8-vuotiaan nukkumis/yösirkus

Okei, otsikko ehkä raflaava, mutta olen neuvoton tässä tilanteessa ja kysyin teiltä apuja/vinkkejä.
Minulla on fiksu, reipas, omatoiminen ja kiltti - joskin poikkeuksellisen omapäinen- tänä vuonna 9-vuotta täyttävä tyttö. Erosin lapsen isästä tytön ollessa 4-vuotias (isällä toinen nainen, jos joku kyseenalaistaa eron järkevyyden). Elelimme kaksistaan lapsen kanssa, kunnes 1,5 v sitten tapasin nykyisen avomieheni ja tulevan mieheni.
Isä on tytön elämässä vähän, arjessa ei lainkaan, mutta lapsi tapaa isäänsä sen 1-2 kertaa kuukaudessa. Mieheni on ottanut isän roolia arjessa, ei siis mitenkään koita korvata isää mutta auttaa minua lapsen harrastuksiin kuskaamisessa, vie lapsen aamuisin kouluun jne. Lapsi tykkää miehestäni valtavasti, toki kokee osittain mustasukkaisuutta kun on aina ollut "ainoa lapsi" ja vielä viime vuodet kanssani kaksin. Kun asuimme kahdestaan, lapsi nukkui paljon vieressäni. Lapsen yöelämä on poikkeuksellisen vilkasta, joten heräsin usein öisin potkuihin, tönimiseen jne, ja olin tietty aamulla ihan finaalissa usein kun yö meni monta kertaa herätessä lapsen unissameuhkaamiseen. Lapsi siirtyi omaan sänkyyn ja lopullisesti tämä vieressäni nukkuminen väheni kun mieheni muutti meille. Edelleen lapsi saa yöllä loikata viereeni nukkumaan jos näkee painajaisia, ja nukun toisinaan hänen kanssaan, tietäen toki että seuraava päivä menee vähän niin ja näin kun olen väsynyt. Minulle uni siis on todella tärkeää, voin olla syömättä vaikka kuin ka pitkään, tai eläää helvetillisessä stressissä, kunhan saan nukuttua sen 6-7 h yössä kunnolla. Siksi tämä lapsen yöleikki vaikuttaakin minuun kovasti.

Ja nyt pitkän pohjustuksen jälkeen itse ongelmaan.
Lapsi alkaa heti koulusta tultuaan stressata nukkumaanmenoa. "En saa unta kuitenkaan" "mua pelottaa kuitenkin" ja kun koitan kysyä että mikä pelottaa, aihe vaihtelee päivittäin. Joskus lapsi pelkää että joku tulee yöllä ja kaappaa minut, joskus taas että joku kaappaa hänet, tai että meille tulee rosvoja, tai mörköjä tms.
jatkuu..