Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
nettikauppayrittäjä kirjoitti:
Mut kannattaa vähän silti miettiä pitääkö sen kullannupun kärsiä saituutesi takia joissakin tavisvaatteissa? Mitä se tekee lapsen itsetunnolle ja minäkuvalle, jonka varaan hänen menestys tulevaisuudessa rakentuu! Olisiko silti viisaampaa käyttää lainarahaa, koska sitä on enemmän kuin omaa! Välillä säälittää (oksettaa), kun jotkut äidit tunkevat kahvilaan lapsineen jossain Cittarin lookissa. :( Nykyään on lapsillekin ihan kunnollisiakin vaatteita, kun vain uskaltaa ostaa!
Keskustele pankkisi kanssa lainajärjestelyistä. Monet lastenvaatekaupat tarjoavat lisäksi hyviä osamaksuratkaisuja pitkällä maksuajalla. Lapsesi on pieni nyt, laskut voit kuitenkin maksaa myöhemminkin. :)
nettikauppayrittäjä
Itsetunto ja minäkuva rakentunut ulkonäköön ja vaatteisiin... Sukupolven jatkumo velkakierteessä, kun kriittinen ajattelu puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin lasten vauva-aikana mitä ne lapset itse sanoisivat 15 vuoden kuluttua. Haluaisivatko, että niillä olisi 1 v:nä kivan näköiset kamppeet vai haluaisivatko mieluummin silloin 16-vuotiaina ne ihkut merkkikuteet mitkä kaikilla kavereillakin. Ja sitten ostin jotain edullista tai jätin ostamatta kokonaan ja mietin, että pääsen kyllä tuhlaamaan lasten vaatteisiin rahaa niin paljon kuin kukkaro kestää, jos vain maltan odottaa viisitoista vuotta.
Nyt on vielä kymmenen vuotta aikaa kasvatta lapsia siten, ettei sittenkään tarvitsisi kaikkia rahojaan laittaa teinien vaatteisiin...
Ap mun mielestä on hienoa että kerrot rehellisesti oman tarinasi, koska et todellakaan ole ainut!
En vieläkään ymmärrä aloitusta. MIKSI aloittajan piti ostaa niin kallista? MIKSI?
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään ymmärrä aloitusta. MIKSI aloittajan piti ostaa niin kallista? MIKSI?
Niin, kerro syyt ostelullesi niin toiset samassa addiktiossa osaisi ehkä hakea parempia vaihtoehtoja toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kanssa vilkaisemassa noita.. omat lapset on jo niin isoja, että verkkokaupat on Hollister yms. Ja täytyy sanoa, että onneksi. Tosin noi kamat oli niin rumia, että en olisi niitä ostanut silloinkaan. 50e sellainen pinkki paita jossa on pandan kuva rinnuksissa.. uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Millaisen mallin annata lapsillesi kun ostat kokoajan uutta. Etkö ole kotoa sanut mitään elämän eväitä?
Vähän samaa mietin itse kouluikäisen kanssa. Nyt on elämäntilanne sellainen että voi läppärit ja autot ostaa uusia ja sen paremman mallin.... pitäiskö kuitenkin vielä kitsastella vajaa kymmenen vuotta että saa lapsen omilleen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovin kouluttautunut tai valveutunut äiti hurahtaa lastenvaatteisiin. Mikä ihme niissä kiehtoo? Hyvä, että tulit järkiisi ja opit vähän kyseenalaistamaan toimintaasi näin niinkuin taloutesi tulevaisuuden ja lastenkasvatuksen näkökulmasta.
Minä ainakin olin korkeastkoulutettu äiti, joka käytti aivan liian paljon rahaa esikoisen pukemiseen. Erona ap:hen oikeastaan, että minulla oli varaa siihen. Näin jälkikäteen kuitenkin harmittaa etten vaikka ostanut rahoilla osakkeita. No parannuin ongelmasta esikoisen ollessa kolme, koska hän halusi itse päättää vaatteensa. Ne merkkivaatteet näyttävät ihan yhtä hassuilta kuin markettivaatteet, jos kaikki on erikuosia ja väriä 3v lapsen mieltymyksen mukaan, yleensä siihen päälle piti vielä vetäistä jokin Disney prinsessa mekko. Nykyään meillä on 3 lasta ja vaikka ovat siististi puettuja menee rahaa paljon vähemmän kuin esikoisen pikkulapsiaikana. Ostan edelleen jotain satunnaisia merkkivaatteitakin, mutta vain jotain ja yleensä joulu tai synttärilahjaksi. Kukaan ei saa minua uskomaan, että lähes 200e toppahaalari on kannattava ostos,
Kaikkein surullisinta näissä ''mini-rodini/gugguu''- lapsissa on ehkä kuitenkin se, että mammat ajattelee saavansa noista ostoksistaan paljon rahaa sitten kirpparilla, minkä takia lapset ei saisi tehdä mitään ettei vaatteet vaan kulu tai niihin tule tahroja :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovin kouluttautunut tai valveutunut äiti hurahtaa lastenvaatteisiin. Mikä ihme niissä kiehtoo? Hyvä, että tulit järkiisi ja opit vähän kyseenalaistamaan toimintaasi näin niinkuin taloutesi tulevaisuuden ja lastenkasvatuksen näkökulmasta.
Mulla on kaksi maisterin tutkintoa ja yksi tohtorin hattu ja lapsen vaatekaapista löytyy vain Noshia, Papua ja Gugguuta (pari Popia). Mulla tosin on varaa niihin. Syy miksi osta juuri näitä on puhtaasti eettinen. En suostu ostamaan vaatteita, joiden tekemiseen on riistetty nälkäpalkalla töitä tekeviä ihmisiä tai joiden puuvilla tuhoaa maapallon kemikaalikuormallaan. Haluan hankkia vaatteita, joita voi käyttää hyvillä mielin ilman huonoa omaatuntoa. Myyn kaiken myyntikelpoisen eteenpäin ja toisaalta ostan myös käytettyä, jos on riittävän hyväkuntoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovin kouluttautunut tai valveutunut äiti hurahtaa lastenvaatteisiin. Mikä ihme niissä kiehtoo? Hyvä, että tulit järkiisi ja opit vähän kyseenalaistamaan toimintaasi näin niinkuin taloutesi tulevaisuuden ja lastenkasvatuksen näkökulmasta.
Mulla on kaksi maisterin tutkintoa ja yksi tohtorin hattu ja lapsen vaatekaapista löytyy vain Noshia, Papua ja Gugguuta (pari Popia). Mulla tosin on varaa niihin. Syy miksi osta juuri näitä on puhtaasti eettinen. En suostu ostamaan vaatteita, joiden tekemiseen on riistetty nälkäpalkalla töitä tekeviä ihmisiä tai joiden puuvilla tuhoaa maapallon kemikaalikuormallaan. Haluan hankkia vaatteita, joita voi käyttää hyvillä mielin ilman huonoa omaatuntoa. Myyn kaiken myyntikelpoisen eteenpäin ja toisaalta ostan myös käytettyä, jos on riittävän hyväkuntoista.
Sinulla on hyvät eettiset perustelut ja maksat omilla rahoillasi. Ei voi kutsua hurahtamiseksi vain harkituksi kuluttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Superhintaisia merkkivaatteita ei osteta lasten parhaaksi, koska lapsetkaan eivät ymmärrä niiden "arvoa", ellei sitä heille opeteta. Ylihintaisia lastenvaatteita ostavat luulevat saavansa sillä jotain lisäarvoa itselleen - todistelevat asemaansa tai varallisuuttaan ympäristölle. Kallis vaate alleviivaa sitä, että minä äitinä ostan vain parasta lapselleni (joka siis ansaitsee vain parasta) ja olen siten parempi kuin muut random äidit, jotka ostavat tusinatavaraa lapsilleen.
jotain tähän tapaan. Pätemisentarve ja näyttämisen tarve. Ehkä mies ei osoita rakkautta tarpeeksi ja sitä pitää jotenkin kompensoida?
Onneks muoti ei ole ollu mulle ikinä merkityksellinen juttu. Ja mun "addiktiot" on neulominen ja lukeminen. Voin siis kanavoida addiktioni hyödyllisesti ja tehdä lapsille sukkia ja lapasia jne. Ja kirjastoista saa ilmaiseksi lukemista, nykyään myös e-kirjalainoja, ni ei tarvi edes mennä kirjastoon. Ja neulomiseen ja virkkaamiseen kelpaa hyvin jämälangat. Nyt oon saanu myytyäkin joitain neuleita (mm.pipo 25e)...
Ihan riittää, kun on asunto- ja remonttilaina maksettavana.
Mutta on hienoa, että ap on tajunnut itse, miten sairas kierre vaikkapa lasten vaatteista voi tulla ja miten älyttömän kätevät osamaksut saa äkkiä velat kertymään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta oletko varma, ettei sinulla ole bipolaarihäiriötä tai jotain muuta diagnoosia, joka selittäisi "ostomaniaasi"?
Oho, olet kieltämättä hurahtanut noihin lastenvaatteisiin.
Ihan mielenkiinnosta, että oliko se ympärillä oleva paine ihan oikeasti noin suuri?
Itse taas kiertelen tosi paljon kirppareilla, ostan ulkonäön perusteella vaatteet, niiden merkki on minulle sivuseikka. Moni nk. markkivaate ei ole omaa silmään miellyttävä. Myönnän kyllä että ostan paljon turhaa noilta kirppareilta, mutta myyn kyllä aikalailla tavaraa eteenpäinkin.
Mutta kyllä tarinasi sen verran herätti miettimään, että meillä on tuota luottoa aikalailla.. se kaikki raha on kyllä mennyt vanhan talon remontoimiseen (peruskorjausta siis, ei sisustukseen).. eli tavallaan hyödylliseen. Ehkä mun pitäskin pistää toi kirppareilla juokseminen pannaan ja myydä tätä tavaraa ja maksella saaduilla rahoilla käyttistä pois.
Erittäin onnistunutta markkinointia. Juuri tuo on myynnin edistämisen tarkoitus. Brändätä joku pilipali merkki mistä kukaan ei ole kuullutkaan "juppi" merkiksi. Eli korkeat hinnat (eli katteet) ja mainokseen joku turhis pyörimään riepujen kanssa. Sitten tavikset ostelee näitä päämärkänä, vaikka velkarahalla. Ihan samalla tavalla myydään diorin, chanelin ja mitä näitä nyt on tuubaa kuluttajille. Kun se 2000e laukku nyt vaan on niin upea=) sekopäistä ja valmistaja nauraa.
Myönnän, että itsekkin on pari merkkivaatetta tullut ostettua, mutta aivan järjetöntä touhua. Onneksi lopetin sen touhun ennen kuin kerkesi edes alkaa. On sitä kulutusluottoa ollut nuorena minullakin, mutta onneksi ei enää ainakaan 10 vuoteen. Enkä tule enää koskaan ottamaan mitään kulutusluottoja tai muita hömpötyksiä. Velkaa ei ole muuta, kuin asunto laina ja se on ihan tarpeeksi=)
Itseasiassa mietin joskus milloin nousee esiin, että taviskotimammat elävät luotolla, kun tuhlaavat rahaa Mini Rodiniin ja Gugguuseen ilman esim. blogien tuomia ilmaisvaatteita.
Bloggarithan tuovat mukanaan muotivillityksiä niin aikuisille kuin lapsillekin.
Itse näin Mini Rodinin ekaa kertaa blogista, olivat saaneet haalarin ilmaiseksi samalla kun esittivät haalarin ominaisuudet houkuttelevin kuvin.
Itse en ole hurahtanut noihin merkkeihin, mutta ostan laatua alesta; esim. Molon toppatakki 34,95 (ovh. 89,90 e), Molon toppahousut 32,90 e (Ovh. 69,90) ja Racoon 189,90 toppatakki 47,90 eurolla.
Elän vaatelistojen kanssa ja saatan ostaa ajattoman lasten "kalliin" toppahaalarin kaappiin odottamaan 1-2 v päähän, koska olen perillä mitä tarvitaan ja mitä ei ja milloin.
Toinen esim. ostin yhden takin 24,90 e (ovh. 89,90) ja myin käytettynä 30 eurolla..
Teen näin, joskus jään paljonkin voitolle, jonkun 20-30 e, voisin jäädä enemmänkin voitolle, mutta kohtuus kaikessa.
Tienaan kuussa 2500 e, rahasta ei ole kiinni, vaan halutaan säästää lapsien tileille ja omille säästötileille, kuitenkaan laadusta tinkimättä.
Ihmisten kannattaakin miettiä, mikä on järkevää ja mikä kannattaa kulutuksessa kuin kulutuksessa pidemmän päälle.
Säästin kotihoidontuellakin 200-500 e kuussa säästötilille, koska en osta mitään turhaa.
Mulle oli myös kamalan tärkeää, että oli joku popin haalari. Ostin yleensä käytettynä ja rahapulan takia kohtuudella, joten homma ei lähtenyt lapasssta. Mutta voi sitä hohtoa, kun oli popin vaatteita!
Sitten menin töihin takaisin ja loppui kiinnostus turhanpäivisiin merkkeihin.
Huvittaa ne selitykset, että ei oo merkistä kiinni vaan ostaisin, vaikka olisi henkkamaukkaa. Niin niin.
Minullakin visalaskua melkein 4000euroa, kyllä ottaa päähän oma tyhmyyteni, joka kk menee 140eur visalaskuun. Ostelin netistä kaikkea, vaatteita ja sisustus juttuja. Nyt olen laittanut sille stopin ja tehnyt päätöksen, etten osta netistä mitään!! Teen kuten joku jo aiemmin kertoi, shoppailen tuotteita ostoskoriin, katson ja kauhistelen loppusummaa, ja suljen selaimen.
Viisasta on ostaa näitä merkkejä kierrätettynä eikä kaikkea uutena.