Lue keskustelun säännöt.
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Joo, saattaa olla juuri niitä miehiä joille on itse asiassa samantekevää tuleeko lapsia vai ei. Jos ap olisi ehdottomasti lastenhankinnan puolella niin varmaan mieskin suostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä on se hyvä puoli että voivat huoletta ottaa eron vaikka yli 40-vuotiaana ja perustaa perheen (johon kuuluu lapsia ) uuden puolison kanssa. Ehkä ap:n mies vielä järkevöityy ja tekee äitinsä onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ihan varma ettei miehesi ole joskus kahden kesken sanonut äidilleen että lapsiasiassa päätös on sinun? Tuntuu oudolta ettei mies ottanut ollenkaan kantaa, hänenhän se enemmin pitäisi äidilleen perustella tuollainen asia, hän on vastuussa siitä saako äitinsä jälkeläisiä.
Enhän mä voi tietää mitä mies on äidilleen kahden kesken puhunut. Kuitenkin jo aiemmissa viesteissä selitin, että mieheni ei oikein osaa olla lasten kanssa ja mä olen meistä se lapsirakkaampi. Mieheni ei myöskään ole millään tavalla vastuussa äitinsä lapsenlapsista, sillä onneksi vuoden 2017 Suomessa ei ole pakko lisääntyä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aina kun saa lukea näitä parisuhteeseen ja uraan panostavista veloista, tulee mieleen enste filosofipariskunta Häyry, joka julisti ilosanomaansa, kunnes mies otti eron ja perusti perheen nopeaan tahtiin uuden naisen kanssa. Toiseksi tulee mieleen se mikäliepariskunta, jolle oli tärkeää, että työpäivän jälkeen voi istua viinilasin kera pöydän ääressä keskustelemassa miehen kanssa työpäivästä ilman häiriötekijöitä. Tulikohan siinä ammattisalaisuudetkin jaettua. Ja kolmanneksi pariskunta, jolle lapsi olisi merkinnyt sitä, ettei viikonlopulla olisi pystynyt golffaamaan ja valmistamaan burgundinpataa rauhassa.
Ei "lisääntyminen" sulje pois parisuhdetta eikä uraa.
Oletko miettinyt MIKSI se eronnut mies perusti perheen uuden naisen kanssa? Todennäköisesti siksi että nainen halusi eikä suhde olisi muuten jatkunut.Lapset on pelkkä rahareikä.
Teidän ei lapsia tarvitse tehdä, jos ette halua, mutta olisi ihan fiksua ymmärtää, että anoppi on oikesti voinut kovasti toivoa lapsenlapsia ja kokee surua siitä, ettei niitä ole tulossa.
Suurin osa kuitenkin lisääntyy, ja se isovanhemmaksi tuleminen "kuuluu" elämään, ja kun se ei toteudukaan vaikka on sitä toivonut, voi se olla paha paikka.
Fiksua olisi puhua asiat halki ja pyytää anteeksi kiukustumistasi. Ei sillä, kyllä mä ymmärrän myös sua, on rasittavaa kun samasta asiasta jauhetaan, jos itse tietää mitä haluaa tai ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olettehan siis näiden kuuden vuoden aikana kertoneet toistuvasti, ettette halua lapsia? Kun tuossa avausviestissä puhuit siitä kuuden vuoden vihjailusta? Minä olin se, joka sanoi, ettei anopin käytös ole käsittämätöntä, tarkoitin, että ymmärrän kyllä että pettynyt ihminen jatkaa painostamista, jos hänellä ei ole riittävän hyviä vuorovaikutustaitoja. Ei se ole käsittämätöntä. Mutta huonoa käytöstä se on, jos hänelle on kerrottu, ettette te halua saada lapsia. Tai jos te ette voisi saada lapsia, halusitte tai ette. Eikö sekin olisi hyvä kertoa, jos asia olisi niin? (siis yleisellä tasolla, ihmisten olisi hyvä sanoa niille, joille asia edes jossain määrin "kuuluu"?)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.
Ei kaikille ole lapset se tärkein asia elämässä. Eikä tarvitse ollakaan. Lapset voivat olla ihania, vaikka ne ei omia olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei ole mitään käsittämätöntä siinä, että anopin toiveissa on saada lapsenlapsia. Mulla on myös epäilys, että anopin sanomisten sekä määrää että laatua on ap:lle sopivassa määrin paisuteltu. Ei kenenkään päätöstensä kanssa sinut olevan ihmisen kantokyky voi ylittyä siitä, jos anoppi pari kertaa vuodessa utelee lapsisuunnitelmista.
Olisikin sen pari kertaa vuodessa. Anoppi soittelee minulle ja tunkee käymään, ja se on pakko ottaa kun mies on niin läheinen oman äitinsä kanssa. Ja joka kerta udellaan lapsenlapsista ja heittäydytään marttyyriksi, kun sanon ettei lapsia tule. Älä tee vääriä johtopäätöksiä, kun et koko tilannetta tunne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on se hyvä puoli että voivat huoletta ottaa eron vaikka yli 40-vuotiaana ja perustaa perheen (johon kuuluu lapsia ) uuden puolison kanssa. Ehkä ap:n mies vielä järkevöityy ja tekee äitinsä onnelliseksi.
Me ei olla lapsia tehty sen takia että isovanhemmat tulisi onnellisiksi, ei elämä..
Jokaisen ihmisen ja pariskunnan oma päätös. Toki ymmärrän anoppia jos jää ilman lapsenlapsia. Nuo vanhemmat ihmiset ku tuppaa tavatessaan kylillä ensimmäiseksi kilpavarustelemaan lapsenlapsillaan. Silloin voi kirpaista tällaista enemmän jolla ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olettehan siis näiden kuuden vuoden aikana kertoneet toistuvasti, ettette halua lapsia? Kun tuossa avausviestissä puhuit siitä kuuden vuoden vihjailusta? Minä olin se, joka sanoi, ettei anopin käytös ole käsittämätöntä, tarkoitin, että ymmärrän kyllä että pettynyt ihminen jatkaa painostamista, jos hänellä ei ole riittävän hyviä vuorovaikutustaitoja. Ei se ole käsittämätöntä. Mutta huonoa käytöstä se on, jos hänelle on kerrottu, ettette te halua saada lapsia. Tai jos te ette voisi saada lapsia, halusitte tai ette. Eikö sekin olisi hyvä kertoa, jos asia olisi niin? (siis yleisellä tasolla, ihmisten olisi hyvä sanoa niille, joille asia edes jossain määrin "kuuluu"?)
Joo, valitettavasti ollaan kyllästymiseen asti vastattu aina että omat lapset ei tule meidän elämään kuulumaan. Eli kyllä anoppi tämän tietää harvinaisen hyvin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ihan varma ettei miehesi ole joskus kahden kesken sanonut äidilleen että lapsiasiassa päätös on sinun? Tuntuu oudolta ettei mies ottanut ollenkaan kantaa, hänenhän se enemmin pitäisi äidilleen perustella tuollainen asia, hän on vastuussa siitä saako äitinsä jälkeläisiä.
Enhän mä voi tietää mitä mies on äidilleen kahden kesken puhunut. Kuitenkin jo aiemmissa viesteissä selitin, että mieheni ei oikein osaa olla lasten kanssa ja mä olen meistä se lapsirakkaampi. Mieheni ei myöskään ole millään tavalla vastuussa äitinsä lapsenlapsista, sillä onneksi vuoden 2017 Suomessa ei ole pakko lisääntyä.
Ap
äh, otatpa kirjaimellisesti, siis mies on ainoa joka voi niitä lapsenlapsia suoda, se ei liity ensisijaisesti sinuun. Mies on päättänyt kenet ottaa puolisokseen ja ilmeisesti hänelle oli ok että puoliso ei lapsia halua, joten lapsettomuuspäätöksessä hän on äidilleen vastuussa, et sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olit turhan ilkeä, etenkin kun tiedät, että anoppisi olisi todella tahtonut enemmän lapsia.
Ei varmaan teidän välit tuosta enää parane mutta saitpahan räyhättyä. Siitä, että miehesi on ihan hiljaa voi päätellä, että ei hän panisi vastaan jos sinä muuttaisit mielesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olettehan siis näiden kuuden vuoden aikana kertoneet toistuvasti, ettette halua lapsia? Kun tuossa avausviestissä puhuit siitä kuuden vuoden vihjailusta? Minä olin se, joka sanoi, ettei anopin käytös ole käsittämätöntä, tarkoitin, että ymmärrän kyllä että pettynyt ihminen jatkaa painostamista, jos hänellä ei ole riittävän hyviä vuorovaikutustaitoja. Ei se ole käsittämätöntä. Mutta huonoa käytöstä se on, jos hänelle on kerrottu, ettette te halua saada lapsia. Tai jos te ette voisi saada lapsia, halusitte tai ette. Eikö sekin olisi hyvä kertoa, jos asia olisi niin? (siis yleisellä tasolla, ihmisten olisi hyvä sanoa niille, joille asia edes jossain määrin "kuuluu"?)
Joo, valitettavasti ollaan kyllästymiseen asti vastattu aina että omat lapset ei tule meidän elämään kuulumaan. Eli kyllä anoppi tämän tietää harvinaisen hyvin.
Ap
No sitten en ihmettele, että sinulla keitti ylitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun saa lukea näitä parisuhteeseen ja uraan panostavista veloista, tulee mieleen enste filosofipariskunta Häyry, joka julisti ilosanomaansa, kunnes mies otti eron ja perusti perheen nopeaan tahtiin uuden naisen kanssa. Toiseksi tulee mieleen se mikäliepariskunta, jolle oli tärkeää, että työpäivän jälkeen voi istua viinilasin kera pöydän ääressä keskustelemassa miehen kanssa työpäivästä ilman häiriötekijöitä. Tulikohan siinä ammattisalaisuudetkin jaettua. Ja kolmanneksi pariskunta, jolle lapsi olisi merkinnyt sitä, ettei viikonlopulla olisi pystynyt golffaamaan ja valmistamaan burgundinpataa rauhassa.
Ei "lisääntyminen" sulje pois parisuhdetta eikä uraa.
Ai ei sulje kun seksiä on kerran kolmessa kuukaudessa eikä rahat riitä mihinkään.
Hyi, kun rumasti anopille sanoit, varsinkin kun tiesit, että anopille raskaus ja synnytys on ollut traumaattinen! Anoppi varmasti aidosti toivoo lapsenlapsia ja on suuresti pettynyt ja surullinen kun niitä ei ole tulossa. Olit kyllä mielipiteessäsi oikeassa (ette ole velvollisia lisääntymään sen takia, että anopista tulisi mummo), mutta olisi sen voinut kauniimminkin muotoilla ja vähän edes empatiaa osoittaa. Rakentavampaa olisi ollut kertoa, kuinka sinusta tuntuu tungettelevalle jatkuvat vauvauutisten uteleminen, eikä hyökätä henkilökohtaisuuksiin.
Kyllähän tuossa nyt se anoppikin käy vähän sääliksi. On ehkä hyvin lapsirakas ja lapsenlapsi olisi elämän suurin toive. Ehkä miehen kannattaisi puhua äitinsä kanssa. Anopista voisi tulla hyvä varamummo jollekin lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olit turhan ilkeä, etenkin kun tiedät, että anoppisi olisi todella tahtonut enemmän lapsia.
Ei varmaan teidän välit tuosta enää parane mutta saitpahan räyhättyä. Siitä, että miehesi on ihan hiljaa voi päätellä, että ei hän panisi vastaan jos sinä muuttaisit mielesi.
Kokeile kuunnella kuusi vuotta samanlaista vihjailua ja suoranaista marttyyrina valittamista, niin katsotaan meneekö sulla lopulta hermot. Mies nyt vaan sattuu olemaan hiljaisempi tapaus, joka viimeiseen asti välttää konflikteja ja lisäksi vielä selkeästi pelkää äitiään.
Ap
Jos mies ei ole asiaa äidilleen tähän päivään mennessä tehnyt selväksi, niin pahoin pelkään että sä menet vaihtoon joku päivä ja tilalle otetaan miniä joka vauvoja pukaa. Miehes on nääs mammanpoika, selvästi.
Olit todella törkeä ap! Sinuun on luotettu niin paljon että sinulle on kerrottu anopin varmasti yhdestä kipeimmistä asioista ja päätät käyttää sitä aseena ja hyökätä sillä. Olkoonkin että anoppi on ollut tahditon ja ärsyttävä. Se ei silti oikeuta tuollaiseen moukkamaisuuteen.
Jos oma miniäni tekisi noin tekisin kaikkeni luodakseni eripuraa poikani ja hänen välilleen jotta ero tulisi.
-alapeukkuja odotellessa-
Mun mielestä ei ole mitään käsittämätöntä siinä, että anopin toiveissa on saada lapsenlapsia. Mulla on myös epäilys, että anopin sanomisten sekä määrää että laatua on ap:lle sopivassa määrin paisuteltu. Ei kenenkään päätöstensä kanssa sinut olevan ihmisen kantokyky voi ylittyä siitä, jos anoppi pari kertaa vuodessa utelee lapsisuunnitelmista.