Millaisia ovat tuntemanne yli varojensa elävät ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Minä elin ylivarojen, koska yritin ostaa onnea. Olin hyvin onneton ja masentunut. Ajattelin että pitää ostaa vielä ihan vähän vaatteita, meikkejä yms jotta lopulta saavutan onnen. Kaikki tietenkin osamaksulla. Luottotiedot meni ennenkuin täytin 20v. Nyt 25, ja olen kantapäänkautta oppinut ettei onnea pysty ostamaan. Kaduttaa niin pahasti menetetyt luottotiedot, enkä ole vieläkään pystynyt maksamaan velkoja pois.

Mutta nyt olet ymmärtänyt asian. Olet nuori, tee työtä ja maksa velat pois. Kaikki menee vielä hyvin ja osaat olla velkaantumatta jatkossa.

Psykiatripariskunta. Mitään eivät itse osaa, joten hometalo ja mökki tulevat hiukan kalliimmiksi kuin budjetti sallisi.

Mt-ongelmainen työkyvyttömyyseläkeläinen. Osti 37-v vanhempiensa avustuksella ensiasunnon jonka lyhennysten maksuun tulot juuri ja juuri riittivät. Remonttiin upposivat säästöt. Sitten keksi että voisi tehdä rahaa sijoittamalla, tätä varten haki 2 luottokorttia jotka laittoi heti tappiin ja sai siitä pääoman sijoittamiseen. Muuten hyvä, mutta sijoittamisen opiskeleminen ei maistunut ollenkaan, eikä yleistietotaso muutenkaan ole kehuttava. Joten laittoi rahansa korkean riskin johdannaisiin, ja hävittyään ensimmäisenä päivänä tonnin päättti toistaa tempun seuraavana päivänä. 

Legendaariseksi touhu alkoi mennä siinä vaiheessa kun tyyppi selitti, että kun on pieni pääoma, niin pitää uskaltaa ottaa riskiä että rikastuu. Ei mennyt jakeluun, että korkea riski= hyvä mahdollisuus menettää rahat varsinkin jos on täysi aloittelija. Nyt on pääoma huvennut, itkee tulleensa huijatuksi. Rahat eivät meinaa riittää näkkäriinkään kun säästöt on menneet ja pikarikastumisen sijaan sijoitusseikkailu toi luottokorttivelat.

Osa-aikatyötä hän voisi tehdä ja saada siitä vähän tuloja eläkkeen päälle, mutta se on mahdotonta koska ei suostu matalapalkkatöihin joihin pääsee ilman ammattikoulutusta, ja muutenkin kokee että työnantaja joka hyötyy hänen työstään enemmän kuin nettopalkan verran on riistäjäkapitalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhlailevainen mies saa nopammin tuhoa aikaan, kuin tuhlailevainen nainen. Miehet ostaa isoa ja kallista: autoja, veneitä, vesiskoottereita, moottoripyöriä, viihde-elektroniikkaa. Näitä saa alkuun myös todella helposti luotolla. Siinä ehtii vuodessa kerätä huikeat velat. Naiset ostaa pienempää: sisustustavaraa, hemmotteluhoitoja, vaatteita, asusteita. Tietenkin jos tulot on pienet, saa niilläkin taloutensa kumoon.

Esimerkissä mainituilla miehen ostamilla tavaroilla on kyllä myös jälleenmyyntiarvoa (autot, veneet, moottoripyörät) kun taas naisen hemmotteluhoidoilla ja vaatteilla ei ole ostamisen jälkeen mitään arvoa.

Jälleenmyyntiarvolla huijaa vain itseään. Autojen, veneiden, moottoripyörien jälleenmyyntiarvo putoaa heti kun ajat kaupasta ulos. Aiemmin jotkut purjeveneet tai arvokkaat moottoripyörät olivat poikkeus, eivät enää.

Tulee mieleen nämä kirppismammat jotka keuhkoaa, kuinka tienasivat kirppiksellä satasen - myymällä vauvanvaatteita joista ovat maksaneet viisisataa...

Jälleenmyyntiarvo= tuotteen voi joku suostua ostamaan käytettynä murto-osalla uuden hinnasta. Vastakohtana sille tavaramerelle jonka hävittämisestä pääsee itse maksamaan tai joutuu antamaan pois ilmaiseksi.

Se että tuotteella on *jokin* jälleenmyyntiarvo ei todellakaan tarkoita että tuote olisi jonkin sortin investointi. Arvokas antiikki yms. arvonsa säilyttävä esineistö on lähtöhinnoiltaan sellaista ettei sitä taviksilla juuri näe. Toki poikkeuksia on, kuten joku mummon lasivaasi jonka arvo on noussut viidestäkympistä sataseen vuosikymmenien aikana. Mutta se on hyvää tuuria yksittäisen esineen kohdalla- jos vain alat ostella viidenkympin lasivaaseja, todennäköistä on ettei niillä tule olemaan mitään jälleenmyyntiarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat sitten ikäviä ihmisiä. Pitää olla näitä haukkumisketjuja milloin mistäkin asiasta. Vai ovatko vaan alkeellisia? Yksi tapa kokea paremmuutta, kun voi lytätä jotain alas?

Osuiko omaan nilkkaan vai miksi ihmisten ahneudesta ja muiden ihmisten hyväksikäyttämisestä ei saa kertoa?

Mutta miksi syyllistämisen kohteena on AINA köyhä, elämässä syrjäytynyt, pitk.aik.työtön tai työkyky on jostakin syystä alentunut jne?

Vai eikö hyväosaisten ja varakkaiden kimppuun uskalleta käydä tai uskalleta edes syyllistää tai haukkua, vaan helpompi kohde on heikompi aines, jotka eivät uskalla puolustautua. Tämä sama on ilmiö on koulu- ja työpaikkakiusaamisissa. Tuottaako se jotakin mielihyvää ja iloa elämään?

Ja kun puhutaan hyväksikäyttämisestä, niin eikö se tarkoita, että ilman tukia ja etuuksia ihminen tulisi toimeen?

Miten esim. yritys-ja maataloustuet. Maataloustukeakin jaetaan miljardeja euroja, kun sattuu omistamaan riittävästi peltomaata ja joskus harjoittanut maataloutta ja siirtynyt eläkkeelle. Yritystoiminnassa verovapaat osingot ja optiot, vaikka et työskentele yrityksessä. Tai jos on sijoitusasuntoja, voit hakea valtion tukija ja näin sijoitukset ja varallisuus kasvaa entisestään. Samoin tuet yksityisteihin jne

Tai jos on riittävästi ostovoimaa, voit palkata oman siivoojan valtion tuella, maksattaa valtion avustuksella osan harrastuksista tai kultuuritapahtumista jne. Lista on loputtoman pitkä.

Jos on riittävästi rahaa ja varallisuutta, voit melko vapaasti käyttää tukia ja hyödyntää yhteiskunnan järjestelmää, eikä kukaan ole räksyttämässä tai syyllistämässä, toisin kuin näiden köyhien, joiden kimppuun käydään kuin hyeena, mutta rikkaat jätetään rauhaan, kun voimakkaamman ja isomman kimppuun ei uskalleta käydä. Jotenkin säälittävää.

Ikävä kyllä se menee niin, että varakkaan ihmisen elämä ei kaadu yhteiskunnan varaan eikä hänelle tule perustarpeiden (ruoka, asuminen) saamiseen ongelmia jos hän kuluttaa hetkellisesti yli varojensa. Silloin hän voi tinkiä hetkeksi ylimääräisistä menoista, myydä omaisuutta, tai saada pankista matalakorkoisen lainan jolla stiplu kuitataan. Mutta jos rikas elää yli varojensa pidemmän päälle, hänestä tulee entinen rikas aka. köyhä. 

Köyhyys = ei ole liikkumavaraa, vaan elämänsä voi sotkea perusteellisesti jos taloudenhallinnassa on pienikin puute, tai vaikkei olisikaan ja tulee yllättäviä vastoinkäymisiä.  Perustarpeiden täyttämisessä voi olla ongelmia parhaassakin tapauksessa.

Köyhä tai rikas, jos elää yli varojensa, on tuhlari. On ihan selvä että vaikeuksia on luvassa jos tulot eivät riitä kattamaan menoja. Jonkin aikaa voi pienituloinenkin tuhlari temppuilla jos on "ovela", mutta sekin tietysti kostautuu aikanaan sillä tavalla että sitten kun velanmaksun aika lopulta tulee, velkaa voi olla niin paljon ettei niistä ole toivoa selvitä. Myöskin velkojat ja yhteiskunta ovat aika nihkeitä tulemaan vastaan kun kyse on shoppailuveloista joiden tekeminen ei olisi ollut mitenkään tarpeellista.

Tunnen kaksi. Molemmat ovat suhteellisen tyhmiä ihmisiä. Saisivat helposti karsittua kustannukset huomattavasti pienemmiksi mutta laiskuus ja tyhmyys estää. Ei esimerkiksi tajuta että viivästyskorkoja kerääntyy satoja euroja vuodessa jos järjestelmällisesti ei maksa omia laskuja ajallaan.

Molemmat ovat olleet perheensä ainoita lapsia. Kun on kaikki saatu eikä tarvittu miettiä mitään eikä edes tienata sitä niin se jatkuu aikuisiässä myös.

Kolmekymppinen, elämäntapatyötön, yhden lapsen päihde- ja mt-ongelmainen äiti. Kelan ja sossun tuet tuhlataan parissa päivässä meikkeihin, päihteisiin ja roskaruokaan. Sitten alkaakin se ikuinen laulu siitä, että ei ole rahaa ruokaan tai bussimatkoihin.

Serkkupoika keräilee kelloja. Eikä mikä tahansa kello kelpaa, vaan pitää olla arvokello. 40-vuotislahjatoive oli vaatimaton - reilu kymppitonnin Rolex, johon toivoi rahaa lahjaksi. Jäi sitten "vähän" uupumaan lahjakassa tuosta summasta, niin osti sen sitten kulutusluotolla.

Yhteistä heille kaikille on oikeastaan se, että koskaan ei olla tyytyväisiä mihinkään. Aina pitää saada jotain uutta ja parempaa.

Eräs sukulainen oli pahassa tilanteessa noin 10 vuotta sitten. Rahankäyttö oli ihan suunnittelematonta. Käyttäymisessä oli jotain ihmeellisiä vaiheita, joskus rahaa hassattiin astioihin, sitten autoihin, sitten vaatteisiin/koruihin/kenkiin ja sitten alkoi kauhea matkusteluvimma. Jos naapurissa tehtiin keittiöremontti, niin heillekin piti tehdä. Jos työkaveri osti merkkilaukun tai uuden puhelimen, niin hänenkin piti. Tilannetta pahesi ehkä se, että hänen lähin ystävänsä oli saanut ison perinnön ja elämäntyyli oli sen mukainen, ei ei ehkä haluttu jäädä huonommaksi. Luottokortit olivat tapissa ja jos häntä pyysi vaikka lounaalle, niin siihenkään ei aina ollut varaa. Nyttemmin tilanne tuntuu olevan parempi, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja rahatilanne on jotenkin paremmalla tolalla. 

Vaikka henkilö on todella ihana ja sympaattinen, niin tuolloin itseäni ärsytti se, että hän toi aina esille sitä, että kuinka helpolla pääsemme, kun  minulla ja varsinkin miehelläni on rahaa (parempi palkka). Joku tuossa yllä kirjoitti, että elää ali varojensa ja taidamme olla myös tällaisia. Ei ole vaihdettu asuntoa, ei tehty remontteja, ollaan matkusteltu kohtuudella, ei olla ostettu 50 000 euron autoa, vaan ajetaan aina vanhalla autolla. puhelimia on pidetty aina muutama vuosi, vaatteet kestää yleensä monta vuotta käytössä, säästöjän on jonkin verran ja niillä olisi tarkoitus ostaa vapaa-ajan asunto. Ollaan perustyytyväisiä elämään ja työ on vienyt kaiken ylimääräisen energian viime vuosina. Tämä on täysin kiinni omista valinnoista, emme ole sen onnekkaampia.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan varmasti tällainen perhe. Molemmat ollaan vakitöissä ja palkka pienen ja keskituloisen väliltä. Ongelma on lasten harrastusmaksut. Oikeasti ei olisi varaa siihen, että kolmella lapsella on niin sikakalliit harrastukset. Eikä ne olleetkaan alussa, kulut nousevat mitä kovemmalla tasolla kilpailee. Kaikki rahaongelmat häviäisi, kun vaan käskisi lasten lopettaa, mutta ei pystytä siihen. Jotenkin sinnitellään vuosi kerrallaan ja odotetaan että lapset itse luopuvat ajastaan rakkaista harrastuksistaan. Itselle ei kyllä koskaan pysty ostamaan mitään.

Heh, isävainaa? oletko se sinä?

Kuulostaa niin tutulta, onko mennyt vuosia kun olet voinut ostaa itsellesi edes uusi sukkia?

Siis lähes IDENTTINEN kitinä, todellisuudessa pienituloiset vanhemmat maksoi talonsa ja omat (kalliit) harrastuksensa ja lapset sai sen mitä jäi. Ei paljoa.

No, sit kun sanoi just että haluaisi ihan vaikka muutaman kympin (markka-aika silloin, toim. huom.) niin alkoi se uhrautuminen että KUINKA TEILLE EI MIKÄÄN RIITÄ, kalliit harrastukset on ja silti pitäisi saada.

Harrastuksen lopettaminenkaan ei käynyt, ei missään nimessä. Monta vuotta mennyt, kaikki se raha menee muuten hukkaan ja ME EI OLLA OSTETTU EDES UUSIA SUKKIA itsellemme kun kaikki rahat menee lapsiin ja sitä ei arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan varmasti tällainen perhe. Molemmat ollaan vakitöissä ja palkka pienen ja keskituloisen väliltä. Ongelma on lasten harrastusmaksut. Oikeasti ei olisi varaa siihen, että kolmella lapsella on niin sikakalliit harrastukset. Eikä ne olleetkaan alussa, kulut nousevat mitä kovemmalla tasolla kilpailee. Kaikki rahaongelmat häviäisi, kun vaan käskisi lasten lopettaa, mutta ei pystytä siihen. Jotenkin sinnitellään vuosi kerrallaan ja odotetaan että lapset itse luopuvat ajastaan rakkaista harrastuksistaan. Itselle ei kyllä koskaan pysty ostamaan mitään.

Heh, isävainaa? oletko se sinä?

Kuulostaa niin tutulta, onko mennyt vuosia kun olet voinut ostaa itsellesi edes uusi sukkia?

Siis lähes IDENTTINEN kitinä, todellisuudessa pienituloiset vanhemmat maksoi talonsa ja omat (kalliit) harrastuksensa ja lapset sai sen mitä jäi. Ei paljoa.

No, sit kun sanoi just että haluaisi ihan vaikka muutaman kympin (markka-aika silloin, toim. huom.) niin alkoi se uhrautuminen että KUINKA TEILLE EI MIKÄÄN RIITÄ, kalliit harrastukset on ja silti pitäisi saada.

Harrastuksen lopettaminenkaan ei käynyt, ei missään nimessä. Monta vuotta mennyt, kaikki se raha menee muuten hukkaan ja ME EI OLLA OSTETTU EDES UUSIA SUKKIA itsellemme kun kaikki rahat menee lapsiin ja sitä ei arvosteta.

Siis tähän tarkennuksena se että äiti oli kotiäiti ja isä oli usein pitkiä pätkiä työttömänä ja harrasti aktiivisesti moottoripyöräilyä. Tulot oli siis just tukia ja niistä maksettiin ne välttämättömät aluksi, eli laskut (kiinteisiin menoihin laskettiin isän harrastus) ja sen jälkeen olikin tili vissiin enemmän tai vähemmän tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä pitkäaikaistyötön, äiti hoitovapaalla. Kaksi kouluikäistä ja yksi eskarilainen. Perheelle tulee jatkuvasti yllätyslaskuja. Sellaisia kuten sähkölasku, vuokra, puhelinlasku, auton vakuutusmaksut sekä lukuisat osamaksut. Perheelle myös tapahtuu yllättäviä asioita. Sähköt katkaistaan maksamattomien laskujen vuoksi ja pitää maksaa erääntyneiden sähkölaskujen lisäksi avausmaksu. Sama puhelinliittymien kanssa. Auto hajoaa ja se on vietävä heti korjaamolle. Yllättäen korjaamolta tulee lasku, vaikka perheellä ei ole missään vaiheessa ollut rahaa auton korjaukseen. Rahapäivinä ei olla köyhiä eikä kipeitä. Ennenkuin avataan pöydälle kertynyt kirjekuoripino, käydään shoppailemassa ja Raxissa syömässä. Yllätys on jälleen suuri, kun kirjekuorissa on sisällä laskuja ja maksumuistutuksia. 

Tämän lystin maksaa lopulta fatta eli me duunarit, koska lasten vuoksi pitää olla sähköt ym. Sikailla saa, nähty on!!!!

Tämä on todella törkeää käyttäytymistä, yhteiskunta joutuu maksamaan joidenkin holtittoman elämäntavan. He ovat varsin tietoisia siitä, että lastensuojelu maksaa laskut, koska lapsia ei voi jättää puille paljaille. Työni kautta olen nähnyt näitä elämäntalahuijareita ja yhteiskunnan loisia ihan tarpeeksi. Koskahan tähän tulee stoppi? Ei sitä rahaakaan ole enää samalla lailla kuin ennen vanhaan.

Tuo jälleenmyyntiarvon korostaminen on just sitä ”miesjärkevää” eli suurinta tyhmyyttä. Kaikkihan tietää, ettei härpäkemies realisoi niitä autoja, veneitä tai moottoripyöriä muuten kuin ostaakseen vielä kalliimman härpäkkeen tilalle. Myydään vanha toyota, jotta saadaan uusi bemari. Kas, mitä säästöä!

Lisäksi monet miesten suosimat tuhlauskohteet ovat järkyttäviä rahareikiä myös ostamisen jälkeen, ne klassiset naisten törsäyskohteet eivät yleensä maksa mitään enää ostamisen jälkeen. Kuten esim moottorivene vs sohvatyyny.

Ali varojen eläminen muuten aiheuttaa uskomattomia ongelmia tuhlaaville läheisille.

Ensin pidetään vähän moraalittomana sitä ”säästäväisyyttä”. Kyllä nyt teidän tuloilla pitäisi sitä ja tätä. Sitten annetaan huolettomia neuvoja, miten niistä liioista rahoista pääsee kätevästi eroon. Palkkaa siivooja, onhan sulla rahaa! Kyllä sä nyt voit ostaa mersun, onhan sulla rahaa! Kato osamaksulla, viiden vuoden rahoitus!

Sitten kun näin ei ole toimittu, ja omaisuutta alkaa kertyä, tai lainat ovat loppumaan päin, alkaa kaunainen vähättely. Helppohan teidän, kun on tuota omaisuutta.

Ihan niin kuin vuosittaisiin lomamatkoihin ja ylihintaisiin autoihin törsääminen olisi joku sankariteko. Että me reippaat kunnon kansalaiset tässä sinnitellään _kaikesta huolimatta_, katsokaa, vaikka te moraalittomat äveriäät ihmiset pääsette noin vähällä.

Vierailija kirjoitti:

Ali varojen eläminen muuten aiheuttaa uskomattomia ongelmia tuhlaaville läheisille.

Ensin pidetään vähän moraalittomana sitä ”säästäväisyyttä”. Kyllä nyt teidän tuloilla pitäisi sitä ja tätä. Sitten annetaan huolettomia neuvoja, miten niistä liioista rahoista pääsee kätevästi eroon. Palkkaa siivooja, onhan sulla rahaa! Kyllä sä nyt voit ostaa mersun, onhan sulla rahaa! Kato osamaksulla, viiden vuoden rahoitus!

Sitten kun näin ei ole toimittu, ja omaisuutta alkaa kertyä, tai lainat ovat loppumaan päin, alkaa kaunainen vähättely. Helppohan teidän, kun on tuota omaisuutta.

Ihan niin kuin vuosittaisiin lomamatkoihin ja ylihintaisiin autoihin törsääminen olisi joku sankariteko. Että me reippaat kunnon kansalaiset tässä sinnitellään _kaikesta huolimatta_, katsokaa, vaikka te moraalittomat äveriäät ihmiset pääsette noin vähällä.

Tämä! En voi ottaa omien sisarusten kanssa puheeksi mitään hankkimiseen/ostamiseen liittyvää puheenaihetta esim. Pitäisi suunnitella keittiöremonttia, Mikähän olisi hyvä kaasugrilli (entinen meni rikki), Auton vaihtoa ollaan mietitty jne. Heti alkaa kuorossa rallatus: No mikäs teillä, hyvähän teillä on kun on rahaa, menee vain kauppaan ja ostaa! Eihän teillä ole enää asuntolainaakaan!

Ei kai tämä silti tarkoita sitä, että hankkinnat tehtäisiin ilman mitään harkintaa, vertailua, kokemusten kartoittamista tai tarjousten pyytämistä. Sitten pyöritellään silmiä, kun mietimme uuden sohvan hankintaa lähes puoli vuotta, kierrettiin kauppoja ja mittailtiin olohuonetta. Kysellään, että miten voi sohvankin hankkiminen olla noin vaikeaa. Päivitellään sitä, että miksi ostettiin mazda, kun olishan teillä varaa parempaankin jne. Huokaus!

Vierailija kirjoitti:

Noh, isäni oli alkoholisti ja tupakoi erittäin runsaasti. Molemmat vanhempani kävivät töissä, pienituloisissa tosin. Niillä rahoilla olisimme eläneet ihan hyvin (5 henk perhe, pienet asumiskustannukset maalla)ellei ensisijaisen tärkeää olisi ollut kantaa kaljaa ja tupakkaa kaupasta. Auto piti myös olla sen verran kallis (aina piti esittää rikkaampaa kuin oli) että velaksi. Ja velaksi kaikki eläminen sitten, kun rahaa ei ollut ja jotain kalliimpaa piti ostaa (sohva, pesukone, tv ).

Ah, kuulostaa ihan mun 90-luvun lapsuudelta.

Vanhempani ovat edelleen ihan kädettömiä rahankäytön suhteen. Molemmat joutuivat ulosottoon eronsa jälkeen; isäni hankki kulutusluottoja päihteiden käyttöön (eikä aluksi aikonut maksaa takaisin), äiti taas pelasi pikavippinsä rahapeleihin (oletti, että voittaa vielä kymmeniä tuhansia euroja rahaa, joten ei se 5000 euron pikavippikertymä haittaa yhtään mitään...).

Tuttavaperhe asuu uudessa kalliissa kivitalossa. Joskus olen ollut heillä yökylässä, niin avasi suoraan paketista Ikean lakanat, ja petasi ne mulle. Ei kuulemma jaksa pestä lakanoita. Teki mieli sanoa että mä voin ottaa ne mukaani ja tuoda pestyinä takaisin, mutta en kehdannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemillani ihmisillä tämä periytyy. Tunnen kaksi naista, jolla on kaikki "viimeisen päälle" ja ihan tosissaan saa ihmetellä, miten se pienillä tuloilla onnistuu. Molemmilla on lapsuudenkodissa ollut sama tilanne, että sen aikaiset videot, videokamerat, laskettelukamat ja kanarianmatkat on aina olleet, vaikka vanhemmilla tosi pienet tulot ja toisen isä teki 90- luvulla konkussinkin. 

En oikeastaan tiedä, onko se edes holtitonta vai äärimmäisen taitavaa taloudenpitoa, että kestää ne näkkileipäkuurit jopa lasten kanssa, että saa olohuoneeseen just sen Mademoiselle tuolin. 

Me ei olla ikinä käytetty rahaa itseemme. Käydään lomalla mökillä, mun vanhempien ja eletään siellä täyshoidossa.

Hesari tulee työpaikan mukana

Vaatteet ovat ihan simppeleitä, ruoka perusruokaa jne.

Fillareilla mennään töihin. Mökilke, kun mennään, mun vanhemmat hakee juna-asemalta, 10 km päästä.

Työkaveri nyt koronan aikaa haki jotain multa töistä ja oli ihmeissään meidän talosta. Sanoi kuvitteli olen köyhä.

En ikinä valita rahatilanteesta. Teki ulkoisesta habituksesta päätelmän ja kun ei ikinä minnekään mennä jne.

Ilmeisesti teillä on hieno talo? Eikö asumiseen panostaminen jos mikä ole itseensä panostamista?

Vierailija kirjoitti:

Ex-työkaveri. Keräsi jopa pulloja töistä että sai ruokaa. Kerjäsi rahaa vanhemmiltaan, aikuinen yli kolmekymppinen mies. Silti auto oli uusi ja hieno, aina uusimmat kännykät ja matkakuvia facebookissa. Ihmettelin suuresti miten tuo onnistuu, kun samaa palkkaa saatiin (joka ei kaksinen ollut) ja itselläni ei ollut varaa kuin maksaa kaksioni lainanlyhennys ja vastike ja pitää vanhaa velatonta autoa, lomareissuun säästämiseen meni aina se vuosi että pystyin muuten elämään normaalia elämää. Kuulin myöhemmin että tyyppi oli veloissa korviaan myöten, kaikki mahdolliset pikavipit otettuna. Varakkaat vanhemmat sen pelasti, nykyään on naimisissa ja kahden lapsen isä. Kuulemma on taas velkaantunut eikä vaimo tiedä mitään.. no huomaa varmasti siinä vaiheessa jos talo lähtee ulosottoon. Sääliksi käy.

Luulihan Nykäsen eukkokin että sillä viheltäjällä on rahaa talonpuolikkaaseen ja autoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava pariskunta. Eivät ihan täysin holtittomia ole tai en ainakaan ole tietoinen, että olisi laskuja mennyt perintään. Mutta rahan käyttö on tosi holtitonta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä mutta 5-henkinen perhe ja kaikilla aina uudet puhelimet. Vaikka "vanha" olisi vain viikon ollut käytössä, niin heti on pakko ostaa uudempi koska se on muka niin paljon parempi? Kaikille viidelle. Ja autoa täytyy vaihtaa vuoden välein kalliimpaan vaikka edellisestä on vielä maksueriä jäljellä. Kumpikin ovat normaaleissa töissä käyviä eivätkä mitään johtajia tai akateemisen koulutuksen saaneita.

Hirvittää ajatella, koska mahtaa koko pakka levitä käteen ja joutuvat pulaan, koska velalla on kiva ostaa kaikkea. Eipä siinä tarvi muuta kuin sen, että jompi kumpi joutuu työttömäksi. Toisella on mahdollisuus työllistyä uudelleen aika hyvin mutta toisella voi olla hankalampaa ilman kummoista koulutusta...

Automyyjillä on hyviä juttuja näistä pikavippi-"ostajista" ilman senttiäkään välirahaa...