Varoitus, älkää ikinä ryhtykö henkilökohtaisen avustajan työhön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tiestä oikein, että joidenkin avustajien hommaan kuuluu tehdä ne työtehtävät avustettavan työpaikalla, joita hän ei itse pysty tekemään. Palkkaa saat vaan avustajan palkan verran, vaikka teet suurimman osan avustettavan töistä. En käsitä tätä juttua.

Meinaat sitten, että jos avustettava esimerkiksi sanelee ja avustaja kirjoittaa, niin avustaja tekee todellisuudessa työn vai?

Entä, jos avustaja, ilman koulutusta k.o. alalle, tekee ratkaisevassa kohdassa kirjoitusvirheen?

Kenen on vastuu?

En ole itse ikinä tehnyt henk.kohtaisen avustajan työtä, mutta hoitajana olen katsellut vierestä... ei käy kateeksi. Avustajat vaihtuvat vähän väliä ja heiltä odotetaan hirveän paljon. Monet omat kollegat vielä kohtelevat todella huonosti, saati sitten itse asiakas.

Olen vammaispuolella töissä ja täällä niitä vaikeita asiakkaita riittää, ja kimppuun käydään sekä fyysisesti että henkisesti. Hoitajana minun ei tarvitse "kestää" samaa ihmistä kovinkaan kauan, vaan voin hoitaa hommani ja lähteä sekä hoidan monia ihmisiä, joten vaihtelua tulee. En voisi kuvitellakaan olevani yksittäisen ihmisen avustajana.

Mutta tsemppiä kaikille jotka olette tällä alalla! Kyllä niitä mukaviakin tapauksia on varmasti, ja teette kyllä hirmu tärkeää työtä vaikka harva sitä osaakaan arvostaa.

Apu apustaja?

Henkilökohtaisen avustajan työ on sen verran intiimiä, että jos viikkotunteja on enemmän kuin pari per asiakas on kemioiden pakko kohdata. Jos ne eivät kohtaa on homma todella syvältä, mutta jos avustettavan kanssa synkkaa niin palkasta huolimatta todella mukavaa hommaa. Itse tein kyseistä työtä opiskelujen ohella liikuntavammaisen avustajana, ja koska hänellä oli pakko olla apua saatavilla koko ajan, mutta jatkuvaa hoitoa ei tarvittu, saatoin käyttää ne hetket jolloin hän ei minua tarvinnut opiskelutehtävien tekemiseen tai muuhun. Win-win tilanne monella tapaa.

Asiakkaiden käytöksestä valittaessa kannattaa yrittää muistaa että se autonomian menetys ei ole mikään ihan helppo homma, toki jotkut ovat hankalia ihmisiä muutenkin, mutta jos sitä surutyötä ja sopeutumista avustettavan rooliin ei ole tehnyt niin se helposti tulee sitten ulos vihana, v*ttuiluna, ahdistuksena tai masennuksena. Että ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti, monesti kun asiakkailla ei välttämättä oikein muuta ihmiskontaktia ole kuin se avustettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tiestä oikein, että joidenkin avustajien hommaan kuuluu tehdä ne työtehtävät avustettavan työpaikalla, joita hän ei itse pysty tekemään. Palkkaa saat vaan avustajan palkan verran, vaikka teet suurimman osan avustettavan töistä. En käsitä tätä juttua.

Taannoin joku lääkäri haki itselleen avustajaa/sihteeriä joka kirjaa potilaiden kertoman, kirjoittaa reseptejä jne. Kuulosti vähän kyseenalaiselta. Palkka oli jotain vähän päälle 10€ tunti.

Tuo on ihan tavallinen osastonsihteerin ammatti. Ei liity mitenkään aiheeseen.

Taidat olla huono apustaja

Mä hain kesällä yhtä henkilökohtaisen avustajan paikkaa.. Teen nyt toimistotyötä osarina ja aattelin et hommaan toisen osapäiväisen työn rinnalle. Työpaikkailmoituksessa mollin sivuilla avustettava kertoi olevansa nuori ja mukava, kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi joka on valmis joustamaan työajoissa.

No laitoin hakemuksen ja hän soitti minulle ja juttelimme jonkin aikaa. Henkilö kuulosti todella mukavalta ja tuntui että tulemme hyvin juttuun. Sitten hän kutsui haastatteluun seuraavalla viikolla, työ olisi alkanut vasta kuukauden päästä. Olin jäämässä lomalle ja meillä oli varattuna ulkomaan matka juuri sille seuraavalle viikolle eli kerroin etten ole suomessa mutta voisin tulla sitä seuraavalla viikolla, muutaman päivän päästä siitä päivästä mitä hän ehdotti minulle. Hän raivostui ja alkoi kyselemään käynkö useastikin ulkomailla, hänen avustajanaan pitäisi olla aina lähettyvillä, lomalla ja viikonloppuisinkin (työtä olisi ollut vain 20 h/kk harrastustoimintaan, hänellä oli siis jo avustaja arkipäiviksi) siltä varalta että vakkariavustaja tulisi vaikka kipeäksi.

Lopetin puhelun enkä mennyt haastatteluun ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tiestä oikein, että joidenkin avustajien hommaan kuuluu tehdä ne työtehtävät avustettavan työpaikalla, joita hän ei itse pysty tekemään. Palkkaa saat vaan avustajan palkan verran, vaikka teet suurimman osan avustettavan töistä. En käsitä tätä juttua.

Taannoin joku lääkäri haki itselleen avustajaa/sihteeriä joka kirjaa potilaiden kertoman, kirjoittaa reseptejä jne. Kuulosti vähän kyseenalaiselta. Palkka oli jotain vähän päälle 10€ tunti.

Tuo on ihan tavallinen osastonsihteerin ammatti. Ei liity mitenkään aiheeseen.

Joo mutta avustajaa haettiin.

Riipuu varmaan avustettavasta sekä avustajasta. Isälläni oli henkilökohtainen avustaja lähes seitsemän vuoden ajan ja hän tuli kyllä hyvin juttuun kaikkien avustajiensa kanssa. Viimeisin tuli jopa hautajaisiin, koska oli ollut isän kanssa niin hyvää pataa.

Mä kävin kattelemassa noita hakemuksia. Siis samassa hakemuksessa saattaa olla vaatimuksena henkilönostimen käyttökokemus, ajokortti ja oma auto,  äidinkieli suomi, vähintään vuoden työkokemus ko alalta ja vähintään lähihoitajan kokemus mutta mielellään sairaanhoitajan tai fysioterapeutin, erinomaiset kyvyt valmistaa ruokaa ja leipoa jne jne jne. Sitten työajat on 3-6 tuntia päivässä kolmena päivänä viikossa alkaen 12:30 ja tuntipalkka 10,66.

Kuka koulutettu lähihoitaja edes lähtisi tuollaisella sopimuksella töihin jos omaa vielä kaikki ko hakemuksessa vaaditut taidot.

Vierailija kirjoitti:

Mä hain kesällä yhtä henkilökohtaisen avustajan paikkaa.. Teen nyt toimistotyötä osarina ja aattelin et hommaan toisen osapäiväisen työn rinnalle. Työpaikkailmoituksessa mollin sivuilla avustettava kertoi olevansa nuori ja mukava, kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi joka on valmis joustamaan työajoissa.

No laitoin hakemuksen ja hän soitti minulle ja juttelimme jonkin aikaa. Henkilö kuulosti todella mukavalta ja tuntui että tulemme hyvin juttuun. Sitten hän kutsui haastatteluun seuraavalla viikolla, työ olisi alkanut vasta kuukauden päästä. Olin jäämässä lomalle ja meillä oli varattuna ulkomaan matka juuri sille seuraavalle viikolle eli kerroin etten ole suomessa mutta voisin tulla sitä seuraavalla viikolla, muutaman päivän päästä siitä päivästä mitä hän ehdotti minulle. Hän raivostui ja alkoi kyselemään käynkö useastikin ulkomailla, hänen avustajanaan pitäisi olla aina lähettyvillä, lomalla ja viikonloppuisinkin (työtä olisi ollut vain 20 h/kk harrastustoimintaan, hänellä oli siis jo avustaja arkipäiviksi) siltä varalta että vakkariavustaja tulisi vaikka kipeäksi.

Lopetin puhelun enkä mennyt haastatteluun ollenkaan.

Voi jukolauta mitä itsekkyyttä ja oman perseen ympärillä pyörimistä.

Sinun olisi pitänyt varmaan perua ulkomaanmatkasi koska silloin on mentävä hänen pillinsä mukaan kun hän haluaa vaikka haastatteluun. Hui helkkari.

Vierailija kirjoitti:

Riipuu varmaan avustettavasta sekä avustajasta. Isälläni oli henkilökohtainen avustaja lähes seitsemän vuoden ajan ja hän tuli kyllä hyvin juttuun kaikkien avustajiensa kanssa. Viimeisin tuli jopa hautajaisiin, koska oli ollut isän kanssa niin hyvää pataa.

Just noilla hyvillä tyypeillä ei avustaja juuri ikinä vaihdukaan.

Ja esim yhdessä hakemuksessa lukee et "avustajan täytyy olla huumorintajuinen jotta ei suutahda pienestä ja ymmärtää kuinka tärkeä on ottaa rakentavaa palautetta vastaan. Vaikka kaupunki maksaa palkkasi niin minä olen työnantajasi." :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä hain kesällä yhtä henkilökohtaisen avustajan paikkaa.. Teen nyt toimistotyötä osarina ja aattelin et hommaan toisen osapäiväisen työn rinnalle. Työpaikkailmoituksessa mollin sivuilla avustettava kertoi olevansa nuori ja mukava, kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi joka on valmis joustamaan työajoissa.

No laitoin hakemuksen ja hän soitti minulle ja juttelimme jonkin aikaa. Henkilö kuulosti todella mukavalta ja tuntui että tulemme hyvin juttuun. Sitten hän kutsui haastatteluun seuraavalla viikolla, työ olisi alkanut vasta kuukauden päästä. Olin jäämässä lomalle ja meillä oli varattuna ulkomaan matka juuri sille seuraavalle viikolle eli kerroin etten ole suomessa mutta voisin tulla sitä seuraavalla viikolla, muutaman päivän päästä siitä päivästä mitä hän ehdotti minulle. Hän raivostui ja alkoi kyselemään käynkö useastikin ulkomailla, hänen avustajanaan pitäisi olla aina lähettyvillä, lomalla ja viikonloppuisinkin (työtä olisi ollut vain 20 h/kk harrastustoimintaan, hänellä oli siis jo avustaja arkipäiviksi) siltä varalta että vakkariavustaja tulisi vaikka kipeäksi.

Lopetin puhelun enkä mennyt haastatteluun ollenkaan.

Voi jukolauta mitä itsekkyyttä ja oman perseen ympärillä pyörimistä.

Sinun olisi pitänyt varmaan perua ulkomaanmatkasi koska silloin on mentävä hänen pillinsä mukaan kun hän haluaa vaikka haastatteluun. Hui helkkari.

Sepä. Ja kun hakemuksessa luki että työajat ovat joustavat ja voidaan sopia esim opiskelun tai toisen osa-aikatyön rinnalle.. Ei kovin joustavalta kuulostanut.

Valitettavasti osa avustettavista käyttää avustajaa likaämpärinä johon voi surutta purkaa omaa pahaa oloaan ilman seurauksia. Avustettavat tietävät oikeutensa ja tietävät että voivat halutessaan kyykyttää avustajaa mielensä mukaan. Osa avustajista hyväksyy huonon käytöksen ja kyykytyksen, mikä luo avustettavalle mielikuvan että tuollainen käytös on OK.

Avustajien ei pidä suostua mihin tahansa ja heidän täytyy pitää huolta myös omista oikeuksistaan. Avustajan työhön ei kuulu suursiivous eikä juhlakampausten tai meikkien teko, eikä myöskään ompelu tai muu sellainen. Näitä asioita varten on omat ammattilaiset, joista voi asiakas itse valita mieleisensä ja maksaa palvelusta. Avustaja on vain arjen selviytymistä varten.

Ja lopuksi vielä totean että suurin osa avustettavista on varmasti mukavia ja järkeviä ihmisiä, jotka kykenevät yhteistyöhön. Ja on avustajissakin niitä huonoja ja laiskoja. Ikävät kokemukset puolin ja toisin lisäävät avustettavien vaikeutta saada avustajaa ja vähentävät avustajien halukkuutta jäädä alalle.

Aika hassua että jotkut avustettavat kokevat olevansa jotain isojakin pomoja ja työnantajia, vaikka todellisuudessa he eivät kenenkään palkkaa maksa.

Heidän pitäisi olla kiitollisia että heillä on mahdollisuus saada apua ja että heidän selviytymistään tuetaan maksamalla verovaroista heille avustaja.

Olen lähipiiristäni kuullut kauhutarinoita siitä, millaista on olla henkilökohtainen avustaja (tietenkään yksityiskohtia ei ole kerrottu, olen vain vierestä joutunut seuraamaan). "Työnantaja" aka avustettava saattaa soitella milloin sattuu ja pitää itsestäänselvyytenä että avustajan täytyy olla käytettävissä milloin vain ja avustettavaa ei välttämättä kiinnosta yhtään riittääkö sovitut työtunnit kaikkiin asioihin joita hän haluaisi hoitaa avustettuna.

Vaikuttaisi siltä, että henkilökohtainen avustaja = orja.

Ihmettelen miksi kukaan haluaa alalle töihin tuollaisella palkalla.

Olen sairaanhoitaja, eikä tulisi mieleenkään vaihtaa nykyistä työtä avustajan hommiin.

Mun pari opiskelukaveria on avustajia ja heillä on kummallakin käynyt ilmeisesti hyvä tuuri kun ovat olleet samoilla henkilöillä jo pitkään avustajina ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Molemmat tekevät työtä osarina opiskelujen ohessa, itse teen myyntityötä. Sen tiedän et palkka mulla on paljon parempi ja työajat joustavammat, siitä ollaan joskus keskusteltu.

Toinen ainakin lähinnä käy vain kaupassa/leffassa/kirjastossa/uimahallissa sen avustettavan kanssa, toisen työtehtäviä en tiedä.

Tuo työ tuolla palkalla on varmasti sellaista et ei sitä kukaan loppuelämäänsä tahdo tehdä, varsinkin jos avustettava sattuu olemaan hankala. Sopii just jollekin opiskelijalle lisäansioksi. Kävin itekin kattelemassa noita työpaikkailmoituksia enkä todellakaan lähtis jollain kympin tuntipalkalla tekemään tuota työtä. Aikamoisia vaatimuksia, esim haavanhoitotaitoja tai katetrointia. Eikö noihin tarvitse olla koulutus? Tai että avustaja ilmoittaa olevansa hajusteherkkä joten avustaja ei saa käytää mitään tuoksuja ja kaikki kotonaan käytettävät hygienia-aineet ja pyykinpesuaineetkin pitäisi vaihtaa hajusteettomiksi ennen työsuhteen alkua? Ja sitten työtä saattaa olla 15 tuntia viikossa.. Kuka noin pienen tuntimäärän takia tuolla palkalla viitsii alkaa tuollaiseen? Toki ymmärrän että jos on hajusteherkkyys niin on tärkeää että avustaja olisi hajusteeton mutta on varmaan hankala saada työntekijä tuossa tilanteessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riipuu varmaan avustettavasta sekä avustajasta. Isälläni oli henkilökohtainen avustaja lähes seitsemän vuoden ajan ja hän tuli kyllä hyvin juttuun kaikkien avustajiensa kanssa. Viimeisin tuli jopa hautajaisiin, koska oli ollut isän kanssa niin hyvää pataa.

Just noilla hyvillä tyypeillä ei avustaja juuri ikinä vaihdukaan.

Jep. Vain mielisairaiden vammaisten avustajat valmistuvat opinnoistaan ja siirtyvät oman alansa töihin. Vain mielisairaiden vammaisten avustajat hakeutuvat paremmin palkattuun työhön. "Hyvien tyyppien" avustajat tekevät eläkeikäänsä asti hommia kympin tuntipalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisia kokemuksia mullakin. Yksi hullu mummo syytti mua varastamisesta, kun kukkaro oli kuulemma siirtynyt eteisen pöydällä muutaman sentin. Haikkui minut lyttyyn ja uhkasi katkaista palkanmaksun. Lähdin kävelemään. Ennen kyseistä episodia sama mummo oli valittanut, että avustajat lopettavat työt kesken niin usein.

Olikohan mummo "hullu" vai esim. muistisairas. Tai kokenut varkauden aiemmin. Erikoista sinällään että mummolla avustaja kun valitettvasti henk.koht avustajia saa vain nuorempi väki, vanhusten mentävä laitoksiin...