Miksei mieheni viitsi kosia minua vaikka tiedämme molemmat, että menemme naimisiin joskus tulevaisuudessa? Olen pettynyt.

Minä ainakin haluaisin kunnon kosinnan, se on kuitenkin jotain joka tapahtuu yleensä vain kerran elämässä. Saa kai sitä ihmisillä olla unelmia? Ihankuin sanoisi, että miksi kukaan voisi haluta sukuhäitä, voihan sitä vaan pistäytyä maistraatissa ja käydä sitten kebabilla.

Aloittajalle, ensi kerralla kun puhutte avioliitosta noin, sanot miehelle että jutellaan asiasta sitten kunnon kosinnan jälkeen. Eiköhän viesti mene perille.

En jaksa lukea kuin puoleen väliin mutta monissa viesteissä annetaaan ymmärtää että suhde on pilalla tai että se joka lopetetaan ja lähdetään jatkamaan elämää tai matkaa yksin jos ei kosintaa polvillaan  tule.

Miksi te muodostatte parisuhteen, perheen. Sen takia vaan että saatte sormuksen polvistuneelta mieheltä. Ja jos tämä sitä tee niin haette toisen miehen vai...?  Ette siis rakkaudesta ja halusta elää toisen kanssa yhdessä.

En ymmärrä!

Eli pointtini on että olette tällaisia kirjoittelevatnaiset tosi lapsellisia ja typeriä. Miehet hakekaa lämmin nainen joka rakastaa teitä sellaisena kuin olette!!!!

Ap kuulostat ihan joltain alle 20v teiniltä joka ei saa tahtoaan läpi. hitsi miten raivostuttava asenne. minä en sinua kosisi edes periaatteen takia jos pitää jotkut itkuraivarit vetää netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin haluaisin kunnon kosinnan, se on kuitenkin jotain joka tapahtuu yleensä vain kerran elämässä. Saa kai sitä ihmisillä olla unelmia? Ihankuin sanoisi, että miksi kukaan voisi haluta sukuhäitä, voihan sitä vaan pistäytyä maistraatissa ja käydä sitten kebabilla.

Aloittajalle, ensi kerralla kun puhutte avioliitosta noin, sanot miehelle että jutellaan asiasta sitten kunnon kosinnan jälkeen. Eiköhän viesti mene perille.

Minäkin haluan kunnon kosinnan, mutta itse lasken kunnon kosinnaksi myös sen, että mies vaikka aamukahvin äärellä kysyy minulta haluanko mennä hänen kanssaan naimisiin. Eikä haittaa myöskään vaikka itse olisin se kysyjä. Ihan kunnon kosinta se silloinkin olisi. Sen jälkeen voitaisiin sitten yhdessä käydä ostamassa sormukset.

Jos mies ei halua naimisiin ja ei kosi, niin kyllä se on naisen lopetettava sellainen haaveilu, että perheen perustaa avioliitossa. Pitää olla tyytyväinen, kun sai edes miehen ja tyhjä vaivata miestä omilla toiveillaan perhemuodosta.

Moni joutuu olemaan ilman miestä koko ikänsä ja olisivat onnellisia, jos pääsisivät edes avoliittoon asumaan. Mutta ei, turhantärkeät ämmät vaatii miestä naimisiin ja koko ajan lisää ja lisää. Suu suppuun naiset ja jos mies ei kosi, niin sitten jatkatte asumista avoliitossa ja olette onnellisia, että mies teidät edes huolii asuinkumppanikseen.

Vierailija kirjoitti:

Sööttiä miten kosintavastainen palsta tämä on. Varmaan mammat kateellisina alapeukuttaa ja sanoo haluavansa yhteisen sopimuksen kosinnan sijaan. Leimaavat sitten kaikki kosinnat polvistumisesta pelkkään kysymykseen prinsessameiningiksi ja jenkkiteatteriksi nostaakseen itseään jalustalle fiksuina aikuisina kun ovat sopineet ja keskustelleet.

Kaikki parisuhteessa olevat haluaa tuntea olevansa haluttuja ja ainutlaatuisia. Ihan kaikki. Varmaan se mies ei kosinut sinua, mamma, koska sinäkään et ole saanut häntä tuntemaan itseään maailman tärkeimmäksi. No, onnea kaikkien järkiavioliitoille!

On ihanaa olla haluttu, rakastettu ja niin toisen maailman napa että meni kosimaan koska halusi minut vaimokseen. Minä suostuin ja itkin onnesta, ja miehelle tuli myös haluttu ja maailman tärkein olo. Meillä nyt on muutenkin paljon liitossamme rakkautta ja pientä romantiikkaa. Edes vauva-arki ei ole sitä arjen romantiikkaa verottanut.

Näin siis meillä, kosinnan jatkumona. Teemme kyllä myös paljon töitä liittomme eteen, puhumme paljon emmekä oleta että toinen osaa lukea ajatuksia. En myös tee palstalle aloituksia missä solvaan miestäni.

Jees. Onnea teille!

On varmaan osaltaan totta. Paitsi, että en alapeukuta niitä, jotka toivoo kosimista. Ymmärrän sen toiveen varsin hyvin.

Oma mieheni on aika jäyhä ja huono näyttämään tunteitaan. Joten oli ihan turha haikailla romanttisia kosintoja ja yhteistä sormuksenostoreissua ja kuplivia tunteita jne...

Mies kyllä karsi kaiken vaalenapunaisen hötön naimisiinmenosta :) Ei varmaan asiallisempaa voisi edes olla, mitä meillä oli ja häätkin hoitui todella asiallisella sopimuksella maistraatissa, kun mies sanoi, ettei osaa olla romanttinen. 

Hyvä liitto tästä on tullut ja mies rakastaa minua valtavasti ja minä häntä. Naimisissakin ollaan oltu useampi vuosikymmen ja olen oppinut ymmärtämään hänen käytöstään, miksi ei osaa näitä unelmahöttöjä järjestää.

Mutta silti joskus kaihoisasti ajattelen, että olisi ollut ihanaa saada kokea hiukan sitä jännitystä ja kuplintaa ja romantiikkaa. Mutta en silti alapeukuta niitä, jotka sitä saavat kokea ja toivovat. Mutta ymmärrän kyllä heidän toiveensa ja soisin sen heille, vaikka oma mieheni sellainen jäyhä jököttäjä onkin. Hän on tyyliin, että kerron sitten, jos lopetan rakastamasta, mitä sitä hokemaan joka päivä :).

Joten antaa ihmisten haaveilla ja elää haaveensa. Ei ne ole keneltäkään pois. 

Jos ei viitsi, niin mies on LAISKA!

kattelee viellä toisia naisia sillä silmällä???!!!

Suurin osa suomalaisista miehistä ei tajua tuollaisesta romantiikasta mitään.  Parisuhteeseen suhtaudutaan kuin kaveruuteen jossa pannaan. Panemiseen suhtaudutaan kuin syömiseen, "onko sullakin nälkä vai sösisinkö yksin".

Mun mielestä romanttiset kosinnat on ihania ja niistä saa haaveilla ja niitä toivoa ja niitä voi pyytää.

Romanttinen kosinta saa olla tärkeä mutta jos siitä tulee tärkeämpää kuin itse avioliiton solmimisesta (jota aloittajalle on tarjottu, mutta mikä ei aloittajalle kelpaa koska romanttinen kosinta uupuu), niin sit voi olla viisaampaa olla menemättä naimisiin. Ei kuulosta tärkeysjärjestys terveeltä.

Tämän takia ne prinsessleikit ovat oikeasti vahingollisia eikä oma tyttäreni tule saamaan niihin minulta mitään tukea. Prinsessoja voi olla, jos ne olisivat järkeviä roolimalleja. Eivät ole.

Aikuisena naisena sinun tulisi suhtautua avioliittoon järjellä eikä romanssisoidinmenona. Miksi et tee niin? Mitä saatte irti siitä että romantiikkanne on yksipuolista? Miksi ette vain vietä romanttista hetkeä yksin kun se on jo valmiiksi vain teitä varten? Itse vien itseni ystävänpäivisin syömään pinkin kahvikupin kera, luen itselleni runoja. Ei tarvitse pakottaa miestä moiseen, miksi edes nauttisin väkisinväännetystä performanssista joka ei tule sydämestä? Järki käteen.

Avioituvilla naisilla ei ole kaikki kortit kotona.

Mä pyysin mieheltäni 4v sitten kosinnan, sain sen eikä olla menty naimisiin. En mä sitä naimisiinmenoa pyytänykään ;)

Eiku piruvie siit onki 5 vuotta :)

192

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin haluaisin kunnon kosinnan, se on kuitenkin jotain joka tapahtuu yleensä vain kerran elämässä. Saa kai sitä ihmisillä olla unelmia? Ihankuin sanoisi, että miksi kukaan voisi haluta sukuhäitä, voihan sitä vaan pistäytyä maistraatissa ja käydä sitten kebabilla.

Aloittajalle, ensi kerralla kun puhutte avioliitosta noin, sanot miehelle että jutellaan asiasta sitten kunnon kosinnan jälkeen. Eiköhän viesti mene perille.

Miten mä voin vaikka vannoa että sä tulet menemään naimisiin useamman kerran? 🤔 Prinsessa.

Suomalainen mies on romanttinen kuin mikä.

Eräs nainen itsekä tuhruutti ja kun mies kysyi syytä itkemiseen. Nainen vastasi: "Et koskaan sano rakastavasi minua". Mies sanoi: "Minähän sanoin sen 40 vuotta sitten ja ilmoitan kyllä, jos muutan mieltäni".

Eivät ne sanat, vaan teot ratkaisevat rakkaudessakin. Turhan lätisijät ovat yleensä vain valehtelijoita ja narsistisia pellejä....

VoimaLissu kirjoitti:

Voi hyvä helvetti nyt sentään. Minä halusin mieheltä perinteistä kosintaa ja halusin naimisiin, miehelleni ei ollut mitään ongelmaa näitä toteuttaa ja mieskin halusi samoja asioita. Jännitti kosintaa, vaikkakin turhaan, koska en toivonut mitään spektaakkelia. Halusin vain kuulla sen kysymyksen, tuletko vaimokseni? Ja ei, emme kumpikaan haikaile 50-luvulle, vaan olemme molemmat omituinen sekoitus sekä maskuliinisuutta, että feminiinisyyttä. Täydennämme toinen toisiamme omien omituisuuksiemme kanssa.

Isäni ei taluttanut minua alttarille, vaan vihkiydyimme maistraatissa. En ole pikkuprinsessa, harrastan mm. voimanostoa, MUTTA olen samalla naisellinen. Käytän sekä korkkareita, että lökäreitä (eri päivinä kuitenkin :D). Meikkaan toisina päivinä itseni näyttävän näköiseksi ja naiselliseksi ja toisina päivinä kävelen reikäisissä vaatteissa tukka pystyssä. Emme ole joko-tai ihmisiä, vaan sekoitus monenlaisia yhdistelmiä. Perinteistä, modernia, rokkia, hoppia, niken lenkkareita ja niitä helvetin korkkareita (paitsi mies ei käytä). Miehessä on omat vastaavat omituisuutensa, on sekä ns. perinteinen mies, että todella feminiininen mm. tunnepuolella. Meillä mies on se joka sisustaa, joka tajuaa värien ja kauneuden päälle.

Mikä piru tässä palstassa on, että kaikki pitää tulkita oikein äärinegatiivisesti ja ääripäihin? On vain musta ja valkoinen? Silläkö tavalla teidän elämä noin niinkuin muuten menee? Jos nainen vaikka imuroi, tekee se nainen jumankeuta kaikki muutkin akkojen työt? Jos mies vaihtaa renkaat, ei naisella ole asiaa remonttihommiin? Näinkö teillä mustavalko-ihmisillä elämä menee? Nähtävästi tästä väännöstä päätellen.

Mitäkö minä teen mieheni eteen? Halaan ja silitän aina kun haluaa ja mies kaipaa hellyyttä todella paljon. Otan suihin, jos en itse pysty yhdyntään. Ostelen kalliita lahjoja, mm. ulkomaanmatkoja ja vaatteita, joita mies tarvitsee. Mies ei osta lahjoja minulle, mutta meillä homma toimii näin. Eli voisi sanoa palstan ulien mukaan, että mies loisii minun lompakollani, koska maksan matkamme, ulkona syömisemme, maksoin suurimman osan häistäkin :D. Meneekö aivot solmuun? Hyvä, on aika herätellä vähän niitä jumittuneita aivosoluja.

En ole dominoiva riivinrauta kotona. Mieheni ystävä sanoi, että kadehtii parisuhdettamme, koska mieheni saa elää kanssani todella vapaasti (kuten minäkin hänen). En kyttää, en kontrolloi, en nalkuta. Mies saa viettää harrastuksissaan ja kavereidensa kanssa niin paljon aikaa mitä huvittaa. Ei ole kotiintuloaikoja eikä muita rajoituksia, kuin että pettää ei saa. Että tällainen alistava akka se täällä...meillä minä tienaan enemmän mitä mies ja teen enemmän töitä, mitä mies. Sekin vielä. Mies ei käy salilla, ei voimaile eikä urheile, minä hoidan nämä hommat.

Jep, uskomatonta. Homma voi toimia ja parisuhde olla onnellinen, ihmiset kaikin puolin kohtuullisia, mukavia ja järkeviä, VAIKKA NAINEN TOIVOISIKIN PERINTEISTÄ KOSINTAA. Pienet toiveet eivät tee kenestäkään vielä riivinrautaa, tai ääri-mitään. Ihmiset voivat olla sekoituksia monenlaisista asioista. Hassuistakin. Uskomatonta, mutta totta. Käykää toki kurkkaamassa sieltä joko-tai maailmasta tähän meidän maailmaan, täältä löytyy paljon piristäviä poikkeuksia. Elämä on ainakin pirun mielenkiintoista ja vaihtelevaa :).

Näin. Kivittäkää, ihmetelkää, kauhistelkaa, alapeukuttakaa. Kunhan siellä aivoissa olisi värähtänyt edes jotain.

Ihminen joka haluaa että toisen pitäisi polvistua hänen eteensä on sosiopaattinen narsisti

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin haluaisin kunnon kosinnan, se on kuitenkin jotain joka tapahtuu yleensä vain kerran elämässä. Saa kai sitä ihmisillä olla unelmia? Ihankuin sanoisi, että miksi kukaan voisi haluta sukuhäitä, voihan sitä vaan pistäytyä maistraatissa ja käydä sitten kebabilla.

Aloittajalle, ensi kerralla kun puhutte avioliitosta noin, sanot miehelle että jutellaan asiasta sitten kunnon kosinnan jälkeen. Eiköhän viesti mene perille.

Saahan mieskin unelmoida että sinä rupeat hänen seksiorjaksi? Saahan miehellä unelmia olla. Sitten kun sinä täytät hänen unelmansa niin hän täyttää sinun

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kuin puoleen väliin mutta monissa viesteissä annetaaan ymmärtää että suhde on pilalla tai että se joka lopetetaan ja lähdetään jatkamaan elämää tai matkaa yksin jos ei kosintaa polvillaan  tule.

Miksi te muodostatte parisuhteen, perheen. Sen takia vaan että saatte sormuksen polvistuneelta mieheltä. Ja jos tämä sitä tee niin haette toisen miehen vai...?  Ette siis rakkaudesta ja halusta elää toisen kanssa yhdessä.

En ymmärrä!

Eli pointtini on että olette tällaisia kirjoittelevatnaiset tosi lapsellisia ja typeriä. Miehet hakekaa lämmin nainen joka rakastaa teitä sellaisena kuin olette!!!!

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia ne prinsessleikit ovat oikeasti vahingollisia eikä oma tyttäreni tule saamaan niihin minulta mitään tukea. Prinsessoja voi olla, jos ne olisivat järkeviä roolimalleja. Eivät ole.

Aikuisena naisena sinun tulisi suhtautua avioliittoon järjellä eikä romanssisoidinmenona. Miksi et tee niin? Mitä saatte irti siitä että romantiikkanne on yksipuolista? Miksi ette vain vietä romanttista hetkeä yksin kun se on jo valmiiksi vain teitä varten? Itse vien itseni ystävänpäivisin syömään pinkin kahvikupin kera, luen itselleni runoja. Ei tarvitse pakottaa miestä moiseen, miksi edes nauttisin väkisinväännetystä performanssista joka ei tule sydämestä? Järki käteen.

Avioituvilla naisilla ei ole kaikki kortit kotona.

Juuri näin. Ei näissä prinsessahaaveissa miehellä ole mitään muuta paikkaa kuin naisen haaveiden toteuttajana. Miehen mielipiteillä ja haluilla ei ole mitään merkitystä. Kai noi haluaa häätkin järjestää niin kuin itse haluavat missä mies on taas sivuosassa siinäkin.

Miksi kukaan mies haluaisi naimisiin tuollaisen naisen kanssa kuin AP?

"tiedämme molemmat" on koodi-ilmaisu sille että tuleva vaimo tietää ja mies joutuu pimpsaa saadakseen arvaamaan mitä se vaimo on taas päättänyt molempien puolesta.