Nainen, voisitko kiinnostua tällaisesta miehestä?

Kuulostat aivan samanlaiselta kuin se ihminen, jota tällä hetkellä ikävöin. Siltä, jolle en uskalla kertoa, että pidän hänestä, ja tiedän jo, että parinkymmenen vuoden kuluttua tulen katkerasti katumaan sitä, jos en pian informoi häntä asiasta.

Eli älä huoli, kyllä sinullekin on halyukkaita kumppaneita.

Hyvältä kuulostaa ainakin introverttiluonne ja vihreiden äänestäminen. Asiantuntijana työskentely ja taiteellisuus yms kuulostavat liian "hienoilta". Seksistä tykkääminen epäilyttää myös kun sitä noin korostettiin, onkohan panomies kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- heteromies, 33

- asun Helsingin kantakaupungissa (mutta voit kuvitella, että asun sinua lähimmässä kaupungissa)

- tutkinto yhteiskuntatieteelliseltä alalta, työskentelen asiantuntijatehtävissä

- vapaa-ajalla taiteellisia harrastuksia kuten valokuvaamista ja teatteria

- tykkään käydä kulttuuritapahtumissa ja näyttelyissä, lukea, opetella uusia taitoja, nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta ja käydä pitkiäpolveilevia keskusteluja ystävien kanssa

- olen introvertti ja kaipaan rauhallista (yhdessä) kotoilua sosiaalisten menojen vastapainoksi; kumppanini ei tarvitse olla introvertti, kunhan hän ymmärtää tarpeeni

- en ole kovin liikunallinen, normaalipainon ylärajoilla, mutta jokin yhteinen liikuntaharrastus voisi olla kiva

- en halua lapsia ja vastuu lemmikeistäkin tuntuu liialliselta juuri nyt

- metsään on pakko päästä säännöllisesti, mutta en muuttaisi maalle tai pikkukaupunkiin

- olen äänestänyt viime vaaleissa vihreitä ja maailmankatsomukseni on hyvin vapaamielinen; en ole kovin poliittinen mutta konservatiivin kanssa en halua seurustella

- olen sekasyöjä, en tupakoi, käytän alkoholia viikoittain

- tykkään seksistä ja fyysinen läheisyys on muutenkin tärkeää

- pukeudun skarpisti, asun siististi, tykkään laittaa ruokaa ja ymmärrän sisustamisen päälle

En etsi täältä seuraa, mutta olisi hauska kuulla muutamalla sanalla, minkälainen nainen olisi tai ei olisi kiinnostunut tällaisesta miehestä.

En olisi lainkaan kiinnostunut. Hyviä puoliakin löytyy (asuinpaikka, ala, asema, tyyli, osa harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista), mutta teatteriharrastus, introverttius, liikunnan puute ja lähestyvä ylipaino sekä toive lapsettomuudesta olisivat yhdessä ylitsepääsemättömiä esteitä minulle.

Itse olen 33-vuotias espoolainen nainen. Kaupallisen alan asiantuntijatehtävissä ja yli keskiansion tuloilla. Olen erityisesti matkustamisesta ja liikunnasta kiinnostunut, olemukseltani tyylikäs ja huoliteltu. Panostan ulkonäkööni, pukeutumiseeni ja kotiini. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta lisäksi nautin kokkaamisesta, laadukkaasta ruoasta ja hyvistä viineistä sekä lukemisesta ja kulttuurista. Olen ekstrovertti, konservatiivi ja maailman menosta ja ilmiöistä yleisestikin kiinnostunut. Puhun kuutta kieltä ja olen matkustanut yli 50 maassa. Niin ja olen naimisissa ja yhden lapsen äiti.

Onko tämä provo vai oletko oikeasti tuollainen stereotyyppien isä ja äiti?

Vierailija kirjoitti:

Joka helvetin ukko on nykyään harrastavinaan "valokuvausta"!!! En todellakaan ole niistä kiinnostunut, hiukan omaperäisyyttä pitää olla.

Miehille valokuvaus on kuin naisille matkustelu.

Ei tuossa ole mitään, mikä tökkäisi. Olen kolmikymppinen nainen, jaan useammankin asian listaltasi. Jos meidän välillä olisi hyvä keskustelunyhteys, kemia ja yhtenevä huumorintaju, niin voisin hyvinkin rakastua :)

Voisin kiinnostua hyvinkin paljon, jos viikottainen alkoholinkulutus ei ole varsinaista kännäämistä joka kerta, ja jos sun suhtautuminen lasten hankkimiseen on enemmän "ehkä sitten joskus" kuin "ei missään tapauksessa" (koska en vielä tiedä haluanko lapsia).

Itsekin olen valokuvausta ja luonnossa liikkumista harrastava Vihreiden äänestäjä. Voisin lähteä kumppanin kanssa kulttuurimenoihin, vaikka ne eivät kiinnosta mua niin paljoa että kävisin niissä itsekseni, ja nautin siitä että hän lähtee kanssani metsälenkille. En tosin viihdy sellaisessa asuinpaikassa, jossa ei ole kunnon metsää kävelyetäisyydellä. Lenkkeilyn ohella harrastuksiini kuuluu mm. erilaiset koiraharrastuslajit, ja mulla tulee varmasti aina olemaan 1-2 koiraa, jotka hoidan täysin itse ellei kumppani varta vasten halua osallistua.

Olen kylläkin onnellisesti parisuhteessa.

Jäämeren Mursu kirjoitti:

ja jos sun suhtautuminen lasten hankkimiseen on enemmän "ehkä sitten joskus" kuin "ei missään tapauksessa" (koska en vielä tiedä haluanko lapsia).

Avaatko vähän tuota? Haluat seurustella nimenomaan sellaisen kanssa, joka ei myöskään tiedä, haluaako lapsia vai ei? Miksi kumppanisi ei saa tietää varmuudella, ettei halua lapsia?

t. aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Listalla ei ole mulle mitään erityisiä turn offeja, mutta se ei ole mikään turn onkaan. Jotenkin saan sinusta tylsän kuvan. Kerran voisi toki tavata ja jos todellisuus oliskin jotain muuta kuin se kuva, jonka sinusta aloituksesta saa, ja muutenkin tuntuis synkkaavan, niin mikä ettei voisinkin sitten kiinnostua.

Terveisin nainen joka on aina saanut sen miehen jonka on halunnut :)

On tietysti ihan mahdollista, että olisin mielestäsi tosi tylsä, vaikka itse koen eläväni hyvinkin mielenkiintoista elämää, ja kaveritkin seuraani sietävät. Mikä tuossa aloituksessa loi mielikuvan tylsyydestä?

t. aloittaja

Anteeksi, käyn täällä harvoin ja nyt vasta huomaan että olit kysynyt tätä minulta :) Ehkä tylsä oli väärä sana. Mä itse kaipaan suhteelta paljon huumoria, hassuttelua, iloa ja positiivisuutta. Varmaan saan sinusta liian kuivan kuvan sekä aloituksesta että vastauksistasi. Tosin jos olen ihan rehellinen, en usko että se miestyyppi, joka minut sytyttää, kirjoittelee vauvapalstalla, saati tekee tällaisen aloituksen, joten jo lähtökohta on hieman huono omalla kohdallani. Toisaalta nimenomaan itse kysyit, että kiinnostaisiko vai eikö, joten rehelliset vastaukset on varmaankin ihan sallittuja :D

Vierailija kirjoitti:

Jäämeren Mursu kirjoitti:

ja jos sun suhtautuminen lasten hankkimiseen on enemmän "ehkä sitten joskus" kuin "ei missään tapauksessa" (koska en vielä tiedä haluanko lapsia).

Avaatko vähän tuota? Haluat seurustella nimenomaan sellaisen kanssa, joka ei myöskään tiedä, haluaako lapsia vai ei? Miksi kumppanisi ei saa tietää varmuudella, ettei halua lapsia?

t. aloittaja.

Siis kun jos mä tuunkin sellaiseen tulokseen että haluan lapsia, ja kumppani ehdottomasti ei halua, niin sitten sitä suhdetta on hyvin vaikea jatkaa. Samoin kuin jos olisin sellaisen kanssa joka aivan ehdottomasti haluaa lapsia, niin suhde loppuisi siihen jos mä en niitä haluakaan. Sitten taas nykyinen parisuhteeni on sellainen, että kumpikaan ei tiedä varmaksi, ja miehelleni käy oikeastaan kumpikin vaihtoehto. Tein selväksi silloin kun tavattiin että mä en oikeasti tiedä mihin suuntaan mun ajattelu menee, että haluanko lapsia vai en. Ja se oli miehelle aivan ok, koska hänellä ei ollut myöskään mitään ehdotonta kantaa suuntaan eikä toiseen.

Joskushan voi tietysti käydä niinkin, että kun kaksi "ehkä"-ihmistä on yhdessä niin toinen lopulta haluaakin lapsia ja toinen ei. Sitten sille ei vain voi mitään. Mutta mulla on hyvä olla juuri tällaisessa suhteessa, jossa ei oo mitään paineita että pitäis haluta lapsia, mutta ei myöskään "rajoitusta" että ei saa haluta. :-) Ja kun tosiaan miehelle tuntuu käyvän kumpikin vaihtoehto, ja mullekin melkein, niin päädytään varmastikin ihan yhteisymmärryksessä siihen lopputulokseen mikä tuntuu molemmista hyvältä. Eli suhde ei lopu tämän lapsiasian takia.

Tämän vuoksi en alkaisi seurustella sellaisen miehen kanssa, joka on täysin varma että ei halua lapsia. Kun on mahdollista että mä haluankin, aika näyttää miten käy. :-)

Kuulostaa lähes unelmamieheltä. Plussaa kiinnostuksesta yhteiskuntatieteisiin, kulttuuriin, lukemiseen ja uuden oppimiseen. Miinusta ei oikeastaan mistään, mitä nyt teatteriharrastajista on vähän nyrpeitä kokemuksia, mutta tuskinpa harrastuksen perusteella voi koko ihmistä leimata.

Tuo viikottainen alkoholin käyttö pisti pahasti silmääni, muuten vaikutti hyvältä!

Muuten ok mutta lapsia haluaisin joku päivä ja ikää sinulla on n. 10v liikaa.

N19

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lähes unelmamieheltä. Plussaa kiinnostuksesta yhteiskuntatieteisiin, kulttuuriin, lukemiseen ja uuden oppimiseen. Miinusta ei oikeastaan mistään, mitä nyt teatteriharrastajista on vähän nyrpeitä kokemuksia, mutta tuskinpa harrastuksen perusteella voi koko ihmistä leimata.

Olin juuri tulossa kirjoittamaan samat sanat. Kaikki muu listassa on yhtä suurta plussaa.

En voisi. Tykkään hyväkuntoisista miehistä. Lisäksi en tykkää yhtään pakolaisista, en silti ole rasisti. Olen ekonomi ja kuulostat liian humanistilta, sellaiselta jonka kanssa vain riitelisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Listalla ei ole mulle mitään erityisiä turn offeja, mutta se ei ole mikään turn onkaan. Jotenkin saan sinusta tylsän kuvan. Kerran voisi toki tavata ja jos todellisuus oliskin jotain muuta kuin se kuva, jonka sinusta aloituksesta saa, ja muutenkin tuntuis synkkaavan, niin mikä ettei voisinkin sitten kiinnostua.

Terveisin nainen joka on aina saanut sen miehen jonka on halunnut :)

On tietysti ihan mahdollista, että olisin mielestäsi tosi tylsä, vaikka itse koen eläväni hyvinkin mielenkiintoista elämää, ja kaveritkin seuraani sietävät. Mikä tuossa aloituksessa loi mielikuvan tylsyydestä?

t. aloittaja

Anteeksi, käyn täällä harvoin ja nyt vasta huomaan että olit kysynyt tätä minulta :) Ehkä tylsä oli väärä sana. Mä itse kaipaan suhteelta paljon huumoria, hassuttelua, iloa ja positiivisuutta. Varmaan saan sinusta liian kuivan kuvan sekä aloituksesta että vastauksistasi. Tosin jos olen ihan rehellinen, en usko että se miestyyppi, joka minut sytyttää, kirjoittelee vauvapalstalla, saati tekee tällaisen aloituksen, joten jo lähtökohta on hieman huono omalla kohdallani. Toisaalta nimenomaan itse kysyit, että kiinnostaisiko vai eikö, joten rehelliset vastaukset on varmaankin ihan sallittuja :D

Juu, todellakin on sallittua. Jännä vain tuo mielikuva, kun minua pidetään yleisesti hauskana tyyppinä ja tosikkouden sijaan moititaan todennäköisemmin siitä, etten ota asioita tarpeeksi vakavasti vaan aina huumorin kannalta. Mutta kieltämättä kirjoitin listan aika asialinjalla.

t. aloittaja

Kosahti ekaan kohtaan.

N25

Jäämeren Mursu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäämeren Mursu kirjoitti:

ja jos sun suhtautuminen lasten hankkimiseen on enemmän "ehkä sitten joskus" kuin "ei missään tapauksessa" (koska en vielä tiedä haluanko lapsia).

Avaatko vähän tuota? Haluat seurustella nimenomaan sellaisen kanssa, joka ei myöskään tiedä, haluaako lapsia vai ei? Miksi kumppanisi ei saa tietää varmuudella, ettei halua lapsia?

t. aloittaja.

Siis kun jos mä tuunkin sellaiseen tulokseen että haluan lapsia, ja kumppani ehdottomasti ei halua, niin sitten sitä suhdetta on hyvin vaikea jatkaa. Samoin kuin jos olisin sellaisen kanssa joka aivan ehdottomasti haluaa lapsia, niin suhde loppuisi siihen jos mä en niitä haluakaan. Sitten taas nykyinen parisuhteeni on sellainen, että kumpikaan ei tiedä varmaksi, ja miehelleni käy oikeastaan kumpikin vaihtoehto. Tein selväksi silloin kun tavattiin että mä en oikeasti tiedä mihin suuntaan mun ajattelu menee, että haluanko lapsia vai en. Ja se oli miehelle aivan ok, koska hänellä ei ollut myöskään mitään ehdotonta kantaa suuntaan eikä toiseen.

Joskushan voi tietysti käydä niinkin, että kun kaksi "ehkä"-ihmistä on yhdessä niin toinen lopulta haluaakin lapsia ja toinen ei. Sitten sille ei vain voi mitään. Mutta mulla on hyvä olla juuri tällaisessa suhteessa, jossa ei oo mitään paineita että pitäis haluta lapsia, mutta ei myöskään "rajoitusta" että ei saa haluta. :-) Ja kun tosiaan miehelle tuntuu käyvän kumpikin vaihtoehto, ja mullekin melkein, niin päädytään varmastikin ihan yhteisymmärryksessä siihen lopputulokseen mikä tuntuu molemmista hyvältä. Eli suhde ei lopu tämän lapsiasian takia.

Tämän vuoksi en alkaisi seurustella sellaisen miehen kanssa, joka on täysin varma että ei halua lapsia. Kun on mahdollista että mä haluankin, aika näyttää miten käy. :-)

Ymmärrän, että "kaikki käy" -kumppani on paras mätsi sellaiselle, joka ei tiedä. omaa kantaansa Omat ja lähipiirin kokemukset ovat vain sellaiset, että tosipaikan tullen kaikki muut kuin "ilman muuta" ovat sitten kuitenkin ei. Ja "ei" voi muuttua "kylläksi". Ihmissuhteet ovat niin arvaamattomia, että nykyisin keskityn lähinnä siihen, mitä itse haluan, ja toinen pysyköön matkassa niin kauan kuin suunta on sama. Ei tässä muukaan auta.

t. aloittaja

Aloittaja on selvästi nainen. Mitä pidemmälle ketjua olen lukenut sen varmempi olen.

Ihan 99% nainen tai jotenkin tosi naisellinen mies. Herkkä loukkaantumaan. Jos ei provo.

Vastaus kysymykseen on ei.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että "kaikki käy" -kumppani on paras mätsi sellaiselle, joka ei tiedä. omaa kantaansa Omat ja lähipiirin kokemukset ovat vain sellaiset, että tosipaikan tullen kaikki muut kuin "ilman muuta" ovat sitten kuitenkin ei. Ja "ei" voi muuttua "kylläksi". Ihmissuhteet ovat niin arvaamattomia, että nykyisin keskityn lähinnä siihen, mitä itse haluan, ja toinen pysyköön matkassa niin kauan kuin suunta on sama. Ei tässä muukaan auta.

t. aloittaja

Niin, sitä ei tietenkään tiedä koskaan että miten mielipiteet ja tuntemukset muuttuu ajan myötä. Meillä on sillä lailla, että kumpikin pohjimmiltaan haluaisi lapsia, mutta kun kummallakin on sairauksia jotka mm. rajoittavat psyykkisiä voimavaroja, niin ei vielä tiedetä että onko viisasta ryhtyä vanhemmaksi, että pystytäänkö me voimia vievään pikkulapsielämään. Mun osalta tilanne selkeytyy vasta tulevaisuudessa ehkä muutaman vuoden sisällä, kun saan sairauteni hallintaan. Tällä hetkellä molemmista tuntuu, että ei lapsen saaminen ole niin tärkeää että se pitäisi toteuttaa hinnalla millä hyvänsä, vaan voitaisiin ehkä mieluummin nautti helposta elämästä kahdestaan, kun ei kerran olla täysissä voimissa.