Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo aloittaja on vielä äärettömän lapsellinen. Se tulee ilmi monestakin sanomisestaan. Itsekäs ja lapsellinen. Itse olen sitä mieltä että lapsi syventää parisuhdetta ja rakkautta. Itselläni on aikuiset lapset jo. Jälkeenpäin se pienen lapsen aika oli vain ohikiitävä hetki.

Se on todellakin hyvin lyhyt aika kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat hoivaa. Yksi hujaus vain ihmiselämässä. Elämä olisi ollut paljon mitättömämpää jos en olisi lapsia saanut.

Sama havainto. Nuorena - siis lähempänä 20 v. - en halunnut lapsia, mutta kolmen nyt yli 20 v lapsen kokemuksella voin vain todeta, että he ovat antaneet ja opettaneet valtavan paljon. Toki ottaneetkin, ilman muuta, mutta vahvasti plussan puolelle tässä on päästy. Toki matkan varrella on pelottanut monet kerrat. Olen myös hyvin iloinen, etten ole harhautunut toteuttamaan äitini toimintatapoja, joihin kuului syyllistäminen, vakoilu, kaiken yksityisyyden vieminen ja viikkojen mykkäkoulut.  Olimme miehen kanssa yhdessä 8 vuotta ennen lapsia ja mieheni on ollut loistava isä. Uskon että jos lapsenlapsia tulee, nautimme myös isovanhemmuudesta.  Ja joo, jokaisella lapsella on ollut myös yäk, ei ikinä lapsia-vaihe. :D

Mitä ap:n tapaukseen tulee, siinä näyttävät toteutuvan olennaiset epäonnistuneen keskustelun tunnusmerkit.  Antaisin kuitenkin ymmärrystä tuon anopin kokemalle menetykselle. Ei se oikeuta rumasti sanomiseen, 

Ratkaiskaa asia niin että miehesi luovuttaa siittiöitä jollekin rekkalesbopariskunnalle. Siinä on anopille lapsenlapsi jota sun ei tarvi tehdä eikä miehesi hoitaa. Heh.

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lapset estävät parisuhteen ja uran onnistumisen niin, että on valittava joko tai. 

Ymmärrän, että jos oikeasti uskoo etteivät paukut riitä molempiin, valitsee vain toisen, mutta luulot eivät läheskään aina vastaa todellisuutta. Ihminen kehittyy ja muuttuu paljon päästessään vanhemman rooliin ja siitä on paljon hyötyä ja iloa myös esimerkiksi työelämässä. Perheen kanssa on myös helpompi selvitä vaikeuksista,  kuten omien vanhempien sairastamisesta ja menettämisestä. 

Toki kenellekään en rupeaisi ehdottamaan "edes yhden" lapsenlapsen tekemistä, että mummo tulee tyytyväiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo aloittaja on vielä äärettömän lapsellinen. Se tulee ilmi monestakin sanomisestaan. Itsekäs ja lapsellinen. Itse olen sitä mieltä että lapsi syventää parisuhdetta ja rakkautta. Itselläni on aikuiset lapset jo. Jälkeenpäin se pienen lapsen aika oli vain ohikiitävä hetki.

Se on todellakin hyvin lyhyt aika kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat hoivaa. Yksi hujaus vain ihmiselämässä. Elämä olisi ollut paljon mitättömämpää jos en olisi lapsia saanut.

Antaisin kuitenkin ymmärrystä tuon anopin kokemalle menetykselle. Ei se oikeuta rumasti sanomiseen, 

Onko anopilla sitten oikeus piinata toisia vuosia asialla joka ei edes hänelle kuulu?

Me olemme olleet yhdessä 11v. Emmekä halua lapsia ja voi kuinka paljon olemme asiasta kuulleet ja kuinka törkeästi meille on sanottu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.

Toivon todella, että tää on provo. Toivottavasti kukaan av:n anonyymi ei kuvittele, että heidän sanomisillaan voi olla painoa tuntemattomien lapsiasioissa. Arvostan parisuhdettani ja minulla on ura hyvällä mallilla, samoin kuin miehelläni. Me priorisoidaan eri asiat kuin ilmeisesti sinä ja se sun on vaan hyväksyttävä.

Ap

Ihmeen henkilökohtaisesti ap otit tuon vastauksen. Itsehän aloitit asiasta keskustelun. Kokemuksen äänellä näin jälkikäteen katsoen minusta kommentin lähettänyt on aivan oikeassa - mutta ei se tarkoita että sama pätisi sinuun. On vain kehotus ajatella asioita toiselta kantilta. Itse teette mitä teette, mutta tunnustan että vaikka lähtötilanteeni oli samankaltainen kuin sinulla ja olisin varmaan ollut onnellinen lapsettomanakin, oma lapsi tosiaan on parasta ikinä. Mutta jos itse olette tyytyväisiä, niin hyvä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.

Toivon todella, että tää on provo. Toivottavasti kukaan av:n anonyymi ei kuvittele, että heidän sanomisillaan voi olla painoa tuntemattomien lapsiasioissa. Arvostan parisuhdettani ja minulla on ura hyvällä mallilla, samoin kuin miehelläni. Me priorisoidaan eri asiat kuin ilmeisesti sinä ja se sun on vaan hyväksyttävä.

Ap

Ihmeen henkilökohtaisesti ap otit tuon vastauksen. Itsehän aloitit asiasta keskustelun. Kokemuksen äänellä näin jälkikäteen katsoen minusta kommentin lähettänyt on aivan oikeassa - mutta ei se tarkoita että sama pätisi sinuun. On vain kehotus ajatella asioita toiselta kantilta. Itse teette mitä teette, mutta tunnustan että vaikka lähtötilanteeni oli samankaltainen kuin sinulla ja olisin varmaan ollut onnellinen lapsettomanakin, oma lapsi tosiaan on parasta ikinä. Mutta jos itse olette tyytyväisiä, niin hyvä sitten.

Minä en halua lapsia, mutta jos tulisin vahingossa raskaaksi niin varmaan päätyisin pitämään lapsen ja toki rakastaisin ja olisin mielettömän hyvä äiti, mutta kyllä siinä mentäisiin mun sieto- ja jaksamiskyvyn rajoilla. Vapaaehtoisesti en halua itseäni siihen tilanteeseen laittaa että joutuisin kasvattamaan lapsen mutta pakon edessä pystyisin kyllä. Se on kuitenkin eri asia haluamalla haluta lapsiperhe-elämää kuin vain pakon edessä toteuttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lapset estävät parisuhteen ja uran onnistumisen niin, että on valittava joko tai. 

Ymmärrän, että jos oikeasti uskoo etteivät paukut riitä molempiin, valitsee vain toisen, mutta luulot eivät läheskään aina vastaa todellisuutta. Ihminen kehittyy ja muuttuu paljon päästessään vanhemman rooliin ja siitä on paljon hyötyä ja iloa myös esimerkiksi työelämässä. Perheen kanssa on myös helpompi selvitä vaikeuksista,  kuten omien vanhempien sairastamisesta ja menettämisestä. 

Toki kenellekään en rupeaisi ehdottamaan "edes yhden" lapsenlapsen tekemistä, että mummo tulee tyytyväiseksi. 

Minä olen esimerkki siitä, ettei ura sillä laajuudella ollut mahdollinen lapsiperheen äitinä - joo, olisi varmaan ollut mahdollista kaiken maailman AU pairien ja kodinhoitajien avulla mutta kun meillä oli kaksi pientä lasta, oli minulle ainoa järkevä vaihtoehto eri työ ja vaatimattomampi uraputki. Tämä ei ollut minun kohdallani 'uhrautumista' mutta joku toinen äiti voisi kokea tekevänsä ison uhrauksen luopuessaan huippu-uran tavoittelusta. Myös mieheni on valinnut vaatimattomamman uraputken eikä ottanut TJn paikkaa Helsingissä vastaan koska pohdimme asiaa, emmekä halunneet muuttaa lasten kanssa Helsinkiin ja irroittaa heitä kouluista ja harrastuksista ja viedä kauan isovanhemmista.

Suomi on Jo aivan tarpeeksi täynnä kehnosti hoidettuja lapsia (joiden hankintalogistiikan ei todellakaan ole ollut rakkaus lapseen vaan naiskentelu/lisätukieurot/se että voi olla vain kotona ei töissä/ elatusmaksut jne). Jos AP ei halua lapsia niin hienoa, että tiedät tämän ennen kuin sinulla on se kääryle. JOS mies oikeasti haluaa lapsen, osaa hän varmaan keskustella asiasta APn kanssa tai vaihtaa vaimoketta. Toivoisin toki, että jokainen halukas mummo saisi olla isovanhempi mutta kyllä kelvottomat mummot ovat ihan oma lukunsa..

Lapsettomat naiset ja miehet ovat kakkosluokan ihmisiä, heidän olisi parempi pysyä jossain yhteiskunnan reunamilla, poissa silmistä.

Normaalit ja terveet ihmiset hankkivat monta lasta ja sitoutuvat perheeseen. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset ja miehet ovat kakkosluokan ihmisiä, heidän olisi parempi pysyä jossain yhteiskunnan reunamilla, poissa silmistä.

Normaalit ja terveet ihmiset hankkivat monta lasta ja sitoutuvat perheeseen. Deal with it.

Lapsettomat ihmiset ovat valitettavasti koko ajan sinunkin silmiesi alla. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.

Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.

Kummalla on enemmän kokemusta?

Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?

Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.

Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.

Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.

Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.

Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.

Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.

Sinulla on siis kokemus sekä koko elämän viettämisestä äitinä että koko elämän viettämisestä lapsettomana? Ymmärrätkö, että siinä vaiheessa, kun hankit lapsia, luovuit mahdollisuudesta elää elämäsi lapsettomana? Äitiys on vain yksi kokemus muiden joukossa. Lapsettomat ovat saattaneet kokea paljon kaikkea sellaista, josta sinä olet jäänyt paitsi omien valintojesi vuoksi. Lisäksi koko elämän lapsettomuus itsessään on kokemus, jota sinä et voi koskaan saada. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.

Dumbass.

Olen aikuinen nainen, vapaaehtoisesti lapseton ja sen iän jo ohittanut. Olen luonut oman urani taiteilijana ja myös terapeuttina. Uskoisin, että minusta jää jälkeeni elämään maalaukseni ja myös työni rikkinäisten nuorten auttajana pätkänmatkalla heidän tiellään. Niiden vanhempien lasten, jotka eivät pystyneet täyttämään omaa tehtäväänsä vanhempina.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lapset estävät parisuhteen ja uran onnistumisen niin, että on valittava joko tai. 

Ymmärrän, että jos oikeasti uskoo etteivät paukut riitä molempiin, valitsee vain toisen, mutta luulot eivät läheskään aina vastaa todellisuutta. Ihminen kehittyy ja muuttuu paljon päästessään vanhemman rooliin ja siitä on paljon hyötyä ja iloa myös esimerkiksi työelämässä. Perheen kanssa on myös helpompi selvitä vaikeuksista,  kuten omien vanhempien sairastamisesta ja menettämisestä. 

Toki kenellekään en rupeaisi ehdottamaan "edes yhden" lapsenlapsen tekemistä, että mummo tulee tyytyväiseksi. 

Työssä joutuu matkustamaan paljon sekä kotimaan sisällä että ulkomaille. Päivät on pitkiä ja menee monesti ylitöiksi. Eihän se estä lasta hankkimasta, mutta ei se olisi musta lapsen kannalta reilua, että äiti viettää aikaa ennemmin jossain muualla kuin hänen kanssaan.

Musta on jännä että vapaaehtoisesti lapsettomat tuohtuvat aina jos asiasta kysytään. Mulle on ihan sama hankiiko lapsia vai ei. Itse sain aikoinaan ihmettelyä miksi en 25-vuotiaana opiskelijana tehnyt aborttia kun koulu oli kesken? No lapseni on erityislapsi ja vielä tänä päivänä kuulen eräiltä sukulaisilta, että "olisiko kuitenkin kannattanut keskeyttää?? Ja ei susta sitten lääkäriä tullutkaan". Se on loukkaavaa ja samalla se mitätöi kaikki ne uhraukset joita olen lapseni eteen joutunut tekemään.

-Vieläkin hoitaja 34-vee

Sitä mä ihmettelen että miksi ap täällä vauva-palstalla marmattaa anopistaan kun ei ole lapsia eikä halua?. 

Mikäli en olisi saanut lapsia niin en täällä vauvasivustolla kuluttaisi aikaa vai onko ap:n elämä sittenkin niin tylsää että pitää omaa tyhjyyttään korvata jollain?.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.

Toivon todella, että tää on provo. Toivottavasti kukaan av:n anonyymi ei kuvittele, että heidän sanomisillaan voi olla painoa tuntemattomien lapsiasioissa. Arvostan parisuhdettani ja minulla on ura hyvällä mallilla, samoin kuin miehelläni. Me priorisoidaan eri asiat kuin ilmeisesti sinä ja se sun on vaan hyväksyttävä.

Ap

No kannattaa asiaa kuitenkin vielä harkita. Oma lapsi on ihanin asia maailmassa. Kyllä meillä on hyvät työt, talo ja parisuhde sekä maailman paras asia, lapset. Vaikka kaikki maallinen katoaisi, meillä on toisemme ja perhe.

Älä turhaan asettele työtä ja kaikkea muuta lasta vastaan.

Harkitse vielä.

Mitään muuta susta ei maailmaan jää, kuin se jälkikasvu.

Ihanko oikeasti vaikkapa kuuluisista tutkijoista, hallitsijoista tai taiteilijoista ei ole jäänyt tähän maailmaan muuta kuin heidän lapsensa?? Lapsi ei ole vanhempiensa jatke tai jäänne, vaan erillinen ihminen.

Minulla on oikeus omiin päätöksiini, ja siten myös sinulla omiisi. Miksi sinua haittaa, etten lisääntymällä rasita maapalloa enää enempää?

Ap

Ymmärrät kai että näitä ei ole edes 1/1000? Lapsettomat tavisihmiset unohtuvat jo parissa vuosikymmenessä.

Entä sitten? Mitä sillä on väliä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset ja miehet ovat kakkosluokan ihmisiä, heidän olisi parempi pysyä jossain yhteiskunnan reunamilla, poissa silmistä.

Normaalit ja terveet ihmiset hankkivat monta lasta ja sitoutuvat perheeseen. Deal with it.

Ai vitsi täällä on niin huvittava lukea kuinka joku yksittäinen ihminen määrittelee normaaliuden ja terveyden omien normiensa mukaan. Tosin onhan näitä ennenkin nähty, jopa maiden johdossa.

Aiemmalle kirjoittajalle; minulla ainakin riittäisi paukut vanhemmuuteen. Olen vakaassa, onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa. Olen juoksuni juossut (ikä on lähempänä 40 kuin 30), ja taloudellinen tilanteeni on vakaa ja turvattu, molemmilla meistä on vakityö. Elän alueella jossa lapsen olisi hyvä kasvaa, en ole stressaantunut. Pidän lapsista ja henkisesti olisin valmis kasvattamaan lasta. En vain halua. Miksi minun pitäisi ehdoin tahdoin lähteä tekemään jotakin, mitä en halua tehdä, ja mikä ei ole pakko?

Yhtä hyvin voisi tosiaan vaatia jotakuta maalaamaan talonsa pinkiksi, vaikka toinen ei halua. Tosin kyseinen asia olisi huomattavasti helpompi korjata kuin lapsen tekeminen...

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä ihmettelen että miksi ap täällä vauva-palstalla marmattaa anopistaan kun ei ole lapsia eikä halua?. 

Mikäli en olisi saanut lapsia niin en täällä vauvasivustolla kuluttaisi aikaa vai onko ap:n elämä sittenkin niin tylsää että pitää omaa tyhjyyttään korvata jollain?.

AIHE VAPAA.

Katsopa tosta sivupalkista että kuinka moni näistä keskusteluista liittyy lapsiin. Ei mulla muuta.

Onko järkytys jos mies valitseekin toisen naisen jonka kanssa haluaa lapsia?

Jätin vaativat lääkiopinnot kesken hoitaakseni vammaista lastani ja valitsin uran sairaanhoitajana. Työelämässä en ole edelleenkään vakituisesti, vaan hoidan lastani kotona ja teen joskus kausityötä. Lapseni hoitaminen on kokopäivätyö ja uhrasin urani. Tätä en kuitenkaan tarkoita negatiivisesti, koska uskon että vanhempien tehtävä on tarjota lapsille paras mahdollinen kasvualusta. Uran vuoro on sitten myöhemmin, vaikka kirurgia minusta tuskin koskaan enää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Musta on jännä että vapaaehtoisesti lapsettomat tuohtuvat aina jos asiasta kysytään. Mulle on ihan sama hankiiko lapsia vai ei. Itse sain aikoinaan ihmettelyä miksi en 25-vuotiaana opiskelijana tehnyt aborttia kun koulu oli kesken? No lapseni on erityislapsi ja vielä tänä päivänä kuulen eräiltä sukulaisilta, että "olisiko kuitenkin kannattanut keskeyttää?? Ja ei susta sitten lääkäriä tullutkaan". Se on loukkaavaa ja samalla se mitätöi kaikki ne uhraukset joita olen lapseni eteen joutunut tekemään.

-Vieläkin hoitaja 34-vee

En minä ainakaan tuohdu jos joku kysyy. Tosin pidän sitä tökerönä käytöksenä, en vain näytä sitä. Minun lapsettomuuteni syyt eivät kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Tuohdun kyllä jos kysyjä alkaa sitten jankkaamaan asiasta, jopa vuosiksi, aina tavatessa. Minulla on tälläinen isä. Kerran sitten pistin näytöksen pystyyn, ulvoin ja huusin kuinka en voi saada lapsia, kuinka arvoton paska olen ja haluan kuolla. Ei ole sen jälkeen udellut enää keneltäkään koskaan lapsisuunnitelmista. En todellakaan tiedä voinko saada lapsia vai en, todennäköisesti en voi. Kukaan sisaruksistanikaan ei ole saanut, vaikka yrittäneet ovat. Muutamat jopa useamman kumppanin kanssa, joilla on jo ennestään ollut lapsia. Sukuni on tarkoitettu sammumaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko järkytys jos mies valitseekin toisen naisen jonka kanssa haluaa lapsia?

Ei. Mies saa ihan vapaasti etsiä itselleen naisen jonka kanssa tehdä lapsia. En edes vaadi eroa, jos mies ei sitä halua.