8-vuotiaan nukkumis/yösirkus

jatkoa..

Lapsen unirytmi on arkisin 21:30- 07:00. Nyt arkisin meno on sitä että tuo nukkumaanmeno stressi alkaa siis jo koulusta tultua, eskaloituu täydelliseen hysteria/itkukohtaukseen nukkumaan mennessä ja jatkuu semmoisen tunnin verran 5 min välein makkarissani hyppäämisenä "en saa unta" "en saa unta". Ja tiedän että tyttö ei ole kunnolla edes kokeillut nukkua, koska tulee ekan kerran sanomaan tuon pari min nukkumaanmenosta.

Jollain tasolla epäilin valtataistelua, sillä tyttö o todella voimakastahtoinen ja dramaattisuuteen taipuvainen. Toisaalta taasen usko että jaksaisi tällaista ihan vaan väsyttääkseen minut antamaan periksi tulla nukkumaan sänkyymme. Yöllä lapsi tulee herättämään "heräsin, enkä saa unta" "mulla on huono olo" "näen painajaisia" viime yönä 4 kertaa tuli herättämään näihin syihin vedoten. Itse menin nukkumaan klo 23 jälkeen koska tyttö venkoili siihen asti tässä nukkumisasiassa ja heräsin lopullisesti kolmen jälkeen kun tyttö oli siihen mennessä herättänyt 2 kertaa, sitten kolmelta kerran ja sitten en enää saanut unta ja tyttö tuli herättämään vielä 3.30 kerran. Olen siis itsekin superväsynyt ja loppu, varsinkin kun tätä on taaas jatkunut pari viikkoa.

Tyttö heräsi tänään aamulla klo 7 ihan pirteänä. Tyttö haluaa siis viereeni nukkumaan, se ratkaisisi kaikki ongelmat. Minä en voi nukkua tytön kanssa koska tämä potkii niin tajuttomasti. Patjaa voisimme alkaa roudailla edes takas iltaisin meidän makuuuhuoneen lattialle, mutta makkarini on niin pieni että patja just ja just mahtuu lattialle, eikä tuossa ole mielestäni mitään järkeä, kun lapsen huone on ihan vieressä.

Ilta showta on hiukan helpottanut se että mieheni lukee lapselle iltasadun nykyään. Jos minä teen sen, lapsi ulvoo hysteerisesti uinka haluaa vaan viereeni nukkumaan ja ei kuitenkaan saa unta. Mieheni kanssa homa hoituu rauhallisesti ja ilman hysteriaa tms. Mutta se alkaa kyllä sitten 5-30 min nukkumaanmenosta.

Mitä tehdä?

ap

Näkisin että koulupsykologille tai jollekin toiselle ammattilaiselle kannattaisi käydä juttelemassa. Lapselle  oli iso asia saada sinusta unikaveri varsinkin eron jälkeen, mutta tuntuu että lapsi ei nyt osaa rauhoittua ilman sinua.

Minusta kuulostaa aika huolestuttavalta jos heti jo koulun jälkeen alkaa tuota nukkumista stressaamaan, tytöllä on varmaan kauhea stressi tuosta itselläänkin. Koita keskustella tytön kanssa ja kysy että mikä tytöstä voisi tuohon auttaa. Kerro syy miksi tyttö ei voi sinun vieressäsi nukkua, mutta ehdota jotain muuta tilalle. Sinuna kysyisin myös neuvoa jostain terkkarilta tms.

Ehdota että jos saisi sänkyyn mentyään vielä kuunnella kuulokkeilla musiikkia, katsoa pienen pätkän elokuvaa vaikka padista tai puhelimesta jne. Saisi ajatuksia pois siitä nukkumisesta ja rentoutuminen tulisi itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa aika huolestuttavalta jos heti jo koulun jälkeen alkaa tuota nukkumista stressaamaan, tytöllä on varmaan kauhea stressi tuosta itselläänkin. Koita keskustella tytön kanssa ja kysy että mikä tytöstä voisi tuohon auttaa. Kerro syy miksi tyttö ei voi sinun vieressäsi nukkua, mutta ehdota jotain muuta tilalle. Sinuna kysyisin myös neuvoa jostain terkkarilta tms.

Joo, hänellä on kova stressi asiasta.  Lapsen kanssa on keskusteltu, ja ratkaisu asiaan toki löytyy: "Että asan nukkua sun vieressä."

Laitoin äsken viestiä Wilman kautta kouluterkalle, että olisiko mahdollista päästä juttelemaan koulupsykiatrin kanssa.

Onko mielestänne ratkaisu tuo että lapsi alkaa roudata iltaisin patjaa makkariimme? Mielestäni tämä on laastariratkaisu, joka ei korjaa itse ongelmaa. Mieheni mielestä patja taas olisi ratkaisu ainakin hetkellisesti (hänkin on melko neuvoton tilanteessa). Lapsen isä on sitä mieltä että mitään ongelmaa ei ole, eikä hyväksy esim. lapsen psykiatrille viemistä missään nimessä koska "hänen lapsen ei ole hullu" (vien silti tässä tapauksessa). Isä siis näkee lasta harvoin ja isänsä luona ei tietenkään oireile koska ei ole mitään rajoja ja saa valvoa kuinka myöhään tahansa ja herätä koska haluaa + isällään pieni yksiö jossa lapsi pääsee nukkumaan samassa huoneessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehdota että jos saisi sänkyyn mentyään vielä kuunnella kuulokkeilla musiikkia, katsoa pienen pätkän elokuvaa vaikka padista tai puhelimesta jne. Saisi ajatuksia pois siitä nukkumisesta ja rentoutuminen tulisi itsekseen.

Tähän en suostu, mutta olen antanut luvan lukea kirjaa illalla/yöllä jos herää eikä saa unta, tai leikkiä pehmoleluilla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Tästä on ollut jonkunverran apua, kun lapsi tietää ettei tarvi vaan maata sängyssä jos uni ei tuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdota että jos saisi sänkyyn mentyään vielä kuunnella kuulokkeilla musiikkia, katsoa pienen pätkän elokuvaa vaikka padista tai puhelimesta jne. Saisi ajatuksia pois siitä nukkumisesta ja rentoutuminen tulisi itsekseen.

Tähän en suostu, mutta olen antanut luvan lukea kirjaa illalla/yöllä jos herää eikä saa unta, tai leikkiä pehmoleluilla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Tästä on ollut jonkunverran apua, kun lapsi tietää ettei tarvi vaan maata sängyssä jos uni ei tuu.

ap

Okei? Miten se musiikin kuuntelu on tästä erilainen, ei hyväksyttävä toimenpide?

Mitään patjaa en rupeisi itse roudaamaan edes väliaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa aika huolestuttavalta jos heti jo koulun jälkeen alkaa tuota nukkumista stressaamaan, tytöllä on varmaan kauhea stressi tuosta itselläänkin. Koita keskustella tytön kanssa ja kysy että mikä tytöstä voisi tuohon auttaa. Kerro syy miksi tyttö ei voi sinun vieressäsi nukkua, mutta ehdota jotain muuta tilalle. Sinuna kysyisin myös neuvoa jostain terkkarilta tms.

Joo, hänellä on kova stressi asiasta.  Lapsen kanssa on keskusteltu, ja ratkaisu asiaan toki löytyy: "Että asan nukkua sun vieressä."

Laitoin äsken viestiä Wilman kautta kouluterkalle, että olisiko mahdollista päästä juttelemaan koulupsykiatrin kanssa.

Onko mielestänne ratkaisu tuo että lapsi alkaa roudata iltaisin patjaa makkariimme? Mielestäni tämä on laastariratkaisu, joka ei korjaa itse ongelmaa. Mieheni mielestä patja taas olisi ratkaisu ainakin hetkellisesti (hänkin on melko neuvoton tilanteessa). Lapsen isä on sitä mieltä että mitään ongelmaa ei ole, eikä hyväksy esim. lapsen psykiatrille viemistä missään nimessä koska "hänen lapsen ei ole hullu" (vien silti tässä tapauksessa). Isä siis näkee lasta harvoin ja isänsä luona ei tietenkään oireile koska ei ole mitään rajoja ja saa valvoa kuinka myöhään tahansa ja herätä koska haluaa + isällään pieni yksiö jossa lapsi pääsee nukkumaan samassa huoneessa.

ap

Minä laittaisin patjan lattialle. Lapsi selvästikin pelkää, niin ei se yksin jättäminen mitään auta, päinvastoin. En usko että loppuikäänsä haluaa äidin vieressä nukkua kuitenkaan.. niin menee varmasti iän myötä ohikin.. mutta pyytäisin tosiaan jotain keskusteluapua lapselle, että selviäisi se syy mikä tuon aiheuttaa..

Koitapa joskus olla kotoa pois yö. Keksi joku syy. Työmatka tms.

Veikkaan että nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään.

Lapset on taitavia manipuloimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdota että jos saisi sänkyyn mentyään vielä kuunnella kuulokkeilla musiikkia, katsoa pienen pätkän elokuvaa vaikka padista tai puhelimesta jne. Saisi ajatuksia pois siitä nukkumisesta ja rentoutuminen tulisi itsekseen.

Tähän en suostu, mutta olen antanut luvan lukea kirjaa illalla/yöllä jos herää eikä saa unta, tai leikkiä pehmoleluilla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Tästä on ollut jonkunverran apua, kun lapsi tietää ettei tarvi vaan maata sängyssä jos uni ei tuu.

ap

Okei? Miten se musiikin kuuntelu on tästä erilainen, ei hyväksyttävä toimenpide?

Mitään patjaa en rupeisi itse roudaamaan edes väliaikaisesti.

En halua mitään ääniärsykkeitä lapselle enmnen nukkumaanmenoa, enkä halua että ipad/puhelin on lapsen nukkumaanmennessä oleellinen osa. Lapsi ei kuuntele pahemmin erityisesti mitään musiikkia: mitä musiikkia hänen pitäisi ennen nukkumaan mennessä kuunnalla yhtäkkiä? Ipadia varmaan tuijottaisi mielellään parikin tuntia, mutta se ei mielestäni ole ratkaisu.

ap

Keksi paljon tekemistä illalle, ettei kerkeä miettimään asiaa, ja väsyttää kunnolla...

Ehdottomasti annat tytön nukkua nyt samassa huoneessa sun kanssa, sillä patjalla lattialla vaikka muutaman kuukauden.

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapset saavat nukkua yksinään sitten, kun siihen henkisesti ovat valmiita eivätkä pelkää.

Itse nukun 9 v poikani kanssa samassa huoneessa - eri vuoteissa. Ja hyvin menee. Poika ei halua nukkua yksin, olen kysynyt. Muutenkin länsimaissa on ihme käsitys, että lapsen pitäisi uskaltaa nukkua yksin, se on täysin vastoin biologiaa. Vain yhdessä nukkuminen turvasi lajin jatkuminen. Joten lapsesi on ihan normaali ja ratkaisu on se, että yksinkertaisesti nukutte samassa huoneessa, kunnes tilanne rauhoittuu. 

Vierailija kirjoitti:

Koitapa joskus olla kotoa pois yö. Keksi joku syy. Työmatka tms.

Veikkaan että nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään.

Lapset on taitavia manipuloimaan.

Lapsi oli yhden yön hoidossa työmatkani takia, tämä sujui ongelmitta, ei itkenyt valittanut tms. Mulle toki kertoi kuinka heräsi kokoajan yöllä ja oli ollut valittamatta pelkoaan "ettei sulle tuu paha mieli".

Mummolassa lapsi viettää jonkunverran aikaa, ja siellä mummo antaa nukkua vieressä. Tämän vuoksi lapsi olisi menossa vähän väliä mummolaan, "koska saan nukkua vieressä". Mummon mielestä ratkaisu ongelmaan olisi ero miehestä ja elää lapsen kanssa kaksin siihen asti että on 18-v koska selvästikään lapsi ei hyväksy miestäni :p No, ratkaisu tämä ei ole, ja mieheni on tytölle todella tärkeä. Mietin että voisiko pelkotilat juontaa juurensa siitä, kun lapsi oli kauppareissulla kysellyt mieheltäni, missä tämän vanhemmat on kun emme ole koskaan tavanneet heitä. Miehen vanhemmat kuolivat väkivaltaisesti tämän ollessa pieni (tapahtui siis suomessa, mieheni on ihan suomalainen). Mies selitti että vanhemmat ovat kuolleet ja lapsi oli syvästi järkyttynyt, kertoi tästä mummolle ja minulle. Lapsi oli kysynyt mieheltä miksi vanhemmat olivat kuolleet mutta mies oli vastannut vain että onnettomuudessa. Tuntuu että asia järkytti lasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa aika huolestuttavalta jos heti jo koulun jälkeen alkaa tuota nukkumista stressaamaan, tytöllä on varmaan kauhea stressi tuosta itselläänkin. Koita keskustella tytön kanssa ja kysy että mikä tytöstä voisi tuohon auttaa. Kerro syy miksi tyttö ei voi sinun vieressäsi nukkua, mutta ehdota jotain muuta tilalle. Sinuna kysyisin myös neuvoa jostain terkkarilta tms.

Joo, hänellä on kova stressi asiasta.  Lapsen kanssa on keskusteltu, ja ratkaisu asiaan toki löytyy: "Että asan nukkua sun vieressä."

Laitoin äsken viestiä Wilman kautta kouluterkalle, että olisiko mahdollista päästä juttelemaan koulupsykiatrin kanssa.

Onko mielestänne ratkaisu tuo että lapsi alkaa roudata iltaisin patjaa makkariimme? Mielestäni tämä on laastariratkaisu, joka ei korjaa itse ongelmaa. Mieheni mielestä patja taas olisi ratkaisu ainakin hetkellisesti (hänkin on melko neuvoton tilanteessa). Lapsen isä on sitä mieltä että mitään ongelmaa ei ole, eikä hyväksy esim. lapsen psykiatrille viemistä missään nimessä koska "hänen lapsen ei ole hullu" (vien silti tässä tapauksessa). Isä siis näkee lasta harvoin ja isänsä luona ei tietenkään oireile koska ei ole mitään rajoja ja saa valvoa kuinka myöhään tahansa ja herätä koska haluaa + isällään pieni yksiö jossa lapsi pääsee nukkumaan samassa huoneessa.

ap

Ehdottomasti ratkaisu on se, että lapsi nukkuu samassa huoneessa, kunnes ei enää pelkää ja haluaa itse nukkua yksin. Ihan normaalia suuressa osassa maailmaa, että lapset nukkuu samassa huoneessa.

Lapsesi on normaali kaikilla mittapuilla, tämä länsimainen "lapsen pitää uskaltaa nukkua yksin" taas on epänormaalia. Psykologin yms. sotkeminen tähän on se suurin virhe. Lapsessa ei ole vikaa!

Kuulostaa nimenomaan sirkukselta, jonka ikävä kyllä sinä ap olet lapsellesi aloittanut. Nukkuminen on saanut niin paljon huomiota ja erityisjärjestelyjä, että ei ihme jos lapsikin alkaa jo ajatella että tässä nukkumisessa todella on jotain pelottavaa ja erityistä. Ehdotan, että rauhoitat tilanteen kokonaan nyt. Kerrot lapselle, että tästä lähtien hän nukkuu omassa sängyssään, ja sinä omassasi puolisosi kanssa. Illalla lapsi voi esim. lueskella jotakin rauhallista kivaa kirjaa, jotta uni tulee.

Tuon kaiken sirkuksen mahdollistaa lisäksi se, että tyttösi on ainoa lapsi. Jos lapsia olisi useampi, ei kyseisiä unipulmia varmasti olisi. Miksikö?? Koska kukaan aikuinen ei jaksaisi monilapsisessa perheessä ylläpitää tuollaista touhua. Kuvittelepa että sinulla olisi esim kaksi nuorempaa lasta siinä lisäksi! Niinpä.

Nyt vaan maalaisjärkeä peliin, ja unikoulu tytölle sekä itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitapa joskus olla kotoa pois yö. Keksi joku syy. Työmatka tms.

Veikkaan että nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään.

Lapset on taitavia manipuloimaan.

Lapsi oli yhden yön hoidossa työmatkani takia, tämä sujui ongelmitta, ei itkenyt valittanut tms. Mulle toki kertoi kuinka heräsi kokoajan yöllä ja oli ollut valittamatta pelkoaan "ettei sulle tuu paha mieli".

Mummolassa lapsi viettää jonkunverran aikaa, ja siellä mummo antaa nukkua vieressä. Tämän vuoksi lapsi olisi menossa vähän väliä mummolaan, "koska saan nukkua vieressä". Mummon mielestä ratkaisu ongelmaan olisi ero miehestä ja elää lapsen kanssa kaksin siihen asti että on 18-v koska selvästikään lapsi ei hyväksy miestäni :p No, ratkaisu tämä ei ole, ja mieheni on tytölle todella tärkeä. Mietin että voisiko pelkotilat juontaa juurensa siitä, kun lapsi oli kauppareissulla kysellyt mieheltäni, missä tämän vanhemmat on kun emme ole koskaan tavanneet heitä. Miehen vanhemmat kuolivat väkivaltaisesti tämän ollessa pieni (tapahtui siis suomessa, mieheni on ihan suomalainen). Mies selitti että vanhemmat ovat kuolleet ja lapsi oli syvästi järkyttynyt, kertoi tästä mummolle ja minulle. Lapsi oli kysynyt mieheltä miksi vanhemmat olivat kuolleet mutta mies oli vastannut vain että onnettomuudessa. Tuntuu että asia järkytti lasta.

ap

Lapsesi on herkkä ja täysin normaali. Anna nukkua samassa huoneessa.

Jotenkin tuo nukkumisesta stressaaminen pitäisi saada loppumaan. Hyvä että olet pyytänyt päästä koulupsykologin juttusille!

Tuon ikäinen lapsi ymmärtää jo aika paljon kun vain selittää asioita, eli hänelle voi selittää että miksi hän joutuu nukkumaan omassa sängyssä jne. Myös tietty rentous ja hälläväliä-asenne varmaan auttaisi tässä tilanteessa. Jos lapsi alkaa jo koulusta tultuaan stressaamaan asiasta, niin sano että entäs sitten. Jos et saa unta niin et saa unta, sitten vaikka valvot ja luet kirjaa ja alat nukkumaan kun nukuttaa. (Ehdota vaikka läksyjen lukemista, alkaa väsyttämään varmasti. :D ) Uni on luonnollinen asia ja jokainen tarvitsee sitä. Kaikista parasta on olla rentona, kyllä se uni sitten lopulta tulee kun ei edes mieti asiaa. Tuntuu kauhealta että jo noin pieni joutuu stressaamaan noin paljon siitä että saako nukuttua. Aikuisethan tekevät tätä yhtä lailla ja monesti (ei tietenkään aina) ratkaisu on se että vain lopettaa asiasta stressaamisen.

Annathan lapselle tarpeeksi huomiota ja läheisyyttä päivän aikana? Tee lapselle selväksi että tämä on tärkein asia maailmassasi, vaikka sinulla nyt uusi mies onkin! Jotenkin itselleni tulee mieleen tietynlainen nukuttaminen, eli kun lapsi tulee herättämään että haluaa viereesi, niin et ala väittelemään vaan toteat vain että nyt mennään omaan sänkyyn nukkumaan. Ja olet siinä vierellä hiljaa, pidä vaikka kädestä kiinni kunnes nukahtaa tai ainakin rauhoittuu. Näin lapselle tulisi turvallinen olo omassakin sängyssä ja tietää että äiti välittää. Nyt vaikutat epävarmalta asian suhteen ja mietit että pitäisikö lapsi sittenkin ottaa viereen nukkumaan, sen sijaan että selvät säännöt toisivat turvaa lapselle. Jokaöinen taistelu voi johtua siitä että lapsi kokee voivansa muuttaa sääntöjä, jos tarpeeksi itsepintaisesti yrittää.

Mutta toivottavasti saatte ammattiapua tähän asiaan!

Olen itse ollut vähän samanlainen lapsena. Sain pikkusisaruksen ollessani vähän vajaa 8-vuotias ja silloin alkoivat minun uniongelmani. Muistan, kuinka hirveätä oli se epätietoisuus, että pääseekö nyt isän ja äidin sänkyyn, saako laittaa patjan lattialle, onko pakko olla omassa sängyssä. Joten sanoisin, että ehdottomasti patja lattialle!! Ja viet lapsen sinne psykologille. Me muutimme ollessani noin kymmenen, sen jälkeen uniongelmat ehkä vähän paranivat, mutta viimeisen kerran muistan nukkuneeni samassa huoneessa vanhempien kanssa kaksitoistavuotiaana. Sen jälkeen tajusin jo itse, että on aivan sama minun nukkua omassakin sängyssä.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. 

Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä.

Samassa huoneessa nukkuminen edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja.

Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia.

Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon.

Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä."

Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan lapsen uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle.

Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva lapsi. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - lapsi nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - samassa huoneessa nukkuminen - on tullut epänormaaliksi.