Millaisia ovat tuntemanne yli varojensa elävät ihmiset?

Sairastuneita päihdeongelmaisia.

Kaikki ovat jo haudassa tai laitoksissa.

Mulla oli yks kerran ttyökaverina. Tatuointeja kaikki paikat täynnä ja tupakkaa poltti. Kerran oli hirveän nälissään ja kysyi saisko syödä minun banaanin. Ylityöt eivät kelvanneet, vaikka rahasta tuntui olevan pula. 

Köyhiä joilla on kuitenkin tarve näyttää että menee hyvin.

Peliongelmaisia

Amatöörisijoittajan tiedän. Laittoi liikaa rahaa sijoituksiin jotka eivät loppujen lopuksi olleetkaan niin hyvä sijoitus. Ei ehkä sillä tavalla ole yli varojensa eläjä mitä tarkoitetaan mutta eli kuitenkin yli varojensa.

Kun on lapsuutensa elänyt köyhäläisperheessä, missä vanhemmat oikein esittää vielä köyhempää, liioitellen sitä köyhyyttä, ja tämän vuoksi lapsi näkee puutetta kaikesta ja katselee, kuinka kavereilla on kaikki paremmin, niin sitten kun kasvaa, käy koulut ja menee töihin ja alkaa saada omaa rahaa, niin sitten tulee se että nyt loppui köyhäily. Kerrankin on millä ostaa. Sitten sitä jotenkin alitajuisesti alkaa paikkailla menneisyyden tyhjyyttä, ettei elämä olisi enää sitä samaa kuin lapsuudenkodissa oli. Sitten ostelee kaikenlaista, mistä pentuna jäi paitsi ja elää yli varojensa. Vielä jos kukaan ei ole opettanut oikeassa iässä järkevää talouden hallintaa. Sitä voi olla lapsena kova säästäjä, joka pisti miltei joka pennin säästöpossuun ja rahat tilille, kun possu täyttyi, mutta sitten kun parikymppisenä saa sen luottokortin käteen, niin jotenkin päässä naksahtaa, mopo lähtee keulimaan ja koko pakka leviää. 

Jos on ollut köyhä koti, niin ei se aikuisiän tuhlailu poista sitä, mitä lapsuus on ollut. Ei sitä enää millään paikata ja korjata. Mutta useimmiten köyhyys on korvien välissä. 

Parempihan se on kulkea vanhempien risojen lenkkareiden jäljissä ja ruveta sitten aikuisiällä köyhäilemään samaan tapaan, vaikkei tarvitsisikaan, kuin että alkaa yli varojen elämällä peittelemään menneisyyden köyhää kotia. Mitään kun ei tarvi yrittää kenellekään todistella. Pohjalla on varmaan joku häpeä ja lapsuuden trauma.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yks kerran ttyökaverina. Tatuointeja kaikki paikat täynnä ja tupakkaa poltti. Kerran oli hirveän nälissään ja kysyi saisko syödä minun banaanin. Ylityöt eivät kelvanneet, vaikka rahasta tuntui olevan pula. 

Ylityöt ei kelpaa = ei huvita nähdä vaivaa saavuttaakseen riittävän elintason. Mennään mieluummin toisten taskuille. Lapamatoa verissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yks kerran ttyökaverina. Tatuointeja kaikki paikat täynnä ja tupakkaa poltti. Kerran oli hirveän nälissään ja kysyi saisko syödä minun banaanin. Ylityöt eivät kelvanneet, vaikka rahasta tuntui olevan pula. 

Ylityöt ei kelpaa = ei huvita nähdä vaivaa saavuttaakseen riittävän elintason. Mennään mieluummin toisten taskuille. Lapamatoa verissä.

Hullu töitä tekee kun hyödyn saa ilmankin.

Mun veljeni on holtiton rahankäyttäjä, ollut jo 40 vuotta. Osamaksulla ostellaan elektroniikkaa ja milloin mitäkin. Ollut jo vuosikausia työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä juuri työhistoriaa ennen sitäkään. 

Jatkuvasti kuppaa vanhemmilta rahaa ja nämä hyvää hyvyyttään kerta toisensa jälkeen "pelastavat" pulasta. Tupakkaan menee rahaa satoja euroja kuukaudessa, mutta ruokaan sitä ei jostain syystä koskaan jää.... Ei myöskään vaivaudu käymään ruokajakelussa, ilmeisesti on helpompi pummia rahaa iäkkäiltä vanhemmilta. Saa nähdä miten meinaa pärjätä kun heistä aika jättää.

"Niin, tai sitten kyse voi olla ihan oikeasta sairaudesta. Itsellä on useampi akateeminen tutkinto, vastuullinen työ, hyvä tulotaso ja elämä muutenkin mallillaan, mutta rahankäyttö ei meinaa pysyä hanskassa, koska olen ostoriippuvainen. Säästöjä ja sijoituksia löytyy, mutta luottokortit ovat tapissa ja osamaksuja nytkin useampi. Laskut sentään maksan ajallaan eikä pikavippejä ole onneksi tullut otettua.

Tämä on sinänsä hankala riippuvuus, että siinä missä rahapeleistä voi olla pelaamatta tai alkoholia juomatta, niin ostoksia on pakko tehdä ainakin joskus, ja se saattaa laukaista taas ostoskierteen. Taustalla on mm. lapsuuden traumoja, joita työstän terapiassa."

Minäkin olen ostoriippuvainen ja ostan kaikkea järkevää ja tarpeellista enkä koskaan mitään erityisen kallista. Tänään hypistelin kaupassa mm. ihoöljyä, kahvikapseleita, hienopesuainetta, sukkia, alushousuja ja kasvovoidetta. Silti elän jatkuvasti yli varojeni. Saan ostamisesta aivan valtavaa mielihyvää ja ostamisen aiheuttamaa ahdistusta hoidan myös paradoksaalisesti ostamisella..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yks kerran ttyökaverina. Tatuointeja kaikki paikat täynnä ja tupakkaa poltti. Kerran oli hirveän nälissään ja kysyi saisko syödä minun banaanin. Ylityöt eivät kelvanneet, vaikka rahasta tuntui olevan pula. 

Ylityöt ei kelpaa = ei huvita nähdä vaivaa saavuttaakseen riittävän elintason. Mennään mieluummin toisten taskuille. Lapamatoa verissä.

 

Hullu töitä tekee kun hyödyn saa ilmankin.

Tuolla lauseella sitä toisten hyväksi käyttämistä juuri oikeutetaan. Mustan valkoiseksi puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miettii millainen luonne näillä vastuuttomilla on niin usein kyky rationaalisen ajatteluun puuttuu ja syy-seuraussuhteita ei ymmärretä. Mielihyvän saamisen siirtäminen on vaikeaa, kaikki pitää saada heti.

Ei olla itse vastuussa elämästään, syy on muiden tai sitten "mä nyt vaan oon tälläinen enkä voi muuttaa itseäni". Monilla taustalla lapsuus jossa vanhemmilla samankaltaista problematiikkaa ja kyvyttömyyttä kasvattaa lapsiaan.

Ruotsissa pyöri nyt ohjelmaa Lyxfällan. Ohjelmassa autetaan ihmisiä jotka ovat täysin ulalla ekonoomisesti. Katsojallehan paljastuu että useasti erityisiä, extra kirjaimilla.

Osallistujista jotkut ovat kertoneetkin että on ADHD. tä.

Omen katsonut tätä youtubesta ja ei voi muuta sanoa kuin että Herraannavoimaa! Siellä on aivan käsittämättömiä tapauksia. En jaksa edes alkaa pohtimaan niitä taustasyitä vaikka varmasti kaikilla on jotain häikkää jossain. 

Yksi mies oli semmoinen ylipainoinen plösö, ikinä ei mtm tehnyt, mutta oli laihdutusleikkauksella päässyt normimpaan kokoon ja sitten saanut varmaan ekaa kertaa itselleen naisen. Ostivat/osti talon riittämättömillä rahoilla alunperinkään. Joten kaikki remontit sekä runsas ja viimeisen muodin mukainen sisustelu rahoitettiin pikavipeillä!? Siis kymmeniä tuhansia, sieltä ja täältä? Avovaimo oli sitä mieltä , että näin- ja-näin pitää olla, mies ei uskaltanut sanoa ettei ole varaa. Ohjelman juontajat oli ihan äimänä kyllä, taas kerran. Se korttitalo kaatui varmasti.

Vierailija kirjoitti:

"Niin, tai sitten kyse voi olla ihan oikeasta sairaudesta. Itsellä on useampi akateeminen tutkinto, vastuullinen työ, hyvä tulotaso ja elämä muutenkin mallillaan, mutta rahankäyttö ei meinaa pysyä hanskassa, koska olen ostoriippuvainen. Säästöjä ja sijoituksia löytyy, mutta luottokortit ovat tapissa ja osamaksuja nytkin useampi. Laskut sentään maksan ajallaan eikä pikavippejä ole onneksi tullut otettua.

Tämä on sinänsä hankala riippuvuus, että siinä missä rahapeleistä voi olla pelaamatta tai alkoholia juomatta, niin ostoksia on pakko tehdä ainakin joskus, ja se saattaa laukaista taas ostoskierteen. Taustalla on mm. lapsuuden traumoja, joita työstän terapiassa."

Minäkin olen ostoriippuvainen ja ostan kaikkea järkevää ja tarpeellista enkä koskaan mitään erityisen kallista. Tänään hypistelin kaupassa mm. ihoöljyä, kahvikapseleita, hienopesuainetta, sukkia, alushousuja ja kasvovoidetta. Silti elän jatkuvasti yli varojeni. Saan

Tsemppiä sinulle! Minäkään en ostele mielestäni turhaa, tai ainakin olen todella hyvä perustelemaan ostosten tarpeellisuuden itselleni ja muille. Enkä edes osta määrällisesti paljon, mutta laatua ja kallista. Siihen saa äkkiä häviämään hyvänkin palkan. Kaiken lisäksi nykyisellä tulotasolla tähän olisi muuten varaa, mutta maksan velkojen lyhennyksiä niin isolla summalla, ettei ylimääräistä juuri jää.

Vakaa tavoite on maksaa velat pois ja olla enää koskaan tekemättä uutta. Se tietysti edellyttää, että pääsen riippuvuudesta eroon, mikä tuntuu olevan hoidosta huolimatta todella vaikeaa.