Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa

Vierailija
09.01.2017 |

Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.

Kommentit (590)

Vierailija
441/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?

T. Maija

Tällä hetkellä se tärkein on mieheni. Niin ja elämä itsessään. Haluan nyt opiskella loppuun, päästä unelma-ammattiini, tulla siinä hyväksi, matkustella, elää... Ei mitään sen ihmeempää, mutta en vaan näe itseäni äitinä ja lapsiperhe-elämä näyttää omasta näkökulmasta ankealta ja kamalalta.

En halua kokea raskautta enkä varsinkaan synnytystä. Edes ne asiat, joita lapselliset kokevat ihanina ja hienoina, eivät itseeni kolahda milläänlailla. Ei minua kiinnosta vaihtaa vaippoja, imettää, syöttää, pukea, hyssytellä, nukuttaa, leikittää, kehua asioista jotka eivät edes ole ihmeempiä, kasvattaa jne.

En ymmärrä miksi lapsellisten on niin vaikeaa tajuta, että jokainen ei vaan halua lasta ja kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Hyvän ja tyydyttävän elämän voi ihan hyvin elää ilmankin.

Miehesi? Varaudu siihen, että hän putoaa pois hommista ennemmin tai myöhemmin. Todella paljon todennäköisemmin kuin lapsesi. Varsinainen vastaus taisi tulla sinulta vikasta kappaleesta: et halua sitä, että jokin rajoittaa elämääsi ja aiheuttaa sinulle vaivaa. Olisi hauska tietää, että onko sinusta ok, että sitten kun olet vanha, niin sinua ei juuri tulla katsomaan kotiisi tai hoitolaitokseen? Kukapa sinua tulisi, koska eihän sinulla ole lapsia tai heidän puolisoitaan tai lastenlapsia.

Kuinka iso(pieni) osa lapsista käy katsomassa niissä laitoksissa?

Hieman isompi osa kuin ystävien lapset tai kollegat/fanit tiede- ja taidemaailmasta.

Vierailija
442/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..

Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.

Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..

Vauva kaipaa yöllä viereen..

Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..

Laittaa koululaisen kouluun..

Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.

Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.

En voi muuta sanoa...

Kaikki kuvailemasi kuulostaa tosi ihanalta -- paitsi se lapsi. Hieno juttu, että toimii teille. Itse nautin elämästä mieluummin ilman ainuttakaan riippakiveä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
443/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, et kaikilla joilla menee hyvin, on lapsia ja usein useampi. Kyllä ne on ne elämäntapa- luuserit, jotka ei koskaan lapsia saa aikaiseksi. Normaalit ihmiset tekee muksuja. Erikseen ne, joilla ei ole kumppania, sairaus tai fysiologinen este saada lapsia.

Jassoo. Täällä taas yksi joka määrittelee normaaliuden omien ahtaiden näkökulmiensa perusteella. Mitenkäs esimerkiksi nuo homoseksuaalit joiden on omassa parisuhteessaan ilman ulkopuolista apua mahdotonta saada lapsia? Ilmeisesti eivät ole normaaleja mielestäsi hekään, vaan jotain elämäntapa-luusereita.

No joo... Mites toi nyt meni... Oisko aika paljon homopareja julkisuudessa, jotka toimii pioneereina ja hankkii sen lapsen?

Onnea heille. Ihmisen tarve jälkikasvuun on kova.

Oli miten oli, mielestäni on mielenkiintoista että normaalius määritellään sen perusteella onko halukas tekemään lapsia vai ei. Tunnen aika monta epänormaalia, erityisesti miehiä. Pitäisikö tästä vetää johtopäätöksiä?

Johtopäätöksiä tehdään, ei vedetä.

Vierailija
444/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvauksesi perusteella usko pätkääkään etteikö miehesi olisi ehdoton lasten hankkimista vastaan. Kyllä varmasti suostuisi jos nainen haluaisi. On vain huonolla tuurilla saanut sinunkaltaisen puolisokseen.

Tiedoksesi: vaikka sinun mielestäsi ilmeisesti kaikkien naisten muka pitää tehdä lapsia, niin se on vain ja ainoastaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. AP tekee itse miehensä kanssa omat ratkaisunsa, eikä siihen ole kellään muulla mitään sanomista. Eli otapa pääsi pois sieltä takapuolestasi.

On täysin selvää, että ap tyrannina tekee ratkaisun itse välittämättä tuon taivaallista miehen mielipiteestä. Tuon takia suhde ei kestä.

Vierailija
445/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvauksesi perusteella usko pätkääkään etteikö miehesi olisi ehdoton lasten hankkimista vastaan. Kyllä varmasti suostuisi jos nainen haluaisi. On vain huonolla tuurilla saanut sinunkaltaisen puolisokseen.

Tiedoksesi: vaikka sinun mielestäsi ilmeisesti kaikkien naisten muka pitää tehdä lapsia, niin se on vain ja ainoastaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. AP tekee itse miehensä kanssa omat ratkaisunsa, eikä siihen ole kellään muulla mitään sanomista. Eli otapa pääsi pois sieltä takapuolestasi.

On täysin selvää, että ap tyrannina tekee ratkaisun itse välittämättä tuon taivaallista miehen mielipiteestä. Tuon takia suhde ei kestä.

Mies on koska tahansa vapaa lähtemään.

Ei-Ap

Vierailija
446/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..

Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.

Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..

Vauva kaipaa yöllä viereen..

Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..

Laittaa koululaisen kouluun..

Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.

Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.

En voi muuta sanoa...

No ei sinulla tosiaan paljon sanottavaa ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
447/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvauksesi perusteella usko pätkääkään etteikö miehesi olisi ehdoton lasten hankkimista vastaan. Kyllä varmasti suostuisi jos nainen haluaisi. On vain huonolla tuurilla saanut sinunkaltaisen puolisokseen.

Tiedoksesi: vaikka sinun mielestäsi ilmeisesti kaikkien naisten muka pitää tehdä lapsia, niin se on vain ja ainoastaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. AP tekee itse miehensä kanssa omat ratkaisunsa, eikä siihen ole kellään muulla mitään sanomista. Eli otapa pääsi pois sieltä takapuolestasi.

On täysin selvää, että ap tyrannina tekee ratkaisun itse välittämättä tuon taivaallista miehen mielipiteestä. Tuon takia suhde ei kestä.

Sinun miehesi ei olisi halunnut lapsia sinun kanssasi, mutta pakotit hänet siihen. Miehet ovat sinulle vain komennettavia koiria ja siitossonneja. Mutta ethän sinä miehestä välitä. Palkkä kulissi ja apukeino kakaroiden tehtailuun.

Vierailija
448/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvauksesi perusteella usko pätkääkään etteikö miehesi olisi ehdoton lasten hankkimista vastaan. Kyllä varmasti suostuisi jos nainen haluaisi. On vain huonolla tuurilla saanut sinunkaltaisen puolisokseen.

Tiedoksesi: vaikka sinun mielestäsi ilmeisesti kaikkien naisten muka pitää tehdä lapsia, niin se on vain ja ainoastaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. AP tekee itse miehensä kanssa omat ratkaisunsa, eikä siihen ole kellään muulla mitään sanomista. Eli otapa pääsi pois sieltä takapuolestasi.

On täysin selvää, että ap tyrannina tekee ratkaisun itse välittämättä tuon taivaallista miehen mielipiteestä. Tuon takia suhde ei kestä.

Miehelle olisi helppo löytää lapsia haluava nainen,sen sijaan vela-nainen on äärimmäisen vaikea löytää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
449/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?

T. Maija

Tällä hetkellä se tärkein on mieheni. Niin ja elämä itsessään. Haluan nyt opiskella loppuun, päästä unelma-ammattiini, tulla siinä hyväksi, matkustella, elää... Ei mitään sen ihmeempää, mutta en vaan näe itseäni äitinä ja lapsiperhe-elämä näyttää omasta näkökulmasta ankealta ja kamalalta.

En halua kokea raskautta enkä varsinkaan synnytystä. Edes ne asiat, joita lapselliset kokevat ihanina ja hienoina, eivät itseeni kolahda milläänlailla. Ei minua kiinnosta vaihtaa vaippoja, imettää, syöttää, pukea, hyssytellä, nukuttaa, leikittää, kehua asioista jotka eivät edes ole ihmeempiä, kasvattaa jne.

En ymmärrä miksi lapsellisten on niin vaikeaa tajuta, että jokainen ei vaan halua lasta ja kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Hyvän ja tyydyttävän elämän voi ihan hyvin elää ilmankin.

Miehesi? Varaudu siihen, että hän putoaa pois hommista ennemmin tai myöhemmin. Todella paljon todennäköisemmin kuin lapsesi. Varsinainen vastaus taisi tulla sinulta vikasta kappaleesta: et halua sitä, että jokin rajoittaa elämääsi ja aiheuttaa sinulle vaivaa. Olisi hauska tietää, että onko sinusta ok, että sitten kun olet vanha, niin sinua ei juuri tulla katsomaan kotiisi tai hoitolaitokseen? Kukapa sinua tulisi, koska eihän sinulla ole lapsia tai heidän puolisoitaan tai lastenlapsia.

Kuinka iso(pieni) osa lapsista käy katsomassa niissä laitoksissa?

Hieman isompi osa kuin ystävien lapset tai kollegat/fanit tiede- ja taidemaailmasta.

On ihmisen elämä surkeaa ja tyhjää, jos ei saa elämästä muuta iloa kuin sen, kuka käy sinua katsomassa velvollisuudesta puoli tuntia kaksi kertaa vuodessa. Ei kannata elää, jos elämän sisältö on tuo. Ei kannata itse asiassa elää nytkään, jos lasten läsnäolo on se ainut juttu mikä on tärkeää. Eivät ne lapset halua siinä olla. Ne haluavat oman elämän ja hankkivat sen myös - pian.

Vierailija
450/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuvauksesi perusteella usko pätkääkään etteikö miehesi olisi ehdoton lasten hankkimista vastaan. Kyllä varmasti suostuisi jos nainen haluaisi. On vain huonolla tuurilla saanut sinunkaltaisen puolisokseen.

Tiedoksesi: vaikka sinun mielestäsi ilmeisesti kaikkien naisten muka pitää tehdä lapsia, niin se on vain ja ainoastaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. AP tekee itse miehensä kanssa omat ratkaisunsa, eikä siihen ole kellään muulla mitään sanomista. Eli otapa pääsi pois sieltä takapuolestasi.

On täysin selvää, että ap tyrannina tekee ratkaisun itse välittämättä tuon taivaallista miehen mielipiteestä. Tuon takia suhde ei kestä.

Mies on koska tahansa vapaa lähtemään.

Ei-Ap

Millähän logiikalla miehen uskotaan olevan harvinaisen vela-naisen kanssa kun päinvastaisia naisia on valtavasti enemmän?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
451/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En varmaan koskaan tule ymmärtämään tätä lapsituputusta. Miksei voi ymmärtää että toiset ihmiset savat elämältään kaiken ilman lapsia, piste.

En halua lapsia. En halua lapsia nähdäkseni maailmaa uusin silmin. En halua "maailman tärkeintä työtä eli äidiksi tulemista" koska en ole koskaan halunnut olla äiti.

En ole lastenvihaaja. Usein lapset aiheuttavat ahdistusta koska yleensä muilta tulee se kysymys, "koskas te meinaatte hankkia?" Oikea vastaus tuohon kysymykseen ei koskaan ole "en halua lapsia", vaan sitte aletaan tuputtamaan että kyllä se mieli muuttuu, kello alkaa tikittää jne.

Muut naiset tehköön lapsia minunkin puolestani. Se ei tee minusta yhtään huonompaa ihmistä tai vähemmän naista. Lapsen hankkiminen on valinta.

Vierailija
452/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..

Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.

Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..

Vauva kaipaa yöllä viereen..

Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..

Laittaa koululaisen kouluun..

Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.

Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.

En voi muuta sanoa...

Ai mies on hirmu ylpeä lapsista kun nainen vain uskoo olevan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
453/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.

Vierailija
454/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..

Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.

Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..

Vauva kaipaa yöllä viereen..

Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..

Laittaa koululaisen kouluun..

Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.

Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.

En voi muuta sanoa...

Ai mies on hirmu ylpeä lapsista kun nainen vain uskoo olevan.

Ei, kyllä me keskustellaan asiasta melkein päivittäin. Meistä on hienoa kummastakin seurata meidän lasten kasvua ja kehitystä. Meistä on ihanaa, että meillä on lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
455/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.

Älyllisistä rajoitteistasi. Sääli että lapsesi kasvavat noin ahdasmielisen ihmisen valvonnassa. Heistä ei tule ehjiä ihmisiä.

Vierailija
456/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?

T. Maija

Tällä hetkellä se tärkein on mieheni. Niin ja elämä itsessään. Haluan nyt opiskella loppuun, päästä unelma-ammattiini, tulla siinä hyväksi, matkustella, elää... Ei mitään sen ihmeempää, mutta en vaan näe itseäni äitinä ja lapsiperhe-elämä näyttää omasta näkökulmasta ankealta ja kamalalta.

En halua kokea raskautta enkä varsinkaan synnytystä. Edes ne asiat, joita lapselliset kokevat ihanina ja hienoina, eivät itseeni kolahda milläänlailla. Ei minua kiinnosta vaihtaa vaippoja, imettää, syöttää, pukea, hyssytellä, nukuttaa, leikittää, kehua asioista jotka eivät edes ole ihmeempiä, kasvattaa jne.

En ymmärrä miksi lapsellisten on niin vaikeaa tajuta, että jokainen ei vaan halua lasta ja kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Hyvän ja tyydyttävän elämän voi ihan hyvin elää ilmankin.

Miehesi? Varaudu siihen, että hän putoaa pois hommista ennemmin tai myöhemmin. Todella paljon todennäköisemmin kuin lapsesi. Varsinainen vastaus taisi tulla sinulta vikasta kappaleesta: et halua sitä, että jokin rajoittaa elämääsi ja aiheuttaa sinulle vaivaa. Olisi hauska tietää, että onko sinusta ok, että sitten kun olet vanha, niin sinua ei juuri tulla katsomaan kotiisi tai hoitolaitokseen? Kukapa sinua tulisi, koska eihän sinulla ole lapsia tai heidän puolisoitaan tai lastenlapsia.

En ole tuo ketä lainasit, mutta jos mies haluaa mennä, menköön. Mun onneni ei riipu miehestä, lapsista tai talosta. Mun onneni koostuu tähtikirkkaista talviöistä, kuun valossa jäällä kulkemisesta kirpeässä pakkasessa. Kukista ja kesän tuoksuista, linnunlaulusta ja sinisestä taivaasta. Lumi- ja vesisateesta, vihreästä nurmikosta. Lämpimästä säästä ja kylmästä, kirjoista ja hyvistä tv-ohjelmista. Matkustamisesta, hengittämisestä ja elämästä. Lapsen kanssa en ehtisi samalla tavalla keskittyä kaikkeen tähän ympäröivään ihanuuteen, kun pitäisi vahtia ettei mukula keksi syödä paskaa ojanpientareelta..

Ah elämän ihanuus ja kaikki koiranpaskat penkalta vain minulle.

Voih ja oih, kuinka kaunis maailma onkaan!

Saan nauttia kaiken kauneudesta ja tutkailla pökälettä penkalla ihan yksin.

Mä niin tiedän mistä sä puhut! Ennen lapsia maailma oli kaunis puhdas paikka ja sain keskittyä hengittämiseen. Sitten tuli inhottava lapsi ja nyt olen happilaitteissa. Koirankakkaa syön yöllä salaa.

Vierailija
457/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.

Älyllisistä rajoitteistasi. Sääli että lapsesi kasvavat noin ahdasmielisen ihmisen valvonnassa. Heistä ei tule ehjiä ihmisiä.

Näin. Kiitos vahvistuksestasi.

Vierailija
458/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.

Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?

Vierailija
459/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..

Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.

Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..

Vauva kaipaa yöllä viereen..

Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..

Laittaa koululaisen kouluun..

Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.

Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.

En voi muuta sanoa...

Ai mies on hirmu ylpeä lapsista kun nainen vain uskoo olevan.

Ei, kyllä me keskustellaan asiasta melkein päivittäin. Meistä on hienoa kummastakin seurata meidän lasten kasvua ja kehitystä. Meistä on ihanaa, että meillä on lapsia.

Mutta toisen ihmisen haluttu lapsettomuus on niin helvetin väärin? Huoh.

Vierailija
460/590 |
10.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..

Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.

Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..

Vauva kaipaa yöllä viereen..

Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..

Laittaa koululaisen kouluun..

Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.

Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.

En voi muuta sanoa...

Ai mies on hirmu ylpeä lapsista kun nainen vain uskoo olevan.

Ei, kyllä me keskustellaan asiasta melkein päivittäin. Meistä on hienoa kummastakin seurata meidän lasten kasvua ja kehitystä. Meistä on ihanaa, että meillä on lapsia.

Mutta toisen ihmisen haluttu lapsettomuus on niin helvetin väärin? Huoh.

Miten niin? Koskas minä olen niin sanonut?