Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Kiinnostavaa (ja surullista) että joku ajautuu velkakierteeseen lastenvaatteiden takia! Mihinpä sitä ei voisi ihminen hurahtaa. Ihmettellyt olen perhekerhoissa tiuhaa käyviä lastenvaate-esittelijöitä, joiden ympärillä käy melkoinen kuhina. Kodinhoitotuella kituuttelevat äidit ostavat vauvoilleen yli 30 euron bodyja ja taaperoilleen rutkasti kalliimpia mekkoja. Paljon. Usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hitsi kun noilla "hienoilla" lastenvaatemerkeillä on niin ääliöt nimet "gugguu", "pop", Mini rodini"... ja mikä se yksi kyrvän nimeltä kuulostava olikaan? Jos on niin tyhmä, että tuollaiseen roskaan haksahtaa... ei tipu sääliä.
Sen kyrvänniminen merkki on molo! (Munkin pojalla on yksi sellainen paita, kirpparilta).
Ja on kyllä muuten harvinaisen rumia vaatteita n 99% sesti. Idea on varmaan se, että kankaat on niin kammottavia, että heti tunnistaa, että tuon vaatteen "täytyy olla Molo" niin wt mutsit varmasti tietää olla kateellisia toisilleen.
En mä nyt tiedä. Se paita on pikkasen magee, vähän sellainen surfing rich. Ei paha. Mutta se nimi molo. Onko tarhantädeillä hauskaa kun lapsen paidassa lukee molo?
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa mietin joskus milloin nousee esiin, että taviskotimammat elävät luotolla, kun tuhlaavat rahaa Mini Rodiniin ja Gugguuseen ilman esim. blogien tuomia ilmaisvaatteita.
Bloggarithan tuovat mukanaan muotivillityksiä niin aikuisille kuin lapsillekin.
Itse näin Mini Rodinin ekaa kertaa blogista, olivat saaneet haalarin ilmaiseksi samalla kun esittivät haalarin ominaisuudet houkuttelevin kuvin.
Itse en ole hurahtanut noihin merkkeihin, mutta ostan laatua alesta; esim. Molon toppatakki 34,95 (ovh. 89,90 e), Molon toppahousut 32,90 e (Ovh. 69,90) ja Racoon 189,90 toppatakki 47,90 eurolla.
Elän vaatelistojen kanssa ja saatan ostaa ajattoman lasten "kalliin" toppahaalarin kaappiin odottamaan 1-2 v päähän, koska olen perillä mitä tarvitaan ja mitä ei ja milloin.
Toinen esim. ostin yhden takin 24,90 e (ovh. 89,90) ja myin käytettynä 30 eurolla..
Teen näin, joskus jään paljonkin voitolle, jonkun 20-30 e, voisin jäädä enemmänkin voitolle, mutta kohtuus kaikessa.
Tienaan kuussa 2500 e, rahasta ei ole kiinni, vaan halutaan säästää lapsien tileille ja omille säästötileille, kuitenkaan laadusta tinkimättä.
Ihmisten kannattaakin miettiä, mikä on järkevää ja mikä kannattaa kulutuksessa kuin kulutuksessa pidemmän päälle.
Säästin kotihoidontuellakin 200-500 e kuussa säästötilille, koska en osta mitään turhaa.
No kotihoidontuesta on aika vaikea säästää 500e kuussa, jos ei ole muita tuloja. Meilläkin me olemme kokoajan plussan puolella menoissa ja tuloissa (en voisi kuvitellakkaan eläväni kädestä suuhun periaatteella), mutta kyllä kodinhoidontuki ja lapsilisät menevät ihan ruokakauppaan. Siirretään sitten minulle käyttötilile lisää rahaa, jos tarvin, yleensä en tarvi. Säästömme tulee kyllä miehen palkasta.
En jaksanut lukea kaikkea. Mutta onko tullut mieleesi tai oletko jo myynyt niitä vaatteita? Saisi ainakin osan takaisin. Nuohan ei nyt juurikaan menetä arvoaan joten ostajia saattaisi olla.
Tulee mieleen ihan yks nuori bloggaaja, jolla kaksi pientä lasta. Ei käy töissä ja mieskin taitaa olla opiskelija. Silti on lapsilla merkikampetta päällä lähes aina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä just oon pohtinut tälleen yhden lapsen 30v. korkeastikoulutettuna äitinä jolla on ja miehellä hyvä palkka kans että mistä me voitaisiin säästää kun ei meillä vain olisi rahaa vaatettaa noilla merkkivaatteilla lasta tai lapsia.
Kuitenkin ihan porukka jollain opettajan, ja hitsarin palkoilla ostelee isoja omakotitaloja, lapsilla vaatteet viimisen päälle ja koti sisustettu design-kamalla.
Me ei edes kuluteta mihinkään muuta kuin pienen ja halvan kolmion lainaan, ruokaan ja laskuihin. Ei syödä ulkona, miehelle ruoka maksetaan töistä ja muutenkin olen säästäväinen ruuan kanssa. Laitan kausituotteista ja teen kaiken kotona itse.
Säästöön menee kans rahaa vähän, mutta me emme reissaa emmekä käy baareissa.
Olen pohtinut että mistä ihmiset tota rahaa repii mutta laina se taitaa monella olla se onnen avain :/ harmi sinänsä koska ongelmissahan sitä kohta on monikin perhe.
Vierailija kirjoitti:
Tätä just oon pohtinut tälleen yhden lapsen 30v. korkeastikoulutettuna äitinä jolla on ja miehellä hyvä palkka kans että mistä me voitaisiin säästää kun ei meillä vain olisi rahaa vaatettaa noilla merkkivaatteilla lasta tai lapsia.
Kuitenkin ihan porukka jollain opettajan, ja hitsarin palkoilla ostelee isoja omakotitaloja, lapsilla vaatteet viimisen päälle ja koti sisustettu design-kamalla.
Me ei edes kuluteta mihinkään muuta kuin pienen ja halvan kolmion lainaan, ruokaan ja laskuihin. Ei syödä ulkona, miehelle ruoka maksetaan töistä ja muutenkin olen säästäväinen ruuan kanssa. Laitan kausituotteista ja teen kaiken kotona itse.
Säästöön menee kans rahaa vähän, mutta me emme reissaa emmekä käy baareissa.
Olen pohtinut että mistä ihmiset tota rahaa repii mutta laina se taitaa monella olla se onnen avain :/ harmi sinänsä koska ongelmissahan sitä kohta on monikin perhe.
Sä asut jossain pk-seudulla. Et taida tietää mitä sillä rahalla saa täällä muualla? Voin kertoa että sillä saa omakotitalon, ihan ok ikäiset autot ja ihan kivan elintason. Voi shopata kohtuudella ja ostaa jopa muutaman design-huonekalun. Ei tarvitse ottaa jättisuurta lainaa.
Sä arvostat enemmän tiettyjä asioita ja tietysti sillä on hintansa. Toiset tyytyy sun arvostamissa jutuissa vähän vähempään ja saa muuta tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi säästää kotihoidontuesta 500e kun se tuki on reilusti pienempi kuin 500e. Ja kun siitä otetaan ne verotkin pois, niin ei siitä oikein jää 200e myöskään. Pyhällä hengelläkö sitä elää, vai miehensä palkalla.
Mä viihdytin itseäni äitiyslomalla myös nettishoppsilulla. Tuli tilailtua vähän kaikkea.. Parit rattaat, vähän leluja, matkasänky jotai ei olla edes käytetty... Vaatteita, muttei pelkkiä kalliita, perus ellosta jne... Ihme himo siihen tuli. Nyt olen palannut töihin ja "kiva" maksella noita ostoksia 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovin kouluttautunut tai valveutunut äiti hurahtaa lastenvaatteisiin. Mikä ihme niissä kiehtoo? Hyvä, että tulit järkiisi ja opit vähän kyseenalaistamaan toimintaasi näin niinkuin taloutesi tulevaisuuden ja lastenkasvatuksen näkökulmasta.
Mulla on kaksi maisterin tutkintoa ja yksi tohtorin hattu ja lapsen vaatekaapista löytyy vain Noshia, Papua ja Gugguuta (pari Popia). Mulla tosin on varaa niihin. Syy miksi osta juuri näitä on puhtaasti eettinen. En suostu ostamaan vaatteita, joiden tekemiseen on riistetty nälkäpalkalla töitä tekeviä ihmisiä tai joiden puuvilla tuhoaa maapallon kemikaalikuormallaan. Haluan hankkia vaatteita, joita voi käyttää hyvillä mielin ilman huonoa omaatuntoa. Myyn kaiken myyntikelpoisen eteenpäin ja toisaalta ostan myös käytettyä, jos on riittävän hyväkuntoista.
Sinulla on hyvät eettiset perustelut ja maksat omilla rahoillasi. Ei voi kutsua hurahtamiseksi vain harkituksi kuluttamiseksi.
Tuolla aiemmin joku oli sitä mieltä, että koulutetut ja valveutuneet ei ostaisi merkkivaatteita. Kerroin vain tilanteen olevan juuri päin vastoin. Ja sille joka väitti että "ostaisin vaikka olisi henkkamaukkaa"; en ostaisi, koska en suostu ostamaan halpaa kertakäyttökamaa.
-Se tuplamaisteritohtori
Kiitos, en tarvitse esimerkkejä tajutakseni itsekin, ettei luotolla kannata ostella yhtään mitään. Jos siihen tarvitsee turvautua, on joko tyhmä tai epätoivoinen ja jälkimmäinen on yleensä seurausta ensimmäisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä just oon pohtinut tälleen yhden lapsen 30v. korkeastikoulutettuna äitinä jolla on ja miehellä hyvä palkka kans että mistä me voitaisiin säästää kun ei meillä vain olisi rahaa vaatettaa noilla merkkivaatteilla lasta tai lapsia.
Kuitenkin ihan porukka jollain opettajan, ja hitsarin palkoilla ostelee isoja omakotitaloja, lapsilla vaatteet viimisen päälle ja koti sisustettu design-kamalla.
Me ei edes kuluteta mihinkään muuta kuin pienen ja halvan kolmion lainaan, ruokaan ja laskuihin. Ei syödä ulkona, miehelle ruoka maksetaan töistä ja muutenkin olen säästäväinen ruuan kanssa. Laitan kausituotteista ja teen kaiken kotona itse.
Säästöön menee kans rahaa vähän, mutta me emme reissaa emmekä käy baareissa.
Olen pohtinut että mistä ihmiset tota rahaa repii mutta laina se taitaa monella olla se onnen avain :/ harmi sinänsä koska ongelmissahan sitä kohta on monikin perhe.
Mihin teidän rahat oikein sitten menee, jos säästöönkin jää vain vähän?
Meillä nyt saa mies käteen 4000e kuussa, minä vajaa 500e lapsilisiä ja kodinhoidontukea. Rahaa kuuluu karkeasti näin: 1200e asumiseen mukaan lukien laina ja muut kulut (asunnon arvo 500000e, josta 200000e lainaa), noin 1000e ruokakauppaan ja lasten vaatteisiin, keskimäärin 400e laskuihin ja bensaan, 500e kuussa lasten harrastuksiin, pari sataa random juttuihin ja loppu noin 1000e kuussa säästöön. Minun ollessani töissä säästöön jää käytännössä minun palkkani noin 3000e. Auto uusi, ostettu säästöillä, varaa lisäksi sekä säästää, että myös matkustaa. Jos teillä molemmilla hyvät palkat ettekä tuhlaa, niin mihin ne rahat katoavat?
Eihän lastenvaatteita edes voi käyttää kuin hetken. Lapset kasvavat koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä. Meitä on kaksi keskituloista ja esikoiselle ollaan ostettu uutena kaksi kotimaista, Suomessa valmistettua bodya. Kaikki muut on käytettyä, suurin osa saatu kavereilta ja sukulaisilta vaihtokaupalla tai ilmaiseksi. Vaunurunkoja on tasan yhdet, joihin sopivat turvakaukalo, koppa ja ratasistuin. Turvaistuin on testivoittaja, mutta sekin ostettu alennusmyynnistä ja edellisen vuoden väreissä.
Mielummin käytetään rahaa muuhun hyvinvointiin, yhteiseen aikaan ja kokemuksiin. Niistä on lapsellekin paljon enemmän iloa ja hyötyä pitkällä tähtäimelllä kuin ylihintaisista trikoorievuista, joiden käyttöikä on hyvin rajallinen.
Kyllä tämä ilmiö on mielestäni nähtävissä aika selvästi. Omat lapset alkaa olla jo kohta kouluiässä. Ollaan kumpikin aika hyvin toimeentulevia, matkustellaan paljon, tehdään työmatkoja jne. Matkoilta tarttuu aina paljon lastenvaatetta mukaan. Yleensä myös ostan ison kasan perusvaatteita kerralla esim. Pomp De Luxilta ja Polarn O. Pyretiltä. Veikkaan, että oma ostaminen aika maltillista verrattuna moniin lasten kavereiden vanhempiin. Lasten kavereiden vaatevarastot näyttävät olevan loputtomia...
Myyn yleensä pienet lastenvaatteet pois paikallisella fb-kirpparilla (ilmeisesti aika pilkkahintaan) ja myymiini vaatteisiin on pitkät jonot. Ihmettelen sitä, että miksi äitien olisi pakko saada ostettua vaatteita minulta, jos rahaa ei kertakaikkiaan ole??? FB:n postilaatikko on täynnä viestejä "Varaan X-merkkisen paidan, voisinko maksaa sen kun palkka tulee kahden viikon päästä?", "Voinko maksaa osissa?" jne. Lisäksi minulla on pari vakio-ostajaa, mutta heidän kanssaankin kauppaa käydessä alkoi ärsyttää se, että rahoja sai usein karhuta monta kertaa.
Vaikka meidän tulot ovatkin ihan hyvät, niin en halua olla mikään pankki. Isovanhemmat sairastelevat vakavasti ja teemme tällä hetkellä esim. remonttia sairaiden vanhempieni taloon, joten jokainen euro on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä just oon pohtinut tälleen yhden lapsen 30v. korkeastikoulutettuna äitinä jolla on ja miehellä hyvä palkka kans että mistä me voitaisiin säästää kun ei meillä vain olisi rahaa vaatettaa noilla merkkivaatteilla lasta tai lapsia.
Kuitenkin ihan porukka jollain opettajan, ja hitsarin palkoilla ostelee isoja omakotitaloja, lapsilla vaatteet viimisen päälle ja koti sisustettu design-kamalla.
Me ei edes kuluteta mihinkään muuta kuin pienen ja halvan kolmion lainaan, ruokaan ja laskuihin. Ei syödä ulkona, miehelle ruoka maksetaan töistä ja muutenkin olen säästäväinen ruuan kanssa. Laitan kausituotteista ja teen kaiken kotona itse.
Säästöön menee kans rahaa vähän, mutta me emme reissaa emmekä käy baareissa.
Olen pohtinut että mistä ihmiset tota rahaa repii mutta laina se taitaa monella olla se onnen avain :/ harmi sinänsä koska ongelmissahan sitä kohta on monikin perhe.Mihin teidän rahat oikein sitten menee, jos säästöönkin jää vain vähän?
Meillä nyt saa mies käteen 4000e kuussa, minä vajaa 500e lapsilisiä ja kodinhoidontukea. Rahaa kuuluu karkeasti näin: 1200e asumiseen mukaan lukien laina ja muut kulut (asunnon arvo 500000e, josta 200000e lainaa), noin 1000e ruokakauppaan ja lasten vaatteisiin, keskimäärin 400e laskuihin ja bensaan, 500e kuussa lasten harrastuksiin, pari sataa random juttuihin ja loppu noin 1000e kuussa säästöön. Minun ollessani töissä säästöön jää käytännössä minun palkkani noin 3000e. Auto uusi, ostettu säästöillä, varaa lisäksi sekä säästää, että myös matkustaa. Jos teillä molemmilla hyvät palkat ettekä tuhlaa, niin mihin ne rahat katoavat?
Meille kun lapsi syntyy, niin tulee menemään about näin (emme ole suurituloisia): asuminen: 1000 e, ruokakauppa: 100 e, lasten vaatteet ja kengät: 20 e, laskut: 50 e, lasten harrastukset: 3 e, bussi: 50 e, loput talteen sitä varten että jos tarvitaan joskus lääkkeitä tai lääkäriä, hammaslääkäriä tms.
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Mulle oli myös kamalan tärkeää, että oli joku popin haalari. Ostin yleensä käytettynä ja rahapulan takia kohtuudella, joten homma ei lähtenyt lapasssta. Mutta voi sitä hohtoa, kun oli popin vaatteita!
Sitten menin töihin takaisin ja loppui kiinnostus turhanpäivisiin merkkeihin.
Huvittaa ne selitykset, että ei oo merkistä kiinni vaan ostaisin, vaikka olisi henkkamaukkaa. Niin niin.
Popilla kyllä on parhaat ulkovaatteet.
Ne sisävaatteet tosin on samaa kastia kuin vaikkapa lindexin rytkyt.
Typerää ostaa vaate vain koska se on merkkivaate. Mutta typerää haukkua vaate vain koska se on merkkivaate. Kyllä vaatteiden laadussa on selviä eroja, joskus merkkivaate loistaa, joskus ei.
Eiköhän nuo nuoret opiskelevat tai osa-aikatyötä tekevät bloggaajat ja instagrammaajatkin ole myös pikavippi ym. veloissa monen tonnin luksusmerkkilaukkujen takia? Moni heistä taitaa myös asua yksin. Vai uskotteko että vanhemmat kustantavat pari-kolmekymppisille tyttärilleen tonnin verran rahaa laukkuun per kuukausi?
Vierailija kirjoitti:
On varmaan ihanaa, kun on varaa tärvätä noin paljon rahaa ollakseen "yhtä hyvä" kuin ne muut! Tuli se mieleen se päivä, kun päätin ostaa lapsilleni 500 markan haalarit. Ne ovat vieläkin tallessa, jos seuraava sukupolvi joskus tarvitsee rönttähaalareita.
Vaatii pikkuisen vahvempaa itsetuntoa heittäytyä pois kilpavarustelun kelkasta. Ihan sama pätee mammojen vauvanvaatevarusteluun kuin mummojen kahvikekkereihin. Oma kokemus vain jälkimmäisestä.
Varaa tärvätä? Ap osti vaatteet velkarahalla joten varaa ei olisi ollut. Onneksi ap kirjoitti tästä, koska olen ihmetellyt vuosikausia tälläkin palstalla merkkivaateuskovaisten omakehua ja kaikki kritiikki on teilattu kokonaan. Ihme, että ap sai lähes pelkästään yläpeukkuja. Terve järki ei ole palstan tavaramerkki.
Tuli paha mieli tästä aloituksesta. Lähinnä sen takia miten elämässä voi ajautua keskittymään epäolennaiseen. Ei raha ole ongelma vaan se, että ehkä on äitejä jotka välittää lasten vaatteista ja näyttävyydestä vähintään yhtä paljon kuin itse lapsista.
T. Mies