Kysy mitä tahansa* 14-v. kaapissa olevalta transpojalta

On virheellinen käsitys, että ihminen tuntisi ja pystyisi määrittelemään itsensä täysin. Muut voivat huomata asioita, joita ei itse huomaa. Transihmisillä on erittäin paljon alkuperäiselle sukupuolelleen kuuluvia maskuliinisia/feminiinisiä käyttäytymismalleja, joita he eivät edes itse tajua. Lisäksi sukupuoli ei ole mikään tunne, vaan se kummalla "puolella" olet suvunjatkamista ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

On virheellinen käsitys, että ihminen tuntisi ja pystyisi määrittelemään itsensä täysin. Muut voivat huomata asioita, joita ei itse huomaa. Transihmisillä on erittäin paljon alkuperäiselle sukupuolelleen kuuluvia maskuliinisia/feminiinisiä käyttäytymismalleja, joita he eivät edes itse tajua. Lisäksi sukupuoli ei ole mikään tunne, vaan se kummalla "puolella" olet suvunjatkamista ajatellen.

Hah. Hei sun tietämättömyys näkyy, laita se piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysyttävää. Ennen teidänlaiset friikiit oli mielisairaalassa suljetulla.

M20

Niin oli ja se lopetettiin siksi, että se oli tehotonta ja saatiin uutta tietoa siitä, että transsukupuolisuus on ominaisuus, jota ei voi hoitaa lääkkeillä ja terapialla, kuten masennusta, vaan se on aito yksilön kokemus omasta sukupuolestaan. Tästä oivalluksesta ja sukupuolenkorjausprosessiin pääsystä seurasi se, että transihmisten itsemurhat vähenivät ja elämänlaatu parani. 

Voinhan minäkin kirjoittaa, että ennen ei ollut edes antibiootteja, mutta tiedon kehityksen myötä nyt on ja samoin tieto transsukupuolisuudesta on kehittynyt ja siksi on olemassa korjausprosesseja, jotka auttavat transihmisiä löytämään paikkansa yhteiskunnassa, parantamaan elämänlaatuaan ja olemaan omia itsejään muiden joukossa.

Mielisairautena sitä voi pitää. Vähän sama kun joku ihminen sanoo että haluaisi olla esim vaikka koira.

M20

Se määritellään sukupuoli-identiteetin häiriöksi eli on häiriö määritelmissä. Hoitomuotona on korjausprosessi ja tätä kautta ihminen sitten "parantuu", koska sukupuoli-identiteetissä ei enää ole häiriötä. Tämä määrittelemäsi sairaus, sukupuolidysforia, voidaan siis hoitaa korjauksella ja sitten henkilö on terve kuten sinä ja minä. Näin kärjistettynä mutta joo, jos minä synnyn ilman toista korvaa niin se korjataan jotenkin, voidaan rakentaa siihen jotain, ja jos poika syntyy tytön fyysisten ominaispiirteiden kanssa, se voidaan korjata myös. Simple as that.

Koiravertaus on aivan surkea koska jos synnyn ilman korvaa niin ei siihen voi koiran luppakorvaa tehdä, tai sen näköistä, eikä ihminen voi olla koira. Ihminen sen sijaan voi olla nainen tai mies. Valitettavasti toisinaan kehon piirteet eivät vastaa sitä koettua omaa sukupuolta. Tämä voidaan korjata. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kysyttävää. Ennen teidänlaiset friikiit oli mielisairaalassa suljetulla.

M20

Pitäisköhän tänä päivänä sinne sulkee sunlaiset asennevammaiset...? Ap tuskin saa aikaan mitään vahinkoa ympäristölleen, vaikuttaa fiksulta ja sympaattiselta. Sinä sen sijaan olet jo kakskymppisenä aloittanut pahan olosi levittämisen muihin ihmisiin..... Tuos iäs on vielä mahdollisuus kehittyy.. kannattaisko?

Ap:lle tsemppiä ja voimaa. Muista et aina jos joku ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, hän ilmaisee vain omia, tiedostamattomia pelkojaan. Moni on jäänyt vaille hyväksyntää ja siksi on vaikea hyväksyä mitään erilaista. Luota itseesi ja siihen että olet arvokas, ihan yhtä arvokas kuin muut ja saat olla juuri sellainen kuin olet. Ja ansaitset rakkautta,niinkuin kaikki. Jos joku ei sinua pysty hyväksymään, se kertoo hänestä, ei sinusta.  On tietysti rankkaa noin nuorena kokea torjuntaa, kun jokainen nuori tarvitsee valtavasti hyväksyntää ja tukea. Ja uskalla ehdottomasti hakea vertaistukea! Et ole yksin, moni on joutunut kamppailemaan samanlaisen asioiden kanssa. Terv. Yksi ihan tavallinen äiti joka on hyväksynyt jokaisen lapsensa sellaisena kuin ovat

Vierailija kirjoitti:

On virheellinen käsitys, että ihminen tuntisi ja pystyisi määrittelemään itsensä täysin. Muut voivat huomata asioita, joita ei itse huomaa. Transihmisillä on erittäin paljon alkuperäiselle sukupuolelleen kuuluvia maskuliinisia/feminiinisiä käyttäytymismalleja, joita he eivät edes itse tajua. Lisäksi sukupuoli ei ole mikään tunne, vaan se kummalla "puolella" olet suvunjatkamista ajatellen.

Typerys. Sukupuoli on paljon muutakin kuin pimppi ja pippeli. Siihen liittyy koko ihmisenä olemisen identiteetti, miten itsensä KOKEE. Ja se kokemus on jotain mistä ulkopuoliset eivät tiedä yhtään mitään. Järkyttävää epäkunnioitusta muita ihmisiä kohtaan :(

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Olet hirveän nuori ja identiteettisi kerkeää muuttua vielä hirveästi. Toivottavasti löydät oman sukupuoli-identiteettisi ilman vahingollisia 'hoitoja'; kenessäkään fyysisesti terveessä ihmisessä ei ole mitään 'korjattavaa'.

On totta, että hänen täytyy elää vielä useampi vuosi ennen kuin voi miettiä muuta ja nyt olisikin tärkeintä varmasti hänen kuulostella rauhassa itseään ja omia tuntemuksiaan ja vaikka käydä juttelemassa jossain, antaa aikaa asialle.

MUTTA, tuo ettei fyysisesti terveessä ole mitään korjattavaa niin tiedostatko ollenkaan mikä valtava tuska voi ihmisellä olla siitä, että hän ei voi olla oma itsensä yhteiskunnassa, ei voi elää sen sukupuolen nimellä ja juridisella määrittelyllä ja roolissa kuin mitä hän tietää olevansa. Transmies esim. tietää olevansa mies, mutta joutuu elämään naisen roolissa ja toisin päin. Olet varmaan cissukupuolinen kuten minäkin. Me ei ehkä tiedetä, miltä se tuntuu, mutta lääketiede on sen määritellyt hoidettavaksi, joten kuka sen haluaa tehdä, on hän siihen oikeutettu. En tiedä miksi näet vahingollisina hoidot, joiden avulla ihmisestä tulee ensimmäistä kertaa elämässään juuri sellainen kuin tietää olevansa. Jos Leena tietää olevansa Lauri ja tutkimuksissa tämä tieto todetaan validiksi niin ei se auta, että me terapioidaan häntä tuntitolkulla ja autetaan olemaan Leena. Hän on Lauri, valitettavasti ulkoinen sukupuoli ei vastaa sitä ja se voidaan korjata, mutta Lauri hän on ja tulee olemaan.

Paremminkin tuo minusta kuulostaa siltä että henkilöllä on joku subjektiivinen, positiivinen mielikuva vastakkaisen sukupuolen 'roolista', johon hän haikailee. Mitään varsinaista roolia ei kuitenkaan ole, vaan vain biologinen sukupuoli. Ilman hoitoja jäävällä ihmisellä on mahdollisuus lisääntyä, harrastaa normaalia seksiä ja saada siitä normaaleja tuntoaistimuksia sekä yleensäkin tulla hyväksytyksi oman sukupuolensa edustajan, kun vain henkinen puoli saadaan kuntoon. Hänellä on myös lupa määritellä itsensä omassa yksityiselämässään ihan miten erikoisella tavalla tahansa, kunhan hän vain hyväksyy virallisen sukupuolen todellisuuden; jokainen joutuu pelaamaan niillä korteilla mitä on annettu ja monen ihmisen mielestä olisi varmaan kiva olla jotain muuta kuin ihminen; joku korkeampi elämänmuoto mutta se ei ole mahdollista ja ihminen on suunniteltu siis siten, että eniten elämästä saa irti sopeutumalla toisten ihmisten maailmaan ja olemalla kanssakäymisessä niiden kanssa. Ihminen voi muuttaa omia ajatuksiaan mutta ei voi muuttaa ympäröivää todellisuutta itselleen mieluiseksi ja sukupuolen 'korjaaminen' edustaa sitä jälkimmäistä; ihmisestä voidaan tehdä ala-asteikäisen lapsen sukupuolikäsitystä vastaava karikatyyri tuollaisilla hoidoilla, mutta se on jäljittelyä eikä oikea muutos.

Myös lääketiede on poliittista ja sukupuolen korjaamisella synkkä historia; eräs palkittu psykologi tai psykiatri keskittyi aikoinaan yhden ympärileikkauksen kautta peniksen menettäneen pojan tapauksen, josta ruvettiin tekemään tyttökarikatyyriä absurdeilla hoidoilla. Tämä tutkija pakotti pojan esim.simuloimaan seksiasentoja oman veljensä kanssa, jotta poika omaksuisi naisen roolia seksissä. Näistä pervoiluista ja kauhuista ei paljon puhuta virallisessa keskustelussa, mutta tuollaisista akateemisista kokeiluista korjailut ovat saaneet alkunsa; ideologiasta ja omasta tutkijakammiosta tulleesta toiveesta siitä, millainen todellisuus on eikä niinkään tieteestä.

Vierailija kirjoitti:

Milloin huomasit olevasi transsukupuolinen ja millä tavalla se ilmenee sinun kohdallasi?

Aloin kyseenalaistamaan mun sukupuolta jo joskus eka- tai tokaluokalla. Tulin varmaksi asiasta noin puoli vuotta sitten.

Mun on aika vaikee selittää miten mun transsukupuolisuus ilmenee, mutta yritetään.

Mulla on tosta eka- tokaluokkalaisesta asti ollut tosi paljon sellasia hetkiä, jolloin mä oon pysähtyny miettimään, että mitä perkelettä, eikö mun pitäisi olla poika? Ja sitten unohtanu koko jutun pariksi kuukaudeksi, kunnes sama juttu toistui uudestaan. :D

Oon aina jotenkin vierastanu ns. "naisellisia" asioita, kuten mekkojen ja hameiden pitämistä, meikkaamista, jne. Pitkät hiukset on kanssa tuntuneet erittäin oudolle, ja joskus pienenä kehitin ittelleni ihan omituisia pelkoja niitä kohtaan. :D

Murrosiän alun myötä peilit on kanssa muuttunu aika oudoiksi kapineiksi. Nyt kun katon peiliin, tuntuu, et joku ihan tuntematon ihminen kattois mua vastaan. En silleen ahdistu mun omasta peilikuvasta, mä vaan näen siellä jonkun tytön, en itteäni. Sitten on kanssa päiviä jolloin peiliin katsoessa nään itteni ihan vaan poikana jolla nyt sattuu olemaan pitkät hiukset ja hame.

Rinnoista ja menkoista en oo koskaan sen enempää ahdistunu, suhtaudun niihin aika samalla tavalla ku Spotifyn mainoksiin. Ne on mulle ärsyttäviä turhakkeita, jotka vaan vaikeuttaa asioita, ja pitäis mieluummin saada pois mahdollisimman nopeasti. :D Omaa ääntäni taas vihaan yli kaiken.

Eniten ehkä ahdistaa se, kuinka kaikki pitää ja kohtelee mua tyttönä.

Aika mahdotonta selittää muuten, miten mä tunnen itteni pojaksi. Mä nyt vaan olen poika, piste. :D

Jestas, mä en halua tietää, kuinka kauan tän viestin kirjoittamiseen meni.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä millainen kaappi? Vaatekaappi, siivouskomero, astiakaappi? Onko siellä edes valoja vai pimeässäkö kökötät?

Tämmönen vanha vaatekaappihan tässä. Valitettavasti en ole vieläkään löytänyt Narniaan.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ottanut yhteyttä esim. transtukipisteeseen tai saanut tukea jotain muuta kautta? Tietääkö esim. kukaan ystävistäsi?

Kaikkiin kysymyksiin vastaus on ei. Mutta siis haluisin mieluusti kuulla enemmän noista transtukipisteistä. C:

-Ap

http://transtukipiste.fi/

>>> http://transtukipiste.fi/lapsille-ja-nuorille/

>>>> http://transtukipiste.fi/transtukipisteen-ryhmat/

Tsemppiä! :)

Kiitos ^-^

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysyttävää. Ennen teidänlaiset friikiit oli mielisairaalassa suljetulla.

M20

Sun kaltaiset itsekkäät paskapäät voisi pistää piikille.

Mikä siinä on että te "suvaitsevaiset" ette salli muita mielipiteitä kun omanne.

M20

Sun mielipiteesi - tai no sen ilmaiseminen - vahingoittaa takuulla useampia ihmisiä enemmän, kuin sinua satuttaa transihmisten olemassaolo. Vai ovatko he jokin uhka omalle identiteetillesi, itsetunnollesi ja mielenterveydellesi? Sun kaltaiset ihmiset taas ovat oikeasti sortaneet muita ihmisiä. Saat tietenkin pitää mielipiteesi, mutta voisit opetella vähän inhimillisyyttä ja käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysyttävää. Ennen teidänlaiset friikiit oli mielisairaalassa suljetulla.

M20

Pitäisköhän tänä päivänä sinne sulkee sunlaiset asennevammaiset...? Ap tuskin saa aikaan mitään vahinkoa ympäristölleen, vaikuttaa fiksulta ja sympaattiselta. Sinä sen sijaan olet jo kakskymppisenä aloittanut pahan olosi levittämisen muihin ihmisiin..... Tuos iäs on vielä mahdollisuus kehittyy.. kannattaisko?

Ap:lle tsemppiä ja voimaa. Muista et aina jos joku ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, hän ilmaisee vain omia, tiedostamattomia pelkojaan. Moni on jäänyt vaille hyväksyntää ja siksi on vaikea hyväksyä mitään erilaista. Luota itseesi ja siihen että olet arvokas, ihan yhtä arvokas kuin muut ja saat olla juuri sellainen kuin olet. Ja ansaitset rakkautta,niinkuin kaikki. Jos joku ei sinua pysty hyväksymään, se kertoo hänestä, ei sinusta.  On tietysti rankkaa noin nuorena kokea torjuntaa, kun jokainen nuori tarvitsee valtavasti hyväksyntää ja tukea. Ja uskalla ehdottomasti hakea vertaistukea! Et ole yksin, moni on joutunut kamppailemaan samanlaisen asioiden kanssa. Terv. Yksi ihan tavallinen äiti joka on hyväksynyt jokaisen lapsensa sellaisena kuin ovat

Kehittyä? Ai omaksua kulttuurimarxistinen ajatusmaailma? Minua ei valtamedia pysty aivopesemää.

M20

Vierailija kirjoitti:

Ei kysyttävää. Ennen teidänlaiset friikiit oli mielisairaalassa suljetulla.

M20

Kovien arvojen armeija-Suomi, hyi helvetti mikä ahdistava asennemaailma sullakin on!

Älä välitä poika 14v. tuollaisista, ne on tynnyrissä kasvaneita ilkeitä ihmisiä, jotka eivät ole käyneet Ruotsia pidemmällä. Ne on väärässä vihatessaan, sinä olet oikeassa ollessasi sellainen kuin olet.

Vierailija kirjoitti:

Ei kysyttävää. Ennen teidänlaiset friikiit oli mielisairaalassa suljetulla.

M20

Snä se tosi mies olet.

Sukupuoli ei ole mikään mielipidekysymys tai "tuntemus", vaan pohjimmiltaan yksinkertaisesti se, mitä on haarojen välissä. Jos siellä on penis, olet mies. Jos ei ole. olet nainen. Jos siellä on jotain epäselvää, olet intersukupuolinen tjsp., mutta nämä ovat oikeasti harvassa, joten turha saivarrella. Lopulta on vain mies ja nainen, olkoon kuinka maskuliininen nainen tai feminiininen mies tahansa eikä mikään nykymaailman seta-tumblr-hömppäpropaganda voi tähän ikiaikaiseen faktaan mitenkään vaikuttaa. Kaikkea hyvää toki sinulle. Itsekin olin poikatyttö, kunnes aikuistuin ja löysin paikkani maailmassa. t. N25

Vierailija kirjoitti:

Onko sinut siis syntymässä määritelty naispuoliseksi ja nyt olet tiedostanut olevasi poika? Hienoa, että edes palstalle saat kirjoitettua sen, toivon että rohkenet puhua muuallakin ajan kanssa :)

Kysy vaan rohkeasti tietoa noista transtukipisteistä ja myös Trasek on järjestö, jonka kautta voit saada neuvoja. Olisiko mahdollista aloittaa keskustelu vanhempien kanssa aiheesta ja voisitte yhdessä hakeutua johonkin keskustelemaan ja pohtimaan, miten haluat jossain kohtaa edetä, jos haluat. Tsemppiä minultakin :)

Juu kiitos. :)

Oon suunnitellu ottavani aiheen esille joskus kesällä, sitä ennen taidan yrittää kattoa mitä mieltä vanhemmat saattais olla asiasta. Ja tietty pitää kerätä voimia, että pystyy alottamaan koko keskustelun. :D

-Ap

Vierailija kirjoitti:

oletko koskaan pukeutunut tyttöjen vaatteisiin?

No tietty :D

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Sukupuoli ei ole mikään mielipidekysymys tai "tuntemus", vaan pohjimmiltaan yksinkertaisesti se, mitä on haarojen välissä. Jos siellä on penis, olet mies. Jos ei ole. olet nainen. Jos siellä on jotain epäselvää, olet intersukupuolinen tjsp., mutta nämä ovat oikeasti harvassa, joten turha saivarrella. Lopulta on vain mies ja nainen, olkoon kuinka maskuliininen nainen tai feminiininen mies tahansa eikä mikään nykymaailman seta-tumblr-hömppäpropaganda voi tähän ikiaikaiseen faktaan mitenkään vaikuttaa. Kaikkea hyvää toki sinulle. Itsekin olin poikatyttö, kunnes aikuistuin ja löysin paikkani maailmassa. t. N25

Hyvin sanottu. Onneksi teitä fiksujakin naisia vielä on. (:

M20

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Olet hirveän nuori ja identiteettisi kerkeää muuttua vielä hirveästi. Toivottavasti löydät oman sukupuoli-identiteettisi ilman vahingollisia 'hoitoja'; kenessäkään fyysisesti terveessä ihmisessä ei ole mitään 'korjattavaa'.

On totta, että hänen täytyy elää vielä useampi vuosi ennen kuin voi miettiä muuta ja nyt olisikin tärkeintä varmasti hänen kuulostella rauhassa itseään ja omia tuntemuksiaan ja vaikka käydä juttelemassa jossain, antaa aikaa asialle.

MUTTA, tuo ettei fyysisesti terveessä ole mitään korjattavaa niin tiedostatko ollenkaan mikä valtava tuska voi ihmisellä olla siitä, että hän ei voi olla oma itsensä yhteiskunnassa, ei voi elää sen sukupuolen nimellä ja juridisella määrittelyllä ja roolissa kuin mitä hän tietää olevansa. Transmies esim. tietää olevansa mies, mutta joutuu elämään naisen roolissa ja toisin päin. Olet varmaan cissukupuolinen kuten minäkin. Me ei ehkä tiedetä, miltä se tuntuu, mutta lääketiede on sen määritellyt hoidettavaksi, joten kuka sen haluaa tehdä, on hän siihen oikeutettu. En tiedä miksi näet vahingollisina hoidot, joiden avulla ihmisestä tulee ensimmäistä kertaa elämässään juuri sellainen kuin tietää olevansa. Jos Leena tietää olevansa Lauri ja tutkimuksissa tämä tieto todetaan validiksi niin ei se auta, että me terapioidaan häntä tuntitolkulla ja autetaan olemaan Leena. Hän on Lauri, valitettavasti ulkoinen sukupuoli ei vastaa sitä ja se voidaan korjata, mutta Lauri hän on ja tulee olemaan.

Paremminkin tuo minusta kuulostaa siltä että henkilöllä on joku subjektiivinen, positiivinen mielikuva vastakkaisen sukupuolen 'roolista', johon hän haikailee. Mitään varsinaista roolia ei kuitenkaan ole, vaan vain biologinen sukupuoli. Ilman hoitoja jäävällä ihmisellä on mahdollisuus lisääntyä, harrastaa normaalia seksiä ja saada siitä normaaleja tuntoaistimuksia sekä yleensäkin tulla hyväksytyksi oman sukupuolensa edustajan, kun vain henkinen puoli saadaan kuntoon. Hänellä on myös lupa määritellä itsensä omassa yksityiselämässään ihan miten erikoisella tavalla tahansa, kunhan hän vain hyväksyy virallisen sukupuolen todellisuuden; jokainen joutuu pelaamaan niillä korteilla mitä on annettu ja monen ihmisen mielestä olisi varmaan kiva olla jotain muuta kuin ihminen; joku korkeampi elämänmuoto mutta se ei ole mahdollista ja ihminen on suunniteltu siis siten, että eniten elämästä saa irti sopeutumalla toisten ihmisten maailmaan ja olemalla kanssakäymisessä niiden kanssa. Ihminen voi muuttaa omia ajatuksiaan mutta ei voi muuttaa ympäröivää todellisuutta itselleen mieluiseksi ja sukupuolen 'korjaaminen' edustaa sitä jälkimmäistä; ihmisestä voidaan tehdä ala-asteikäisen lapsen sukupuolikäsitystä vastaava karikatyyri tuollaisilla hoidoilla, mutta se on jäljittelyä eikä oikea muutos.

Myös lääketiede on poliittista ja sukupuolen korjaamisella synkkä historia; eräs palkittu psykologi tai psykiatri keskittyi aikoinaan yhden ympärileikkauksen kautta peniksen menettäneen pojan tapauksen, josta ruvettiin tekemään tyttökarikatyyriä absurdeilla hoidoilla. Tämä tutkija pakotti pojan esim.simuloimaan seksiasentoja oman veljensä kanssa, jotta poika omaksuisi naisen roolia seksissä. Näistä pervoiluista ja kauhuista ei paljon puhuta virallisessa keskustelussa, mutta tuollaisista akateemisista kokeiluista korjailut ovat saaneet alkunsa; ideologiasta ja omasta tutkijakammiosta tulleesta toiveesta siitä, millainen todellisuus on eikä niinkään tieteestä.

Historia tuntee hirvittäviä ihmiskokeita natsilääkäreistä lähtien ja niiden kammottavuutta on hyväkin pitää esillä, että emme unohda emmekä toista. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että transsukupuolisuutta ei ole mahdollista hoitaa hoitamalla tuo mainitsemasi henkinen puoli kuntoon. Sitä yritettiin aikanaan pitkään ja hartaasti ja se johti itsemurhiin ja psykooseihin. Ei kyseessä ole mikään karikatyyri, jos yksilö käy leikkauksissa eikä hän muuta mitään ulkopuolista todellisuutta, vaan korjaa kehon piirteet siltä osin kuin ne eivät vastaa hänen todellista sukupuoltaan. Ei sitä dramatisoidakaan tarvitse.

Mainitsemasi lisääntyminen ja seksuaalituntemukset jne. aiheuttavat usein paljon ahdistusta, jos ne koetaan väärässä roolissa. Kyse ei transihmisten kohdalla ole jonkun ylemmän ja paremman haikailusta, josta voisi oppia pois. Sukupuoli syntyy pitkälti aivoissa ja kaikkia kromosomejamme edes tunne. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minua et millään saa uskomaan, että olen mies enkä halua miehenä elää, miehen nimellä, miehen roolissa etkä sinä muutu naiseksi vaikka kuinka hoettaisiin, että sinun pitää nyt vaan elää naisena. Tiedät että olet mies ja minä tiedän että olen nainen. Samoin transihminen tietää olevansa nainen, vaikka nimi olisi Lauri ja hänelle voidaan suoda mahdollisuus elää juridisesti naisena ja naisen nimellä yhteiskunnassa . Tai transihminen tietää olevansa mies, vaikka nimi olisi Leena ja hänelle voidaan suoda mahdollisuus elää juridisesti miehenä ja miehen nimellä yhteiskunnassa. Se alkaa tosi pienestä: mikä on nimi, mitä vessaa käytät, mihin menet uimahallissa tai mihin pukuhuoneeseen, oletko jonkun vaimo vai aviomies jne. Kyllä on olemassa tämä ns. rooli, mitä sanot, ettei ole. Se on vaan niin huomaamaton, ettei sinä ja minä sitä edes ajatella, kun kävellään kuntosalin pukuhuoneisiin, mutta transihminen ajattelee - ja kärsii siitä.

Osaltani jätän ketjun tähän, mutta ap, sinulle kaikkea hyvää. Vaikutat fiksulta nuorelta ja uskon, että kun päätät puhua jollekin läheiselle, hän kyllä ymmärtää ja kuuntelee :)

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Olet hirveän nuori ja identiteettisi kerkeää muuttua vielä hirveästi. Toivottavasti löydät oman sukupuoli-identiteettisi ilman vahingollisia 'hoitoja'; kenessäkään fyysisesti terveessä ihmisessä ei ole mitään 'korjattavaa'.

Voisiko joku nyt tarkentaa tyhmälle, mitä tässä yritetään sanoa? :D

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin huomasit olevasi transsukupuolinen ja millä tavalla se ilmenee sinun kohdallasi?

Aloin kyseenalaistamaan mun sukupuolta jo joskus eka- tai tokaluokalla. Tulin varmaksi asiasta noin puoli vuotta sitten.

Mun on aika vaikee selittää miten mun transsukupuolisuus ilmenee, mutta yritetään.

Mulla on tosta eka- tokaluokkalaisesta asti ollut tosi paljon sellasia hetkiä, jolloin mä oon pysähtyny miettimään, että mitä perkelettä, eikö mun pitäisi olla poika? Ja sitten unohtanu koko jutun pariksi kuukaudeksi, kunnes sama juttu toistui uudestaan. :D

Oon aina jotenkin vierastanu ns. "naisellisia" asioita, kuten mekkojen ja hameiden pitämistä, meikkaamista, jne. Pitkät hiukset on kanssa tuntuneet erittäin oudolle, ja joskus pienenä kehitin ittelleni ihan omituisia pelkoja niitä kohtaan. :D

Murrosiän alun myötä peilit on kanssa muuttunu aika oudoiksi kapineiksi. Nyt kun katon peiliin, tuntuu, et joku ihan tuntematon ihminen kattois mua vastaan. En silleen ahdistu mun omasta peilikuvasta, mä vaan näen siellä jonkun tytön, en itteäni. Sitten on kanssa päiviä jolloin peiliin katsoessa nään itteni ihan vaan poikana jolla nyt sattuu olemaan pitkät hiukset ja hame.

Rinnoista ja menkoista en oo koskaan sen enempää ahdistunu, suhtaudun niihin aika samalla tavalla ku Spotifyn mainoksiin. Ne on mulle ärsyttäviä turhakkeita, jotka vaan vaikeuttaa asioita, ja pitäis mieluummin saada pois mahdollisimman nopeasti. :D Omaa ääntäni taas vihaan yli kaiken.

Eniten ehkä ahdistaa se, kuinka kaikki pitää ja kohtelee mua tyttönä.

Aika mahdotonta selittää muuten, miten mä tunnen itteni pojaksi. Mä nyt vaan olen poika, piste. :D

Jestas, mä en halua tietää, kuinka kauan tän viestin kirjoittamiseen meni.

-Ap

Kai ymmärrät, että kaikkien tyttöjen ei tarvitse pitää "naisellisista asioista" ja kai ymmärrät, ettei tyttönä oleminen edellytä esim. pitkää tukkaa? Myös naisella voi olla lyhyt tukka, ja monet tytöt ja naiset kokevat vieraaksi sen muotin, johon yhteiskunta heidät ehkä haluaisi sovittaa. Sen muotin vieraaksi tunteminen ja hylkääminen ei tarkoita sitä, että olet sukupuoli-identiteetiltäsi todellisuudessa poika tai mies.