Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä! Huhhuh, en olisi ikinä uskonut millaiseen muurahaispesään tökkäsin tällä avautumisella, vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus ja anopit av:n suosikkiaiheita ovatkin.

Ainakin korostui, ettei mun tosiaan tarvitse miellyttää ketään lisääntymällä. Ja ihan yhtä hyvin mieheni voisi jättää minut lasten kanssa yksin kuin lähteä perustamaan perhettä jonkun muun kanssa. Lapset ei ole mitään parisuhteen ankkureita, oman itsensä jatkeita tai kilpavarustelun välineitä. Se näyttää unohtuvan monelta, joka väittää täällä olevansa äiti. Suhteellisen pelottavaa.

Ap

Huhuu ap, miten eksyitkää vela hurmiossasi juurikin Vauva-lehden pslstalle 😂

AIHE VAPAA!

Tätä saa toitottaa joka ikisessä ketjussa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa olen todella ällistynyt! Olen kylläkin uusi av:lla mutta silti.. :D

Eli ihanko tosissaan mun pitäisi kestää se 20 vuoden lapsiperhehelvetti vaan sen takia että muut äidit olisivat tyytyväisiä? :D Miksi helvetissä mun pitäisi tehdä elämästäni vähemmän miellyttävä vaan muiden mieliksi? Mitä se teidän persettä kutittaa että miten minä, teille tuntematon, elän elämäni? Oletteko te ihan tosissaan tehneet lapset vaan sen takia, että lapsenne sitten joskus valokuva-albumista katsovat sinun kuoltuasia että "joo-o, tossa on kuva äidistä". Miksi teille on niin tärkeää että teidän lapsi "vaalii teidän muistoa" teidän kuoltuanne? :D Olette silti yksi kärpäsenpaska koko ihmiskunnan historiassa niin mitä väliä?

Sinulla on ilmeisesti ollut synkkä lapsuus, jos koet sen lapsiperhehelvetiksi. Kaikilla ei näin ole.

Kopsaan tähän jo aiemmin kirjoittamani viestin kun et näköjään sitä jaksanut tuolta lukea, eli:

Oikein onnellinen lapsuus oli minulla. 

Mutta katsos kun kaikki eivät halua olla 24/7 tavoitettavissa olevia marttyyriäitejä jotka eivät saa nukuttua/syötyä/käytyä paskalla ilman että joku roikkuu helmoissa. Toki tätä pikkulapsiaikaa kestää vaan sinne kouluikään asti, mutta kun minä olen luonteeltani e-r-i-t-t-ä-i-n introvertti ja rauhan kaipuinen. En voisi sietää sitä että joudun asumaan muiden ihmisten kanssa vielä reilu 20 vuotta. Siksi rakkaiden sisaruksieni rakkaat lapset riittävät minulle. Saan olla rakastettu täti ja puuhailla kaikkea kivaa lasten kanssa, mutta lopulta pääsen oman kodin rauhaan ja voin jättää muksut vanhemmilleen vailla huolen häivää <3

Lapsilla on yleensä isäkin, joka hoitaa myös lapsensa. Meillä nukkumiset, syömiset ja paskallakäynnit onnistuneet mainiosti.

Erakolle en lapsia suosittele.

No kun se ongelma on vähän siinä että niitä lapsia pitäisi hoitaa ollenkaan :) Toki jos löydän miehen joka hoitaa lapset 24/7 koko ajan eikä mun tartte laittaa tikkua ristiin ja mä nään niitä lapsia esim. vaan viikonloppuisin, niin mikä jottei! Mutta vähän veikkaan että lasten mielenterveys kärsisi siitä kun ne ei ymmärrä miksi äiti haluaa niin paljon omaa aikaa, eli jos nyt ei kuitenkaan.......... :D

Tämä. Mä en mieluusti näkisi niitä lapsia viikonloppuisinkaan. Ehkä sitten, jos ei olisi mitään muutakaan tekemistä. Me ollaan siis juuri niitä naisia, joiden varmaan kannattaa tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Surullista jos elämän tärkein asia on työura.One life.

Onhan se. Mutta miten se liittyy tähän ketjuun? Ap vaikuttaa varsin tyytyväiseltä elämäänsä. Ei missään ole sanottu työn olevan tärkeintä hänelle.

Tsemppiä ap! Sun elämä, sun päätökset.

Minusta sinun reaktiosi oli käsittämätön. Jos tiedät vain yhden lapsen saamisen olevan anopillesi paha paikka, niin siihenkö menit sitten hieromaan suolaa haavoihin loukataksesi mahdollisimman pahasti. Olet paha ihminen.

Ei se yhden lapsen tekeminen, mitä tuossa joku ehdotti, edes auttaisi tuollaisessa tilanteessa. Heti olisi anoppi murehtimassa, kun sai vain yhden lapsenlapsen ja voi miten yksinäinen hän on, kun hänellä ei ole sisarusta.

Toivottavasti ei osu tuollainen painostava lapsenlapsivimma omallekin kohdalle. Vävystä olen haaveillut jo pitkään, mutta lapsenlapsia en ole osannut kaivata. 

Raivostun aina kun luen näitä että suku utelee puolisosta, lapsista, asunnon ostosta ym. Jokaisen oma asia. Raivostun myös kun luen miehistä jotka ovat kuin lampaita eivätkä saa katkaistua napanuoraansa äitiinsä ikinä. Olitte anoppilassa. Miehesi olisi pitänyt hoitaa lapsikeskustelu äitinsä kanssa ja puolustaa sinua rivien välistä tulevilta syytöksiltä. Sinuna olisin varuillasi.. Mies vaikuttaa tahdottomalta ameebalta joka todennäköisesti vaihtaisi mielipidettään lapsistakin mahdollisessa uudessa suhteessa.

Jotenkin tuntuu, että ne henkilöt, jotka täällä korostavat vanhemmuuden ihanuutta ja kuinka nainen ei voi tietää rakkaudesta/elämästä/onnesta mitään ennen omia lapsia, ovat niitä samoja, jotka mesoavat kuinka sen ja sen äidin ei olisi ikinä pitänyt hankkia lapsia, kun ei kerran niitä halua/rakasta/osaa hoitaa. Jos AP nyt tekisi ne lapset anopin ja koko muun yhteiskunnan mieliksi, joku näistä lapset-ovat-jokaisen-maailman-napa -äideistä olisi kumminkin tekemässä lasua tai vähintään nyrpistämässä nenäänsä joka käänteessä.

Todella teennäistä kaksinaismoralismia ja kapeakatseista suhtautumista ihmisten erilaisiin valintoihin!

Vierailija kirjoitti:

On ehdottomasti parempi ettet saa lapsia koska et siedä vanhemmuutta. Tunnen suurta myötätuntoa miehesi äitiä kohtaan, hän menettää niin paljon onnea.

Minun juoppoa anoppia kohtaan ei kyllä kannata tuntea myötätuntoa. Ei se niistä lapsenlapsista mitään iloa saisi kun elämän ainoa tarkoitus on maata sammuneena mahdollisimman suuren osan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa olen todella ällistynyt! Olen kylläkin uusi av:lla mutta silti.. :D

Eli ihanko tosissaan mun pitäisi kestää se 20 vuoden lapsiperhehelvetti vaan sen takia että muut äidit olisivat tyytyväisiä? :D Miksi helvetissä mun pitäisi tehdä elämästäni vähemmän miellyttävä vaan muiden mieliksi? Mitä se teidän persettä kutittaa että miten minä, teille tuntematon, elän elämäni? Oletteko te ihan tosissaan tehneet lapset vaan sen takia, että lapsenne sitten joskus valokuva-albumista katsovat sinun kuoltuasia että "joo-o, tossa on kuva äidistä". Miksi teille on niin tärkeää että teidän lapsi "vaalii teidän muistoa" teidän kuoltuanne? :D Olette silti yksi kärpäsenpaska koko ihmiskunnan historiassa niin mitä väliä?

Sinulla on ilmeisesti ollut synkkä lapsuus, jos koet sen lapsiperhehelvetiksi. Kaikilla ei näin ole.

Kopsaan tähän jo aiemmin kirjoittamani viestin kun et näköjään sitä jaksanut tuolta lukea, eli:

Oikein onnellinen lapsuus oli minulla. 

Mutta katsos kun kaikki eivät halua olla 24/7 tavoitettavissa olevia marttyyriäitejä jotka eivät saa nukuttua/syötyä/käytyä paskalla ilman että joku roikkuu helmoissa. Toki tätä pikkulapsiaikaa kestää vaan sinne kouluikään asti, mutta kun minä olen luonteeltani e-r-i-t-t-ä-i-n introvertti ja rauhan kaipuinen. En voisi sietää sitä että joudun asumaan muiden ihmisten kanssa vielä reilu 20 vuotta. Siksi rakkaiden sisaruksieni rakkaat lapset riittävät minulle. Saan olla rakastettu täti ja puuhailla kaikkea kivaa lasten kanssa, mutta lopulta pääsen oman kodin rauhaan ja voin jättää muksut vanhemmilleen vailla huolen häivää <3

Lapsilla on yleensä isäkin, joka hoitaa myös lapsensa. Meillä nukkumiset, syömiset ja paskallakäynnit onnistuneet mainiosti.

Erakolle en lapsia suosittele.

No kun se ongelma on vähän siinä että niitä lapsia pitäisi hoitaa ollenkaan :) Toki jos löydän miehen joka hoitaa lapset 24/7 koko ajan eikä mun tartte laittaa tikkua ristiin ja mä nään niitä lapsia esim. vaan viikonloppuisin, niin mikä jottei! Mutta vähän veikkaan että lasten mielenterveys kärsisi siitä kun ne ei ymmärrä miksi äiti haluaa niin paljon omaa aikaa, eli jos nyt ei kuitenkaan.......... :D

Tämä. Mä en mieluusti näkisi niitä lapsia viikonloppuisinkaan. Ehkä sitten, jos ei olisi mitään muutakaan tekemistä. Me ollaan siis juuri niitä naisia, joiden varmaan kannattaa tehdä lapsia.

Täällä myös yksi. Kolme lasta tuossa munkin elämässä vakituiseen pyörii. Aivan ihania, suloisia mukeloita. Niitä jaksaa sen 2 tuntia viikossa ihan maksimissaan, jos leikkivät omiaan rauhassa. Aivan painajaismainen ajatus olisi lapsi joka heräilisi yöllä, jolle pitäisi tehdä ruokaa ja jota pitäisi kasvattaa. Lisäksi jos lapsi perisi minun luonteeni, viimeistään teini-ikäisenä nuori kapinallinen ja hullu natsimutsi olisivat tukkanuottasilla jatkuvasti. Minä en siedä mitään säheltämistä, edes itseltäni. Sen takia en käytä alkoholia, en siedä itseänikään humalassa ja ärsyynnyn. Saati sitten lasta touhuamassa huonolla koordinaatiokyvyllä.

Vierailija kirjoitti:

Hauska luettavaa tämä ketju. Ei ole sen parempaa kuin äidit jotka nostavat verenpaineensa siitä että joku ei halua lapsia. Nämä empaattiset ja lehmänhermoiset leijonaemot.

Ja joustavat... ;)

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että ne henkilöt, jotka täällä korostavat vanhemmuuden ihanuutta ja kuinka nainen ei voi tietää rakkaudesta/elämästä/onnesta mitään ennen omia lapsia, ovat niitä samoja, jotka mesoavat kuinka sen ja sen äidin ei olisi ikinä pitänyt hankkia lapsia, kun ei kerran niitä halua/rakasta/osaa hoitaa. Jos AP nyt tekisi ne lapset anopin ja koko muun yhteiskunnan mieliksi, joku näistä lapset-ovat-jokaisen-maailman-napa -äideistä olisi kumminkin tekemässä lasua tai vähintään nyrpistämässä nenäänsä joka käänteessä.

Todella teennäistä kaksinaismoralismia ja kapeakatseista suhtautumista ihmisten erilaisiin valintoihin!

Nämä erilaiset valinnat voisivat muistaa myös vauvapalstan velat perhehelvetteineen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska luettavaa tämä ketju. Ei ole sen parempaa kuin äidit jotka nostavat verenpaineensa siitä että joku ei halua lapsia. Nämä empaattiset ja lehmänhermoiset leijonaemot.

Ja joustavat... ;)

Kokeilehan mennä vela foorumille suitsuttamaan perheonnea ja epäitsekkäitä valintoja... joustavat velat 😂 ei taida olla Suomen suosituin palsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HERÄTYS. Lukekaapa noita aiempia viestejä, ennen kuin tulette huutelemaan mieheni lapsihaaveista ja siitä, miten lähden varmasti vaihtoon. Mieheni on meistä se, joka pitää lapsista paljon vähemmän ja priorisoi uransa vielä monen muunkin asian esille.

Joku järjen jättiläinen kyseli, että olenko minä tutkija, hallitsija tai taiteilija, joita käytin esimerkkinä, kun hän sanoi ettei ihmisestä jää maailmaan muuta kuin hänen lapsensa. Ihanko oikeasti ihmisen elämä, hänen tekonsa ja vaikkapa ystävyyssuhteensa eivät ole yhtään mitään? Lapseton ihminen on kuoltuaan unohdettu ja mitätön? Aika järkyttävästi sanottu, kun pitää mielessä että on myös paljon lapsista haaveilevia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty lapsia saamaan.

Ap

Harva ihminen on niin järisyttävän hieno, että ystävien jälkikasvu vaalii heidän muistoaan. Paitsi ap.

Miksi muistoa pitäisi vaalia? Tuollako perusteella pitäisi lapsia tehdä? Eipä tosiaan vakuuta äitien perustelut...

Edellinen kysyi "Ihanko oikeasti ihmisen elämä, hänen tekonsa ja vaikkapa ystävyyssuhteensa eivät ole yhtään mitään?  Lapseton ihminen on kuoltuaan unohdettu ja mitätön?"  

Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.

Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.

Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi.

Aika ylimielinen oletus. Etenkin, kun pohjalla on muutamasata kommenttia, joista käy ilmi ettei kyse ole kyvyttömyydestä vaan haluttomuudesta äitiyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.

Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.

Kummalla on enemmän kokemusta?

Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?

Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.

Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.

Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät.

Tässäpä tuli suurinta paskaa palstan historiassa,isolle osalle miehistä kakarat ovat kalliita vahingonlaukauksia.

Heh, nyt voisi tulla kertomaan mielipiteensä se palstaisi, joka huijattiin isäksi vastoin tämän tahtoa onko se isyys parasta mitä hän tietää vai asia, joka kohta aiheuttaa avioeron.

Sekä superitsekkäät erakot että loU.C. Riverside, the University of British Columbia and Stanford Universitympakkoloisisäksihuijatut lassukat ovat löytäneet lempiaiheensa. 

Perinteinen moka on aina perustella yleisiä asioita yksittäisellä tapauksella, kuten yllä.

Valtaosa isistä kyllä rakastaa lapsiaan ja isyys on heille tärkeä asia elämässä.

Tässä esimerkiksi juttua eräästä tutkimuksesta, tekijät kolmesta yliopistosta - U.C. Riverside, the University of British Columbia and Stanford University

http://healthland.time.com/2012/06/14/parents-especially-dads-are-happi…

...siis...

Sekä superitsekkäät erakot että lompakkoloisisäksihuijatut lassukat ovat löytäneet lempiaiheensa. 

Perinteinen moka on aina perustella yleisiä asioita yksittäisellä tapauksella, kuten yllä.

Valtaosa isistä kyllä rakastaa lapsiaan ja isyys on heille tärkeä asia elämässä.

Tässä esimerkiksi juttua eräästä tutkimuksesta, tekijät kolmesta yliopistosta - U.C. Riverside, the University of British Columbia and Stanford University

http://healthland.time.com/2012/06/14/parents-especially-dads-are-happie...

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.

Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi

Onneksi nainen saa nykyisin valita lisääntyykö vaiko ei. Kaikkien ei tarvitse ottaa vastuuta toisesta elleivät halua. Minä olen äiti  mutten yli kaiken rakasta lastani  ja jos olisin tiennyt miten raskasta lapsen kanssa on, olisin jättänyt sen tekemättä. Mulla ei ole äidinvaistoa eikä  halua passata.

Vierailija kirjoitti:

Pahiten lastenhankintaan taivutellut ihminen, jonka tunnen, paljasti myöhemmin ettei olisi itse koskaan halunnut lapsia ja katuu niiden hankintaa. Yritti lastenhankintaan taivuttelemalla kuulemma saada muita vain itsensä kanssa samaan soppaan kärsimään. Kun lukee näitä ketjuja tulee väistämättä mieleen että onko hänenlaisiaan muitakin, sillä keitä muuten voi ärsyttää noin valtavan paljon se jos joku ei hanki lapsia.

Aamen! Meillä on kolme ihanaa jo kohta aikuista lasta eikä siinä kyllä sana "rakkaus" riitä mihinkään tunteiden kuvailemisessa. Minä voin rehellisesti myöntää joskus myös tunteneeni raivoa / inhoa / jopa häpeää / kiukkua / tuskastumista jne jne on aivan täysin bullshittiä väittää, etteivät lapset rajoita elämää ja uran luomista eikä etteikö välillä olisi aivan valmis myymään ne ihanat rakkaat pienet geenienijatkeet ensimmäiselle mustalaiselle - näin kärjistetysti.

Silti en oikeasti vaihtaisi heitä mistään hinnasta pois. Mutta minä kyllä tiesin jo teininä 'haluavani'joskus lapsia. Tosin tämä saattaa olla myös ryhmäpsykoosia - sitä Opiskellaan, pariudutaan, mennään töihin, hankitaan lapsia - se on elämän kiertokulku eikä sitä sen enempää 'kuulu' pyristellä vastaan - näin tuumaavat ainakin kaikki ne Mutsit, jotka täällä kertovat, ettei AP ja varsinkaan hänen miehensä voi tietää etteivät he halua oikeasti lapsia. Heillä on vain harhainen käsitys... ja mitä tulee omien geenien jatkumiseen - kyllä täällä aika paljon sellaisia lapsiakin tuntuu olevan, joita ei ainakaan erinomaisten ja korvaamattomien geenien takia olisi tarvinnut siittää.

Ei lapsia tehdä toisille, eli isovanhemmille. Pitää itse tehdä ja kasvattaa hyvin monta lasta jos haluaa kasvattaa mahdollisuuksiaan tulla isovanhemmaksi. Meillä on yksi isovanhempi joka on kykenevä ja halukas olemaan lapsenlapsen kanssa paljon, toinen on halukas mutta sairauden vuoksi estynyt. Emme me olisi voinut isovanhempien vuoksi lisääntyä, sen verran rankka oli vauvavuosi että ei olisi paljon jotkut uudet tumput ja silloin tällöin sylittelyt auttaneet.