Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.
16.01.2017 |
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen?
No jos tänään tuolla joku noita kauppaisi ja olisi pakko ostaa jotakin, niin ostaisin mieluummin sen tutkielman. Hoivan tarvetta tai autoa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää tällainen mitäs läksit -vittuilu täällä.
Ei kukaan ala opiskella mitään sillä toiveella, että valmistuu työttömäksi.
Yhteiskunnan tehtävä (siis palkastaan virkamiehiä tekemään nää laskelmat) on se, että ei kouluteta liikaa. Jos otetaan opiskelemaan taidehistoriaa, niin pitää olla jo sisäänottovaiheessa jotain laskelmaa siitä, että enempää ei oteta, et varmaan just nää kolme työllistyy.
Se on järjestelmän vika, ei yksilön!
Tai sitten koko taidehistorian laitos joutaa ajaa alas. Kaikille kenkää, koska ala ei työllistä. Sanotaan niille proffille, että ruvetkaa vaikka taidepainotteisiksi perhepäivähoitajiksi. Tai vanhusten perseitä pesemään tai autoja huoltamaan. Miks vaan valmistuneet opiskelijat kuulee tällasta paskaa ja sylttytehdas jätetään arvostelun ulkopuolelle?
Suomen perustuslaissa jo sanotaan, että ihmisellä on oikeus työhön. Valtiovallan tehtävä on pitää huolta, että näitä työpaikkoja syntyy. Siksi me saamari ylläpidetään eduskuntaa ja hallitusta ja ministeriöitä. Siinä on turha vikistä, et sä vaan oot nyt vaan niin huono, ettei sua kukaan palkkaa. Jos on ollut riittävän hyvä suorittamaan tutkinnon, on riittävän hyvä pääsemään alan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen?
No jos tänään tuolla joku noita kauppaisi ja olisi pakko ostaa jotakin, niin ostaisin mieluummin sen tutkielman. Hoivan tarvetta tai autoa ei ole.
Samoin, voisin luultavasti hyödyntää sitä omassani. Hoivan lähipiirissä hoidan minä ja autot korjaa mies.
Aloituksen perusteella ymmärsin, että ap:llä on CV:ssä suurinpiirtein vain nimi ja oppiarvo. Kuitenkin hänellä on maisteriopintoihin kuuluva työharjoittelu, opintojen ajalta projekteja ja kahden ammattitutkinnon harjoittelut sekä vielä väitöskirja päälle. En nyt tuon perusteella sanoisi, ettei ap:llä olisi mitään työkokemusta.
Vuokrafirman kautta vaan duuniin, ja jos ei sellanen nappaa niin sit voi jatkaa sossun luukuttamista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano, että ap olisi tällainen, mutta...
...tunnen naisen, jolla on ulkomailla tehty fm-tutkinto, vanhentunut ammattitutkinto nuoruudestaan, laaja kielitaito, loistavat it-taidot, paljon täydennyskoulutusta ja lapset tehty. Olimme jonkin aikaa samassa työpaikassa (toimisto) ja hän oli todella mukava, positiivinen ja tunnollinen, kollega mutta hiukka epäkäytännöllinen.
Saimme kaikki kenkää n. 5 vuotta sitten, tämä nainen ei ole vieläkään kunnolla työllistynyt.
Hän ei osaa myydä osaamistaan, pukeutuu epäsiististi eikä laita itseään yhtään. En itsekään ole mikään missi, mutta kampaan hiukset, silitän (siistit ja istuvat) vaatteet jos menen työhaastatteluun ja hankin välillä uudet silmälasit. Olen mm. Linkedinin ja kuulemani perusteella päätellyt, että jos hän hakee suorittavampaa työtä, hän käyttäytyy hyvin "akateemisesti" hakutilanteessa.
Sääli, koska nainen on ihana ihminen ja ansaitsisi hyvää.Sääli on se, jos osaamisen ulkopuolisilla tekijöillä on noin paljon merkitystä.
Ja kyllähän niillä taitaa olla. Suomi on täynnä DDR-kuutioihin loppuelämäkseen tuomittuja ihmisiä, joilla on tosiasiassa motivaatio, asenne ja ennen kaikkea osaaminen kohdillaan, mutta kun ei "läppä lennä" tai puku on väärän värinen, niin... se on siinä.
Otetaan tilanne, jossa päivän aikana haastatellaan perätysten viisi hakijaa esim. toimistotyöhön, jossa vaaditaan yhteistyötaitoja, osaamista ja johon kuuluu asiakaspalvelua tai osallistumista vaikka asiakastapaamisiin.
Nämä hakijat on valittu sadan hakemuksen lähettäneen joukosta ja kaikilla on jotain ansioita, ehkä heidät on jo haastateltu puhelimitse tai rekryfirman taholta, mutta nyt annetaan fyysinen ensivaikutelma.
Neljä haastateltavista on liikkeellä nöyrän reippaalla asenteella ja heillä on putsatut kengät ja mahdolliset silmälasit, siistit normaalit vaatteet ja kammatut hiukset.
Yksi taas on homssuinen, vaatteet ja rasvaiset lasit ostettu 90-luvulla ja jutut liittyy omiin ansioihin eri alalta kuin työpaikka, jota on hakemassa. Valitettavasti on selvää, kuka karsiutuu ekaksi, ellei hänellä ole aivan ylivertaista osaamista tai halua tehdä hommia ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
Kuka tahansa löytää 4,5 vuodessa töitä jos töitä haluaa tehdä.
Sinä olet taas hyvä esimerkki siitä miksi yliopistot pitäisi saada maksullisiksi. maksetaan kallis koulutus yhteiskunnan varoista ja sinä lusmuat himassa kuin mikäkin luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit opiskeleen tollasia?
Ja vielä tohtoriksi asti?
Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).
No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.
ap
No minä lähdin opiskelemaan omaa alaani siksi, että tiesin sen työllistävän. En siksi, että "kiinnosti". Tai siis kiinnostihan se, että tällä koulutuksella työllistyy ihan varmasti, jos nyt yleensä töitä kiinnostaa tehdä.
En halua vittuilla, mutta ihmettelen suuresti miten aikuiset ihmisetkin lähtevät opiskelemaan mahdollisimman kapeaan rakoon soveltuvaa tutkintoa alalta, joka muutenkin on epävarma ja opiskelijoita liikaa työpaikkoihin nähden.
Olen pragmaatikko. Opiskelut suunnitellaan sen mukaan, mikä tarjoaa toimeentulon. Itse olen akateeminen, mutta takuulla olisin opiskellut vaikka putkimieheksi mieluummin, kuin hankkiutunut akateemiseen tutkintoon erittäin epävarmoilla aloilla. Tosin on niitä epävarmoja tutkintoja ammatillisella ja opistopuolellakin. Kaikenlaista hevostenhoitajaa ja medianomia.
Ja ei, en halveksi noita tutkintoja sinänsä. Niihin valmistuu vain hitosti liikaa väkeä palkanmaksuhaluisiin työnantajiin nähden.
Silloin kun ap teki valintansa lukea tohtoriksi, oli vielä kokonaan erilainen työllisyystilanne. Koittakaa nyt vittu tajuta, ettei FT:n papereita saa viikossa ulos! Kellään meistä ole mitään vitun kristallipalloa josta lukea työllisyystilanne 5 vuoden päähän!
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllähän rationaalinen ihminen ymmärtää, ettei millään taiteen maisterin yms. papereilla tule käytännössä koskaan olemaan mitään käyttöä työelämässä.
No kyllä taidehistorian maistereilla (tai tohtoreilla) pyörii mm. kaikki Suomen museot, kaikki taidehuutokaupat, galleriat, taidemyymälät ja ylipäätään koko Suomen taiteen esittely-, myynti-, arviointi- ja tutkimustyö.
Maailman taidekaupan arvo on vuosittain 43 miljardia euroa ja se pyörii täysin taidehistorioitsijoiden ammattitaidon varassa.
Niin ja taidetta opiskelleiden ansiosta maalimassa on esim. sellaisia paikkoja kuin Tate Modern. Yksi suosituimmista kohteista Lontoossa.
Pakko sanoa, että kylläpä masensi. Olen 2014 valmistunut.. tein pari kk keikka töitä.. sitä ennen olin 5 kesää kesätöissä.. sain 2015 tammikuussa lapsen. Ja äitiysloman loputtua aloin hakemaan töitä, niitä kuitenkaa saamatta.. koska ei työkokemusta, eikä mitään suhteita. Olen nyt jo täysin turhautunut siihen, että vaikka mihin hakisi ei saa vastaukseksi muuta kuin " valitettavasti sinua ei juuri tällä kertaa valittu " jos sitäkään.. valmis olisin palaamaan kouluun, mutta enpä tiedä miksi pitäisi opiskella, että saisi töitä.. Lähihoitajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse väitellyt hiljattain ja tämä tarina tuntuu jotenkin oudolta. Erityisesti siksi, että AP rinnastaa väitöskirjan tekemisen opiskeluun eikä pidä sitä työnä. Valtaosa nykyväitöskirjantekijöistä ainakin omalla alallani on ihan palkallisessa työsuhteessa yliopistoon projektinsa ajan. Toinen vaihtoehto on rahoittaa työ apurahoilla. Se taas edellyttää hyviä projektointi- ja rahoituksenhakemistaitoja, joista on kyllä hyötyä työelämässäkin. Joka tapauksessa väitöskirjatutkimuksen tekeminen on TYÖTÄ siinä missä muukin asiantuntijatyö, eikä suoraan rinnastettavissa perustutkinto-opiskeluun, sanokoot palstan yliopistovihamieliset mitä tahansa. Tohtoriopiskelijan työsuhteeseen yleensä sisältyy tutkimusryhmän jäsenenä toimimista, kansainvälistä verkostoitumista, mahdollisesti opetusta jne. Jos AP on todella tehnyt väitöskirjan, luulisi hänen tajuavan hyödyntää sitä TYÖkokemuksena ja TYÖprojektina. Vaikuttaa myös oudolta, ettei väitös ole avannut mitään kontakteja, verkostoja tai polkuja, joista tunnustella itselleen uraa.
Täälläkin yksi yliopistolainen kehottaisi AP:ta kommentoimaan tätä puolta. AP:n tilanteessa olevia ihmisiä on paljonkin, mutta joitan epämääräisiä kohtia tässä hänen tarinassaan edelleenkin on. Millaisten prosessien kautta hän ylipäätään lähti tohtorikoulutettavaksi ja minkälaisia tavoitteita tähän liittyi? Tässä ei haeta mitään tunnistamiseen johtavia tietoja, vaan tämän puidun tapauksen peruslogiikkaa.
Jos kirjoitat kahdeksan hakemusta päivässä ne vaan eivät voi olla hyviä. Hyvän hakemuksen tekemiseen menee aikaa, jos sen tosissaan haluaa herättävän rekrytoijan mielenkiinnon. Kannattaa mennä rekryammattilaisen luo, sellainen osaa neuvoa millainen on hyvä hakemus ja cv. Itse valmistuin vuosi sitten ja sain kuukausi valmistumisen jälkeen töitä, kun ennen työnhakua kävin oman ammattiliiton rekryasiantuntijalla laittamassa CV:n ja hakemuksen kuntoon. Jos lähettelet sarjahakemuksia minne sattuu ei ihme ettet ole löytänyt töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistuin 2013 ja siitä lähtien työtön (paria mini keikkaa lukuunottamatta) päätin nyt sitten perustaa oman yrityksen. Ei tässä muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorita 60 op kirjastoalan opintoja, niin olet pätevä työskentelemään kirjastonhoitajana. Varmasti olisi taidehistorian opinnoista paljon hyötyä työnhaussa ja kirjastothan tekevät myös yhteistyötä mm. museoiden ja taidegallerioiden kanssa.
Tämän maan yliampuvasta koulutusintoilusta kertoo kaiken se, että jopa kirjastontädin työssä vaaditaan yliopistotasoinen koulutus! Siis siihen, että ottaa palautetut kirjat vastaan, vie ne takaisin hyllyyn ja osaa järjestää aakkosjärjestykseen. Yliopistotutkinto!
Kirjastonhoitaja ei ole mikään "kirjastotäti" eikä hän hoida asiakaspalvelua tiskillä. Vähän voisi ottaa asioista selvää ennen kuin päästelee aivopieruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo työttömyyteen kyllästynyt kirjoitti:
Pakko sanoa, että kylläpä masensi. Olen 2014 valmistunut.. tein pari kk keikka töitä.. sitä ennen olin 5 kesää kesätöissä.. sain 2015 tammikuussa lapsen. Ja äitiysloman loputtua aloin hakemaan töitä, niitä kuitenkaa saamatta.. koska ei työkokemusta, eikä mitään suhteita. Olen nyt jo täysin turhautunut siihen, että vaikka mihin hakisi ei saa vastaukseksi muuta kuin " valitettavasti sinua ei juuri tällä kertaa valittu " jos sitäkään.. valmis olisin palaamaan kouluun, mutta enpä tiedä miksi pitäisi opiskella, että saisi töitä.. Lähihoitajaksi?
Aika huonon ajan kyllä valitsit lisääntymiseen. Itsekin valmistuin 2014 joulukuussa ja nyt vasta pikkuhiljaa uskaltaa ajatella perheenlisäystä, kun olen ollut vakitöissä jo tovin.
Vierailija kirjoitti:
Aika huonon ajan kyllä valitsit lisääntymiseen. Itsekin valmistuin 2014 joulukuussa ja nyt vasta pikkuhiljaa uskaltaa ajatella perheenlisäystä, kun olen ollut vakitöissä jo tovin.
Noh, tämä akateeminen valitsi odottaa vakitöiden aikaa. Siksi en koskaan lisääntynyt. Elämä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorita 60 op kirjastoalan opintoja, niin olet pätevä työskentelemään kirjastonhoitajana. Varmasti olisi taidehistorian opinnoista paljon hyötyä työnhaussa ja kirjastothan tekevät myös yhteistyötä mm. museoiden ja taidegallerioiden kanssa.
Tämän maan yliampuvasta koulutusintoilusta kertoo kaiken se, että jopa kirjastontädin työssä vaaditaan yliopistotasoinen koulutus! Siis siihen, että ottaa palautetut kirjat vastaan, vie ne takaisin hyllyyn ja osaa järjestää aakkosjärjestykseen. Yliopistotutkinto!
Kirjastonhoitaja ei ole mikään "kirjastotäti" eikä hän hoida asiakaspalvelua tiskillä. Vähän voisi ottaa asioista selvää ennen kuin päästelee aivopieruja.
Kyllä kirjastonhoitaja voi hoitaa myös asiakaspalvelua tiskillä, riippuen kirjastosta. Sen ja hyllyttämisen lisäksi kirjastonhoitajan työhön kuuluu mm. tiedonhakua, tiedonhaun opettamista, kirjaston kokoelmista huolehtimista (oletteko koskaan miettineet, miten ne kirjat sinne hyllyyn ilmestyvät?), tapahtumien järjestämistä, tiedontallennusta, kirjaston markkinointia jne. Myös korkeakoulukirjastoihin voi päästä töihin (vinkki ap:lle!). Se ulospäin näkyvä lainaus- ja palautustoiminta on vain pieni osa "kirjastotätien" työtä. Ärsyttää, kun jatkuvasti saa olla korjaamassa näitä harhaluuloja.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan tilanne, jossa päivän aikana haastatellaan perätysten viisi hakijaa esim. toimistotyöhön, jossa vaaditaan yhteistyötaitoja, osaamista ja johon kuuluu asiakaspalvelua tai osallistumista vaikka asiakastapaamisiin.
Nämä hakijat on valittu sadan hakemuksen lähettäneen joukosta ja kaikilla on jotain ansioita, ehkä heidät on jo haastateltu puhelimitse tai rekryfirman taholta, mutta nyt annetaan fyysinen ensivaikutelma.
Neljä haastateltavista on liikkeellä nöyrän reippaalla asenteella ja heillä on putsatut kengät ja mahdolliset silmälasit, siistit normaalit vaatteet ja kammatut hiukset.
Yksi taas on homssuinen, vaatteet ja rasvaiset lasit ostettu 90-luvulla ja jutut liittyy omiin ansioihin eri alalta kuin työpaikka, jota on hakemassa. Valitettavasti on selvää, kuka karsiutuu ekaksi, ellei hänellä ole aivan ylivertaista osaamista tai halua tehdä hommia ilmaiseksi.
Mikä tämänkin jutun pointti oli? Oletatko, että ap on nimenomaan tuo homssuinen tapaus? Jos on viisi haastateltavaa ja vain yksi vapaa paikka, niin selvää on, että osa siisteistä ja asiallisistakin hakijoista karsiutuu. Olisikin niin helppoa, että kampaamalla hiuksensa pääsee töihin.
Ja sille, joka oli niin vakuuttunut, että heti kun käy jonkun CV-kurssin, on työpaikka varma: aika moni osaa jo nyt tehdä hyvän ansioluettelon. Mitä sitten, jos ammattilaiset tekisivät kaikille työttömille täydelliset CV:t? Lisäisikö se työpaikkojen määrää?
Hei, täällä taidealalta väitellyt tohtori jolla on töitä vaikka millä mitalla.
Juu, on erikoinen tarina, monta epäuskottavaa kohtaa. Provoksi epäilen siis minäkin.
Huvittaa myös se, kuinka liikuttava usko monella näyttää olevan siihen, että kirjoja voi kirjoittaa ja julkaista tuosta vain ja että se olisi jokin keino elättää itsensä. Paljon todennäköisempää on elää sillä humanistisen alan tohtorintutkinnolla kuin kirjoittamalla, ja kirjoittaminen noin yleisesti ottaen on kuitenkin todella aikaa vievää puuhaa.
Ap ei ehkä täällä enää lue.Minusta realistisin idea olisi aloittaa yritys.Mieti mikä yritys kannattaisi ja minkä hallitset.Voi löytyä jotain ideaa omaltakin alalta tai esim.konsultointia jos olet supliikki.Mikä nyt on sun mielestä hyvä idea,vaikka se siivousfirma.
Mulla sama tilanne,olen taiteen maisteri Helppoa ei ole ollut täälläkään.Lapsia ei ole joten työkokemusta on,mutta cv on melkoinen sillisalaatti.
Olet kokenut saman kuin mustat amerikkalaisnaiset joilla menee valtavasti rahaa ja aikaa hiusten suoristamiseen, koska afroa pidetään epäsiistinä ja epäammattimaisena.