Millaisia ovat tuntemanne yli varojensa elävät ihmiset?

Kaikilla minun tuntemillani yli varojensa elävillä on yksi sama piirre ja se on se, että he ajattelevat hirveästi sitä mitä muut heistä ajattelevat ja se on ajanut heidät siihen pisteeseen että pitää ulospäin näyttää varakkaammalta kuin mitä oikeasti ovat. Pitää olla iso omakotitalo, Audi, palju ja terassia pitää laajentaa joka kesä yms. Kaupassa kuitenkin mietitään onko tilillä katetta ostaa makaronia ja hernekeittoa. Yksi ystävä tiedostaa tilanteen mutta sanoo itsekin ettei vaan voi muuttaa tapojaan, hänet on lapsesta asti kasvatettu tuohon ajatusmalliin sillä vanhempansa ovat samassa jamassa.

"Ostetaan" rahoitusyhtiön omistama ökyauto – yleensä iso saksalainen. Syödään näkkileipää että saadaan kk-maksut hoidettua.

Peilaillaan ympäristön toivekuvia aivan liian isolla asunnolla. Rahat eivät riitä kuin muutaman huoneen kalustamiseen. Muut ovat vielä "remontissa", mutta niistä tulee "ihanat".

Mieheni. Mokasi nuoruudessa ennen tuntemistamme ja nyt ulosotossa

Ruokajonosta kannetaan kasseja Audeihin. Siellä huomaa, että monella on enemmän rahankäyttö ongelma kuin olosuhteista johtuvaa köyhyyttä.

Minä velkaannuin 90-luvulla lähinnä nuoruuden tyhmyyttäni ja pienen palkkani takia. Muutin kotoa muualle opiskelemaan, ja tietenkin piti ottaa opintolainaa. Valmistuttuani olin ensin vuoden työtön, sitten sain pienipalkkaista oman alan työtä, oli opintolainaa ja puoli vuotta kotona majailtuani tuli muutto vanhemmilta omaan asuntoon, vanhemmista toinen työtön, sukulaisilta saatiin paljon käytettyä mutta ostin sitten huonekaluja ja television luottokortilla ja osamaksuilla ja jäin siihen korttikoukkuun. Korttivelkaa kertyi n. 1700 euroa, mikä vastasi silloista 11000 markkaa. Kuukausiliksani oli 6000 markkaa- verot, eli käteen jäi n 4000 markkaa. Lisäksi tein kortit maksaakseni iltaisin ylitöitä, joista sitten rokotettiin ankarasti lisäveroilla ja sain mätkyt. Ulosottomieheltä tuli kirje kun en pystynyt maksamaan eräpäivänä 3000 markkaa. Tein maksusuunnitelman uo:n kanssa mutta taas piti elää kortilla, kun palkasta meni mätkyjen maksuun ja vuokra ja opintolainan lyhennyskin piti maksaa.

Silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni, antoi korottoman lainan ja maksoin korttivelat pois. Hänelle maksoin tasaerissä. En onneksi menettänyt luottotietojani. Viisastuin. Olen opetellut nuukaksi ja tarkaksi. Meillä on nykyään velaton asunto, velaton kesämökki ja velattomia autoja kaksin kappalein.

Vierailija kirjoitti:

Ruokajonosta kannetaan kasseja Audeihin. Siellä huomaa, että monella on enemmän rahankäyttö ongelma kuin olosuhteista johtuvaa köyhyyttä.

Tai sitten ne ovat niitä superpihejä, joista toisessa ketjussa puhutaan...

Tiedän erään perheen, jossa äiti työtön ja isä osa-aikatyössä. Toimeentulotuen turvin elävät. SILTI on hankittu kalleimmat lastenvaatteet, astiastot, autot ym ym. Häitäkin jossain kohtaa vietettiin. Ja parasta on, kun somesta saa aivan eri kuvan heidän elämästään kuin mitä se todellisuudessa on. Ai että mua risoo tuollaiset.

Olen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään perheen, jossa äiti työtön ja isä osa-aikatyössä. Toimeentulotuen turvin elävät. SILTI on hankittu kalleimmat lastenvaatteet, astiastot, autot ym ym. Häitäkin jossain kohtaa vietettiin. Ja parasta on, kun somesta saa aivan eri kuvan heidän elämästään kuin mitä se todellisuudessa on. Ai että mua risoo tuollaiset.

Että ihan häitäkin vietetty. Onpahan epänormaalia.

Tuttavaperheellä on tätä ongelmaa, koska ovat olettaneet, että läpi elämän tulot nousevat eivätkä ikinä laske tai edes jää paikoilleen. Tämä aiheuttaa sen, että hyvinä aikoina kaikki kuluu ”normaalilla” tavalla, ja huonot ajat tulevat aina yllätyksenä ja järkytyksenä.

Ikinä ei suurenkaan vastoinkäymisen kohdalla tehdä nopeita tai hitaitakaan korjausliikkeitä rakenteellisten menojen pienentämiseksi. Oletus on aina, että kyse on tilapäisestä häiriöstä, ja kohta taas rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Ja heti taas jos tilanne paranee, otetaan vaikka iso ja kallis työsuhdeauto.

Hiukan huolestuttaa, miten nämä selviävät vanhenemisesta. Siis viidenkympin jälkeenhän ani harvalla tulot nousevat mitenkään merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla minun tuntemillani yli varojensa elävillä on yksi sama piirre ja se on se, että he ajattelevat hirveästi sitä mitä muut heistä ajattelevat ja se on ajanut heidät siihen pisteeseen että pitää ulospäin näyttää varakkaammalta kuin mitä oikeasti ovat. Pitää olla iso omakotitalo, Audi, palju ja terassia pitää laajentaa joka kesä yms. Kaupassa kuitenkin mietitään onko tilillä katetta ostaa makaronia ja hernekeittoa. Yksi ystävä tiedostaa tilanteen mutta sanoo itsekin ettei vaan voi muuttaa tapojaan, hänet on lapsesta asti kasvatettu tuohon ajatusmalliin sillä vanhempansa ovat samassa jamassa.

Tuollainen ihminen on mielenkiintoista periä. K*sipäinen isovanhempani sai siskonsa huolehtimaan itsestään esittämällä varakasta, perintö mielessä tottakai. Kuoltuaan ilman testamenttia ja ollessani lainmukaisessa perimysjärjestyksessä ensimmäisenä, osoittautui että olikin ollut täysin P.A.

Nyt sitten emme voi enää juuri kertoa matkailusta tai hankinnoistamme kenellekään, kun puolen suvun korviin kantautuessaan tämä nostaa äänekästä katkeruutta "miljoonaperinnön" haisemaan laittamisesta.

Olemme molemmat tienanneet viimeiset kymmenen vuotta noin 5000e/kk netto, asuimme velattomassa omakotitalossa ja matkailimme ahkerasti jo ennen tätä tapausta. Nyt jatkettuamme muutoin matalan profiilin elämää niin kuin ennenkin, olemme yhtäkkiä ihmisiä, jotka häpeävät "vääryydellä" saatua perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla minun tuntemillani yli varojensa elävillä on yksi sama piirre ja se on se, että he ajattelevat hirveästi sitä mitä muut heistä ajattelevat ja se on ajanut heidät siihen pisteeseen että pitää ulospäin näyttää varakkaammalta kuin mitä oikeasti ovat. Pitää olla iso omakotitalo, Audi, palju ja terassia pitää laajentaa joka kesä yms. Kaupassa kuitenkin mietitään onko tilillä katetta ostaa makaronia ja hernekeittoa. Yksi ystävä tiedostaa tilanteen mutta sanoo itsekin ettei vaan voi muuttaa tapojaan, hänet on lapsesta asti kasvatettu tuohon ajatusmalliin sillä vanhempansa ovat samassa jamassa.

Audia ei ole, mutta omakotitalon ostaminen juuri valmistuttua maksaa nykyisin itseään takaisin mitättömien asumiskulujen muodossa, vaikka silloin vähän päälle parikymppisenä kanssaeläjät tuomitsivat asumismuotoni suoralta kädeltä pröystäilyksi. Tietenkin asuntovelallisen alkuvuosiin kuului pienen palkan ja remonttikulujen takia usein makarooni ja hernekeitto, mutta näin jälkikäteen ajatellen valintani oli täysin oikea.

Selitetäänpä yhden ongelma ydin.

Mihin ja millä ihmeellä käytännössä joku köyhä säästä mitään hankintaa varten maksaa kerralla (eli teidän mielestänne ainoalla oikealla tavalla) maksamista varten "piiloon" (ei luvallista edes) kun kaikki tiliotepuoli on esitettävä Kelalle?

Ennen kuntien maksaessa toimeentulotuen ihmiset saivat laillisesti osaa tuloistaan yrittää säästää ja suunnitella ja hoitaa kuten normi-ihmiset - siis sen ollessa nähtävää, se oli pitkaikaisköyhällä selkeästi niistä tuista säästettyä. Pienestä eläkkeestä tai työttömyyspäivärahasta, jopa toimeentulotuesta pihisti eläen jotta saatiin kengät takki vedenkeitin pakastin uusittua marjoja syksyllä ostettua (kaupungissa) tai koira tai kissa lääkäriin tai jollekulle jokin 50v tai 60v merkkipäivälahja tai suutariin kenkiä jotain. Anttilasta alesta lakanoita, pyyhkeitä, pussilakanoita ja uudet tyynyt jonkun vuoden välein tai uusi käytävämatto jotta jokin huonoin jo pois, uusi lamppu alesta hajonneen tilalle, mitä ihmettä normaalia hyvänsä. Normaalia kodin pitoa.

Nykyäänhän ei kuulemma saa säästää. Mihinkään ei kannusteta. Kaikki tulisi nostaa. Miten käteiseksi nostetulla maksaa netissä ostoa tai laskua? Makselepa tässä sitten työttömyystuista, äitien tuista tai jostain kituutus- eläkkeestä tms muulla kuin Klatnan laskulla osissa kun ei ole luottokorttia eikä saisi pienten tulojen vuoksi. Miten säästätte kunnse on teiltä kielletty ja kriminalisoitu ja siit rangaistaan sen sijaan että kannustettaisiin siihen?

Että miettikää hei itse.

Kertokaa oi viisaat millä esimerkiksi vanhus tai työkyvytön tuosta vaan lähtee töihin ikään kuin sille joku jostain maksaisi tai huolisi tai nk olisi töitä, vai hypätä järveen, kuin? Meitä on iso joukko jotka eivät tule palkkatyötä koskaan enää tekemään eikä eläkkeet kerry. Minä henk koht olen nyt eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla minun tuntemillani yli varojensa elävillä on yksi sama piirre ja se on se, että he ajattelevat hirveästi sitä mitä muut heistä ajattelevat ja se on ajanut heidät siihen pisteeseen että pitää ulospäin näyttää varakkaammalta kuin mitä oikeasti ovat. Pitää olla iso omakotitalo, Audi, palju ja terassia pitää laajentaa joka kesä yms. Kaupassa kuitenkin mietitään onko tilillä katetta ostaa makaronia ja hernekeittoa. Yksi ystävä tiedostaa tilanteen mutta sanoo itsekin ettei vaan voi muuttaa tapojaan, hänet on lapsesta asti kasvatettu tuohon ajatusmalliin sillä vanhempansa ovat samassa jamassa.

Tuollainen ihminen on mielenkiintoista periä. K*sipäinen isovanhempani sai siskonsa huolehtimaan itsestään esittämällä varakasta, perintö mielessä tottakai. Kuoltuaan ilman testamenttia ja ollessani lainmukaisessa perimysjärjestyksessä ensimmäisenä, osoittautui että olikin ollut täysin P.A.

Nyt sitten emme voi enää juuri kertoa matkailusta tai hankinnoistamme kenellekään, kun puolen suvun korviin kantautuessaan tämä nostaa äänekästä katkeruutta "miljoonaperinnön" haisemaan laittamisesta.

Olemme molemmat tienanneet viimeiset kymmenen vuotta noin 5000e/kk netto, asuimme velattomassa omakotitalossa ja matkailimme ahkerasti jo ennen tätä tapausta. Nyt jatkettuamme muutoin matalan profiilin elämää niin kuin ennenkin, olemme yhtäkkiä ihmisiä, jotka häpeävät "vääryydellä" saatua perintöä.

Mä en kyl ymmärtänyt. Olitteko te lainmukaisessa perimysjärjestyksessä ekana? Eikä sisko muka tiennyt sitä vai odottiko saavansa testamentilla jotain.

Eräs naapuri. Hän tuntuu arvottavan ihmiset sen mukaan, että millaiset ulkoiset puitteet ovat. Ajelee uusilla autoilla, audi vaihtuu volvoon ja volvo mersuun tiheään tahtiin. Puhuu jatkuvasti autoista, moottoripyöristä, puhelimista. Koko porukalla uudet iphonet. Samaan aikaan valitetaan rahapulaa, kun esim, joku kiinteistövero pitäisi maksaa. On ihan tavallisessa ammatissa, missä tulot eivät ole suuret.

Tyyppi ihmetteli, että miten naapurin sinkkunaista ei näy enää juuri koskaan kotona. Nainen kertoi, että hän on tavannut jonkun miehen ja oleskelee paljon hänen luonaan. Tyypin ensimmäinen kysymys oli, että millainen auto sillä miehellä on? Ko. tyyppi oli ihan järkyttynyt, kun hänelle selvisi että uudet naapurit onkin ammatiltaan DI ja lääkäri. Oli kuvitellut, että ovat jotain "köyhiä", kun ajavat vain jollain 15 vuotta vanhalla mitsubishillä. Hän ei voinut käsittää, että miten pariskunta osti "vain" rintamamiestalon, vaikka ovat niin hyvätuloisia. Tyypin ajatukset tuntuvat pyörivät jatkuvasti autoissa, moottoripyörissä ja puhelimissa ja tuntuu koko valveillaoloaikansa miettivän sitä, että mikä auto ostetaan seuraavaksi vaikka edellinen olisi vaihdettu vasta vajaa vuosi sitten.

Sukulaisperhe. Mies on vanhempiensa lellimällä pilattu, on oppinut siihen että kun mokaa taloudellisesti niin vanhemmat pelastaa. Vanhuksilta meni jopa maat ja mannut taloineen kun maksoivat poikansa tyhmyyksiä. Tuhlaa kaikkeen älyttömään ja tarpeettomaan, ulosottojono karttuu koko ajan.

Säälittää koska kuvioissa on mukana lapset, niillä onkin sitten hyvä kiristää vanhuksia maksamaan lisää poikansa velkoja. Ja ostaa taas joku älytön hilavitkutin millä ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla minun tuntemillani yli varojensa elävillä on yksi sama piirre ja se on se, että he ajattelevat hirveästi sitä mitä muut heistä ajattelevat ja se on ajanut heidät siihen pisteeseen että pitää ulospäin näyttää varakkaammalta kuin mitä oikeasti ovat. Pitää olla iso omakotitalo, Audi, palju ja terassia pitää laajentaa joka kesä yms. Kaupassa kuitenkin mietitään onko tilillä katetta ostaa makaronia ja hernekeittoa. Yksi ystävä tiedostaa tilanteen mutta sanoo itsekin ettei vaan voi muuttaa tapojaan, hänet on lapsesta asti kasvatettu tuohon ajatusmalliin sillä vanhempansa ovat samassa jamassa.

Tämä, tunnen myös samanlaisen tapauksen. Asuu tosiaan hyvällä paikalla Helsingin keskustassa. Ihmeellinen tyyli kun kuulee jonkun tekevän jotain, harrastavan jotain tai käy jossain syömässä , pitää vähän nokittaa joo minä käyn myös. Käy teatterissa tai ulkona syömässä melko usein vaikka varaa ei olisi.

Lukioaikainen luokkakaverini. Silloin oli kaikin  puolin tavallinen ja fiksu nuori, pärjäsi ihan hyvin koulussa ja oli selvät suunnitelmat jatko-opinnoista ja elämästä ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Kesätöissä  kävi paikallisella huoltsikalla. Koulupaikka vaan jäi saamatta ensin yhtenä vuonna, sitten toisena, kolmantena.  En tiedä missä vaiheessa lopetti kouluun pyrkimisen kokonaan, mutta jämähti sinne  huoltsikalle töihin ja kotipaikkakunnallemme asumaan ikätovereiden muuttaessa  yksi toisensa jälkeen opintojensa perässä pois (asuimme maalla, kaukana korkeakouluista) Siellä hän on edelleen, 8 vuoden jälkeen. En tiedä paikkasiko elämäänsä pettymistä, sisällön puutetta, yksinäisyyttä vai mitä hillittömässä shoppailulla, mutta teki tuhansien eurojen osamaksulaskut jokaiseen netin vaatepuljuun mihin vain sai. Järjettömät vaatevuoret vain kasvoivat, mutta lisää piti saada koko ajan. Kun omalla hetulla ei enää saanut laskulle, siirtyi tilaamaan silloisen poikaystävän omalla. Välit meni myös joihinkin kavereihin kun vippaili kymppiä siihen ja toista tähän, eikä koskaan maksanut takaisin. Samalla kulki pitkin öitä pelaamassa maaniseen tyyliin kauppojen ja huoltsikoiden pelikoneilla. Sittemmin on hankkinut useamman lapsen, joilla täytyy tietty olla merkkivaatteet ja -härpäkkeet viimeisen päälle sekä tulotasoon nähden hulppea omakotitalo mitä esitellä. Pyristelee epätoivoisena, että pystyisi pienillä tuloillaan laittaa lapsensa ja kotinsa ihailemiensa äitibloggaajien ylelliseen tyyliin. Valittää suhteettoman paljon siitä, miltä elämänsä näyttää ulospäin ja mitä muut ajattelevat. Sitä en tiedä, onko saanut velkojaan maksettua vai onko tehnyt lisää, ei olla enää yhteyksissä. Vähän surullinen tapaus omasta mielestäni. Toivon että on löytänyt onnen ja tasapainon elämäänsä, ja jos ei ole, niin toivon että voimaantuisi muuttamaan sen suuntaa ja lähtemään vaikka opiskelemaan kuten aikaisemmin haaveili. Valitettavasti hän on kuitenkin sitä ihmistyyppiä, joka  kokee olevansa olosuhteiden uhri, ja ennemmin katkeroituu kuin miettii voisiko hän muuttaa niitä asioita, joihin ei ole elämässään tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs naapuri. Hän tuntuu arvottavan ihmiset sen mukaan, että millaiset ulkoiset puitteet ovat. Ajelee uusilla autoilla, audi vaihtuu volvoon ja volvo mersuun tiheään tahtiin. Puhuu jatkuvasti autoista, moottoripyöristä, puhelimista. Koko porukalla uudet iphonet. Samaan aikaan valitetaan rahapulaa, kun esim, joku kiinteistövero pitäisi maksaa. On ihan tavallisessa ammatissa, missä tulot eivät ole suuret.

Tyyppi ihmetteli, että miten naapurin sinkkunaista ei näy enää juuri koskaan kotona. Nainen kertoi, että hän on tavannut jonkun miehen ja oleskelee paljon hänen luonaan. Tyypin ensimmäinen kysymys oli, että millainen auto sillä miehellä on? Ko. tyyppi oli ihan järkyttynyt, kun hänelle selvisi että uudet naapurit onkin ammatiltaan DI ja lääkäri. Oli kuvitellut, että ovat jotain "köyhiä", kun ajavat vain jollain 15 vuotta vanhalla mitsubishillä. Hän ei voinut käsittää, että miten pariskunta osti "vain" rintamamiestalon, vaikka ovat niin hyvätuloisia. Tyypin ajatukset tuntuvat pyörivät jatkuvasti autoissa, moottoripyörissä ja puhelimissa ja tuntuu koko valveillaoloaikansa miettivän sitä, että mikä auto ostetaan seuraavaksi vaikka edellinen olisi vaihdettu vasta vajaa vuosi sitten.

Yli varojensa eläminen on nähtävästi helppoa, mutta alle varojensa eläminen sitä vastoin pirun vaikeaa. Tienaamme it-alalla kohtuullisesti, mutta säästöön jää kun menoja ei erityisemmin ole. Ihmisten ilmoilla asusteena pääasiassa kuluneet farkut ja kauhtuneet hupparit. Tämän vuoksi parin vuosittaisen ulkomaanmatkan yhteydessä saadaan kuulla lähes poikkeuksetta ikäviä kysymyksiä kuten "kuka kuoli?" tai "monta oikein?". Miltä 5500 euron kuukausittaisten nettotulojen pitäisi näyttää tiedonjanoisen lähimmäisen silmiin, jotta välttyisivät niin öisin aprikoinnilta, suorastaan järkytykseltä tai olisivat vähintään kyselemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs naapuri. Hän tuntuu arvottavan ihmiset sen mukaan, että millaiset ulkoiset puitteet ovat. Ajelee uusilla autoilla, audi vaihtuu volvoon ja volvo mersuun tiheään tahtiin. Puhuu jatkuvasti autoista, moottoripyöristä, puhelimista. Koko porukalla uudet iphonet. Samaan aikaan valitetaan rahapulaa, kun esim, joku kiinteistövero pitäisi maksaa. On ihan tavallisessa ammatissa, missä tulot eivät ole suuret.

Tyyppi ihmetteli, että miten naapurin sinkkunaista ei näy enää juuri koskaan kotona. Nainen kertoi, että hän on tavannut jonkun miehen ja oleskelee paljon hänen luonaan. Tyypin ensimmäinen kysymys oli, että millainen auto sillä miehellä on? Ko. tyyppi oli ihan järkyttynyt, kun hänelle selvisi että uudet naapurit onkin ammatiltaan DI ja lääkäri. Oli kuvitellut, että ovat jotain "köyhiä", kun ajavat vain jollain 15 vuotta vanhalla mitsubishillä. Hän ei voinut käsittää, että miten pariskunta osti "vain" rintamamiestalon, vaikka ovat niin hyvätuloisia. Tyypin ajatukset tuntuvat pyörivät jatkuvasti autoissa, moottoripyörissä ja puhelimissa ja tuntuu koko valveillaoloaikansa miettivän sitä, että mikä auto ostetaan seuraavaksi vaikka edellinen olisi vaihdettu vasta vajaa vuosi sitten.

Yli varojensa eläminen on nähtävästi helppoa, mutta alle varojensa eläminen sitä vastoin pirun vaikeaa. Tienaamme it-alalla kohtuullisesti, mutta säästöön jää kun menoja ei erityisemmin ole. Ihmisten ilmoilla asusteena pääasiassa kuluneet farkut ja kauhtuneet hupparit. Tämän vuoksi parin vuosittaisen ulkomaanmatkan yhteydessä saadaan kuulla lähes poikkeuksetta ikäviä kysymyksiä kuten "kuka kuoli?" tai "monta oikein?". Miltä 5500 euron kuukausittaisten nettotulojen pitäisi näyttää tiedonjanoisen lähimmäisen silmiin, jotta välttyisivät niin öisin aprikoinnilta, suorastaan järkytykseltä tai olisivat vähintään kyselemättä?

It-ala on paha. Sehän ei ole edes oikeaa työtä vaan tietokoneiden räpläystä, joten siitä ei voi saada minkäänlaista palkkaakaan. Jos taas hankkii kaikenlaista näkyvää miten koodauksesta saatu korvaus sallii, jos ei vastapäinen naapuri niin vähintään sen naapuri tietää, että siellä ne millenniaalinörtit yrittää taas yli varojensa sopeutua epätoivoisesti kunnon töitä tekevän keskiluokan omakotitaloidylliin.