Onko teille käynyt niin, että jos edustatte jotain ammattia niin vaaditaan ilmaista palvelua

Mä opiskelin yli 10 vuotta sitten parturi-kampaajaksi, mutta koulu jäi kesken (=olin allerginen osalle väriaineista eikä tämä ala ollutkaan se oma juttu) enkä ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä. Edelleen multa kysytään, että voisitkos leikata/värjätä hiukset tai tehdä hääkampauksen, laittaa pidennykset jne, kun olenhan mä kuitenkin alan "ammattilainen" :D

Olen ilotyttö ja välillä miehet kyselevät ilmaisia palveluita.

"Annatko nyt tämän ekan kerran ilmaiseksi, niin maksan sitten seuraavilla kerroilla?"

Juu en. Ei ole tarjolla mitään maksuttomia koeajoja. Ja mitään seuraavaa kertaa ei tietenkään ikinä tulisi jos antaisinkin! :D

"Rahat takaisin!"

Kun ei seissyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Eipä se tekemäni työn arvoa vähennä. Ei ole minun syyni että jännittää tai on erektio-ongelmia. Hanki prkl viagraa tai tyydy omaan käteesi! Älä ainakaan ala vaatimaan rahoja takaisin.

Ylläolevan kaltaisia tapauksia ei onneksi ilmesty päivittäin, mutta tinkaajat ovat sitäkin yleisempiä. Ei, en laske jo valmiiksi kohtuuhintaisten palvelujeni hintoja. En ole mikään hyväntekijä. :)

Lapsen luokkakavereiden vanhemmat olettaa että meillä toimii ilmainen eläintarha/päiväkerho.

Pyöritämme maitotilaa..

Vierailija kirjoitti:

Minä lääkärinä kyllä ihan mielelläni autan ihmisiä, jos he sitä pyytävät. Usein vain on hankala hoitaa kunnolla ilman sairaskertomuksia, laboratoriota tai röntgeniä. Pääosin jää siis nopeaksi konsultaatioksi. Esimerkiksi korvatulehduksen voin todeta kotona, mutta en pysty hoitamaan kotoa käsin monisairaan kontrollia. Lisäksi toisten lääkärien aloittamaan hoitoon ei ole kovin korrektia lähteä sotkeutumaan. Usein ihmiset pyytävät vain rehellisesti neuvoa ja mielelläni niitä annan.

Kollegoiden haukkumisesta en pidä. Joillakin (yleensä kummin kaiman tutuilla) on tapana lääkärin tavatessaan alkamaan haukkua joko yksittäistä lääkäriä, koko lääkärikuntaa tai vaikka terveyskeskusta. Nämä haukut ei minulle kuulu ollenkaan enkä niitä halua sukujuhlissa tai leikkipuistossa kuunnella. Asiallisiin kysymyksiin hoidon asianmukaisuudesta vastaan oman mielipiteeni mielelläni.

Kiitos kollega! Mitä tuppaat tekemään, kun haukkuminen alkaa. Olen huomannut, että monella kova tarve haukkua lääkäreitä minulle, usein vielä asioista, joissa ei mitään virhettä ole tapahtunut. Asioita ei ehkä vain ole selitetty tarpeeksi auki esim päivystyksessä. Itse katselen usein seiniä, enkä sano juuta tai jaata, vaikka mieli tekisi.

Eipä ole kukaan kysellyt apua... Olen perintätoimistossa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kääntäjänä pyydettiin joskus kääntelemään ties mitä firman nettisivuja tai ruokalistaa. Ilmaiseksi. En suostunut.

Sama täällä. On pyydetty kääntämään isojakin projekteja joko ilmaiseksi, tarjottu jotain taskuhiluja jotka vastaa ehkä prosenttia kohtuullisimmastakin hinnasta, tai jopa hekoteltu että "tarjoan vastineeksi kahvit" (kun tiesi etten juo kahvia).

Minua ei haittaa, jos joku läheinen kysyy jotain yksittäistä sanaa tai ilmaisua. Mutta siihen turhaudun kovasti kun spontaanisti kysytään käännöstä jollekin minulle tuntemattoman erikoisalan termille ja kaivan kännykän taskusta tiedonhakua varten, koska reaktio on aina tämä: "Siis mitä! Sunhan pitäis tietää tää ulkomuistista! Etkö sä olekaan hyvä englannissa?" Minä olen kääntäjä, en sanakirja. Tarvitsen välineitäni työhöni siinä missä vaikka leipuri ja lääkärikin - ei tarkoita, että olisin siinä huono, kiitos. Tai oikeastaan - sovitaanpa niin, että juuri sitä se tarkoittaakin, ja sinä katsot jatkossa Sanakirja.orgista. :)

Olen fyysikko ja onneksi ihmiset ymmärtävät etten pysty demonstroimaan mitään luonnonilmiötä tuosta vaan, mutta on eräs ihmistyyppi joita kiinnostaa nämä asiat ja he sitten kysyvät minulta miten se oikein menee, ja tämä voi olla miltä tahansa alueelta astrofysiikasta lähtien. Joo-o, fysiikassakin erikoistutaan.

Olin mainostoimistossa sihteerinä, tuttavat pyysivät piirtämään kortteja heille. Eräskin pyysi hevosaiheisia kortteja, kyllähän osaan, kun olen mainostoimistossa kerran töissä, joopa joo ...

Opiskelen puusepäksi ensimmäistä vuotta joten osaaminen ei ole mitään loistavaa vielä. Kuitenkin heti syksystä tuli jo että rakennappa mulle tämä ja tuo, kaappi ja uus ruokapöytä pitäis saada ja tuolitkin vielä, kyllähän sää ne pyöräytät siinä samalla!

Niih eihän mua harjoituksen vuoksi haittais sinällään mutta töissä olisi virheitä ja teen siellä koulussa ihan opettajan määräämiä töitä, en voi myöskään tehdä koulun puutavarasta ilmaiseksi kellekkään yhtään mitään tilauksesta, kun maksan itsekkin omista töistäni lunastusmaksun jos tahdon työni omaksi.

Olen sosiaalityöntekijä. Minulta pyydetään jatkuvasti apua erilaisissa Kelan tukiin liittyvissä asioissa. En niissä osaa sen kummemmin auttaa (mitä nyt virkakielen ymmärrän), kun en Kela-asioiden kanssa ole työkseni tekemisissä kuin minimaalisen vähän ja silloinkin tunnen vain oman asiakasryhmäni vaatimukset, en todellakaan mitään eläkekiemuroita tai vammaisten hoitotukia. Ja vaikka osaisinkin auttaa, niin sori, tiedän illanistujaisiin monta kymmentä parempaakin ajanvietettä kuin jonkun Kelan maksatuspäätöksen tankkaamisen ja työssäolopäivien laskeskelun. Mieluummin vaikka miesten inttijuttuja, jotka ovat nekin kiinnostavuudessaan jossain vauvan p*skan alapuolella, kuin noita tukijuttuja. 

No eipä voi taas näitä luettuaan muuta kuin todeta, että on teillä ihmisillä ihme sukulaiset ja tuttavat! Miten ihmeessä te jaksatte niiden kanssa olla tekemisissä? Itse en kauaa kuuntelisi mitään täällä kerrotun kaltaisia ruikutuksia tai joutavia loukkaantumisia. Onneksi maailmasta löytyy vielä fiksujakin ihmisiä. :)

Vierailija kirjoitti:

Siivooja. Kyllä saatetaan kysyä välillä apuun muuttojen jne yhteydessä loppusiivoilemaan, eipä se minua haittaa sinänsä kun oma suku kyseessä.. välillä tietty ärsyttää etenkin jos oikea työpäivä juuri takana, en ole mitenkään erityisen innokas siivoomaan arjessa vaikka sitä työkseni teenkin... tai pikemminkin just siksi ei nappaa. :-D

Minua ärsyttää kun mieheni luulee minun siivoavan kotimme kokonaan yksin, koska olen siivooja. Eipä paljon nappaa siivous kun on koko päivän jo sitä työkseen tehnyt. Itse aina puhuu kuinka pitää rentoutua kun on niin töissä rehkinyt - istumalla läppärin edessä. Päivittäisi ja huoltaisi sitten kaiken tekniikan kodissamme. Mutta ei, kun se rentoutuminen...

Isäni on maalari. Äitini ystävä rakensi talon ja pyysi, voisiko isäni tulla maalaamaan, tapetoimaan jne. Voisi kuulemma ottaa lomaa firmasta missä oli töissä ja tulla heille hommiin. Ilmoittivat mitkä tapetit ja maalit haluavat jne. Isäni ajatteli että miksei voisi auttaa, saisi vaihtelua ja työmatkakin olisi lyhyempi. Laski materiaalien hinnat ja jonkinlaisen tuntipalkan (halvemmalla mitä hommia yleensä teki) ja ilmoitti sen. Yhtäkkiä ei enää kiinnostanutkaan, ystävä teki sitten itse. Mielestäni törkeää oli olettaa, että joku ottaisi palkatonta vapaata töistä tehdäkseen jolle kulle hommia ilmaiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Olen ilotyttö ja välillä miehet kyselevät ilmaisia palveluita.

"Annatko nyt tämän ekan kerran ilmaiseksi, niin maksan sitten seuraavilla kerroilla?"

Juu en. Ei ole tarjolla mitään maksuttomia koeajoja. Ja mitään seuraavaa kertaa ei tietenkään ikinä tulisi jos antaisinkin! :D

"Rahat takaisin!"

Kun ei seissyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Eipä se tekemäni työn arvoa vähennä. Ei ole minun syyni että jännittää tai on erektio-ongelmia. Hanki prkl viagraa tai tyydy omaan käteesi! Älä ainakaan ala vaatimaan rahoja takaisin.

Ylläolevan kaltaisia tapauksia ei onneksi ilmesty päivittäin, mutta tinkaajat ovat sitäkin yleisempiä. Ei, en laske jo valmiiksi kohtuuhintaisten palvelujeni hintoja. En ole mikään hyväntekijä. :)

Annatko kenellekään ilmaiseksi? Poika-/tyttöystävälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntäjänä pyydettiin joskus kääntelemään ties mitä firman nettisivuja tai ruokalistaa. Ilmaiseksi. En suostunut.

Sama täällä. On pyydetty kääntämään isojakin projekteja joko ilmaiseksi, tarjottu jotain taskuhiluja jotka vastaa ehkä prosenttia kohtuullisimmastakin hinnasta, tai jopa hekoteltu että "tarjoan vastineeksi kahvit" (kun tiesi etten juo kahvia).

Minua ei haittaa, jos joku läheinen kysyy jotain yksittäistä sanaa tai ilmaisua. Mutta siihen turhaudun kovasti kun spontaanisti kysytään käännöstä jollekin minulle tuntemattoman erikoisalan termille ja kaivan kännykän taskusta tiedonhakua varten, koska reaktio on aina tämä: "Siis mitä! Sunhan pitäis tietää tää ulkomuistista! Etkö sä olekaan hyvä englannissa?" Minä olen kääntäjä, en sanakirja. Tarvitsen välineitäni työhöni siinä missä vaikka leipuri ja lääkärikin - ei tarkoita, että olisin siinä huono, kiitos. Tai oikeastaan - sovitaanpa niin, että juuri sitä se tarkoittaakin, ja sinä katsot jatkossa Sanakirja.orgista. :)

Kääntäjä täälläkin. Mulle on suoraan sanottu "miksi se maksaa, kun se sulta käy niin helposti"! Niin käy, miksihän?

Voiton vie kuitenkin luokkatoverini, joka ylioppilaskirjoitusten jälkeen _harkitsi_ pyrkivänsä oikeustieteelliseen. Ei sitten kuitenkaan, erinäisistä syistä johtuen, pyrkinyt. Kuitenkin työtoverit kuulemma jatkuvasti pyysyvät häneltä neuvoja mm perunkirjoitukseen, avioehtoon jne liittyen!

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa vaan kuinka paljon..... Olen asianajaja ja tietysti tiedän kaikesta kaiken...... Oli mikä tahansa asia kyseessä. Ja kaikilla ilmenee jotain ongelmia, joihin mun odotetaan vastaavan suoralta kädeltä näkemättä papereita.... Tosin yksi nettitreffi toi eka treffeille kauhean kasan paperia ja iski ne eteen. Hänen aikaisempaan avioeroon liittyviä ositus- ja lapsipapereita. Siinä sitten kävin niitä läpi. Nakkas mut sentään kotiin ja parkkipaikalla sano, että oli kiva tavata, voitaisiin tavata uudestaan. Totesin, että tottakai, mutta annoin toimiston osoitteen ja että se on sitten 200 € + alv/tunti. Ei varmaan tarvi mainita, että toisia treffejä ei tullut...... :D Niin ja ne sen kahvitkin jouduin maksamaan.....

Fatalji

Ai sä oot nainen... ooooo...

Aiemmasta pöyhkeästä ulosannista päättelin sinut mieheksi ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen fyysikko ja onneksi ihmiset ymmärtävät etten pysty demonstroimaan mitään luonnonilmiötä tuosta vaan, mutta on eräs ihmistyyppi joita kiinnostaa nämä asiat ja he sitten kysyvät minulta miten se oikein menee, ja tämä voi olla miltä tahansa alueelta astrofysiikasta lähtien. Joo-o, fysiikassakin erikoistutaan.

Vähän samaa matemaatikollakin. Muutaman kerran on pyydetty yksityisopetusta lapselle, mutta olen kieltäytynyt. Jotkut tykkäävät testata mun päässälaskutaitoja - en kuitenkaan ole mikään kävelevä laskukone.

Minä olen toimittaja, eikä nyt ihan ilmaiseksi ole pyydetty töitä tekemään, mutta juttuaiheita on tarjolla jatkuvasti.

Pitäisi tehdä juttu, kun lääkäri kohteli ikävästi, pankkikortti kopioitiin, tuli tosi iso kuha, lapsenlapsi perusti firman, mummo täyttää 100 vuotta tai rintasyövästä selvinnyt täti juoksee maratonin. Ynnä muuta jännää.

Lehdet ottaa vastaan juttuvinkkejä, kiitos. Mutta minä nyt enimmäkseen editoin.

Oon Kelalla duunissa ja tuttavat useinkin kyselee, että miten eri tukijutut menee. Autan toki mielelläni, mutta usein pyydetään josko menisin "vähän katsomaan sieltä järjestelmästä" jotain heidän hakemustaan ja nopeuttaisin käsittelyä :D. En tokikaan saa edes tuttavien tietoihin mennä tai ratkaista sellaisia hakemuksia, joiden hakijan tunnen.

Olen sihteeri, kukaan ei ole toistaiseksi keksinyt miten voisi hyödyntää asemaani tai ammattitaitoani arkielämässä.