Lue keskustelun säännöt.
8-vuotiaan nukkumis/yösirkus
10.01.2017 |
Okei, otsikko ehkä raflaava, mutta olen neuvoton tässä tilanteessa ja kysyin teiltä apuja/vinkkejä.
Minulla on fiksu, reipas, omatoiminen ja kiltti - joskin poikkeuksellisen omapäinen- tänä vuonna 9-vuotta täyttävä tyttö. Erosin lapsen isästä tytön ollessa 4-vuotias (isällä toinen nainen, jos joku kyseenalaistaa eron järkevyyden). Elelimme kaksistaan lapsen kanssa, kunnes 1,5 v sitten tapasin nykyisen avomieheni ja tulevan mieheni.
Isä on tytön elämässä vähän, arjessa ei lainkaan, mutta lapsi tapaa isäänsä sen 1-2 kertaa kuukaudessa. Mieheni on ottanut isän roolia arjessa, ei siis mitenkään koita korvata isää mutta auttaa minua lapsen harrastuksiin kuskaamisessa, vie lapsen aamuisin kouluun jne. Lapsi tykkää miehestäni valtavasti, toki kokee osittain mustasukkaisuutta kun on aina ollut "ainoa lapsi" ja vielä viime vuodet kanssani kaksin. Kun asuimme kahdestaan, lapsi nukkui paljon vieressäni. Lapsen yöelämä on poikkeuksellisen vilkasta, joten heräsin usein öisin potkuihin, tönimiseen jne, ja olin tietty aamulla ihan finaalissa usein kun yö meni monta kertaa herätessä lapsen unissameuhkaamiseen. Lapsi siirtyi omaan sänkyyn ja lopullisesti tämä vieressäni nukkuminen väheni kun mieheni muutti meille. Edelleen lapsi saa yöllä loikata viereeni nukkumaan jos näkee painajaisia, ja nukun toisinaan hänen kanssaan, tietäen toki että seuraava päivä menee vähän niin ja näin kun olen väsynyt. Minulle uni siis on todella tärkeää, voin olla syömättä vaikka kuin ka pitkään, tai eläää helvetillisessä stressissä, kunhan saan nukuttua sen 6-7 h yössä kunnolla. Siksi tämä lapsen yöleikki vaikuttaakin minuun kovasti.
Ja nyt pitkän pohjustuksen jälkeen itse ongelmaan.
Lapsi alkaa heti koulusta tultuaan stressata nukkumaanmenoa. "En saa unta kuitenkaan" "mua pelottaa kuitenkin" ja kun koitan kysyä että mikä pelottaa, aihe vaihtelee päivittäin. Joskus lapsi pelkää että joku tulee yöllä ja kaappaa minut, joskus taas että joku kaappaa hänet, tai että meille tulee rosvoja, tai mörköjä tms.
jatkuu..
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia.
Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.
tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on ehkä ihan oikeita pelkotiloja. Vilkas miliekuvitus? Itse näin tuossa iässä paljon painajaisia ja todellakin stressasin nukkumaanmenoa jo heti iltapäivästä. Onko lapsi nähnyt esim. puhelimeltaan jotain sopimatonta? Omat pelkotilani laukaisi kauhuelokuva jota ei missään nimessä ollut tarkoitettu ikäiselleni, muutenkin olin kyllä herkkä lapsi, mm. pelkät kauhutarinat saivat minut pimeänpelkoiseksi.
En siis usko mihinkään valtataisteluun vaan siihen että lapsi ihan oikeasti pelkää yksinnukkumista.
Länsimainen tapa erottaa pienet lapset yksin nukkumaan on sinälläänkin kyllä luonnonvastainen, emon kanssa kaikki muutkin nisäkäspennut nukkuvat.
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nimenomaan sirkukselta, jonka ikävä kyllä sinä ap olet lapsellesi aloittanut. Nukkuminen on saanut niin paljon huomiota ja erityisjärjestelyjä, että ei ihme jos lapsikin alkaa jo ajatella että tässä nukkumisessa todella on jotain pelottavaa ja erityistä. Ehdotan, että rauhoitat tilanteen kokonaan nyt. Kerrot lapselle, että tästä lähtien hän nukkuu omassa sängyssään, ja sinä omassasi puolisosi kanssa. Illalla lapsi voi esim. lueskella jotakin rauhallista kivaa kirjaa, jotta uni tulee.
Tuon kaiken sirkuksen mahdollistaa lisäksi se, että tyttösi on ainoa lapsi. Jos lapsia olisi useampi, ei kyseisiä unipulmia varmasti olisi. Miksikö?? Koska kukaan aikuinen ei jaksaisi monilapsisessa perheessä ylläpitää tuollaista touhua. Kuvittelepa että sinulla olisi esim kaksi nuorempaa lasta siinä lisäksi! Niinpä.
Nyt vaan maalaisjärkeä peliin, ja unikoulu tytölle sekä itsellesi.
KYLLÄ. olen kanssasi samaa mieltä, tämä on täysin minun pehmoiluni syytä, että olen antanut lapsen luikkia viereeni. Mietin nyt jälkeenpäin miten olin niin tajuttoman väsynyt pitkään ja se johtui tasan siitä että lapsi potki hereille useita kertoja yössä. Joskus tämä sirkus huipentui siihen, että lapsi tuli viereeni yöllä, potki niin että siirryin sohvalle, lapsi seurasi jossain vaiheessa yötä SOHVALLE viereeni. Tulos: kukaan ei nuku omassa sängyssään eikä kukaan ole aamulla levännyt.
Mutta tässä ongelma on se, etten tiedä onko kyse jostain vakavammasta pelkotilasta, vai nimenomaan rajojen kokeilusta ja siitä että tyttö vetää tätä showta koska pystyy + on tottuut että riittävän pitkään kun vetkuttaa, äiti antaa periksi. Olin siis yksihuoltajana pitkään + elätin yksin minut ja lapseni käymällä kokopäivätyössä. Tähän päälle haut ja viemiset yms harrastukset, olin aika rätti usein ja annoin silkkaa väsymystäni lapselle asioissa periksi. EI HYVÄKSYTTÄVÄ SYY, mutta selitys.
Kuvailemaasi unikoulua olemme koittaneet tässä hjuonoin tuloksin vetää. Juuri niin että ilta rauhoitetaan, luetaan rauhassa satu, jutellaan ennen nukkumaanmenoa. Lapsella yövalo. Lapsi on alkanut vahtia että me emme saa mennä ennen häntä nukkumaan. Alkaa siis nukkumaan mennessä varmistella että "katottehan vielä telkkaria" "ettehän mee vielä nukkumaan" "menettehän nukkumaan vasta kun mä oon nukahtanu". Siten varmistelee tätä hyppäämällä makkarisa katsomassa etttä emmehän nuku ennen häntä.
Sirkus INDEED.
ap
Samassa huoneessa tai isossa koko-perheen-pedissä nukkuminen ei ole epänormaalia, ei edes epämukavaa, jos tilaa on riittävästi.
Monissa perheissä lapsilla on omat sängyt, jopa omat huoneet, silmänlumeeksi, koska "niin kuuluu olla", ja tosiasiassa lapset nukutetaan vieressä. Vanhemmat kantavat syyllisyyttä ja tuntevat häpeää, jos salaisuus paljastuu.
Aikuiset ihmiset voivat olla hyvin julmia puheissaan, myös puhuessaan lapsille: "Et kai sinä nyt enää äidin vieressä nuku, iso poika/tyttö!". Päälle "hyväntahtoista" naurua.
Siinä missä amerikkalainen tai suomalainen äiti pelkää, että lapsen nukuttaminen vieressä on jotenkin lapsen psyykettä vahingoittavaa ja tekee hänestä epäitsenäisen, guatemalalainen maya-äiti tai itä-Kentuckylainen isoäiti (Appalakeilla ja Kentuckyn itäosissa on säilynyt tapa nukuttaa lapset vieressä) paheksuvat miten kukaan voi antaa vauvansa nukkua yksin ja ihmettelevät kuinka on mahdollista ylläpitää kiinteitä perhesuhteita samalla kun loitontaa lapsia itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on alkanut vahtia että me emme saa mennä ennen häntä nukkumaan. Alkaa siis nukkumaan mennessä varmistella että "katottehan vielä telkkaria" "ettehän mee vielä nukkumaan" "menettehän nukkumaan vasta kun mä oon nukahtanu". Siten varmistelee tätä hyppäämällä makkarisa katsomassa etttä emmehän nuku ennen häntä.
Sirkus INDEED.
ap
No tuo juuri oli lapsena pahin pelkoni että joudun valvomaan yksin peloissani kun vanhemmat ovat jo unessa ja kaikkialla on hiljaista (ja jokaisesta rapsahduksesta saa kehitettyä jotakin pelottavaa). On turvallisempaa nukahtaa kun kuulee vanhempien vielä olevan hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa aika huolestuttavalta jos heti jo koulun jälkeen alkaa tuota nukkumista stressaamaan, tytöllä on varmaan kauhea stressi tuosta itselläänkin. Koita keskustella tytön kanssa ja kysy että mikä tytöstä voisi tuohon auttaa. Kerro syy miksi tyttö ei voi sinun vieressäsi nukkua, mutta ehdota jotain muuta tilalle. Sinuna kysyisin myös neuvoa jostain terkkarilta tms.
Joo, hänellä on kova stressi asiasta. Lapsen kanssa on keskusteltu, ja ratkaisu asiaan toki löytyy: "Että asan nukkua sun vieressä."
Laitoin äsken viestiä Wilman kautta kouluterkalle, että olisiko mahdollista päästä juttelemaan koulupsykiatrin kanssa.
Onko mielestänne ratkaisu tuo että lapsi alkaa roudata iltaisin patjaa makkariimme? Mielestäni tämä on laastariratkaisu, joka ei korjaa itse ongelmaa. Mieheni mielestä patja taas olisi ratkaisu ainakin hetkellisesti (hänkin on melko neuvoton tilanteessa). Lapsen isä on sitä mieltä että mitään ongelmaa ei ole, eikä hyväksy esim. lapsen psykiatrille viemistä missään nimessä koska "hänen lapsen ei ole hullu" (vien silti tässä tapauksessa). Isä siis näkee lasta harvoin ja isänsä luona ei tietenkään oireile koska ei ole mitään rajoja ja saa valvoa kuinka myöhään tahansa ja herätä koska haluaa + isällään pieni yksiö jossa lapsi pääsee nukkumaan samassa huoneessa.
ap
Ehdottomasti ratkaisu on se, että lapsi nukkuu samassa huoneessa, kunnes ei enää pelkää ja haluaa itse nukkua yksin. Ihan normaalia suuressa osassa maailmaa, että lapset nukkuu samassa huoneessa.
Lapsesi on normaali kaikilla mittapuilla, tämä länsimainen "lapsen pitää uskaltaa nukkua yksin" taas on epänormaalia. Psykologin yms. sotkeminen tähän on se suurin virhe. Lapsessa ei ole vikaa!
Ompas rumasti ajateltu, että psykologilla käyvissä lapsissa olisi jotain vikaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa aika huolestuttavalta jos heti jo koulun jälkeen alkaa tuota nukkumista stressaamaan, tytöllä on varmaan kauhea stressi tuosta itselläänkin. Koita keskustella tytön kanssa ja kysy että mikä tytöstä voisi tuohon auttaa. Kerro syy miksi tyttö ei voi sinun vieressäsi nukkua, mutta ehdota jotain muuta tilalle. Sinuna kysyisin myös neuvoa jostain terkkarilta tms.
Joo, hänellä on kova stressi asiasta. Lapsen kanssa on keskusteltu, ja ratkaisu asiaan toki löytyy: "Että asan nukkua sun vieressä."
Laitoin äsken viestiä Wilman kautta kouluterkalle, että olisiko mahdollista päästä juttelemaan koulupsykiatrin kanssa.
Onko mielestänne ratkaisu tuo että lapsi alkaa roudata iltaisin patjaa makkariimme? Mielestäni tämä on laastariratkaisu, joka ei korjaa itse ongelmaa. Mieheni mielestä patja taas olisi ratkaisu ainakin hetkellisesti (hänkin on melko neuvoton tilanteessa). Lapsen isä on sitä mieltä että mitään ongelmaa ei ole, eikä hyväksy esim. lapsen psykiatrille viemistä missään nimessä koska "hänen lapsen ei ole hullu" (vien silti tässä tapauksessa). Isä siis näkee lasta harvoin ja isänsä luona ei tietenkään oireile koska ei ole mitään rajoja ja saa valvoa kuinka myöhään tahansa ja herätä koska haluaa + isällään pieni yksiö jossa lapsi pääsee nukkumaan samassa huoneessa.
ap
Ehdottomasti ratkaisu on se, että lapsi nukkuu samassa huoneessa, kunnes ei enää pelkää ja haluaa itse nukkua yksin. Ihan normaalia suuressa osassa maailmaa, että lapset nukkuu samassa huoneessa.
Lapsesi on normaali kaikilla mittapuilla, tämä länsimainen "lapsen pitää uskaltaa nukkua yksin" taas on epänormaalia. Psykologin yms. sotkeminen tähän on se suurin virhe. Lapsessa ei ole vikaa!
Ompas rumasti ajateltu, että psykologilla käyvissä lapsissa olisi jotain vikaa. :(
En sitä tarkoittanu vaan sitä, että jos 8 v lapsi roudataan psykologille sen takia, ettei uskalla nukkua yksin, niin se on virhe. Koska ei ole mitään oikeaa syytä, miksi sinne pitäisi lapsi viedä. Tämä ap:n ongelma johtuu kulttuuristamme ei lapsesta.
Minustakin tuo lapsen vieminen psykologille antaa lapselle turhan herkästi kuvan että hänessä on jotain vikaa, vaikka vika on oikeasti ympäristössä. Miksi ihmeessä asiasta on tehty noi suuri ongelma kun ratkaisu on yksinkertainen: lapselle nukkumapaikka äidin makuuhuoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ollenkaan tuollaista että ajatellaan lapsessa olevan jotain vikaa jos haluaa nukkua vanhempiensa lähellä. Ei me olla evolutiivisesti muututtu niin paljon että lapsi olisi valmis nukkumaan yksin. Luonnonoloissa eroon joutuminen yöllä oli käytännössä kuolemantuomio ja ihan samat stressireaktiot herää nykylapsissakin yksin ollessaan. Jotkut lapset oppivat ne olosuhteiden pakosta tukahduttamaan mtta eivät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo lapsen vieminen psykologille antaa lapselle turhan herkästi kuvan että hänessä on jotain vikaa, vaikka vika on oikeasti ympäristössä. Miksi ihmeessä asiasta on tehty noi suuri ongelma kun ratkaisu on yksinkertainen: lapselle nukkumapaikka äidin makuuhuoneeseen.
Asun kolmiossa helsingissä, jossa pienet huoneet, ja oma makuuhuoneeni niin pikkuinen että sinne mahtuu juuri se oma sänky + vaatekaappi. Lapsen sänky ei huoneeseeni mahdu. Pitäisikö nyt siis muuttaa, että saataisiin sellaiset nukkumajärjestelyt jossa lapsi mahtuisi makuuhuoneeseeni? Hankin tämän asunnon, koska ajattelin lasta ennenkaikkea, että lapsi halunnee oman huoneen jossa laikkiä kun kavereita tulee käymään. Muuttaminen olisi taas järjetön stressi, ja uuden sopivan asunnon etsiminen koulun+kavereiden vierestä. Lapsen huone on niin vammasen mallinen ja pieni, ettei sitäkään vekslaamalla saa mitenkään kolmen ihmisen makuuhuoneeksi. Toki se patjanroudailu voisi ratkaista tilannetta mutta silloin makkarissani ei ole yhtään lattiatilaa jonne astua, jos tahtoo esim. vessaan yöllä. Tämä tietty pieni ongelma sen rinnalla että lapsi nukkuisi hyvin. Osa teistä ehdottomasti sitä mieltä että lapselle tiukkaa unikoulua vaan, osa sitä mieltä että samaan makkariin? Psykiatrille vien kuitenkin mikäli mahdollista, setvimään pelkotiloja.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No patja sinne lattialle, eiköhän sillä kuittaannu teidän "ongelma" eikä tarvi muuttaa. Ongelma hakamerkeissä siksi, että mielestäni tässä ei ole ongelmaa, koska lapsi on normaali ja jos annat sen lapsen nukkua samassa huoneessa niin ongelmaa ei olekaan. Jos yöllä pitää käydä vessassa, mikä ongelma astua patjan päälle? On pehmoisempi jalallekki
Minä aina ajattelen että mikä oikeus aikuisilla on nukkua yhdessä mutta lapsen pitäisi nukkua yksin? Meillä 3-vuotias tulee sänkyyn yöllä ja mies valittaa että ei saa nukuttua. Minusta kuitenkin on julmaa kieltää lapselta vanhemman läheisyys, etenkin yöllä kun on pimeää ja saattaa pelottaa, uni ei tule jne. Meillä on vielä superleveä sänky että kyllä varmasti mahdutaan.
Minusta patja lattialle on hyvä ratkaisu jos se tytöstäkin on. Niin saisitte kaikki nukkua ja lapsen ei tarvitse pelätä. Sitten pikkuhiljaa voi yrittää takaisin omaan sänkyyn kun tilanne rauhoittuu.
Tuo on ihan totta että länsimaissa lapset laitetaan nukkumaan yksin vanhempien parisuhteen varjolla. Mutta miksi sillä miehellä on enemmän oikeus nukkua äidin kanssa kuin lapsella? Ei se lapsi siinä loppuikäänsä nuku, mutta nyt tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
Tietysti jos omassa huoneessa nukkuminen sujuu ongelmitta niin ok. Mutta kaikilla ei suju. Meillä lapsi on niin onnellinen ja helpottunut kun saa tulla sänkyyn että en mitenkään voisi sitä kieltää, kyse toki pienemmästä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä että en veisi mihinkään psykiatrille, ihan tavallisilta jutuilta kuulostaa. Turha alkaa paisuttamaan ihan tavallista asiaa. Kun annat nukkua samassa huoneessa ei tarvitse pelätä ja stressata, ongelma on ratkaistu. Kaikkia lapsia pelottaa joku asia, se on ihan tavallista. Yhdessä voi jutella ihan normaalisti niistä eikä tarvitse ammattiapua.
samaa mieltä, ei tod minnekkään psykologille. silloinhan siitä vasta juttu paisutetaanki lapsen mielessä. ku lapsessa ei ole vikaa. nukkumisjärjestelyssä se vika on
Ajattele miten onnellisia saatte olla, pystyt antamaan lapsellesi turvallisuuden tunteen, ja eronkin jälkeen lapsen asiat tuntuvat olevan kunnossa. Uusi mieskin on lapselle läheinen ja tärkeä. Ei teillä oikeasti ole mitään hätää. Patja lattialle ja nauttikaa yhdessäolosta.
Olisi syytä tutkia mistä lapsen pelot johtuvat. Katsooko lapsi tv.stä tai netistä jotain liian rajua. Pelaako liikaa. Kiusataanko koulussa. Onko lapsella turvallinen olo olleessa isänsä luona. Lapsi harvoin itse osaa suoraan asioista kertoa, vaan yleensä ne esiintyvät juuri levottomuutena ja pelkona. Apua asiaan voi pyytää esim. koulukuraattorilta. Lapsen sängyn voi vaikka siirtää samaan huoneeseen missä nukut, jotta lapsi kokee turvallisuutta.
Se on koulupsykologi, ei sentään psykiatri :D Ja tottakai sinne voi mennä, jo hyvin pienistäkin syistä! Voisi olla hyvä että lapsi saa siellä käsitellä tunteitaan ja pelkojaan, jotka liittyvät hänen elämäänsä (ja nukkumiseen). Onhan lapsella ollut isoja muutoksia elämässään, vanhempien ero, uudet kumppanit jne! Jokaisella lapsella tulee olla oikeus päästä asioitaan käsittelemään, ei se tarkoita että lapsella olisi jotain vialla!! Ei kai oikeasti kukaan voi niin ajatella enää nykypäivänä.
Ilman muuta ap lapsi koulupsykologille, ainakin lapsi saa purkaa pelkojaan, ja saat sieltä varmasti hyvät vinkit nukkumisasiaan, paremmat kuin täältä palstalta.
Sympatiat sinulle AP! Meillä on juuri hiljattain ollut samanlaista nukkumaanmenotaistelua 7-vuotiaan ekaluokkalaisen kanssa. Se alkoi samoihin aikoihin kuin koulu, eli varmaan tyttöä on jollain tasolla stressannut koulun alku ja se, että pitää olla jo "iso". Tyttö ei tätä ennen ole koskaan erityisemmin piitannut vieressä nukkumisesta, vaan mielummin nukkunut omassa sängyssään omassa rauhassa, mutta nyt äidin vieressä nukkuminen olisi hänen mielestään ratkaisu kaikkeen. Minä, kuten sinäkin, nukun todella huonosti kun tyttö on vieressä. Hän pyörii ja potkii, ja kuorsaakin välillä. Lisäksi hän helposti tuon pyörimisen seurauksena putoilee sängystä, joten minä jollain tasolla vahdin häntä koko yön kun hän nukkuu vieressäni, eli nukun tosi kevyesti (omassa sängyssään hänellä on laidat).
En usko, että tuo koulun aloitus stressasi tyttöä kovin kauaa, mutta nukahtaminen muuttui sen myötä hankalaksi ja tyttö stressasi nukkumaan menemistä jo etukäteen. Hän halusi aina varmistaa, etten vain nukahda ennen häntä, ovi piti jättää raolleen, että hän näkee valon meidän makuuhuoneessamme jne. Siltikään uni ei tullut, ja tyttö juoksutti minua huutelemalla, että äiti, uni ei tule. Meillä on toinenkin lapsi, joka ei saanut unta tytön huuteluiden takia ja jota tilanne rasitti paljon, joten en voinut vaan antaa huudella, tai mitä näitä unikouluohjeita onkaan, vaan aina menin heti kun kutsu kävi ja yritin silitellä jne. niin kauan, että tyttö nukahti (ja heräsi tietysti aina, kun lähdin pois). Viereen tyttö nukahti aika nopeasti. Vieressä nukkumisessa oli kuitenkin ongelmansa, muutkin kuin se, että itse nukun huonosti. Itse haluaisin iltaisin lukea, että nukahdan paremmin. Tätä ei voinut tehdä kun tyttö nukkui vieressä, koska hän ei halunnut nukkua valoisassa. Minulla soi herätyskello aamulla viideltä, ja tyttö heräsi tähän, eikä usein saanut unta enää sen jälkeen. Siksi tuo patjaratkaisukaan ei olisi meillä toiminut.
Kävimme perheneuvolassa, mutta mitään apua nukahtamiseen ei sieltä oikein tullut. Lääkäriltä sain neuvon, että voisin kokeilla tytölle melatoniinia. Kokeilimme, ja siitä todella oli apua. Tyttö pystyi taas luottamaan siihen, että osaa nukahtaa itse. Ehkä viikon melatoniini"kuurin" jälkeen vaihdoin melatoniinin salaa vitamiinipillereihin, ja itse nukahtaminen jatkui hyvin tästä huolimatta. :) Eli tyttö vaan osasi taas luottaa siihen, että nukahtaa itse. Itse edelleen jännitän joka ilta, että mitenköhän käy ja pitkään odotan, että kuuluuko huutelua!
Meillä ei tuota öisin heräilyä ole ollut ongelmana, mutta ainakin tuohon nukahtamiseen voisit mahdollisesti miettiä sitä melatoniinia. Kannattaa varmasti jutella asiasta lääkärin kanssa ensin.
Tsemppiä ap!
Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.
Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?
Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.
Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.