Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia ovat tuntemanne yli varojensa elävät ihmiset?
Karua mutta totta
11.01.2017 |
Vastavetona supersaidat-ketjulle. Säästeliäisyyttä on helppo pilkata, usein kuitenkin säästeliäät tulevat omillaan toimeen mikä on todella ihailtavaa tässä pikavippien luvatussa maassa. Nyt en tarkoita pihejä jotka elävät muiden kustannuksella vaan niitä jotka kärsivät säästeliäisyydestään vain itse, jos kärsivät.
Harvemmin puhutaan niistä jotka heittäytyvät muiden varaan, joko yksityisten ihmisten tai yhteiskunnan. Niistä joiden selitys holtittomalle rahankäytölle ja vastuuttomuudelle on "en vaan osaa käyttää rahaa" ilman että on edes halua opetella.
Minäpä aloitan: perhe jossa kolme lasta, isä duunari, äiti sairaseläkkeellä. Ennen sairastumista perheen menot mitoitettu yläkanttiin: omakotitalo, kesämökki, runsasta matkustelua. Nyt perheen äiti vuosia pois työelämästä mutta elintasosta ei haluta luopua.
Ostetaan velaksi, huijataan yhteiskunnalta ja hyvätekeväisyystahoilta tukia. Edelleen matkustetaan ja ostellaan, vedotaan sääliin ja ihmisten hyväntahtoisuuteen että saadaan ilmaiseksi asioita.
Kommentit (312)
Vaimo. Mallia innostus ja lannistus.
Ostaa aina kaiken omaksi. Yleensä osamaksulla ja sitten kun innostus loppuu, niin pyörä/kuntosalikeskus/sup-lauta tai
laitatähänmikätahansaharrastus myyntiin Tori.fi noin 20% ostohinnasta.
Että pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, tähän ketjuun on pesiytynyt paljon luottotiedottomia iphone-pissiksiä ulisemaan.
Väärinkäsityksestä yksi pikkulasku meni perintäfirmalle ja samalla ihmettelin voimakkaasti kielteisiä asiakaspalautteita tuosta firmasta. Tietenkin ne ulisijat olivat näitä pikavippiviheltäjiä perinnässä.
Muutamat entisistä ystävistäni olivat aiemmin näitä yli varojensa eläviä ihmisiä. Molemmilla heillä oli rikkinäistä taustaa, eikä kummankaan kotona opetettu taloustaitoja tai ruuanlaittoa. Toisella ystävällä rikkinäinen koti johti masennukseen jota hän (avun ja terapian puutteessa) lääkitsi shoppailemalla mm. kosmetiikkaa, laukkuja, vaatteita ja ravintolaruokaa. Toinen oli puolestaan köyhästä alkoholistiperheestä, jossa rahasta iloittiin heti jos sitä tuli käyttöön. Mitään ei osattu säästää, eikä siten tämänkään henkilö oppinut säästämisen taitoja pahan päivän varalleen. Molemmat kuitenkin ovat ilmeisesti oppineet hallitsemaan mielenterveyttään sekä rahankäyttötaitojaan paremmin aikuisina, mikä on hienoa.
Yks ystävä on tälläinen. Meillä oli opiskeluaikana neljän hengen porukka, joista kolme (minä mukaan lukien) tuli varakkaasta perheestä. Ei koskaan nostettu asiaa esille, mutta kyllä se näkyi esim. vaatteissa yms. Menot harkittiin sen mukaan, että kaikilla olisi varaa ja jos haluttiin kalliimpaa viiniä, niin ostettiin ja annettiin kaverille kanssa. Alussa raha ei ollutkaan onglma. Sitten tämä ystävä yritti sitten elää samanlaista elämää kuin me muut ja on nyt vuosia myöhemmin kamalissa veloissa. Kulutusluottoja 8 kpl ja luottokortteja kolme. Vaikka tiedetään totuus veloista on silti esitettävä rikkaampaa kuin on. Kaipaan sitä vanhaa ystävää takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava pariskunta. Eivät ihan täysin holtittomia ole tai en ainakaan ole tietoinen, että olisi laskuja mennyt perintään. Mutta rahan käyttö on tosi holtitonta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä mutta 5-henkinen perhe ja kaikilla aina uudet puhelimet. Vaikka "vanha" olisi vain viikon ollut käytössä, niin heti on pakko ostaa uudempi koska se on muka niin paljon parempi? Kaikille viidelle. Ja autoa täytyy vaihtaa vuoden välein kalliimpaan vaikka edellisestä on vielä maksueriä jäljellä. Kumpikin ovat normaaleissa töissä käyviä eivätkä mitään johtajia tai akateemisen koulutuksen saaneita.
Hirvittää ajatella, koska mahtaa koko pakka levitä käteen ja joutuvat pulaan, koska velalla on kiva ostaa kaikkea. Eipä siinä tarvi muuta kuin sen, että jompi kumpi joutuu työttömäksi. Toisella on mahdollisuus työllistyä uudelleen aika hyvin mutta toisella voi olla hankalampaa ilman kummoista koulutusta...
Automyyjillä on hyviä juttuja näistä pikavippi-"ostajista" ilman senttiäkään välirahaa...
Voisitko vähän valaista ajatusta? Jos vaihtaa auton maksamatta senttiäkään välirahaa, eikö se tarkoita, että auto vaihdetaan päikseen uuteen, eikä se silloin maksa mitään? Mihin sitä pikavippiä siihen silloin tarvitaan?
Ei sinne päinkään. Näillä on entinen auto maksamatta ja ovat "ostamassa" uutta osamaksu-autoa ilman senttiäkään käteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava pariskunta. Eivät ihan täysin holtittomia ole tai en ainakaan ole tietoinen, että olisi laskuja mennyt perintään. Mutta rahan käyttö on tosi holtitonta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä mutta 5-henkinen perhe ja kaikilla aina uudet puhelimet. Vaikka "vanha" olisi vain viikon ollut käytössä, niin heti on pakko ostaa uudempi koska se on muka niin paljon parempi? Kaikille viidelle. Ja autoa täytyy vaihtaa vuoden välein kalliimpaan vaikka edellisestä on vielä maksueriä jäljellä. Kumpikin ovat normaaleissa töissä käyviä eivätkä mitään johtajia tai akateemisen koulutuksen saaneita.
Hirvittää ajatella, koska mahtaa koko pakka levitä käteen ja joutuvat pulaan, koska velalla on kiva ostaa kaikkea. Eipä siinä tarvi muuta kuin sen, että jompi kumpi joutuu työttömäksi. Toisella on mahdollisuus työllistyä uudelleen aika hyvin mutta toisella voi olla hankalampaa ilman kummoista koulutusta...
Automyyjillä on hyviä juttuja näistä pikavippi-"ostajista" ilman senttiäkään välirahaa...
Voisitko vähän valaista ajatusta? Jos vaihtaa auton maksamatta senttiäkään välirahaa, eikö se tarkoita, että auto vaihdetaan päikseen uuteen, eikä se silloin maksa mitään? Mihin sitä pikavippiä siihen silloin tarvitaan?
Ei sinne päinkään. Näillä on entinen auto maksamatta ja ovat "ostamassa" uutta osamaksu-autoa ilman senttiäkään käteistä.
Eli velkaa velan päälle? Kuulostaa fiksulta!
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmainen työkyvyttömyyseläkeläinen. Osti 37-v vanhempiensa avustuksella ensiasunnon jonka lyhennysten maksuun tulot juuri ja juuri riittivät. Remonttiin upposivat säästöt. Sitten keksi että voisi tehdä rahaa sijoittamalla, tätä varten haki 2 luottokorttia jotka laittoi heti tappiin ja sai siitä pääoman sijoittamiseen. Muuten hyvä, mutta sijoittamisen opiskeleminen ei maistunut ollenkaan, eikä yleistietotaso muutenkaan ole kehuttava. Joten laittoi rahansa korkean riskin johdannaisiin, ja hävittyään ensimmäisenä päivänä tonnin päättti toistaa tempun seuraavana päivänä.
Legendaariseksi touhu alkoi mennä siinä vaiheessa kun tyyppi selitti, että kun on pieni pääoma, niin pitää uskaltaa ottaa riskiä että rikastuu. Ei mennyt jakeluun, että korkea riski= hyvä mahdollisuus menettää rahat varsinkin jos on täysi aloittelija. Nyt on pääoma huvennut, itkee tulleensa huijatuksi. Rahat eivät meinaa riittää näkkäriinkään kun säästöt on menneet ja pikarikastumisen sijaan sijoitusseikkailu toi luottokorttivelat.
Osa-aikatyötä hän voisi tehdä ja saada siitä vähän tuloja eläkkeen päälle, mutta se on mahdotonta koska ei suostu matalapalkkatöihin joihin pääsee ilman ammattikoulutusta, ja muutenkin kokee että työnantaja joka hyötyy hänen työstään enemmän kuin nettopalkan verran on riistäjäkapitalisti.
Tykkäsin kommentistasi sanan ”sijoitusseikkailu” sanan takia , se oli niin hauska! :Ddd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 100 000 € käyttelytilillä. Omaisuutta on. Elän kaupungin köyhimmällä alueella pikkuisessa asunnossa, kyttään tarjouksia ja ajan 17 v. vanhalla autolla. Kalustukseni on kirppis-kamaa.
Ne jotka niin ulospäin keikuttavat merkkiveskojaan ja tukkajatkeitaan, pujeutuvat BOSSiin ja ajavat Teslalla, ovat harvoin oikeasti rikkaita. Tämmösiä katsotaan "piireissä" alaspäin ja kutsutaan muka-rikkaiksi.
Rikkaita ovat yleensä ne, jotka elävät ali varojensa. Ovat rikkaita juurikin tästä syystä. Ali varojensa eläviltä löytyy myös useimmiten sijoitus-älykkyyttä, kykyä laittaa sentti poikimaan.
Mihin käytin varojani: matkailuun. Aion käyttää myös korona-ajan jälkeen. Mulle on tärkeää nähdä maailmaa ja tutustua siihen, mutta on aivan sama minkälaisiin vaatteisiin pukeudun (kunhan eivät edusta trendi-idiootti-merkkejä), ja on ihan yks lysti, miltä kotini näyttää (kunhan on puhdas ja siisti).
Matkailuani kompensoin ostosvalinnoillani. Luonto tärkeä.
Minä.
Mummini kuoltua sain pienen perinnön ja minulla oli säännölliset tulot, joten ostin itselleni pienen omakotitalon (oikeastaan mökin). Vakityöt loppuivat yllättäen, kun työpaikkaan tuli uusi pomo ja hän laittoi organisaatiokaavion uusiksi. Olen tehnyt pari vuotta pätkätöitä ja silpputöitä. Onneksi auto on velaton ja kohtuu hyvässä kunnossa! Toivottavasti se kestää vielä muutaman vuoden. Kun on enemmän töitä, säästän rahaa. Kun on vähemmän töitä, maksan luottokortilla, mikä ei ole fiksua, mutta tällä hetkellä keino, joka on käytössäni. En ole pariin vuoteen ostanut vaatteita enkä meikkejä. Elän säästäväisesti, mutta aina se ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava pariskunta. Eivät ihan täysin holtittomia ole tai en ainakaan ole tietoinen, että olisi laskuja mennyt perintään. Mutta rahan käyttö on tosi holtitonta. Molemmat vanhemmat käyvät töissä mutta 5-henkinen perhe ja kaikilla aina uudet puhelimet. Vaikka "vanha" olisi vain viikon ollut käytössä, niin heti on pakko ostaa uudempi koska se on muka niin paljon parempi? Kaikille viidelle. Ja autoa täytyy vaihtaa vuoden välein kalliimpaan vaikka edellisestä on vielä maksueriä jäljellä. Kumpikin ovat normaaleissa töissä käyviä eivätkä mitään johtajia tai akateemisen koulutuksen saaneita.
Hirvittää ajatella, koska mahtaa koko pakka levitä käteen ja joutuvat pulaan, koska velalla on kiva ostaa kaikkea. Eipä siinä tarvi muuta kuin sen, että jompi kumpi joutuu työttömäksi. Toisella on mahdollisuus työllistyä uudelleen aika hyvin mutta toisella voi olla hankalampaa ilman kummoista koulutusta...
Automyyjillä on hyviä juttuja näistä pikavippi-"ostajista" ilman senttiäkään välirahaa...
Voisitko vähän valaista ajatusta? Jos vaihtaa auton maksamatta senttiäkään välirahaa, eikö se tarkoita, että auto vaihdetaan päikseen uuteen, eikä se silloin maksa mitään? Mihin sitä pikavippiä siihen silloin tarvitaan?
Tarkoittikohan, että ei ole senttiäkään omaa rahaa siihen välirahaan. Autoliike harvemmin vaihtaa autoa päikseen, kun varaston arvo ei silloin pienene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmainen työkyvyttömyyseläkeläinen. Osti 37-v vanhempiensa avustuksella ensiasunnon jonka lyhennysten maksuun tulot juuri ja juuri riittivät. Remonttiin upposivat säästöt. Sitten keksi että voisi tehdä rahaa sijoittamalla, tätä varten haki 2 luottokorttia jotka laittoi heti tappiin ja sai siitä pääoman sijoittamiseen. Muuten hyvä, mutta sijoittamisen opiskeleminen ei maistunut ollenkaan, eikä yleistietotaso muutenkaan ole kehuttava. Joten laittoi rahansa korkean riskin johdannaisiin, ja hävittyään ensimmäisenä päivänä tonnin päättti toistaa tempun seuraavana päivänä.
Legendaariseksi touhu alkoi mennä siinä vaiheessa kun tyyppi selitti, että kun on pieni pääoma, niin pitää uskaltaa ottaa riskiä että rikastuu. Ei mennyt jakeluun, että korkea riski= hyvä mahdollisuus menettää rahat varsinkin jos on täysi aloittelija. Nyt on pääoma huvennut, itkee tulleensa huijatuksi. Rahat eivät meinaa riittää näkkäriinkään kun säästöt on menneet ja pikarikastumisen sijaan sijoitusseikkailu toi luottokorttivelat.
Osa-aikatyötä hän voisi tehdä ja saada siitä vähän tuloja eläkkeen päälle, mutta se on mahdotonta koska ei suostu matalapalkkatöihin joihin pääsee ilman ammattikoulutusta, ja muutenkin kokee että työnantaja joka hyötyy hänen työstään enemmän kuin nettopalkan verran on riistäjäkapitalisti.
Tykkäsin kommentistasi sanan ”sijoitusseikkailu” sanan takia , se oli niin hauska! :Ddd
Nyt kun sijoittamisesta on puhuttu paljon julkisuudessa, tällaisia sijoitusseikkailijoita on tullut minullekin vastaan. Tulotaso vaihtelee, mutta yhteistä on luja usko siihen että ollaan luonnonlahjakkaita sijoitushaita.
Todelliset tiedot rajoittuvat lähinnä "tietoon" että riskiä pitää olla valmis ottamaan ja oppirahat maksamaan. Käytännössä tarkoittaa, että riskienhallinnasta ei ole harmainta hajua, ei oikeastaan sijoitussuunnitelmaakaan. Hyvä jos uutisten seuraaminen vähän kiinnostaa.
Sijoituspääomaksi otetaan lainaa, opintolaina taitaa olla aika suosittu, tai laitetaan kaikki rahat muuten vaan. Sijoitetaan johdannaisiin, viputuotteisiin, kryptovaluutoihin tai "lupaaviin" senttiosakkeisiin joita mainostetaan näyttävästi huikeilla tuotto*mahdollisuuksilla*, ja riskienhallinta kuitataan sillä että pitää ottaa riskiä jos meinaa rikastua. Jos ostetaan osakkeita, ylitreidataan eli tehdään hirveä määrä kauppoja tikkataulumenetelmällä ja maksetaan hirveästi välityspalkkioita.
Odotuksena on, että muutaman tonnin alkupääoma suunnilleen tuplaantuu muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Sitähän se sijoittamalla rikastuminen on, eks ni?
Sitten parutaan että on tullut huijatuksi ja markkinoita manipuloidaan, kun tapahtuu se mikä tällä reseptillä tapahtuu n. 99.999999999999%:n todennäköisyydellä, eli pääoma hukataan viikoissa tai kuukausissa (kun rahaa hävitään, sitä ei tietenkään kannata analysoida koska kyse oli kertaluontoisesta kurssivedätyksestä tms.) Ei siinä muuten mitään, mutta kun aluksi on pyyhitty pyypyytä sillä sijoittajan säännöllä #1 että älä sijoita riskituotteisiin rahaa jota sinulla ei ole varaa hävitä, vaan sijoittamiseen on hukattu viimeiset rahat, niin lopputuloksena ei olla vain menetetty niitä oppirahoja vaan henkilökohtainen talous on täysin sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyyskorvauksesta tai eläkkeestä säästämistä ei ole kielletty. Vasta jos haet sossun rahaa, täytyy esittää kuitteja.
Kotiäitivuosieni "puistokavereissa" oli näitä kaksi.
Yhteistä matala koulutustaso perheen molemmilla aikuisilla, isät olivat tähän aikaan töissä ja äidit kotihoidontuen tai minimiäitiyspäivärahan turvin lasten kanssa kotona. Kaikki piti saada, mitä toisetkin, vaikka osamaksulla. Jos esimerkiksi meille ostettiin uusi tv, piti molempien saada sellainen, osarilla. Toinen kaveri uusi kännykän, hajonneen tilalle, piti heidänkin saada vähintään samantasoinen/hintainen, osarilla. Kirpparilla tehtiin edullisia ostoksia siten, että kaikki käytetyt haalarit/vaatteet/kumpparit/talvikengät piti hommata varahaalariksi ja tosiasiassa niihin meni enemmän rahaa kuin siihen, että minä ostin uudet kaupasta ja pärjättiin niillä. Mutta kun se satasen haalari oli kallis hankkia, mutta joka viikko oli varaa ostaa uusi 10-20 euron joka sitten hajosi. Sohvaa vaihdettiin usein, Maskussa on hyviä tarjouksia. Päivärahapäivänä "sai kerrankin hengähtää" ja mentiin Mäkkäriin/Heseen/Kotipizzaan. Muina päivinä eineksiä.
Ja sit mua kadehdittiin kun koskaan ei ollut tili tyhjänä. Siihen saattoi olla osasyynä se, että sain ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa ja hoitovapaakaudella tein omaa, hyvin palkattua työtäni ilta- ja viikonloppuvuoroja. Meillä syötiin pääosin kotiruokaa, käytettiin kestovaippoja ja ostin harkitusti, laadukasta ja tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 100 000 € käyttelytilillä. Omaisuutta on. Elän kaupungin köyhimmällä alueella pikkuisessa asunnossa, kyttään tarjouksia ja ajan 17 v. vanhalla autolla. Kalustukseni on kirppis-kamaa.
Ne jotka niin ulospäin keikuttavat merkkiveskojaan ja tukkajatkeitaan, pujeutuvat BOSSiin ja ajavat Teslalla, ovat harvoin oikeasti rikkaita. Tämmösiä katsotaan "piireissä" alaspäin ja kutsutaan muka-rikkaiksi.
Rikkaita ovat yleensä ne, jotka elävät ali varojensa. Ovat rikkaita juurikin tästä syystä. Ali varojensa eläviltä löytyy myös useimmiten sijoitus-älykkyyttä, kykyä laittaa sentti poikimaan.
Mihin käytin varojani: matkailuun. Aion käyttää myös korona-ajan jälkeen. Mulle on tärkeää nähdä maailmaa ja tutustua siihen, mutta on aivan sama minkälaisiin vaatteisiin pukeudun (kunhan eivät edusta trendi-idiootti-merkkejä), ja on ihan yks lysti, miltä kotini näyttää (kunhan on puhdas ja siisti).
Matkailuani kompensoin ostosvalinnoillani. Luonto tärkeä.
Ainakin tämä ns. blogityyli ja siihen yhdistetyt merkit ovat kokeneet kovan inflaation, ja assosioituvat nykyään alhaisempaan koulutus- ja tulotasoon tai korkeintaan nousukkaisiin, vaikka ovatkin rikkaiden inspiroimia.
Lähinnä työn kautta tapaamani oikeasti varakkaat ihmiset ovat usein ali varojensa eläviä, eivät heidän varansa todellakaan ole missään veskoissa kiinni. Luksushankinnat ovat melkein järjestään hillittyjä tai liittyvät kotiin, harrastuksiin, matkusteluun tms. minkä näkee vasta kun henkilöön tutustuu. Se mikä päälle päin erottuu on pröystäilemättömyys. Esim. voi olla tonnien laatukello, mutta se ei ole mikään Rolex vaan rahvaalle tuntematon merkki jonka tunnistavat vain asioista perillä olevat, vaatteet voivat olla laadukkaat mutta logoja ei näy, korut eivät ole mitään blingblingiä mutta ne ovat aitoja. Tällaisen tyylin saavuttaminen ei ole statuksesta unelmoivalle rahvaalle helppoa, ajatus siitä että rahan pitää näkyä räikeästi, on ylivoimaisen houkutteleva.
Mun yli varojen elävän kaverin vakiolauseet kaikkien hankintojen jälkeen:
”Joo, mutta sitä ei tarvii maksaa kerrallaan.”
”Sen saa maksaa osissa.”
Ja jokaisen palkkapäivän jälkeen kokainen tienattu euro menee laskuihin, eikä edes riitä. Luottokortit hänellä on koko ajan tapissa.
On keskituloinen, mutta yrittää pukeutua ja elää kuin perijätär. Neljänkympin poliklinikkamaksu on hänelle katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo jälleenmyyntiarvon korostaminen on just sitä ”miesjärkevää” eli suurinta tyhmyyttä. Kaikkihan tietää, ettei härpäkemies realisoi niitä autoja, veneitä tai moottoripyöriä muuten kuin ostaakseen vielä kalliimman härpäkkeen tilalle. Myydään vanha toyota, jotta saadaan uusi bemari. Kas, mitä säästöä!
Lisäksi monet miesten suosimat tuhlauskohteet ovat järkyttäviä rahareikiä myös ostamisen jälkeen, ne klassiset naisten törsäyskohteet eivät yleensä maksa mitään enää ostamisen jälkeen. Kuten esim moottorivene vs sohvatyyny.
Tuosta tuli mieleen yksi yli varojensa elävä henkilö jonka tunnen ja jolla on vähän samanlaisia piirteitä. Tällä on tapana ostaa kaikenlaista "kalliiita" huonekaluja, siis artekia, iittalaan lintuja jne. designtavaraa todella usein. Ei siinä mitään mutta tämä ostaa sellaisia jotka ovat vain murto-osan hintaisia alkuperäisestä koska näillä on naarmuja, halkeamia, tai muita kolhuja jotka käytännössä tekevät nämä arvottomiksi. Silti kuvittelee että se aalto-vaunu jossa on ihan pirunmoinen lommo on se 2000 euron arvoinen ja kuvittelee sitä hyväksi ostokseksi kun sai sen "vain" 300 eurolla. Näitä ostaa oikeasti koko ajan ja kuvittelee tekevänsä hyvän sijoituksen. Ei siis osta mitenkään kunnostamistarkoituksessa tai keräilymielessä vaan ihan vain siksi että vertaa näiden hintoja uusiin vastaaviin ja kuvittelee että nämä ovat saman arvoisia. Ei yhtään ymmärrä että nämä lommot ja naarmut tekevät näistä käytännössä arvottomia ja ostaa täyttä krääsää tuhansilla euroilla vuodessa. Sitten valittaa kun ei ole rahaa ruokaan.
Kai siinä on ihmisellä pakko olla joku puute tajussa rahaa tai jotain koskien joka tekee että toimii tällä tavalla.
Pariskunta, joka rakennutti hulppean puolen millin omakotitalon maaseudulle. Mies nyt eläkkeellä, työt ja terveys loppuivat. Rouva tienaa hyvin, mutta maksamista riittää. Tuloista suurin osa menee lainoihin. Jos talon myy, siitä saa ehkä puolet takaisin hyvällä tuurilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo jälleenmyyntiarvon korostaminen on just sitä ”miesjärkevää” eli suurinta tyhmyyttä. Kaikkihan tietää, ettei härpäkemies realisoi niitä autoja, veneitä tai moottoripyöriä muuten kuin ostaakseen vielä kalliimman härpäkkeen tilalle. Myydään vanha toyota, jotta saadaan uusi bemari. Kas, mitä säästöä!
Lisäksi monet miesten suosimat tuhlauskohteet ovat järkyttäviä rahareikiä myös ostamisen jälkeen, ne klassiset naisten törsäyskohteet eivät yleensä maksa mitään enää ostamisen jälkeen. Kuten esim moottorivene vs sohvatyyny.
Tuosta tuli mieleen yksi yli varojensa elävä henkilö jonka tunnen ja jolla on vähän samanlaisia piirteitä. Tällä on tapana ostaa kaikenlaista "kalliiita" huonekaluja, siis artekia, iittalaan lintuja jne. designtavaraa todella usein. Ei siinä mitään mutta tämä ostaa sellaisia jotka ovat vain murto-osan hintaisia alkuperäisestä koska näillä on naarmuja, halkeamia, tai muita kolhuja jotka käytännössä tekevät nämä arvottomiksi. Silti kuvittelee että se aalto-vaunu jossa on ihan pirunmoinen lommo on se 2000 euron arvoinen ja kuvittelee sitä hyväksi ostokseksi kun sai sen "vain" 300 eurolla. Näitä ostaa oikeasti koko ajan ja kuvittelee tekevänsä hyvän sijoituksen. Ei siis osta mitenkään kunnostamistarkoituksessa tai keräilymielessä vaan ihan vain siksi että vertaa näiden hintoja uusiin vastaaviin ja kuvittelee että nämä ovat saman arvoisia. Ei yhtään ymmärrä että nämä lommot ja naarmut tekevät näistä käytännössä arvottomia ja ostaa täyttä krääsää tuhansilla euroilla vuodessa. Sitten valittaa kun ei ole rahaa ruokaan.
Kai siinä on ihmisellä pakko olla joku puute tajussa rahaa tai jotain koskien joka tekee että toimii tällä tavalla.
Katos kun ei se lommo näy someen jaetussa, huolella lavastetussa ja sopivasti photoshopatussa kuvassa...
Huh huh kirjoitti:
Pariskunta, joka rakennutti hulppean puolen millin omakotitalon maaseudulle. Mies nyt eläkkeellä, työt ja terveys loppuivat. Rouva tienaa hyvin, mutta maksamista riittää. Tuloista suurin osa menee lainoihin. Jos talon myy, siitä saa ehkä puolet takaisin hyvällä tuurilla.
Saa olla hyvä tuuri jos meinaa 250 000€ maalaistalosta saada. Jo sadalla tonnilla saa ison ja hienon ihan Etelä-Suomestakin...
Alue: Aihe vapaa
Voisitko vähän valaista ajatusta? Jos vaihtaa auton maksamatta senttiäkään välirahaa, eikö se tarkoita, että auto vaihdetaan päikseen uuteen, eikä se silloin maksa mitään? Mihin sitä pikavippiä siihen silloin tarvitaan?