Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä ihmettelen että miksi ap täällä vauva-palstalla marmattaa anopistaan kun ei ole lapsia eikä halua?. 

Mikäli en olisi saanut lapsia niin en täällä vauvasivustolla kuluttaisi aikaa vai onko ap:n elämä sittenkin niin tylsää että pitää omaa tyhjyyttään korvata jollain?.

Jos ei mitään muuta, niin tää palsta on mahtavaa viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkytys jos mies valitseekin toisen naisen jonka kanssa haluaa lapsia?

Ei. Mies saa ihan vapaasti etsiä itselleen naisen jonka kanssa tehdä lapsia. En edes vaadi eroa, jos mies ei sitä halua.

Kyllä haluan,eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.

Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?

Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.

Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?

T. Maija

En ole tuon kirjoittaja mutta kuvasit lähinnä lähiöelämää, siellähän lapsia yleensä "vaan tulee" että oho. Mutta on olemassa opiskelua muuallakin kuin amiksessa, kansainvälistä uraa asiantuntija/johtotehtävissä, tutkimustyötä, julkaisemista, luennointia. Kaikki kun eivät avioidu ensimmäisen pubirentun kanssa kun lapsi "vaan tulee", työ on muutakin kuin toimeentuloa matalapalkka-alalla ja itseään haluaa kehittää osaamisen puitteissa jatkuvasti.

Ja kannattaisi olla tyytyväinen, että on ihmisiä joilla on tavoitteita elämässään, koska millä sitä maksettaisiin kaikki kotihoidontuet (tai jotkuthan saa oikein kodinhoitotukeakin :DDDDDD), päivähoidot, peruskoulutus jne. maksettaisiin jos kukaan ei tienaisi ja maksaisi veroja.

Ja silti meillä korkeasti koulutetuilla, haastavissa töissä pitkön uran tehneillä  ihmisillä on yleensä myös vastaavan lainen puoliso ja  lapsia. Useilla vieläpä keskimääräistä enemmän.

Mutta yhdyssanoja ei osata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on PALJON yh vanhempia ja eronneita ja vaihtuvia perheitä. Missä? Onnellisuus laskee, enpä usko. Kyllä se kasvaa. Ja tuo argumentti, et lapseton ei voi tehdä lapsia koittaakseen millaista se on ja lopettaa jos ei miellytä, on niin älyttömän älytön, ettei tuohon voi vastata mitään! :D

Jos vaivaudut googlettamaan vaikkapa "lapsettomat onnellisempia", saat ihan tutkittua (useilla tutkimuksilla) faktaa siitä, että onnellisuus vähenee kun hankitaan lapsia ja se vähenee kun lasten määrä kasvaa (3:n lapsen vanhemmat vähemmän onnellisia kuin 2:n jne). Ylioppilaslehden artikkeli Ilonpilaaja käsitteli juurikin tätä aihetta ja siitä löytyvät myös tutkimusviitteet. Kyse ei ole siitä, mitä sinä uskot, vaan faktoista.

On myös tutkimuksia, joissa lapsiperheiden todetaan olevan onnellisia.

Maailma on täynnä tutkimuksia, niiden perusteellako pitäisi ruveta elämään? :D

Googleta ja lue. Vai etkö voi myöntää tosiasioita? Miksi? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että isommassa mittakaavassa lasten hankinta ei ehkä olekaan mikään kaikenonnellistuttava asia?

Kukaanhan  ei kai ole pakottamassa ketään elämään tutkimusten mukaan, mutta yhtä typerää on elää sen mukaan kuin kaikki mutkin tai tehdä lapsia vain siksi, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä ja kun anoppikin haluaa. Omaa elämäänsä kai on syytä elää, niin että siihen on itse tyytyväinen. Vaikka onhan niitäkin ihmisiä (etenkin tuppukylissä), joille samanlaisuus ja niinkuin muutkin oleminen on niin tärkeää, että laumasieluinen tekee vaikka mitä ollakseen ns. oikeanlainen. Ja kuitenkin äärimmäisen harvaa kiinnostaa, onko jollakulla lapsia tai ei tai muutkaan toisten asiat. Jos kokee kovin suurta kiinnostusta muiden ihmisten asioihin, niitä kyttää ja pohtii, kannattaa mennä vaikka töihin, opiskelemaan tai alkaa vaikka urheilla.

Ja sä ajattelet, että jos et tee lapsia, pysyt satavarmasti onnellisena, koska tutkimukset sanoo niin??

Ja sä kuvittelet katsoessasi lapsiperhettä, että nuo on onnettomia, koska yliopistotutkimus niin sanoo?

Ei, kyllä ne on ihan muut jotka täällä jankuttaa, kuinka vain lapsia tekemällä ollaan onnellisia ja jos ei niitä tee, ei tiedä mistään mitään ja äidit on kaikessa osaavampia ja tietävät kaikesta kaiken koska ovat peräti tehneet lapsen.

Että kukakohan ajattelee, että tekemällä lapsia tulee satavarmasti onnelliseksi, kaikenosaavaksi ja tietäväksi? Ja muita vaihtoehtoja ei edes ole, kenellekään, jopa ne jotka eivät lapsia halua, haluavatkin niitä ihan innoissaan kun vaan tekevät. Lapsen. Vaikka eivät halua. Mutta kun anoppi haluaa. Ja naapurillakin on. Kun se nyt vaan_on_tapana.

Miettikää nyt vähän.

Eihän, ne lapsettomat jankuttaa olevansa varmasti ikuisesti onnellisia, koska ovat lapsettomia.

Kaikki muu saattaa mennä, työ, ura, se mies löytää ulkomaanmatkalta toisen..

Mulla on aina mun lapset. Mulla on syvempi kokemus rakkaudesta, kuin sulla, lapsettomalla.

Entä jos menetät ne lapset? Mitä sulle sitten jää? Tunnen naisen, jonka kaikki kolme lasta kuolivat liikenneonnettomuudessa samalla kertaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset jotka eivät missään nimessä halua lapsia roikkuvat vauva.fi sivustolla ja toitottavat näkemystään suureen ääneen.

Katsoin pari ensimmäistä sivua. Keskustelun aloituksissa oli yksi ainoa aihe, joka liittyi vauvoihin, sekin lapsen nimeämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Olkaa lapsettomia, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään?

Siis lapsettomuudesta? Eiköhän lapseton ymmärrä lapsettomuudesta huomattavasti enemmän kuin lapsellinen. Ja ihan siihen kommentoin, mitä kirjoitit.

No anteeksi. Älkää luulko ymmärtävänne lapsista, perheestä, suvun jatkamisesta tai sen sortin rakkaudesta mitään. Ei mikään sukulaislapsi voi olla niin rakas kuin oma.

Joo ja aika harva suunnittelee " tulevansa äidiksi" koko nuoruutensa..

Oletko myös sitä mieltä että sijaislapsia tai adoptoituja lapsia ei voi rakastaa? Ja sitä paitsi jos ei halua lapsia niin todennäköisesti sitä riippakiveä ei rakastaisi. Tämä on paradoksi, sanot että ihminen rakastaisi maailmassa eniten asiaa jota ei halua?

No ei voi sillai kun omiaan.

Paradoksi? Tottakai ( normaali) ihminen rakastaa eniten omaa jälkikasvuaan. Luuletko että äideille annetaan laitoksella joku pistos joka rakastuttaa? Ei, se on kemiaa ja tunteita. Et voi tietää, kun et voi tietää.

Luulitko että tiesin laitokselle lähtiessäni, kuinka tulisesti rakastun omaan vauvaani?

Ei tämä vauvaan rakastuminen mikään automaatio ole. Oltiin yritetty vauvaa pitkään, ja lopulta raskaus sai alkunsa ja raskaus meni tavanomaiset raskausvaivat mukaanlukien hyvin. Kun vauva syntyi, en tuntenut rakkautta sitä kohtaan. Kun se oli viikon, halusin antaa sen pois ja peruuttaa koko tapahtuneen. Ensimmäiset pienet rakkaudentunteet tuli kun lapsi oli 3 kk. Mutta misssään vaiheessa en ole varsinaisesti isommin rakastanut lastani, vaikka tykkäänkin hänestä, nyt jo murrosikäisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon joskus pohtinut, että minkälaiset elämänarvot on ihmisellä, joka ei lapsia halua. Mikä työ tai harrastus voi olla omaa lasta rakkaampi asia.

Mihin ihminen haluaa elämänsä käyttää, jos ei omiin lapsiinsa? Golffailuun, matkailuun? Töihin? Kavereiden kanssa hengailuun? Bilettämiseen, lähiökapakassa ryyppäilyyn?

Työt loppuu aikanaan, ainakin, jos ei ole omaa yritystä. Kaverit ei hengaile loputtomiin, he perustavat perheet. Viina ei vie kenenkään elämää parempaan suuntaan, se on kivaa vain alussa.

Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?

T. Maija

En ole tuon kirjoittaja mutta kuvasit lähinnä lähiöelämää, siellähän lapsia yleensä "vaan tulee" että oho. Mutta on olemassa opiskelua muuallakin kuin amiksessa, kansainvälistä uraa asiantuntija/johtotehtävissä, tutkimustyötä, julkaisemista, luennointia. Kaikki kun eivät avioidu ensimmäisen pubirentun kanssa kun lapsi "vaan tulee", työ on muutakin kuin toimeentuloa matalapalkka-alalla ja itseään haluaa kehittää osaamisen puitteissa jatkuvasti.

Ja kannattaisi olla tyytyväinen, että on ihmisiä joilla on tavoitteita elämässään, koska millä sitä maksettaisiin kaikki kotihoidontuet (tai jotkuthan saa oikein kodinhoitotukeakin :DDDDDD), päivähoidot, peruskoulutus jne. maksettaisiin jos kukaan ei tienaisi ja maksaisi veroja.

Ja silti meillä korkeasti koulutetuilla, haastavissa töissä pitkön uran tehneillä  ihmisillä on yleensä myös vastaavan lainen puoliso ja  lapsia. Useilla vieläpä keskimääräistä enemmän.

Mutta yhdyssanoja ei osata.

Et tunnu itsekään osaavan.

Itsekin olin sillä kannalla ettei lapsia tule, mieli kyllä muuttui sitten. Parasta on se oma lapsi, nähdä miten kehittyy ja kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä ihmettelen että miksi ap täällä vauva-palstalla marmattaa anopistaan kun ei ole lapsia eikä halua?. 

Mikäli en olisi saanut lapsia niin en täällä vauvasivustolla kuluttaisi aikaa vai onko ap:n elämä sittenkin niin tylsää että pitää omaa tyhjyyttään korvata jollain?.

AIHE VAPAA.

Katsopa tosta sivupalkista että kuinka moni näistä keskusteluista liittyy lapsiin. Ei mulla muuta.

Juuri tämä.Olen mies eikä aikomustakaan perustaa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset ja miehet ovat kakkosluokan ihmisiä, heidän olisi parempi pysyä jossain yhteiskunnan reunamilla, poissa silmistä.

Normaalit ja terveet ihmiset hankkivat monta lasta ja sitoutuvat perheeseen. Deal with it.

Ai vitsi täällä on niin huvittava lukea kuinka joku yksittäinen ihminen määrittelee normaaliuden ja terveyden omien normiensa mukaan. Tosin onhan näitä ennenkin nähty, jopa maiden johdossa.

Aiemmalle kirjoittajalle; minulla ainakin riittäisi paukut vanhemmuuteen. Olen vakaassa, onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa. Olen juoksuni juossut (ikä on lähempänä 40 kuin 30), ja taloudellinen tilanteeni on vakaa ja turvattu, molemmilla meistä on vakityö. Elän alueella jossa lapsen olisi hyvä kasvaa, en ole stressaantunut. Pidän lapsista ja henkisesti olisin valmis kasvattamaan lasta. En vain halua. Miksi minun pitäisi ehdoin tahdoin lähteä tekemään jotakin, mitä en halua tehdä, ja mikä ei ole pakko?

Yhtä hyvin voisi tosiaan vaatia jotakuta maalaamaan talonsa pinkiksi, vaikka toinen ei halua. Tosin kyseinen asia olisi huomattavasti helpompi korjata kuin lapsen tekeminen...

= Sinulta eivät paukut riitä vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset ja miehet ovat kakkosluokan ihmisiä, heidän olisi parempi pysyä jossain yhteiskunnan reunamilla, poissa silmistä.

Normaalit ja terveet ihmiset hankkivat monta lasta ja sitoutuvat perheeseen. Deal with it.

Mitä muutakaan voisit sanoa kun olet siiheen jamaan joutunut?

Vierailija kirjoitti:

Jätin vaativat lääkiopinnot kesken hoitaakseni vammaista lastani ja valitsin uran sairaanhoitajana. Työelämässä en ole edelleenkään vakituisesti, vaan hoidan lastani kotona ja teen joskus kausityötä. Lapseni hoitaminen on kokopäivätyö ja uhrasin urani. Tätä en kuitenkaan tarkoita negatiivisesti, koska uskon että vanhempien tehtävä on tarjota lapsille paras mahdollinen kasvualusta. Uran vuoro on sitten myöhemmin, vaikka kirurgia minusta tuskin koskaan enää tulee.

Luulin, että täällä puhuttaisiin normaaleista äideistä normaaleine lapsineen.  Vammaiset tietysti ovat oma lukunsa.  Lääkärinä, tutkijana ja professorina työskentely ei tunnu estäneen ainakaan niitä lääkäriperheitä, joita itse tunnen, perustamasta perhettä. Yhdessäkin molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä, on neljä lasta ja perhe on välillä työskennellyt vuosia ulkomaillakin. Yleensä asiat ovat pitkälti  järjestelykysymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Raivostun aina kun luen näitä että suku utelee puolisosta, lapsista, asunnon ostosta ym. Jokaisen oma asia. Raivostun myös kun luen miehistä jotka ovat kuin lampaita eivätkä saa katkaistua napanuoraansa äitiinsä ikinä. Olitte anoppilassa. Miehesi olisi pitänyt hoitaa lapsikeskustelu äitinsä kanssa ja puolustaa sinua rivien välistä tulevilta syytöksiltä. Sinuna olisin varuillasi.. Mies vaikuttaa tahdottomalta ameebalta joka todennäköisesti vaihtaisi mielipidettään lapsistakin mahdollisessa uudessa suhteessa.

Miksi normaaleista puheenaiheista pitäisi raivostua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.

Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi

Onneksi nainen saa nykyisin valita lisääntyykö vaiko ei. Kaikkien ei tarvitse ottaa vastuuta toisesta elleivät halua. Minä olen äiti  mutten yli kaiken rakasta lastani  ja jos olisin tiennyt miten raskasta lapsen kanssa on, olisin jättänyt sen tekemättä. Mulla ei ole äidinvaistoa eikä  halua passata.

Täällä mammat yrittävät väittää että lapsista ei tule pienimpiäkään rasitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä! Huhhuh, en olisi ikinä uskonut millaiseen muurahaispesään tökkäsin tällä avautumisella, vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus ja anopit av:n suosikkiaiheita ovatkin.

Ainakin korostui, ettei mun tosiaan tarvitse miellyttää ketään lisääntymällä. Ja ihan yhtä hyvin mieheni voisi jättää minut lasten kanssa yksin kuin lähteä perustamaan perhettä jonkun muun kanssa. Lapset ei ole mitään parisuhteen ankkureita, oman itsensä jatkeita tai kilpavarustelun välineitä. Se näyttää unohtuvan monelta, joka väittää täällä olevansa äiti. Suhteellisen pelottavaa.

Ap

Huhuu ap, miten eksyitkää vela hurmiossasi juurikin Vauva-lehden pslstalle 😂

AIHE VAPAA!

Tätä saa toitottaa joka ikisessä ketjussa nykyään.

Käytkö autonrassaajapalstoillakin puhumassa fillaroinnin autuudesta ja vanhojen autojen rassaajien palstoilla saarnaamassa, miten vanhat autot aiheuttavat kasvihuoneilmiön ja pitäis räjäyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.

Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi

Onneksi nainen saa nykyisin valita lisääntyykö vaiko ei. Kaikkien ei tarvitse ottaa vastuuta toisesta elleivät halua. Minä olen äiti  mutten yli kaiken rakasta lastani  ja jos olisin tiennyt miten raskasta lapsen kanssa on, olisin jättänyt sen tekemättä. Mulla ei ole äidinvaistoa eikä  halua passata.

Täällä mammat yrittävät väittää että lapsista ei tule pienimpiäkään rasitteita.

Näytäpä edes pari tällaista väitöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.

Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi.

Aika ylimielinen oletus. Etenkin, kun pohjalla on muutamasata kommenttia, joista käy ilmi ettei kyse ole kyvyttömyydestä vaan haluttomuudesta äitiyteen.

Haluttomuus on yhdenlaista kyvyttömyyttä sekin.  En tiedä, miksi sitä on niin valtavan vaikea myöntää rehellisesti. Perustellaan kaiken maailman omilla luonteenpiirteillä ja miten minä tunnen itseni niin hyvin, että en kestä kun joudun ottamaan muita huomioon 18 vuotta, enkä kestä yöheräilyitä, vaipat oksettaa ja ahistun kun joudun sietämään muita kattoni alla,  ja olen kyllä muuten aivan valtavan rakastettu täti  ja hyvä ihminen.  Olette mielestänne eri hyviä sanomaan, miten asiat on, ettekä pelkää täräyttää anoppia kanveesiin.   Miksette kuitenkaan pysty myöntämään sitä, että  teillä eivät rahkeet riitä vanhemmiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lapset estävät parisuhteen ja uran onnistumisen niin, että on valittava joko tai. 

Ymmärrän, että jos oikeasti uskoo etteivät paukut riitä molempiin, valitsee vain toisen, mutta luulot eivät läheskään aina vastaa todellisuutta. Ihminen kehittyy ja muuttuu paljon päästessään vanhemman rooliin ja siitä on paljon hyötyä ja iloa myös esimerkiksi työelämässä. Perheen kanssa on myös helpompi selvitä vaikeuksista,  kuten omien vanhempien sairastamisesta ja menettämisestä. 

Toki kenellekään en rupeaisi ehdottamaan "edes yhden" lapsenlapsen tekemistä, että mummo tulee tyytyväiseksi. 

Työssä joutuu matkustamaan paljon sekä kotimaan sisällä että ulkomaille. Päivät on pitkiä ja menee monesti ylitöiksi. Eihän se estä lasta hankkimasta, mutta ei se olisi musta lapsen kannalta reilua, että äiti viettää aikaa ennemmin jossain muualla kuin hänen kanssaan.

Järjestelykysymyksiä. Jos ei halua eikä jaksa yrittää, se on toinen juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset ja miehet ovat kakkosluokan ihmisiä, heidän olisi parempi pysyä jossain yhteiskunnan reunamilla, poissa silmistä.

Normaalit ja terveet ihmiset hankkivat monta lasta ja sitoutuvat perheeseen. Deal with it.

Ai vitsi täällä on niin huvittava lukea kuinka joku yksittäinen ihminen määrittelee normaaliuden ja terveyden omien normiensa mukaan. Tosin onhan näitä ennenkin nähty, jopa maiden johdossa.

Aiemmalle kirjoittajalle; minulla ainakin riittäisi paukut vanhemmuuteen. Olen vakaassa, onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa. Olen juoksuni juossut (ikä on lähempänä 40 kuin 30), ja taloudellinen tilanteeni on vakaa ja turvattu, molemmilla meistä on vakityö. Elän alueella jossa lapsen olisi hyvä kasvaa, en ole stressaantunut. Pidän lapsista ja henkisesti olisin valmis kasvattamaan lasta. En vain halua. Miksi minun pitäisi ehdoin tahdoin lähteä tekemään jotakin, mitä en halua tehdä, ja mikä ei ole pakko?

Yhtä hyvin voisi tosiaan vaatia jotakuta maalaamaan talonsa pinkiksi, vaikka toinen ei halua. Tosin kyseinen asia olisi huomattavasti helpompi korjata kuin lapsen tekeminen...

= Sinulta eivät paukut riitä vanhemmuuteen.

Otat paukkuja lapsen kanssa? Ei pitäisi kännissä hoitaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.

Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi.

Aika ylimielinen oletus. Etenkin, kun pohjalla on muutamasata kommenttia, joista käy ilmi ettei kyse ole kyvyttömyydestä vaan haluttomuudesta äitiyteen.

Haluttomuus on yhdenlaista kyvyttömyyttä sekin.  En tiedä, miksi sitä on niin valtavan vaikea myöntää rehellisesti. Perustellaan kaiken maailman omilla luonteenpiirteillä ja miten minä tunnen itseni niin hyvin, että en kestä kun joudun ottamaan muita huomioon 18 vuotta, enkä kestä yöheräilyitä, vaipat oksettaa ja ahistun kun joudun sietämään muita kattoni alla,  ja olen kyllä muuten aivan valtavan rakastettu täti  ja hyvä ihminen.  Olette mielestänne eri hyviä sanomaan, miten asiat on, ettekä pelkää täräyttää anoppia kanveesiin.   Miksette kuitenkaan pysty myöntämään sitä, että  teillä eivät rahkeet riitä vanhemmiksi?

Ihan kuin se 18 vuotta painajaista olisi verrattavissa roskien viemiseen.