Heli Vaaranen kertoo taas totuuden. Suomalainen mies ei päätä parisuhteissa juuri mistään, tasa-arvo kaukana.

Tiedän kymmeniä pareja ja vain YHDEn, missä asiat on niin kuin vaaranen väittää.

Vierailija kirjoitti:

Pähkinänkuoressa: Vaaranen puhuu niistä pariskunnista joita on auttanut ja nähnyt, apua ei hae onnelliset ja pariskunnat joilla ei ole ongelmia. Jopa siinä viime keskustelussa oli sama ongelma, ei pystytä erottelemaan mistä tässä oikeasti keskustellaan.

M40

No tässähän se Vaarasen ongelma onkin, nimittäin ulosannissa. Vaikeasta aiheesti ei voi saada mitään kunnon keskustelua aikaan, jos sen suoltaa julkisuuteen täynnä yleistämistä ja syyllistystä. Paljon hedelmällisemmän reaktion olisi varmaan saanut, jos olisi kertonut, että on "monesti vastaanotollaan käyvissä pareissa huomannut, miten parisuhteen toinen osapuoli on paljon dominoivampi, ja toinen joutuu ahtaalle eikä saa enää päätösvaltaa arjessa. Oman kokemuksen mukaan tämä on useammin mies kuin nainen", jne jne. Nythän se viesti oli lähinnä "naiset on parisuhteen päällepäsmäreitä ja miehet alistettuja hiiriä". Ei tuossa jutussakaan, joko toimittaja tai Vaaranen, kauheasti erottele että mistä keskustellaan. Koko ajan puhutaan vain "naisista ja miehistä", "parisuhteista", yleistäen se koskemaan kaikkia naisia ja miehiä ja heidän parisuhteitaan.

Luin tota juttua taas uudestaan enkä pääse yli miten täynnä se on järkyttäviä yleistyksiä. "Vaikka poikkeuksiakin on, miesporukoissa puhutaan edelleen tyypillisesti menestyksestä ja urheilusta." Oikeasti? Mistä tuo repii noita juttuja? Miesporukoissa puhutaan menestyksestä ja urheilusta?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on miesten oma vastuu tästä kaikesta.

Itse ihmettelin sinkkuaikoina sitä kun nuoret miehet tuntuivat etsivän itselleen äitiä, eivät tasavertaista puolisoa. Sellaista joka sanoo miten eletään ja joka pistää rajat juomiselle ja roskaruokien syömiselle ja huolehtii siisteydestä. En minä sellaista jaksaisi, enkä sellaiseen suhteeseen koskaan ollut valmis.

Ilmeisesti jotenkin viehätän sen kaltaisia miehiäkin sillä minun oli kovin vaikea löytää itsenäiseen elämään ja tasaveroiseen parisuhteeseen kykenevää miestä.

Onneksi kuitenkin löysin.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää millaisia kokemuksia muilla naisilla on ja miksi ovat päätyneet pomoksi ja äidiksi miehelleen.

Kertoo vain omasta tasostasi , jos olet tavannut vain roskaruokaa syöviä, juopottelevia sinkkumiehiä.

Tämä jos mikä on muuten kaikkein ärsyttävin myytti, jota naiset jaksavat ylläpitää.

Unohdit mainita siivottoman kämpän sisältävän kasoittain tyhjiä pitsalaatikoita ja tyhjiä kaljapulloja.

Ketju on mennyt kun normaaliksi trollien ja ääripäiden taistoksi. Esimerkkejä miten mies tai vaimo ovat olleet luonnehäiriöisiä päsmäreitä ja sen takia ei voi niin tai näin.

Itse luin tuon "kierrätysartikkelin" ja mielipidekirjoituksen ja tunnistin monia tuttuja piirteitä.

Monessa asiassa olen "koulutettu" ja annan vaimon tehdä päätöksen. Helpompi tie.

Välillä suorastaa raivostuttaa, kun pitää keskustella ja päättää yhdessä asia, joka kuitenkin menee vaimon valinnan mukaan.

Monesti on tullut jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt pitää oma pää ja mennä epämukavuusalueelle eli aiheuttaa mielipahaa vaimolle ja jopa riidellä. Esimerkiksi epäkäytännöllinen sisustuksellinen ratkaisu voi sitten harmittaa joka viikko.

Taitaa olla ihan yleinen ongelma keskusteluissa tuo yleistäminen, ymmärrän naisten reaktioita ihan hyvin sillä itse reagoin samalla tavalla kun keskustellaan parisuhdeväkivallasta esimerkiksi, aika usein se on juuri samanlaista yleistävää ja leimaavaa. On vaikea samaistua johonkin väkivaltaisiin vaimonhakkaajiin, jos on mies joka ei ole ikinä naista lyönyt tai voisi kuvitella sellaista tekevänsä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kymmeniä pareja ja vain YHDEn, missä asiat on niin kuin vaaranen väittää.

Oletko haastatellut kaikkien näiden kymmenien parien miehiä heidän suhteestaan?

Tuskin. Sinulla on vain oma käsityksesi, ja mitä todennäköisimmin naispuolisten puolisoiden kertomukset ajatustesi tukena.

Vierailija kirjoitti:

Ketju on mennyt kun normaaliksi trollien ja ääripäiden taistoksi. Esimerkkejä miten mies tai vaimo ovat olleet luonnehäiriöisiä päsmäreitä ja sen takia ei voi niin tai näin.

Itse luin tuon "kierrätysartikkelin" ja mielipidekirjoituksen ja tunnistin monia tuttuja piirteitä.

Monessa asiassa olen "koulutettu" ja annan vaimon tehdä päätöksen. Helpompi tie.

Välillä suorastaa raivostuttaa, kun pitää keskustella ja päättää yhdessä asia, joka kuitenkin menee vaimon valinnan mukaan.

Monesti on tullut jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt pitää oma pää ja mennä epämukavuusalueelle eli aiheuttaa mielipahaa vaimolle ja jopa riidellä. Esimerkiksi epäkäytännöllinen sisustuksellinen ratkaisu voi sitten harmittaa joka viikko.

 Kiitos järkevästä viestistä. Tällaisilla on arvoa keskustelulle paljon enemmän kuin yleistävällä vihanlietsonnalla.

Vierailija kirjoitti:

Ketju on mennyt kun normaaliksi trollien ja ääripäiden taistoksi. Esimerkkejä miten mies tai vaimo ovat olleet luonnehäiriöisiä päsmäreitä ja sen takia ei voi niin tai näin.

Itse luin tuon "kierrätysartikkelin" ja mielipidekirjoituksen ja tunnistin monia tuttuja piirteitä.

Monessa asiassa olen "koulutettu" ja annan vaimon tehdä päätöksen. Helpompi tie.

Välillä suorastaa raivostuttaa, kun pitää keskustella ja päättää yhdessä asia, joka kuitenkin menee vaimon valinnan mukaan.

Monesti on tullut jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt pitää oma pää ja mennä epämukavuusalueelle eli aiheuttaa mielipahaa vaimolle ja jopa riidellä. Esimerkiksi epäkäytännöllinen sisustuksellinen ratkaisu voi sitten harmittaa joka viikko.

Onko sitten mielestäsi vaimosi syy että et mene epämukavuusalueellesi, kuten Heli Vaaranen väittää?

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli siitä kummallinen kirjoitus tutkijalta ettei hän viittaa yhteenkään lähteeseen. Tutkimustulos on syntynyt kuuntelemalla satunnaisia bussikeskusteluja.

LOL! Onko näin? Olkaa ressukat nyt edes vähän lähdekriittisiä.

Itse olen suhteissa mennyt sillä periaatteella, että valitsen ne "taistelut", jotkut asiat ovat minulle niin merkityksettömiä kuten sisustus tai muu jonninjoutava, että nainen saa päättää. Mutta on asioita joissa pidän oman pääni ja niin löytyy se tasapaino ja kummatkin voi olla tyytyväisiä suhteen tilaan. Minusta on ihan hyvä jo suhteen alkuvaiheessa tehdä selväksi, että mikään yhden ihmisen show parisuhde ei ole ja jos kokee, että nainen ei ymmärrä sinun tarpeita eikä voi joustaa missään, niin voi erota jo heti alussa, nainen voi etsiä muualta sen jees jes miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo ottaa taas kovasti palstamammojen luonnon päälle.

Nautin tästä raivon kiehumisesta palstamammojen miesvihaisessa miehetonsikojakonsesus-lietekaivossa, mikä myös "söpösti" vauva.fi nimettynä tunnetaan.

Minua taas naurattavat nämä uikuttavat surkimusmiehet, jotka ovat aivan ekstaasissa kun yksi nainen mielistelee heitä.

Heti kun mies arvostelee naisia, hän on "uikuttava surkimusmies". Se on sen sijaan aina oikeutettua kritiikkiä, kun katkera ylipainoinen palstamamma haukkuu miehiä.

Kyllä, sellainen on uikuttava surkimusmies, joka sietää määräilyä kotonaan lammasmaisesti hymyillen eikä kykene millään pitämään puoliaan vaikka on paha olla. Ja sitten kun joku muu tekee sen, huutelee innokkaana sieltä selän takaa turvallisesta paikasta. Lapsen käytöstä, ei aikuisen ihmisen.

Tämä korjaantuisi, jos suominaiset olisivat kunnon naisia. Liian paljon näkee valtaa ja voimaa käyttäviä itsenäisiä matriarkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas mammat mitä se päättäminen oikein on.

Jos minä päätän, että lasta kasvatetaan tarkkojen rajojen (kuri) puitteissa, niin kelpaako?

Tai ostetaan se omakotitalo sitten vasta kun on varaa. Kelpaako päätökset tuollaisenaan? 

Turha mistään lauantaissiivouksista höpöttää tai huoneklalujen materiaaleista. Ne kun ovat vain detaljeja suurien linjojen rinnalla.

Koitetaan pitää keskustelu ns. yleisellä tasolla, eikä tuoda niitä omia ongelmia tänne esiin!

Viestisi on lähes lukukelvoton.

Perustele!

Ööh..? Miten tuo pitäisi parustella? Näkeehän jokainen, että tuo on vain kasa irrallisia lauseita. Viimeistä huudahdusta en edes ymmärrä. Liittyykö se johonkin. Jos liittyy, niin mihin?

Vastaa vaikka ranskalaisin viivoin. Ei tarvitse novellia väkertää. Pitäkää kirjoituksenne ytimekkäinä.

Viimeinen lause= henkilökohtaisuuksiin meneminen ei ole toivottavaa.

Voisit myös kommentoida asiasisältöä. 

Ei ole hyvää kommunikointia, jos keskustelupalstalla joutuu lukemaan viestin kahdesti eikä siltikään ymmärrä mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Minä luin kommenttisi kahdesti enkä ymmärrä sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Ketju on mennyt kun normaaliksi trollien ja ääripäiden taistoksi. Esimerkkejä miten mies tai vaimo ovat olleet luonnehäiriöisiä päsmäreitä ja sen takia ei voi niin tai näin.

Itse luin tuon "kierrätysartikkelin" ja mielipidekirjoituksen ja tunnistin monia tuttuja piirteitä.

Monessa asiassa olen "koulutettu" ja annan vaimon tehdä päätöksen. Helpompi tie.

Välillä suorastaa raivostuttaa, kun pitää keskustella ja päättää yhdessä asia, joka kuitenkin menee vaimon valinnan mukaan.

Monesti on tullut jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt pitää oma pää ja mennä epämukavuusalueelle eli aiheuttaa mielipahaa vaimolle ja jopa riidellä. Esimerkiksi epäkäytännöllinen sisustuksellinen ratkaisu voi sitten harmittaa joka viikko.

Kuvitellaan tilanne : Sinä ehdotat kylpyhuoneen lattiaan kaakeleita, mutta vaimon mielestä siihen pitää laittaa kokolattiamatto. Sinusta ajatus on älytön monestakin hyvästä syystä. Suostut kuitenkin välittömästi vaimon ehdotukseen, koska pelkäät että hän "pahoittaa mielensä" jos et ole salamannopeasti samaa mieltä. Otatte kylpyhuoneeseen kokolattiamaton. Sinua ärsyttää.

Vaimoakin ärsyttää myöhemmin, kun hän tajuaa että et sanonut aikanaan mitään, vaikka tiesit että kaakelit on huomattavasti käytännöllisemmät. Te molemmat pidätte sinua idioottina, aiheesta.

Pointti: tunnen tuollaisen miehen, joka ei uskalla perustella mielipidettään vaan taipuu mitä typerimpiin ehdotuksiin ja jurnuttaa hiljaa mielessään ja kokee että häntä alistetaan. Kannattaa rohkaistua sanomaan mitä ajattelee, se on kaikkien etu. Joskus jopa pitää keskustella asiasta useaan otteeseen. Tämä on normaalia. Tämä ei ole alistamista. 

ja sanotaan nyt sekin itsestäänselvyys, joku kuitenkin takertuu, että tietenkin vaimon pitäisi pystyä myös keskustelemaan rauhallisesti asioista eikä hyökätä raivopäänä eri mieltä olevaa ukkokultaansa vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen suhteissa mennyt sillä periaatteella, että valitsen ne "taistelut", jotkut asiat ovat minulle niin merkityksettömiä kuten sisustus tai muu jonninjoutava, että nainen saa päättää. Mutta on asioita joissa pidän oman pääni ja niin löytyy se tasapaino ja kummatkin voi olla tyytyväisiä suhteen tilaan. Minusta on ihan hyvä jo suhteen alkuvaiheessa tehdä selväksi, että mikään yhden ihmisen show parisuhde ei ole ja jos kokee, että nainen ei ymmärrä sinun tarpeita eikä voi joustaa missään, niin voi erota jo heti alussa, nainen voi etsiä muualta sen jees jes miehen.

Juuri näin se hoidetaan. Ottaisipa muutkin miehet tästä oppia. Jostain syystä osalta puuttuu tuo suoraselkäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on mennyt kun normaaliksi trollien ja ääripäiden taistoksi. Esimerkkejä miten mies tai vaimo ovat olleet luonnehäiriöisiä päsmäreitä ja sen takia ei voi niin tai näin.

Itse luin tuon "kierrätysartikkelin" ja mielipidekirjoituksen ja tunnistin monia tuttuja piirteitä.

Monessa asiassa olen "koulutettu" ja annan vaimon tehdä päätöksen. Helpompi tie.

Välillä suorastaa raivostuttaa, kun pitää keskustella ja päättää yhdessä asia, joka kuitenkin menee vaimon valinnan mukaan.

Monesti on tullut jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt pitää oma pää ja mennä epämukavuusalueelle eli aiheuttaa mielipahaa vaimolle ja jopa riidellä. Esimerkiksi epäkäytännöllinen sisustuksellinen ratkaisu voi sitten harmittaa joka viikko.

Kuvitellaan tilanne : Sinä ehdotat kylpyhuoneen lattiaan kaakeleita, mutta vaimon mielestä siihen pitää laittaa kokolattiamatto. Sinusta ajatus on älytön monestakin hyvästä syystä. Suostut kuitenkin välittömästi vaimon ehdotukseen, koska pelkäät että hän "pahoittaa mielensä" jos et ole salamannopeasti samaa mieltä. Otatte kylpyhuoneeseen kokolattiamaton. Sinua ärsyttää.

Vaimoakin ärsyttää myöhemmin, kun hän tajuaa että et sanonut aikanaan mitään, vaikka tiesit että kaakelit on huomattavasti käytännöllisemmät. Te molemmat pidätte sinua idioottina, aiheesta.

Pointti: tunnen tuollaisen miehen, joka ei uskalla perustella mielipidettään vaan taipuu mitä typerimpiin ehdotuksiin ja jurnuttaa hiljaa mielessään ja kokee että häntä alistetaan. Kannattaa rohkaistua sanomaan mitä ajattelee, se on kaikkien etu. Joskus jopa pitää keskustella asiasta useaan otteeseen. Tämä on normaalia. Tämä ei ole alistamista. 

ja sanotaan nyt sekin itsestäänselvyys, joku kuitenkin takertuu, että tietenkin vaimon pitäisi pystyä myös keskustelemaan rauhallisesti asioista eikä hyökätä raivopäänä eri mieltä olevaa ukkokultaansa vastaan. 

Monesti vain sellaiset, jotka eivät uskalla sanoa mielipidettään, pitävät pientäkin erimielisyyttä ihan katastrofaalisena, raivokkaana riitana. Muistan kun joskus keskustelupalstalla eräs mies halusi kesäloman tietylle ajalle ja hän päivitteli miten kova riita siitä tulee töissä. Hän mainitsi "itkupotkuraivarit" ainakin kolmesti, kun kertoi työkavereiden suhtautumisesta hänen lomavaatimukseena. Häntä yritettiin neuvoa. Lopulta hän tuli siihen tulokseen että ei pyydä lomaa tietylle ajalle, kun ei jaksa sitä vääntöä. Tajusin, että ei hän ollut vihjaissut sanallakaan työpaikkallaan lomatoiveestaan - koskaan. Muiden oletetut reaktiot olivat ihan täysin hänen ennakkoluuloaan. Muistaakseni asia lopulta ratkesi niin, että mies pyysi vaimoaan pyytämään hänelle lomaa.

Eiköhän tämä tutkija Vaaranen ole mennyt tekemään aavistuksen hätiköityjä johtopäätelmiä siitä, että miehet muka olisivat menettämässä otettaan ja asemaansa tasa-arvokysymyksessä.

Riippuu siitä, kuinka suuri otanta tutkimusmateriaalia varten saatiin kerättyä, ja kuinka monelta asiaa kysyttiin. Siitä sitten vaan laskemaan, miten se asianlaita on.

Asiaan vaikuttavat aika monet tekijät, kuten mm. kaikkien henkilöiden ikä, asema, varallisuus, se, onko perheellinen ja sosionominen tilanne ja koulutus etc. 

Itse en olisi lainkaan niin varma sanomaan, onko naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa suhteen laadun ja tilanteen kohdalla asianlaita niin, että miesten asema olisi jotenkin heikentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on mennyt kun normaaliksi trollien ja ääripäiden taistoksi. Esimerkkejä miten mies tai vaimo ovat olleet luonnehäiriöisiä päsmäreitä ja sen takia ei voi niin tai näin.

Itse luin tuon "kierrätysartikkelin" ja mielipidekirjoituksen ja tunnistin monia tuttuja piirteitä.

Monessa asiassa olen "koulutettu" ja annan vaimon tehdä päätöksen. Helpompi tie.

Välillä suorastaa raivostuttaa, kun pitää keskustella ja päättää yhdessä asia, joka kuitenkin menee vaimon valinnan mukaan.

Monesti on tullut jälkikäteen mieleen, että olisi pitänyt pitää oma pää ja mennä epämukavuusalueelle eli aiheuttaa mielipahaa vaimolle ja jopa riidellä. Esimerkiksi epäkäytännöllinen sisustuksellinen ratkaisu voi sitten harmittaa joka viikko.

Onko sitten mielestäsi vaimosi syy että et mene epämukavuusalueellesi, kuten Heli Vaaranen väittää?

Vaimoilla on se valttikortti päättää onko elämä niin onnellista, että voisi harkita seksiä miehensä kanssa (jollakin aikavälillä). Puoliksi vitsi ja puoliksi raakaa totuutta.

Asian ulkopuolelta, villejä veikkauksia kuinka monen miehen suurin unelma on saada kotiinsa valkoisia pintoja ja trendiratkaisuja sisustuslehtien tyyliin.  

Kyllähän miehiltäkin on vähän viety pallit tässä yhteiskunnassa. Aika vähissä ovat entisaikojen riuskat ja määräilevät päällikkömiehet. Monessa suomalaisessa suhteessa mies mukautuu naisen tahtoon eikä niinkään nainen miehen tahtoon.

Samoin mies ei tahdo erota, vaikka suhde olisi heikkolaatuinenkin. On ikävä olla yksin ja ympäristö painostaa pariutumiseen. Aines on pehmennyt, vielä 80-luvulla oli vähän kovempaa meininkiä suomalaismiehillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen suhteissa mennyt sillä periaatteella, että valitsen ne "taistelut", jotkut asiat ovat minulle niin merkityksettömiä kuten sisustus tai muu jonninjoutava, että nainen saa päättää. Mutta on asioita joissa pidän oman pääni ja niin löytyy se tasapaino ja kummatkin voi olla tyytyväisiä suhteen tilaan. Minusta on ihan hyvä jo suhteen alkuvaiheessa tehdä selväksi, että mikään yhden ihmisen show parisuhde ei ole ja jos kokee, että nainen ei ymmärrä sinun tarpeita eikä voi joustaa missään, niin voi erota jo heti alussa, nainen voi etsiä muualta sen jees jes miehen.

Juuri näin se hoidetaan. Ottaisipa muutkin miehet tästä oppia. Jostain syystä osalta puuttuu tuo suoraselkäisyys.

Eli tässä se nähdään sinunkin kohdallasi. Suoraselkäisyys = nainen päättää kaikesta. Really?