, pop jne. Myin ne myös käyttöjen jälkeen samalla summalla, osan vielä kalliimmalla kun mitä olin tosiaan itse siitä maksanut. Sit laitoin lapset perhekerhoon ja kiinnitin huomiota siihen, miten JOKAISELLA oli me&i vaatteita ja meillä sattui olemaan perus H&m kuteet. Alkoi nolottamaan ja oli pakko päästä samalle vaatelinjalle muiden kanssa. Näin kaapit täyttyivät milloin mistäkin. En ollut niinkään tietyn merkin perään vaan kaikkien. Pian ei enää kelvannut ne kirpputorilta ostetut tai cittarin alesta löydetyt ulkoiluvaatteetkaan vaan tutkin päivät pitkät missä olisi ticketiä tai muuta halvalla. Tein kyllä ihan hyviä löytöjä, laadukkaita halvalla. Mutta joo, sitten alkoi jo ärsyttämään se samanlaisuus. Ja aloin avaamaan silmiäni. Myin kaikki merkkivaatteet pois, muutamaa lempivaatetta lukuun ottamatta ja siirryin tutkimaan halpoja. Sieltähän löytyi vaikka mitä. Ja alennuksessa.. ei se mitään vaikkei kestäkään 50 pesua, kun samalla hinnalla ostan noita 10 siihen yhteen verrattuna. Osa merkkivaatteistaki oli niin surkeaa laatua, kaksi pesua ja paita oli jo nukkainen tai niin haituvainen, että näytti kulahtaneelta. No nyt on vähän kierre päällä tuolla H&m puolella... laskua laskua ja lisää laskua pukkaa sieltä täältä ja tuolta ja pienet 50-100€ osa-maksu tilit ovat paisuneet jo 500-3000€. Eli tämä on sairaus. Ihan kuten alkoholismi...
Olen kokenut tämän ennenkin, ennen lapsia. Tuolloin kyllä ei ollut ihan noin isoja velkoja mutta aina kun postimyyntiluettelo kopsahti ni oli pakko tilata..
Tähän on vain yksi hoito, ostot seis. Mitään, ei yhtään mitään saa mennä ostamaan osa-maksuilla tai laskuilla. Laskuja pitää maksaa enemmän pois, kuin minimi erä ja ne mitä tarvitaan, ostetaan käteisellä. Nyt olen tällä linjalla. Lasku pinosta on jo lähes puolet saatu maksettua, mikä nopeuttaa loppujen takaisin maksuja kun jää enemmän rahaakin. Mitä kauemmin on ostelematta, sitä hölmömmältä se tuntuu. Ostaa kun tarvitsee ja tosiaan, maksaa heti. Tässä nyt menee vielä 2-3v että ollaan puhtailla, ellen taas sorru (yritän olla vahva)..
Eli et ole ainoa ja tosiaan sama voi tapahtua ihan jonkun H&m vaatteidenkin kanssa, niitä vaan saa paljon enemmän samalla rahalla eikä laskut nyt sentään noihin satasiin pääse ainakin kovin usein ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin just, että mulla on vaatevelkaa 1000 €. On ollut enemmänkin. Toi on ainoa velkani opintolainan lisäksi. Ottaa päähän todella raskaasti. Erosin syyskuussa ja sen jälkeen on mennyt 700€ vaatteisiin ja kenkiin. Merkkivaatteita isoilla alennuksilla... Yksi merkkilaukku, merkkikengät, kallis talvijuoksupuku, villaneule... En edes pystynyt palauttamaan mieleeni, mitä kaikkea olen ostanut. En osaa täyttää sitä tyhjyyttä. Edes itkeä. Olen jotenkin vieraantunut kaikesta ja vaatteilla ym. paikkailen rikkinäistä sydäntä. Olen luvannut, etten osta vuonna 2017 yhtään vaatetta tai kenkää tai laukkua. Sekoan varmaan seuraavaksi meikkeihin. Juon välillä myös liikaa (viiniä). Syksyllä on ollut parit todella kovat lärvit (litra viiniä mennyt illassa, jälkik. laskettuna). Tyhjä ja yksinäinen, turvaton(?) olo. Minähän tähän auttaisi??
Voi surku. Lohdutuksena viin kertoa, et ainakin reflektoit sun tilannetta tosi hienosti. Voisit hyötyä terapiasta. Kannattaa ainakin jatkaa asioiden syy seuraus suhteiden pohtimista, omien tunnetilojen ja toiminnan tarkkailua ja jutella vaikka ystävälle ja kirjottaa esim päiväkirjaa. Viini asiaa edelleen kannattaa tarkkailla, joskin yhdet kahdet lärvit ei vielä onneksi ole mitään ihan fataalia. Kaikki on varmasti korjattavissa. Tsemppiä! Kun tekee mieli ostaa, tee vaikka kymmenen punnerrusta tai jotain, millä saat ajatukset pois ostamisesta!
Kiitos. Kirjoitan päiväkirjaa joka päivä ja työstän tunteitani, se vaan ei tunnu riittävän. Liikun. Eli "periaatteessa" kaiken pitäisi olla "kunnossa". Jotenkin asiat kuitenkin sitten jossain kohtaa ylittää jonkun sietokyvyn rajan.
Torjunta, hylkäys, pettymys, suru, yksinäisyys, epävarmuus, lohduttomuus... Kaiken tajuan kyllä, mutta en pysty mm. itkemään, myöntämään itselleni (saati muille) heikkouttani. Tavallaan jatkuva paha olo, vaikka kovasti yritän... Toisaalta taas ajattelen, etten yritä yhtään ja syytän ja tuomitsen itseni...
Tällainen tarina mulla.
Mä en ole koskaan tajunnut mammoja, jotka pissaa hunajaa jostain Molo-haalarista, mutta oma tukka ei ole nähnyt kampaajaa puoleen vuoteen ja tyyli on muutenkin parikymmentä seasonia ennen last seasonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Superhintaisia merkkivaatteita ei osteta lasten parhaaksi, koska lapsetkaan eivät ymmärrä niiden "arvoa", ellei sitä heille opeteta. Ylihintaisia lastenvaatteita ostavat luulevat saavansa sillä jotain lisäarvoa itselleen - todistelevat asemaansa tai varallisuuttaan ympäristölle. Kallis vaate alleviivaa sitä, että minä äitinä ostan vain parasta lapselleni (joka siis ansaitsee vain parasta) ja olen siten parempi kuin muut random äidit, jotka ostavat tusinatavaraa lapsilleen.
jotain tähän tapaan. Pätemisentarve ja näyttämisen tarve. Ehkä mies ei osoita rakkautta tarpeeksi ja sitä pitää jotenkin kompensoida?
Asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan tajunnut mammoja, jotka pissaa hunajaa jostain Molo-haalarista, mutta oma tukka ei ole nähnyt kampaajaa puoleen vuoteen ja tyyli on muutenkin parikymmentä seasonia ennen last seasonia.
Ihanasti sanottu :'D Mä oon just se mamma joka kävi kampaajalla viimeks varmaan teininä (no joo kävin ennen häitä! Mut 10v kampaajat voi laskee yhden käden sormilla). En vaan raaski. Tosi typerää oikeesti... tuntuu liian suurelta summalta laittaa 25-50€ omiin hiuksiin mut perse kestää kyllä 50€ mekon, joita on kaapissa jo 10 o_O
Tästä motivoituneena varaan huomenna sen kampaajan. (Vaikkakin meillä on nyt H&m:n ja Luhtan haalarit :D )
Noille "merkkivaatteille", nameiteille, meandille, gugguille, papuille ja minirodineille on tainnut käydä kuten LV:lle ja Burberrylle - niiden käyttäjät ovat alempaa sosiaaliluokkaa, joilla ei oikeasti olisi varaa niihin.
Toki jotkut merkit ovat aidosti eettisiä, kotimaista tai edes eurooppalaista tuotantoa, mutta esimerkiksi Name It ja PoP valmistetaan halpatuotantomaissa. Eli eivät yhtään parempia kuin H&M ja vastaavat rytkyketjut.
Nää on aina surullisia tarinoita. Itsekin hurahdin hiukan lastenvaatteisiin, kun olin kotiäitinä. Ikinä en olisi kyllä uskaltanut ostaa luotolla, vaan säästin sen 200-300€ euroa ensin ja tilasin vasta sitten. Minä ihastuin siihen kyrvän kuuloiseen Moloon ja yhteen pieneen ranskalaiseen merkkiin, jota ei juurikaan Suomessa edes myydä eikä ole mitenkään trendikäs. Tilasin aina suoraan merkkien nettikaupasta, ja maksoin Visa Electronilla. Sitten palasin töihin, enkä jaksanut enää kiinnostua hienoista asukokonaisuuksista. Lasta taas alkoi kiinnostamaan vaatteet, joten vastuu niiden valitsemisesta siirtyi hänelle. Nykyisin tilaamme tytön kanssa yhdessä pari kertaa vuodessa tarpeeseen vaatteita näiltä samoilta merkeiltä. Loput käymme täydentämässä Lindexillä ja Kappahlissa.
Vierailija kirjoitti:
Usein näkee, että miehellä on päällä jotku vaatimattomat, vanhat rytkyt ja äiti ja lapsi on puettuna merkkivaatteisiin. Miehen pukeutumisesta voi hyvin päätellä perheen varallisuustason!
Meillä ei voi. Mies pukeutuu töihin todella siisteihin keskihintaisiin vaatteisiin. Sitten kun menemme perheenä vaikka puistoon, mies hiihtää 15 vuotta vanhoissa kengissä ja kulahtaneissa kollareissa, sekä tuulitakissa, jossa on pinttynyt tahra rinnuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Noille "merkkivaatteille", nameiteille, meandille, gugguille, papuille ja minirodineille on tainnut käydä kuten LV:lle ja Burberrylle - niiden käyttäjät ovat alempaa sosiaaliluokkaa, joilla ei oikeasti olisi varaa niihin.
Toki jotkut merkit ovat aidosti eettisiä, kotimaista tai edes eurooppalaista tuotantoa, mutta esimerkiksi Name It ja PoP valmistetaan halpatuotantomaissa. Eli eivät yhtään parempia kuin H&M ja vastaavat rytkyketjut.
Burberryä käyttävät ihan miljonäärien kakarat samoin kuin sitä LV:tä käyttävät myös mutta näistä merkeistä on tullut todella kiva feikkibisnes ja second hand bisnes juurikin niille joilla ei niihin ole varaa ja jotka ostavat niitä sillä mielellä että niistä saa rahaa takaisin kun myy pois. Kyseisiä merkkejä ostavat tosirikkaat mutta kulutustuotteina. jos Burberryn yksi mekko uutena maksaa lähes 500 niin ei kovin monella alemman sosiaaliluokan pummilla ole mahdollisuutta sellaisiin velkamääriin että lapsella olis muutakin kuin yksi asu , eihän tuolla 2500 saa vielä oikein mitään:)
Mä teen tätä samaa 😂 en kyllä ole koskaan tilaillut mitään nettikaupasta laskulla, postiennakollakin ihan muutaman kerran (ehkä 5) ja ikää kuitenkn jo 30. Kirpparilla kyllä kierrän, mut sieltäkin ostan vaan hyväkuntoisia halpoja vaatteita. Lapset on ihan tyytyväisiä uudenverosiin kirpparivaatteisiin. Ja paljon on merkkivaatteitakin löytynyt halvalla, tosin itse tykkään viettää aikaa vaan kierrellen ja katsellen ja keräten koriin, sitten ennen kassaa palautan monesti kaikki pöytiin kun en tarvitse oikeasti :) hulluus se kai tämäkin, mut ei maksa paljon 😂😂