Millaisia ovat tuntemanne yli varojensa elävät ihmiset?

Kaverin (ex)mies pelasi ensin omat rahansa ja sitten "lainasi" firman rahoja. Kiinnihän se jäi, mutta koska kyseessä oli isänsä firma, niin isukki antoi anteeksi. Yritti tehdä parannuksen, mutta aina ratkesi uudelleen pelaamaan, kunnes sekä vaimo että isänsä kyllästyivät miehen tempauksiin. Juopotteli myös, juomisesta ja pelaamisesta tuli aina kierre, kun tuli pahaa mieltä lääkittiin viinalla, ja nousuhumalassa pelihimo vaan kasvoi. Talon myynnistä saaduilla rahoilla olisi voinut maksaa velkansa mutta ei, osti asunnon muuttotappiokunnasta. Muutti lopulta toiselle puolelle Suomea ja vanhoista kuvioista eroon pääsy taisi auttaa, nykyään ilmeisesti pärjää ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän tätä vääntää ratakiskosta?

Korottomasta ja kuluttomasta osamaksusta EI MENE KORKOA JA KULUJA. Tajuatko? Kun luotto on koroton ja kuluton se tarkoittaa ettei siitä mene korkoa ei kuluja ...

Onko se mahdoton tajuta? Vaiko yhdentekevä? Sitä paasataan silti kuin ei ymmärrettäisi suomea?

Sitten huudetaan että kun pitää laskea paljonko yhteensä on jne. Tuota, mistä joku voi toisesta netissä tietää ettei tämä osaa laskea?

Minulla on yleensä ollut max 2 pikkuista kodinkoneen osamaksua kerralla jos yhtään silloin kun niitä ennen ostettiin. Nykyään en ole ostanut uutta kodinkonetta vajaaseen 10v kuin yleiskoneen ihan debit-kortilla ehkä 5v sitten jollei nyt parinkympin vedenkeitintä, luurin laturia tai vara-akkua myöden lasketa. Minulla on ollut jos mitä 1 kännykän muutaman euron (+-10) kk-maksu yhdellä kertaa yhtä kertaa lkm eikä aina sitäkään eikä niitäkän kodinkoneostojen kanssa päälletysten. Mitähän kertymisiä tässä laskisi? Viimeksi ostin 2 mobiililaitetta joskus vajaa 10v sitten eikä ollut minkäänlaisia vaikeuksia "laskea". Alta 30 kuussa kk-maksu. Miten ääliöitä osa on jolleivät ymmärrä yhtä vaivaista kolmeakymppiä kuussa ja sitä tulisi heistä jotenkin oikein kovasti laskea?

Mä en pysty kädittämän tuommoista. En ole einstain mutta en nyt niin tyhmäkään. Kännykässä on laskin jos joku tarvii. Köyttäk hitossa.

Itse entivanhaan ostimme nyt jo lakkautetusta boolaagista ne kodinkoneet osarilla. Enin määrä kulua jonka nki etukteen helposti ja selvästi eikä pässyt tulemaan mitään epäselvyyksiä, meni vajaan tonnin pöytäkoneesta 50€ vuoden maksuajasta. Siinä oli hurja tarjous. Yksi nörtti laski, jos sen itse kokoaisi, ainakin 1500 arvo ja myytiin 800. Päälle 50 kulua vuoden maksuajasta. Sen koommin en niin hyvää diiliä nähnyt. Muissa asioissa ostimme max 4 sadan hintaisia kodinkoneita jne. Niistä yleensä taisi mennä maksimi hurjat 30 euroa vuodessa. Se kesti käytnnössä inahtamatta putkeen liki vuosikymmenen.

Jos joku pienituloinen perhe tahtoo ostaa osarilla kodinkoneet edullisessa systeemissä joka käy ja kukkuu ja kaikki hoituu ja hyvt takuut ja hyvin selkeät osamaksut eikä koskaan ongelmaa,- jotta oikeiden isompien yllätysmenojen yllättäissä käyttövara ei ole sidottu siinä kuussa ostettuun, mitä ihmeen kauheaa siinä on?

Jos jollain on viidenkympin edestä korkoa vuodessa osamaksusta, mikä etukteen tiedossa, miksi se on teiltä muilta pois? Miten se noin voi rassata ja nähdään noin hirveänä?

Kaiken muun paitsi pöytiksen olisimme saaneet itse asiassa irti käteisellä "säastämättä" yhtään niihin. Kun jotkut siitä hokevat, miksi välttämättä pitää säästää säästämisen vuoksi itseisarvona jotain varten. Itseisarvona? Ei meidän olisi tarvinnut säästää yhtään mitään jotain 300 kodinkonetta varten.

Minusta käteinen on vähän outoa kyllä kuin luottokortti yhtä vaarallinen. Ei kaikilla tule puntaroitua kun käteinen polttelee ja sillä tai kortilla saa. Asiallisia osamaksueriä puntaroidessa ja tuloja ja menoja laskiessa itsellä pää säilyy kylmänä.

Ehkä meitä on erilaisia?

Enkä minä HEHKUTA mitään. En minäkään raskitse 500 luuria käteisellä kerralla. Sehän voisi olla vaikka viallinen ja saapa rahojasi pois tai toista priimaa tilalle. Kun maksaa etäkauppana eikä kivijalasta, on turvallisempi ostaa. Kun ostaa osarilla on helpompi tapella, jos on pska kipale, kun ei ole maksanut jo kaikkea. On myös mahdollista kävellä muualle ja ostaa toimiva ja rauhassa vetää kuluttajansuoha apuun ja tapella asia kuntoon. Mitäs teet jos ostit käteisellä ja ne rahat meni sinne jo, etkä ui rahassa?

Totean vain sen olevan varmaan ihmisestä kiinni. Itse olen aina laskenut aivan hitsin tarkkaan ja nyt ollessani yksin on pakko laskea vielä tarkemmin.

Kaikenlaista

Pitää ne "osaritkin" maksaa, vaikka ei korkoja olisikaan. Jos ostelee yli varojensa luksustavaraa, se on yli varojen elämistä. 

Yksi kaveri joka valittaa rahanpuutetta koko ajan. Joutui välillä sairaslomalle ja tippui toimeentulotuelle, eli toki tulot oli pienet, mutta siitä huolimatta ei osannut katsoa kaupassa yhtään hintoja vaan osteli kaikkein kalleinta leipää ym. Lisäksi poltti tupakkaa ja tilaili jotain sähkötupakkavempeleitä, juhlimiseenkin riitti aina rahat. Sitten lopulta sai itsensä hoidettua kuntoon, valmistui, sai töitä. Muutti uuteen asuntoon ja osti uutena kaikki uudet kalusteet ja pesukoneet ym., eikä mikään halvin kelvannut. Lisäksi osti jonkun parin tonnin telkkarin ja kalliin uuden puhelimen. Valitti kuinka kaikki on niin kallista ja rahat loppu koko ajan eikä ole varaa esim. tavata meitä kavereita, kun olisi pitänyt matkustaa eri kaupunkiin. Asunnoksi ei toki kelvannut mikä tahansa, piti saada uudehko kaksio keskustasta. Palkka on liian pieni ja ei saa säästettyä tarpeeksi, että saisi heti ostettua itselleen ensiasunnoksi kolmion (!) keskisuuresta kaupungista. Todella rasittavaa kuunnella sitä valitusta rahanpuutteesta, kun just edellisessä lauseessa on kertonut miten on hankkinut taas jotain uutta hienoa tai aikoo vaihtaa sen pari vuotta vanhan telkkarin vielä hienompaan. Yksinasuvalla, keskituloisella miehellä luulisi rahojen riittävän ihan mukavaan elämään, mutta kun ei mikään riitä.

Tuntemillani ihmisillä tämä periytyy. Tunnen kaksi naista, jolla on kaikki "viimeisen päälle" ja ihan tosissaan saa ihmetellä, miten se pienillä tuloilla onnistuu. Molemmilla on lapsuudenkodissa ollut sama tilanne, että sen aikaiset videot, videokamerat, laskettelukamat ja kanarianmatkat on aina olleet, vaikka vanhemmilla tosi pienet tulot ja toisen isä teki 90- luvulla konkussinkin. 

En oikeastaan tiedä, onko se edes holtitonta vai äärimmäisen taitavaa taloudenpitoa, että kestää ne näkkileipäkuurit jopa lasten kanssa, että saa olohuoneeseen just sen Mademoiselle tuolin. 

Yli varojensa eläviä tuttuja yhdistää se, että jokainen on jossain vaiheessa mitoittanut elintasonsa ja elämisen kuukausittaiset kulunsa ns. hyvän sään aikana ylioptimistisesti. On hankittu iso omakotitalo, uudenkarheat autot, rotukoiria, totuttu vuosittaisiin kaukomatkoihin ja kalliisiin harrastuksiin. Jokainen euro joka tulee, myös menee eikä mitään jää säästöön. Periaatteessa he ovat eläneet tulojensa mukaisesti, mutta kodin rahatalous on viritetty niin, että se ei kestä pienintäkään heilahdusta. Ja sitten kun elämässä väistämättä välillä tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat tulovirtoihin, ollaankin ihmeissään ja pidetään kynsin hampain vaikka velaksi kiinni "saavutetuista eduista". 

Vierailija kirjoitti:

Yli varojensa eläviä tuttuja yhdistää se, että jokainen on jossain vaiheessa mitoittanut elintasonsa ja elämisen kuukausittaiset kulunsa ns. hyvän sään aikana ylioptimistisesti. On hankittu iso omakotitalo, uudenkarheat autot, rotukoiria, totuttu vuosittaisiin kaukomatkoihin ja kalliisiin harrastuksiin. Jokainen euro joka tulee, myös menee eikä mitään jää säästöön. Periaatteessa he ovat eläneet tulojensa mukaisesti, mutta kodin rahatalous on viritetty niin, että se ei kestä pienintäkään heilahdusta. Ja sitten kun elämässä väistämättä välillä tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat tulovirtoihin, ollaankin ihmeissään ja pidetään kynsin hampain vaikka velaksi kiinni "saavutetuista eduista". 

Meitäkin ohjeistettiin aikanaan hankkimaan omakotitalo vasta sitten, kun "tulot ovat hyvät". Juuri tällöinhän talous ei nimen omaan kestä heilahteluja alaspäin. Omakotitalon ja autokannan kun mitoittaa juuri valmistuneen minimituloille, kestää talous ne väistämättä vastaan tulevat heilahtelut takuuvarmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli varojensa eläviä tuttuja yhdistää se, että jokainen on jossain vaiheessa mitoittanut elintasonsa ja elämisen kuukausittaiset kulunsa ns. hyvän sään aikana ylioptimistisesti. On hankittu iso omakotitalo, uudenkarheat autot, rotukoiria, totuttu vuosittaisiin kaukomatkoihin ja kalliisiin harrastuksiin. Jokainen euro joka tulee, myös menee eikä mitään jää säästöön. Periaatteessa he ovat eläneet tulojensa mukaisesti, mutta kodin rahatalous on viritetty niin, että se ei kestä pienintäkään heilahdusta. Ja sitten kun elämässä väistämättä välillä tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat tulovirtoihin, ollaankin ihmeissään ja pidetään kynsin hampain vaikka velaksi kiinni "saavutetuista eduista". 

Meitäkin ohjeistettiin aikanaan hankkimaan omakotitalo vasta sitten, kun "tulot ovat hyvät". Juuri tällöinhän talous ei nimen omaan kestä heilahteluja alaspäin. Omakotitalon ja autokannan kun mitoittaa juuri valmistuneen minimituloille, kestää talous ne väistämättä vastaan tulevat heilahtelut takuuvarmasti.

Tuossa on vaarana, että leimautuu "kaikkimullehetinyt"-tyypiksi, yli varojensa eläväksi tai muutoin ihmiseksi, joka ei osaa elää tulojensa mukaan tai ei ole ainakaan vielä sisäistänyt yhteiskunnallista statustaan.

Perhe, jossa 5 alaikäistä lasta ja vanhemmat olleet aina työttöminä. Kaikilla lapsilla kalliit merkkivaatteet, uusimmat IPhonet (myös alle kouluikäisillä lapsilla on omat IPhonet) ym. pelit ja vehkeet. Kela maksaa. Ja aina, kun tarvitaan käteistä, vanhemmat ostavat puhelinkaupasta uuden puhelimen osamaksulla ja myyvät sen Facebookissa eteenpäin. Sitä en kyllä tajua, miten saavat ne kymmenet ja taas kymmenet osamaksun maksettua.

Huono itsetunto, kateellisuus muita kohtaan, alemmuuskompleksi, yms. Yritetään kompensoida jotain itsessä. Ei terve ihminen velkaannu tavaroiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tyydytystä haetaan ostamalla. Ei kestä hurma kuin hetken, sitten onkin kaapissa kymmeniä pareja korkkareita yms. Ruokaan rahat ei riitä, joten käydään ystävien, vanhempien ym luona ruoka-aikaan. Luonani kävi juuri ystävätär lapsien kanssa ja tarjosin mehua ja kerroin lähteväni marjaan maalle. Ystävätär pyysi syötävää. Sanoin ettei nyt ole tarjottavaa. Hän avasi kaapini oven ja sanoi, että onhan täällä muutama leipäpala. Kovilla oli kun vanikat hupeni hetkessä lasten suihin. Liekö milloin syöneet. K EHOITIN HAKEMAAN SOSSULTA APUA. RVA SANOI JO SAANEENSA RUOKARAHAA, MUTTA OLI KÄYNYT NIILLÄ KAMPAAJALLA. PYYSIN HAKEMAAN RUOKA-AVUSTA KASSIN. SINNE EI KUITENKAAN KEHTAA MENNÄ. 

Mitä tästäkin ajattelen. Niin makaa kuin petaa. Meillä ei olla kotona, kun ovikello soi Sunnuntaisin ruoka-aikaan.

Miten ihmeessä sossusta saatavalla avustuksella voi käydä kampaajalla? Eikö se ole joku maksusitoumus, jonka voi käyttää kaupassa ruokaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava pariskunta. Eivät ihan täysin holtittomia ole tai en ainakaan ole tietoinen, että olisi laskuja mennyt perintään. Mutta rahan käyttö on tosi holtitonta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä mutta 5-henkinen perhe ja kaikilla aina uudet puhelimet. Vaikka "vanha" olisi vain viikon ollut käytössä, niin heti on pakko ostaa uudempi koska se on muka niin paljon parempi? Kaikille viidelle. Ja autoa täytyy vaihtaa vuoden välein kalliimpaan vaikka edellisestä on vielä maksueriä jäljellä. Kumpikin ovat normaaleissa töissä käyviä eivätkä mitään johtajia tai akateemisen koulutuksen saaneita.

Hirvittää ajatella, koska mahtaa koko pakka levitä käteen ja joutuvat pulaan, koska velalla on kiva ostaa kaikkea. Eipä siinä tarvi muuta kuin sen, että jompi kumpi joutuu työttömäksi. Toisella on mahdollisuus työllistyä uudelleen aika hyvin mutta toisella voi olla hankalampaa ilman kummoista koulutusta...

Ihan pakko kysyä, millaisilla ihmisellä on aikaa ja mielenkiintoa seurata jonkun tuttavaperheen puhelinhankintoja ja syyllistää vielä siitä, kun puhelin ei vuosikymmeniin ole ollut mikään luxustuoe ja hinnat muutaman satasen. Ja puhelimen käyttöiäksi on arvioitu pari kolme vuotta, koska niitä ei ole tehty kauemmin kestämään.

Kyllä se puhelin kestää, jos siitä pitää huolta.

Toisaalta puhelin ei edes ole pakollinen esine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava pariskunta. Eivät ihan täysin holtittomia ole tai en ainakaan ole tietoinen, että olisi laskuja mennyt perintään. Mutta rahan käyttö on tosi holtitonta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä mutta 5-henkinen perhe ja kaikilla aina uudet puhelimet. Vaikka "vanha" olisi vain viikon ollut käytössä, niin heti on pakko ostaa uudempi koska se on muka niin paljon parempi? Kaikille viidelle. Ja autoa täytyy vaihtaa vuoden välein kalliimpaan vaikka edellisestä on vielä maksueriä jäljellä. Kumpikin ovat normaaleissa töissä käyviä eivätkä mitään johtajia tai akateemisen koulutuksen saaneita.

Hirvittää ajatella, koska mahtaa koko pakka levitä käteen ja joutuvat pulaan, koska velalla on kiva ostaa kaikkea. Eipä siinä tarvi muuta kuin sen, että jompi kumpi joutuu työttömäksi. Toisella on mahdollisuus työllistyä uudelleen aika hyvin mutta toisella voi olla hankalampaa ilman kummoista koulutusta...

Ihan pakko kysyä, millaisilla ihmisellä on aikaa ja mielenkiintoa seurata jonkun tuttavaperheen puhelinhankintoja ja syyllistää vielä siitä, kun puhelin ei vuosikymmeniin ole ollut mikään luxustuoe ja hinnat muutaman satasen. Ja puhelimen käyttöiäksi on arvioitu pari kolme vuotta, koska niitä ei ole tehty kauemmin kestämään.

No eipä sitä kuule tarvi kysellä erikseen, se kerrotaan automaattisesti joka ikinen kerta. Ja toki niitä saa muutamalla satasella mutta hankinnat ovat lähempänä 500 euroa. Kerro ihmeessä mikä järki on hakata niin paljon rahaa jos nekään eivät ole yhtää sen kestävempiä?

No kuule ei nykyajan puhelinta joka on oikeasti käytännössä tietokone, ostetakaan fyysisen kestävyyden vuoksi. Kaikki tietävät miten päivitystenkin käy.

Asiasta; nuo halvempien mallien omistajat itkevät koko ajan miten heillä eivät puhelimet pelitä. Sitä kuulee, sitä lukee, eikä minua ainakaan huvita tapella kaikessa lagaavalla luurilla. Kun on ollut jokin kalliimpi, ne pelaavat. Mitä se on teille muille väliä maksaako meidän luurit kalliimpia kuin mitä teitä huvittaa ostaa? Minusta 500 on muutama satanen. Mitä se sitten sinusta on? Ihan mielenkiinnosta. 4-5 on minusta muutama.

4-5 ei ole muutama.

Eräs henkilö pyysi saada kaataa toisen metsästä "muutaman" puun.

Sai luvan ja kaatoi 99 puuta ja rakensi niistä hirsihuvilan.

Juttu meni oikeuteen asti. Oikeuden päätös oli, että 99 on muutama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulemma.

Miksikö?

- olen ostanut kodinkoneita osarilla ennen vanhaan. - niin? Olisin voinut yhtä lukuunottamatta maksaa käteisellä, mutta tahdottu peliveraa. Minulle ei vieläkään ole valjennut mitä yli varojen elämistä tässä oli. Ei ollut maksuvaikeuksia

- ostan kännykän operaattorin korottomalla ja kuluttomalla osarilla 36kk maksuajalla. Uutta muutaman vuoden väliajoin jostain supertarjouksesta. Minulle ei valkene miten muutaman euron kk -maksulla ostaminen on yli varojensa elämistä. Ei minusta. Jollei pysty maksamaan muutamaa euroa kuussa joka kuu silloin jossain muussa onpi vika. Voihan sitä maksaa nopeamminkin.

- voin netissä ostaessani tilata laskulle ts en maksa ennen kuin saan perille ja tuote on käyttökunnossa kotona. Joskus jopa maksan erissä. Viimeksi viime talvena

- minulla on Spotify mikä erikoisesti tuntuu sieppaavan joitain ihmisiä, tietyntyyppisiä, aivan ihmeellisiin sfääreihin asti. En ymmärrä tätäkään. Hirveä elämä.

En nyt muista niitä muita juuri

Kaikenlaista

Osamaksut on periaatteessa ok oikein käytettynä, mutta kun kaikki mahdollinen ostetaan osamaksulla ja velaksi, yhtäaikaa pyörii useampi lyhennys, matkoista, elektroniikasta, puhelimista, huonekaluista jne., niin tässähän se osari monelle muodostuu ongelmaksi. Kun niitä on yhtäkkiä joka suuntaan ja liikaa, niin hankittaessa pieneltä tuntunut maksuerä paisuukin kuukausittain melko isoksi summaksi ja korot juoksee eikä lyhennykset tunnu loppuvan koskaan. Kaikilla ei tunnu olevan ns. "rahantajua" eli kykyä suunnitella ja laskea, mitä kaikki sitoumukset lopulta tulevat maksamaan ja mihin rahat riittää.

Ainoa sallittu osamaksukauppa on asunnon osto. Sitten kun se on velaton voi ostaa osarilla auton...

Aamen. Osamaksujen ihanuutta hehkuttavien kannattaisi joskus laskea, kuinka paljon korkoa osamaksuista menee. Kyllä, siitä ilosta että saat tavaran heti etkä vasta säästettyäsi muutaman kuukauden, joudut maksamaan kohtuullisen isoa korkoa. Jos osamaksuja on useita tai perätysten, korot ovat jo sitä tasoa että jos niistä pääsisi eroon, säästyisi vuodessa sen verran ettei olisi pers_aukinen loputtomiin.

Muistan, miten koulussa mulla oli vaikeuksia hahmottaa, mitä ihmeen hyötyä on osamaksusta. Siinähän se tuote maksaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla minun tuntemillani yli varojensa elävillä on yksi sama piirre ja se on se, että he ajattelevat hirveästi sitä mitä muut heistä ajattelevat ja se on ajanut heidät siihen pisteeseen että pitää ulospäin näyttää varakkaammalta kuin mitä oikeasti ovat. Pitää olla iso omakotitalo, Audi, palju ja terassia pitää laajentaa joka kesä yms. Kaupassa kuitenkin mietitään onko tilillä katetta ostaa makaronia ja hernekeittoa. Yksi ystävä tiedostaa tilanteen mutta sanoo itsekin ettei vaan voi muuttaa tapojaan, hänet on lapsesta asti kasvatettu tuohon ajatusmalliin sillä vanhempansa ovat samassa jamassa.

Tuollainen ihminen on mielenkiintoista periä. K*sipäinen isovanhempani sai siskonsa huolehtimaan itsestään esittämällä varakasta, perintö mielessä tottakai. Kuoltuaan ilman testamenttia ja ollessani lainmukaisessa perimysjärjestyksessä ensimmäisenä, osoittautui että olikin ollut täysin P.A.

Nyt sitten emme voi enää juuri kertoa matkailusta tai hankinnoistamme kenellekään, kun puolen suvun korviin kantautuessaan tämä nostaa äänekästä katkeruutta "miljoonaperinnön" haisemaan laittamisesta.

Olemme molemmat tienanneet viimeiset kymmenen vuotta noin 5000e/kk netto, asuimme velattomassa omakotitalossa ja matkailimme ahkerasti jo ennen tätä tapausta. Nyt jatkettuamme muutoin matalan profiilin elämää niin kuin ennenkin, olemme yhtäkkiä ihmisiä, jotka häpeävät "vääryydellä" saatua perintöä.

Tämäkin olisi naurettavan helppo lopettaa. Lähetät kopiot perunkirjoista kaikille kitisijöille.

Minä elin ylivarojen, koska yritin ostaa onnea. Olin hyvin onneton ja masentunut. Ajattelin että pitää ostaa vielä ihan vähän vaatteita, meikkejä yms jotta lopulta saavutan onnen. Kaikki tietenkin osamaksulla. Luottotiedot meni ennenkuin täytin 20v. Nyt 25, ja olen kantapäänkautta oppinut ettei onnea pysty ostamaan. Kaduttaa niin pahasti menetetyt luottotiedot, enkä ole vieläkään pystynyt maksamaan velkoja pois.

Sinänsä hauska aloitus kun koko länsimainen yhteiskunta elää velaksi tulevaisuudessa ansaittavilla rahoilla!

Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa koronakriisi. Koko reipas lysti rahoitetaan velkaa lisäämällä eli tulevaisuuden ihmiset maksaa sen, jos jaksaa. En väitä että tämä on väärä tapa hoitaa korona, mutta alkuperäiseen kysymykseen täytyy vastata: Suomalaisia, kaikki länsimaalaiset, minä mukaan lukien. Me eletään koko ajan varojemme yli.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä hauska aloitus kun koko länsimainen yhteiskunta elää velaksi tulevaisuudessa ansaittavilla rahoilla!

Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa koronakriisi. Koko reipas lysti rahoitetaan velkaa lisäämällä eli tulevaisuuden ihmiset maksaa sen, jos jaksaa. En väitä että tämä on väärä tapa hoitaa korona, mutta alkuperäiseen kysymykseen täytyy vastata: Suomalaisia, kaikki länsimaalaiset, minä mukaan lukien. Me eletään koko ajan varojemme yli.

Tehtiin kaksi virhettä.

Poistuttiin kultakannasta, jonka jälkeen rahasta tuli pelkkää paperia, jolla on kuvitteellinen arvo.

Annettiin pankeille lupa luoda rahaa tyhjästä. Jos lainaat pankilta esim 10000€, pankilla ei suinkaan tarvitse olla tätä rahaa itsellään. He vain luovat lainatilin, jonka saldoksi laitetaan -10000€ (ja joku avausmaksu) ja laittavat tilillesi sen 10000€ ja siirtävät sen avausmaksun omalle tililleen.

Nämä mahdollistavat sen, että maailmassa on nykyään enemmän velkaa kuin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemillani ihmisillä tämä periytyy. Tunnen kaksi naista, jolla on kaikki "viimeisen päälle" ja ihan tosissaan saa ihmetellä, miten se pienillä tuloilla onnistuu. Molemmilla on lapsuudenkodissa ollut sama tilanne, että sen aikaiset videot, videokamerat, laskettelukamat ja kanarianmatkat on aina olleet, vaikka vanhemmilla tosi pienet tulot ja toisen isä teki 90- luvulla konkussinkin. 

En oikeastaan tiedä, onko se edes holtitonta vai äärimmäisen taitavaa taloudenpitoa, että kestää ne näkkileipäkuurit jopa lasten kanssa, että saa olohuoneeseen just sen Mademoiselle tuolin. 

Me ei olla ikinä käytetty rahaa itseemme. Käydään lomalla mökillä, mun vanhempien ja eletään siellä täyshoidossa.

Hesari tulee työpaikan mukana

Vaatteet ovat ihan simppeleitä, ruoka perusruokaa jne.

Fillareilla mennään töihin. Mökilke, kun mennään, mun vanhemmat hakee juna-asemalta, 10 km päästä.

Työkaveri nyt koronan aikaa haki jotain multa töistä ja oli ihmeissään meidän talosta. Sanoi kuvitteli olen köyhä.

En ikinä valita rahatilanteesta. Teki ulkoisesta habituksesta päätelmän ja kun ei ikinä minnekään mennä jne.

Äitini veroprosentti oli ennen melkein 50, ja huomaamattaan tottui tiettyyn elintasoon. Avioeron jälkeen hänet irtisanottiin, minkä jälkeen jäi työkyvyttömyyseläkkeelle, ja tulotaso tippui noin puoleen totutusta. Vasta viime aikoina on oppinut suhteuttamaan tulot ja menot, kun olen kieltäytynyt ottamasta enempää opintolainaa lainatakseni hänelle rahaa ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Isä pitkäaikaistyötön, äiti hoitovapaalla. Kaksi kouluikäistä ja yksi eskarilainen. Perheelle tulee jatkuvasti yllätyslaskuja. Sellaisia kuten sähkölasku, vuokra, puhelinlasku, auton vakuutusmaksut sekä lukuisat osamaksut. Perheelle myös tapahtuu yllättäviä asioita. Sähköt katkaistaan maksamattomien laskujen vuoksi ja pitää maksaa erääntyneiden sähkölaskujen lisäksi avausmaksu. Sama puhelinliittymien kanssa. Auto hajoaa ja se on vietävä heti korjaamolle. Yllättäen korjaamolta tulee lasku, vaikka perheellä ei ole missään vaiheessa ollut rahaa auton korjaukseen. Rahapäivinä ei olla köyhiä eikä kipeitä. Ennenkuin avataan pöydälle kertynyt kirjekuoripino, käydään shoppailemassa ja Raxissa syömässä. Yllätys on jälleen suuri, kun kirjekuorissa on sisällä laskuja ja maksumuistutuksia. 

Puhutaankohan me samasta perheestä?

Miehen sisko puolisoineen on tuollaisia. Noihin jatkuviin 'yllätyslaskuihin' lisään vielä lauseen 'miten meillä ei koskaan rahat riitä'?