En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

Joku ehdotti kirjastoalaa ap:lle. Sekään ei valitettavasti työllistä. Kuinkahan monta taidehistorioitsijaa tänä vuonna valmistuu kortistoon?

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!

Kolmen sepän patsas on kyllä sellainen ympäristö, jossa se taidehistorian tutkielma voisi mennä paremmin kaupaksi kuin auton korjaus tai hoivatyö. Ymmrrän vertauksen, mutta kyllä taiteelle ja kulttuurillekin on kysyntää tässää yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti kirjastoalaa ap:lle. Sekään ei valitettavasti työllistä. Kuinkahan monta taidehistorioitsijaa tänä vuonna valmistuu kortistoon?

Kuka lukee kirjoja ja missä muodossa jatkossa? Paperisten kirjojen ja sitä myötä kirjastojen aika alkaa olla ohi. Nuoret ei edes lue enää kirjoja. Suomeen ei tarvitsisi rakentaa enää ainuttakaan kirjastoa näistä syistä. Vähän ihmettelen että Helsinkiin pitää tehdä suurella rahalla iso kirjasto.

Mihin kirjastonhoitajaa tarvitaan jos on vain sähköisiä kirjoja? Itse en lähtisi alaa lukemaan koska on kuoleva ala. Tai jos lukisin pitäisi olla visio mitä tekee kun kirjastot on lopetettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti kirjastoalaa ap:lle. Sekään ei valitettavasti työllistä. Kuinkahan monta taidehistorioitsijaa tänä vuonna valmistuu kortistoon?

Kuka lukee kirjoja ja missä muodossa jatkossa? Paperisten kirjojen ja sitä myötä kirjastojen aika alkaa olla ohi. Nuoret ei edes lue enää kirjoja. Suomeen ei tarvitsisi rakentaa enää ainuttakaan kirjastoa näistä syistä. Vähän ihmettelen että Helsinkiin pitää tehdä suurella rahalla iso kirjasto.

Mihin kirjastonhoitajaa tarvitaan jos on vain sähköisiä kirjoja? Itse en lähtisi alaa lukemaan koska on kuoleva ala. Tai jos lukisin pitäisi olla visio mitä tekee kun kirjastot on lopetettu.

Puhetta kirjastojen kuolemisesta on pidetty yllä jo monta vuosikymmentä, mutta yhä niillä vaan riittää asiakkaita ja uusia rakennetaan. Ihminen on sosiaalinen ja kaipaa toisten ihmisten seuraa, joten kyllä tällaisille kohtaamispaikoille on tarvetta nyt ja tulevaisuudessakin. Monet kirjatothan ovat uudistaneet konseptiaan ja perinteisen kirjojen säilytys- ja lainauspaikan lisäksi niiden tiloisaa toimii monia kerhoja, koululaisten iltapäivätoimintaa, läksykerhoja, nuorisotiloja, kahviloita jne. Vieraile missä tahansa kirjastossa mihin aikaan vain, niin huomaat että kyllä siellä on runsaasti asiakkaita kaikista ikäluokista.

Vierailija kirjoitti:

Hei, täällä taidealalta väitellyt tohtori jolla on töitä vaikka millä mitalla.

Juu, on erikoinen tarina, monta epäuskottavaa kohtaa. Provoksi epäilen siis minäkin. 

Huvittaa myös se, kuinka liikuttava usko monella näyttää olevan siihen, että kirjoja voi kirjoittaa ja julkaista tuosta vain ja että se olisi jokin keino elättää itsensä. Paljon todennäköisempää on elää sillä humanistisen alan tohtorintutkinnolla kuin kirjoittamalla, ja kirjoittaminen noin yleisesti ottaen on kuitenkin todella aikaa vievää puuhaa. 

Kyllähän sitä on hyvä työllistyä veronmaksajien rahoilla.

Yrittäisit työllistyä yksityiselle sektorille voittoa tuottavaan yritykseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti kirjastoalaa ap:lle. Sekään ei valitettavasti työllistä. Kuinkahan monta taidehistorioitsijaa tänä vuonna valmistuu kortistoon?

Kuka lukee kirjoja ja missä muodossa jatkossa? Paperisten kirjojen ja sitä myötä kirjastojen aika alkaa olla ohi. Nuoret ei edes lue enää kirjoja. Suomeen ei tarvitsisi rakentaa enää ainuttakaan kirjastoa näistä syistä. Vähän ihmettelen että Helsinkiin pitää tehdä suurella rahalla iso kirjasto.

Mihin kirjastonhoitajaa tarvitaan jos on vain sähköisiä kirjoja? Itse en lähtisi alaa lukemaan koska on kuoleva ala. Tai jos lukisin pitäisi olla visio mitä tekee kun kirjastot on lopetettu.

Puhetta kirjastojen kuolemisesta on pidetty yllä jo monta vuosikymmentä, mutta yhä niillä vaan riittää asiakkaita ja uusia rakennetaan. Ihminen on sosiaalinen ja kaipaa toisten ihmisten seuraa, joten kyllä tällaisille kohtaamispaikoille on tarvetta nyt ja tulevaisuudessakin. Monet kirjatothan ovat uudistaneet konseptiaan ja perinteisen kirjojen säilytys- ja lainauspaikan lisäksi niiden tiloisaa toimii monia kerhoja, koululaisten iltapäivätoimintaa, läksykerhoja, nuorisotiloja, kahviloita jne. Vieraile missä tahansa kirjastossa mihin aikaan vain, niin huomaat että kyllä siellä on runsaasti asiakkaita kaikista ikäluokista.

Niitä rakennetaan koska tämä maa on täynnä kommunisteja. Muiden rahoilla on niin helppo touhuta.

Mutta nyt kun velkaannumme ennätysvauhtia, väestö vanhenee ennätysvauhtia ja aivovuoto on erittäin kovaa tässä maassa niin ei ne kirjastoto kauaa enää pysy pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!

Kolmen sepän patsas on kyllä sellainen ympäristö, jossa se taidehistorian tutkielma voisi mennä paremmin kaupaksi kuin auton korjaus tai hoivatyö. Ymmrrän vertauksen, mutta kyllä taiteelle ja kulttuurillekin on kysyntää tässää yhteiskunnassa.

Miksi ne jotka sitä taidetta ja kulttuuria haluaa ei maksa markkinahintaa siitä? Miksi muiden pitää maksaa heidän taiteensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti kirjastoalaa ap:lle. Sekään ei valitettavasti työllistä. Kuinkahan monta taidehistorioitsijaa tänä vuonna valmistuu kortistoon?

Kuka lukee kirjoja ja missä muodossa jatkossa? Paperisten kirjojen ja sitä myötä kirjastojen aika alkaa olla ohi. Nuoret ei edes lue enää kirjoja. Suomeen ei tarvitsisi rakentaa enää ainuttakaan kirjastoa näistä syistä. Vähän ihmettelen että Helsinkiin pitää tehdä suurella rahalla iso kirjasto.

Mihin kirjastonhoitajaa tarvitaan jos on vain sähköisiä kirjoja? Itse en lähtisi alaa lukemaan koska on kuoleva ala. Tai jos lukisin pitäisi olla visio mitä tekee kun kirjastot on lopetettu.

Puhetta kirjastojen kuolemisesta on pidetty yllä jo monta vuosikymmentä, mutta yhä niillä vaan riittää asiakkaita ja uusia rakennetaan. Ihminen on sosiaalinen ja kaipaa toisten ihmisten seuraa, joten kyllä tällaisille kohtaamispaikoille on tarvetta nyt ja tulevaisuudessakin. Monet kirjatothan ovat uudistaneet konseptiaan ja perinteisen kirjojen säilytys- ja lainauspaikan lisäksi niiden tiloisaa toimii monia kerhoja, koululaisten iltapäivätoimintaa, läksykerhoja, nuorisotiloja, kahviloita jne. Vieraile missä tahansa kirjastossa mihin aikaan vain, niin huomaat että kyllä siellä on runsaasti asiakkaita kaikista ikäluokista.

Niitä rakennetaan koska tämä maa on täynnä kommunisteja. Muiden rahoilla on niin helppo touhuta.

Mutta nyt kun velkaannumme ennätysvauhtia, väestö vanhenee ennätysvauhtia ja aivovuoto on erittäin kovaa tässä maassa niin ei ne kirjastoto kauaa enää pysy pystyssä.

Edelleen kehotan vierailemaan missä tahansa kirjastossa mihin aikaan tahansa ja vasta sitten tekemään ne päätelmät, että minkä takia niitä kirjastoja oikein rakennetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!

Kolmen sepän patsas on kyllä sellainen ympäristö, jossa se taidehistorian tutkielma voisi mennä paremmin kaupaksi kuin auton korjaus tai hoivatyö. Ymmrrän vertauksen, mutta kyllä taiteelle ja kulttuurillekin on kysyntää tässää yhteiskunnassa.

Miksi ne jotka sitä taidetta ja kulttuuria haluaa ei maksa markkinahintaa siitä? Miksi muiden pitää maksaa heidän taiteensa?

Miksi joukkoliikennettä käyttävä ei maksa itse palveluaan vaan maksattaa sen muilla? Miksi autoa ajava ei maksa itse teiden rakennusta ja kunnossapitoa vaan maksattaa muilla? Miksi terveydenhuoltoa käyttävä ei maksa itse vaan maksattaa muilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!

Kolmen sepän patsas on kyllä sellainen ympäristö, jossa se taidehistorian tutkielma voisi mennä paremmin kaupaksi kuin auton korjaus tai hoivatyö. Ymmrrän vertauksen, mutta kyllä taiteelle ja kulttuurillekin on kysyntää tässää yhteiskunnassa.

Miksi ne jotka sitä taidetta ja kulttuuria haluaa ei maksa markkinahintaa siitä? Miksi muiden pitää maksaa heidän taiteensa?

Miksi joukkoliikennettä käyttävä ei maksa itse palveluaan vaan maksattaa sen muilla? Miksi autoa ajava ei maksa itse teiden rakennusta ja kunnossapitoa vaan maksattaa muilla? Miksi terveydenhuoltoa käyttävä ei maksa itse vaan maksattaa muilla?

En ole kelle vastasit, mutta ainakin joukkoliikenteellä sekä julkisella terveydenhoidolla on huomattavat positiiviset ulkoisvaikutukset, joten niiden subventointi on melko järkevää. Toimiva joukkoliikenne vähentää yksityisliikenteen haittoja (ruuhkat, saasteet) ja lisää taloudellista toimeliaisuutta, kun ihmiset pääsevät helposti kulkemaan töihin, ostoksille jne. Ilman toimivaa julkista terveydenhoitoa ihmisiä kuolisi ja jäisi työkyvyttömiksi nykyistä useammin, mikä näkyisi niin verotuloissa kuin ylipäänsä ihmisten hyvinvoinnissa ja luottamuksessa yhteiskuntaa kohtaan.

Toki taiteen ja kulttuurin subventointi voi lisätä niiden kuluttajien hyvinvointia, mutta subventoidun kulttuurin kuluttajat ovat melko marginaalinen ryhmä. Useita suosittuja kulttuurimuotoja, kuten elokuvien ja urheilutapahtumien lippujen hintoja ei tueta julkisesti millään tavalla. Voisi jopa väittää, että kulttuurin tukeminen hyödyttää ennen kaikkea sen tuottajia, eikä niinkään koko kansantaloutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!

Kolmen sepän patsas on kyllä sellainen ympäristö, jossa se taidehistorian tutkielma voisi mennä paremmin kaupaksi kuin auton korjaus tai hoivatyö. Ymmrrän vertauksen, mutta kyllä taiteelle ja kulttuurillekin on kysyntää tässää yhteiskunnassa.

Miksi ne jotka sitä taidetta ja kulttuuria haluaa ei maksa markkinahintaa siitä? Miksi muiden pitää maksaa heidän taiteensa?

Miksi joukkoliikennettä käyttävä ei maksa itse palveluaan vaan maksattaa sen muilla? Miksi autoa ajava ei maksa itse teiden rakennusta ja kunnossapitoa vaan maksattaa muilla? Miksi terveydenhuoltoa käyttävä ei maksa itse vaan maksattaa muilla?

En ole kelle vastasit, mutta ainakin joukkoliikenteellä sekä julkisella terveydenhoidolla on huomattavat positiiviset ulkoisvaikutukset, joten niiden subventointi on melko järkevää. Toimiva joukkoliikenne vähentää yksityisliikenteen haittoja (ruuhkat, saasteet) ja lisää taloudellista toimeliaisuutta, kun ihmiset pääsevät helposti kulkemaan töihin, ostoksille jne. Ilman toimivaa julkista terveydenhoitoa ihmisiä kuolisi ja jäisi työkyvyttömiksi nykyistä useammin, mikä näkyisi niin verotuloissa kuin ylipäänsä ihmisten hyvinvoinnissa ja luottamuksessa yhteiskuntaa kohtaan.

Toki taiteen ja kulttuurin subventointi voi lisätä niiden kuluttajien hyvinvointia, mutta subventoidun kulttuurin kuluttajat ovat melko marginaalinen ryhmä. Useita suosittuja kulttuurimuotoja, kuten elokuvien ja urheilutapahtumien lippujen hintoja ei tueta julkisesti millään tavalla. Voisi jopa väittää, että kulttuurin tukeminen hyödyttää ennen kaikkea sen tuottajia, eikä niinkään koko kansantaloutta.

Taidetta ja kulttuuria kuluttaa lähes tulkoon jokainen. Kulttuuria ei ole ainoastaan Ateneumin taidemuseo ja sinne hankitut teokset, vaan se on mm. tapahtumia, konsertteja, katu- ja ympäristötaidetta, kulttuuritapahtumia ja -tarjontaa, tv- ja radio-ohjelmia jne. Jokainen on kulttuurin ja taiteen kanssa tekemisissä vaikkei sitä tiedostaisikaan. Kaupungit olisivat huomattavasti ankeampia paikkoja sekä esteettisesti että vilkkaudeltaan, mikäli kulttuuria ja taidetta ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!

Kolmen sepän patsas on kyllä sellainen ympäristö, jossa se taidehistorian tutkielma voisi mennä paremmin kaupaksi kuin auton korjaus tai hoivatyö. Ymmrrän vertauksen, mutta kyllä taiteelle ja kulttuurillekin on kysyntää tässää yhteiskunnassa.

Miksi ne jotka sitä taidetta ja kulttuuria haluaa ei maksa markkinahintaa siitä? Miksi muiden pitää maksaa heidän taiteensa?

Miksi joukkoliikennettä käyttävä ei maksa itse palveluaan vaan maksattaa sen muilla? Miksi autoa ajava ei maksa itse teiden rakennusta ja kunnossapitoa vaan maksattaa muilla? Miksi terveydenhuoltoa käyttävä ei maksa itse vaan maksattaa muilla?

En ole kelle vastasit, mutta ainakin joukkoliikenteellä sekä julkisella terveydenhoidolla on huomattavat positiiviset ulkoisvaikutukset, joten niiden subventointi on melko järkevää. Toimiva joukkoliikenne vähentää yksityisliikenteen haittoja (ruuhkat, saasteet) ja lisää taloudellista toimeliaisuutta, kun ihmiset pääsevät helposti kulkemaan töihin, ostoksille jne. Ilman toimivaa julkista terveydenhoitoa ihmisiä kuolisi ja jäisi työkyvyttömiksi nykyistä useammin, mikä näkyisi niin verotuloissa kuin ylipäänsä ihmisten hyvinvoinnissa ja luottamuksessa yhteiskuntaa kohtaan.

Toki taiteen ja kulttuurin subventointi voi lisätä niiden kuluttajien hyvinvointia, mutta subventoidun kulttuurin kuluttajat ovat melko marginaalinen ryhmä. Useita suosittuja kulttuurimuotoja, kuten elokuvien ja urheilutapahtumien lippujen hintoja ei tueta julkisesti millään tavalla. Voisi jopa väittää, että kulttuurin tukeminen hyödyttää ennen kaikkea sen tuottajia, eikä niinkään koko kansantaloutta.

Taidetta ja kulttuuria kuluttaa lähes tulkoon jokainen. Kulttuuria ei ole ainoastaan Ateneumin taidemuseo ja sinne hankitut teokset, vaan se on mm. tapahtumia, konsertteja, katu- ja ympäristötaidetta, kulttuuritapahtumia ja -tarjontaa, tv- ja radio-ohjelmia jne. Jokainen on kulttuurin ja taiteen kanssa tekemisissä vaikkei sitä tiedostaisikaan. Kaupungit olisivat huomattavasti ankeampia paikkoja sekä esteettisesti että vilkkaudeltaan, mikäli kulttuuria ja taidetta ei olisi.

Joo, mutta monissa noissa esimerkeissä kulttuurin kuluttajat maksavat markkinahinnan suoraan (festarien liput) tai hieman epäsuoremmin (Yle-vero, mainonta). Pointtinani oli pohtia lähinnä sitä, että miten paljon valikoitujen kulttuuripalveluiden subventoiminen niiden kuluttajille (esim. oopperaliput) hyödyttää yhteiskunnan hyvintointia/taloutta kokonaisuudesssaan. Katutaide ja -tapahtumat ovat hieman eri asia, koska niissä kunta hankkii täyteen markkinahintaan kulttuuriteokset niiden tuottajilta ja tekee niistä julkisia hyödykkeitä, joista kaikki voivat nauttia veloituksetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!

Kolmen sepän patsas on kyllä sellainen ympäristö, jossa se taidehistorian tutkielma voisi mennä paremmin kaupaksi kuin auton korjaus tai hoivatyö. Ymmrrän vertauksen, mutta kyllä taiteelle ja kulttuurillekin on kysyntää tässää yhteiskunnassa.

Miksi ne jotka sitä taidetta ja kulttuuria haluaa ei maksa markkinahintaa siitä? Miksi muiden pitää maksaa heidän taiteensa?

Miksi joukkoliikennettä käyttävä ei maksa itse palveluaan vaan maksattaa sen muilla? Miksi autoa ajava ei maksa itse teiden rakennusta ja kunnossapitoa vaan maksattaa muilla? Miksi terveydenhuoltoa käyttävä ei maksa itse vaan maksattaa muilla?

En ole kelle vastasit, mutta ainakin joukkoliikenteellä sekä julkisella terveydenhoidolla on huomattavat positiiviset ulkoisvaikutukset, joten niiden subventointi on melko järkevää. Toimiva joukkoliikenne vähentää yksityisliikenteen haittoja (ruuhkat, saasteet) ja lisää taloudellista toimeliaisuutta, kun ihmiset pääsevät helposti kulkemaan töihin, ostoksille jne. Ilman toimivaa julkista terveydenhoitoa ihmisiä kuolisi ja jäisi työkyvyttömiksi nykyistä useammin, mikä näkyisi niin verotuloissa kuin ylipäänsä ihmisten hyvinvoinnissa ja luottamuksessa yhteiskuntaa kohtaan.

Toki taiteen ja kulttuurin subventointi voi lisätä niiden kuluttajien hyvinvointia, mutta subventoidun kulttuurin kuluttajat ovat melko marginaalinen ryhmä. Useita suosittuja kulttuurimuotoja, kuten elokuvien ja urheilutapahtumien lippujen hintoja ei tueta julkisesti millään tavalla. Voisi jopa väittää, että kulttuurin tukeminen hyödyttää ennen kaikkea sen tuottajia, eikä niinkään koko kansantaloutta.

Tate Modernin ja Bilbaon Guggenheim -tyyliset kulttuurikohteet hyödyttävät mitä parhaimmin taloutta. Erilaiset kulttuurikohteet ympäri maailman houkuttavat miljoonia turisteja vierailemaan, ja hyöty valuu kansantalouteen. Luulisi, että palikkakin ymmärtäisi tämän. 

AP. Tsemppiä sinulle. Ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteesi.

Tässä keskustelussa sanotaan usein "mene töihin". Tee sitä, tee tätä. Hyväätarkoittavia neuvoja vailla todellisuuspohjaa.  Mihinkään työpaikkaan ei "mennä". Jos soitat johonkin ja tarjoat itseäsi töihin, niin saat vaan ärtyneen vastaanoton - koska ei ole alan koulutusta. 

Keskustelussa annetaan neuvoksi kouluttautua uudelle alalle. Hyvä neuvo. Mutta millä rahalla? Olen työtön maisteri. Olen rahapulassa. Teini-ikäiset lapset, asuntolainaa, jne. Tarvitsen työn kipeästi! Uudelleen kouluttautuakseni en todellakaan halua ottaa opintolainaa. Yhden olen jo maksanut. Opintorahaa en edes saa.

Uskallan väittää, että uuden alan opiskeleminen työn ohessa on henkisesti helpompaa (ei ehkä ajankäytön kannalta) siksi, että samaan aikaan saat työstäsi - mistä tahansa - elantoa, jolla kustannat perhe-elämää.

Olen epätoivoinen. Paikkakunnallani on suurtyöttömyys. Silti täällä haetaan mm. sosiaalialan ohjaajia, sosiaalityöntekijöiden viransijaisia - mistä se kertoo muusta kuin yhteiskunnallisen tilanteen, suurtyöttömyyden aiheuttamasta henkisestä pahasta olosta. Kaikenlaisesta henkisestä ja taloudellisesta jamasta. Sen heijastumisesta kokonaisuudessaan esim. perhe-elämään. Minä FM aineenopettajana en työllisty sosiaalialalle, koska en ole lähihoitaja. (Toisaaalta ymmärrän sen. Moniongelmaisten tyyppien sosiaalityö vaatinee sellaista tietotaitoa, osaamista, alan opiskelua, jota minulla ei ole).

Päiväkoteihin haetaan myös työntekijöitä. Vaatimuksena on joko lastentarhanopettajan tutkintovaatimus tai jonkun sosiaalialan tutkinto. Mihin ihmeeseen riittävät aineenopettajan pedagogiset opinnot? 

Tässä pari esimerkkiä suomalaisesta työmarkkinapolitiikasta sekä ammattiliittojen, yms. korporaatioiden vallasta.

Maisterisihminen täällä. Niinkuin koulutuksella olisi väliä. Kiitos en halua kouluttautua uudelleen. En jaksa olla kiinnostunut "kehittämään omaa osaamistani", en ole kiinnostunut muusta kuin työntekemisestä työpaikalla.

Onko pakko opiskella, kun haluaa vain ja ainoastaan työtä? Mitä tahansa. Kun on ihan pohjalla työelämässä (käytännössä pohjasakkaa, yli-ikäistä, jne.). Miksi minä en saa työtä. Ja siitä juontuva voimakas huonommuuden tunne. Häpeä.

Ainoa hyvä puoli minussa työntekijänä on: sinnikäs ja tunnollinen. Nöyrä, pelokas.

Ohis - Lähihoitajiksi on koulutettu kohta jokainen vastaantulija. Ihan hirveää oli nähdä itse, millainen työinto näillä pakkopullilla on ainakin pk-seudulla. Miten eivät todellakaan välitä ihmisistä joiden parissa työskentelevät, lääkelaskenta tyyliin EVVK voi olla jo vaarallista. Sikäli voitaisiin jo luopua tuosta lähäritutkinnon pakollisuudesta työhönpääsyn ehtona  joissain paikoissa. FM-opettaja tekisi työnsä vähintään yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ohis - Lähihoitajiksi on koulutettu kohta jokainen vastaantulija. Ihan hirveää oli nähdä itse, millainen työinto näillä pakkopullilla on ainakin pk-seudulla. Miten eivät todellakaan välitä ihmisistä joiden parissa työskentelevät, lääkelaskenta tyyliin EVVK voi olla jo vaarallista. Sikäli voitaisiin jo luopua tuosta lähäritutkinnon pakollisuudesta työhönpääsyn ehtona  joissain paikoissa. FM-opettaja tekisi työnsä vähintään yhtä hyvin.

Opettajille voisi suunnitella muuntokoulutuksen lähihoitajaksi. 

Tulipahan mieleen, että kesän koittaessa on tosiaan jokainen niemen notko täynnä vaikka millaista tapahtumaa ja kulttuuria. Nämä pyörivät melkolailla täysin vapaaehtoisvoimin, joten sinne vain sekaan tutustumaan saman kiinnostuksen jakaviin ihmisiin, saamaan kokemusta ja tuntemaan itsensä hyödylliseksi. Tapahtumajärjestämisen vapaaehtoishommissa on mahdollisuus "ylentyä" vastuullisempiin hommiin kokemuksen myötä ja mikäpä estää perustamasta vaikka omaa taidefestaria.

Vierailija kirjoitti:

Maisterisihminen täällä. Niinkuin koulutuksella olisi väliä. Kiitos en halua kouluttautua uudelleen. En jaksa olla kiinnostunut "kehittämään omaa osaamistani", en ole kiinnostunut muusta kuin työntekemisestä työpaikalla.

Onko pakko opiskella, kun haluaa vain ja ainoastaan työtä? Mitä tahansa. Kun on ihan pohjalla työelämässä (käytännössä pohjasakkaa, yli-ikäistä, jne.). Miksi minä en saa työtä. Ja siitä juontuva voimakas huonommuuden tunne. Häpeä.

Ainoa hyvä puoli minussa työntekijänä on: sinnikäs ja tunnollinen. Nöyrä, pelokas.

Nöyryys ja pelokkuus voi toimia sinua vastaan markkinoilla. Ei herätä luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä töitä ajattelit rupeavasi tekemään silloin, kun vielä opiskelit?

Kuvittelin eteneväni jotenkin niin, että saisin ensin jonkun suorittavan tason työn pienellä palkalla, vaikka osa-aikaisena. Ihan vaikka asiakaspalvelua jossain edes kaukaisesti omaa taidehistorian alaa sivuavalla työpaikalla. Vaikka taidemuseon narikkaan tai infoon. Sieltä sitten työkokemuksen karttuessa pikku hiljaa ylös- ja eteenpäin silloin, kun eteen jotain sopivaa sattuisi. 

Ongelma taitaa olla se, että nuo suorittavan tason työtehtävät olisi nimenomaan pitänyt tehdä silloin opintoaikana, eikä vasta valmistuttua.

ap

Tämäpä juuri. Itse olin töissä, niin alan kuin muissa kaikki opiskelukesät ja välillä opintojen ohessakin. Sinulla tilanne vähän kuin kotiäidillä: ne lapset tehty ja kotona oltu, nyt työmaailmaan ilman minkäänlaista työkokemusta. Ilmeisesti tuo tutkimus ei ole kiinnostanut niin ,että sieltä paikkasi löytäisit? Useimmilla aloilla tutkimustyö vaatisi ulkomaan komennuksie, ei taida onnistua neljän lapsen kanssa.

Osaamista sinulla on kehnosti työllistävästä alasta, siihen tarvitaan jotakin lisää. Mieti persoonaasi. Sovitko opetusalalle? Jos, niin hanki hieman pedagogisia opintoja. Mitkä ovat persoonasi vahvuudet joita voisit työssä hyödyntää, järjestelmällisyys, asioiden hallinta jne. Paljon töitä joissa se peruskoulutus ei ole niin tärkeä kuin ihmisen omat kyvyt. Jonkun kiinteistövälittäjän tutkinnon suorittaa hetkessä ja loppu on kiinni omasta motivaatiosta ja persoonasta. Jos on valinnut selkeästi ei ammattiin johtavan koulutuksen täytyy itse kantaa vastuu omasta urasuunnitelmasta. Mäkkäripaikkojen hakeminen on typerää, pystyisit tekemään paljon muutakin jos vain analysoisit taitosi, hankkisit tarvittavan lisäkoulutuksen ja hakisit tarvittavaa työkokemusta vaikka ilmaisena harjoittelijana opintojen ohessa. Ei sitä työnantajaa ne todistuksesi yksinään riemastuta jos ei minkäänlaisia näyttöjä työnteosta.