Miksei mieheni viitsi kosia minua vaikka tiedämme molemmat, että menemme naimisiin joskus tulevaisuudessa? Olen pettynyt.

Matkusta maahan jossa sijaissynnyttäminen on laillista tai adoptoi, mut älä pyydä toiselta jotain mitä et itse tee (esim siitä tai synnytä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kosi itse?

Kositko sinä miestäsi?

Itseasiassa kosin. Menin kuule ihan polvilleni (kumpikin polvi maassa kun oli mekko päällä) ja oli sormuskin mukana.

Mitä ihmeellistä siinä on? Katsos nykyään nainen voi pyyttää treffeille, nainen voi maksaa ekoilla treffeillä ja nainen voi kosia. Emme elä enää 1950 - luvulla.

Toki mitä vaan voi tehdä. Mieskin voi käyttää vaikka mekkoa, mutta haluaako moni sitä silti käyttää? Niimpä.

Täysin eri asia.

Jos sinusta nainen on tasavertainen ja tasa-arvoinen miehen kanssa niin silloin et aseta miehelle vaatimuksia jotka ei koske naistakin.

Ihmisten henkilökohtaiset vaatetukset ja hiusten malli jne, ovat ihan eri asiota kuin se että vaadit miestäsi tekemään sinun puolestasi asioita jota sinä et ole valmis tekemään miehelle. Etkä suostu tekemään vastaavia asioita miehen eteen (josta vastaavasti ei vaadita mieheltä).

Se on kaksinaismoralismia.

Kuka on sanonut etten suostu? Juuri annoin esimerkin auton ostosta, mutta sinusta sekin oli eri asia. Sinusta kosimiseen verrattava asia on paskan syönti ja kengänpohjien nuoleminen. Mielestäni tasa-arvo ei ole sitä, että mies ja nainen tekevät täsmälleen samoja asioita täsmälleen yhtä paljon.

Kosiminen on miestä alentavaa ja nöyryyttävää. Siinä toinen (sinun vaatimuksesta mies) ottaa kaikki riskit ja tekee kaikki työt.

Joten joku auton osto jossa toiselle on ihan sama ei todellakaan ole sama asia.

Tasa-arvo on juuri sitä että kaikilta vaaditaan sama ja kaikkia autetaan yhtä paljon.  Itse tehdään yhtä paljon kuin itse vaatii muilta

Niin, onhan se kamalaa että joskus joutuisi jotain tekemään sen eteen että ilahduttaisi puolisoaan, ihan kamalaa. Kaikilta vaaditaan sama? Sinä et siis ikinä halua lapsia, koska tasa-arvo ei tässä toteudu, miehesi ei mitenkään voi niitä synnyttää. Kyllä tasa-arvo on sitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja tekevät sen mihin pystyvät / mistä nauttivat. Ottaen huomioon myös muut ihmiset. Se että ihmisillä on mahdollisuus valita.

Toteutuuhan lasten saannissa tasa-arvo. Katsos biologia sen on jo ratkaissut. Kummallakin sukupuolella on oma osansa lapsen teossa.

Tasa-arvo on sitä että toiselle ei laiteta vaatimuksia jotka ei koske itseä kanssa.

Missä kohtaa miehellä on oikeus valita? Jos jo yhdessä oleva pari ja nainen sanoo että hän lähtee jos mies ei kosi? Se on kaksinaismoralismia ja kiristystä.

Et edes näytä tajuavan miten miehiä halventavia noi sinun vaatimuksesi on? Kukaan nainen ei hyväksyisi sitä jos mies vaatisi että naisen pitäisi ruveta käyttämään mekkoa. Vaan kaikki naiset olisi suuna päänä huutamassa että dumppaa se mies ja valittamassa siitä miten kusipää se mies on.

Jos minun mieheni sanoisi, että näytän todella kauniilta mekossa ja hän pitää siitä kun käytän mekkoja niin toki voisin mieheni mieliksi niitä pitää! Miksen voisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Siis sinusta on törkeää kiristämistä se, että ihmiset haluavat elämältä eri asioita ja kun tämä tulee jossain vaiheessa tapailua ilmi, päättävät he erota koska eivät haluja samoja asioita? Toisen pitäisi luopua kaikista haaveista siksi, että tämä toinen ei halua elää niin?

Suhteen aloittaminen ja esim. lapsen hankkiminen ovat isoja asioita. Tietenkään ei ole kohtuullista roikkua lapsettomassa suhteessa, jos itse vauvakuumeilee. Sen sijaan esimerkiksi avoliitto vs. avioliitto ja Volvo vs. Toyota ovat teknisiä yksityiskohtia, ja niissä kiristäminen suhteen lopettamisella on mautonta. Mitä seuraavaksi? Haluun että mennään katsomaan mun valitsema leffa, ai sun vuoro valita, okei no jos et anna mun päättää niin lopetan suhteen, tik tak :(

Sinusta ehkä avioliitto on pieni asia, mutta joku on haaveillut siitä ja kosinnasta koko elämänsä. Hänelle se on iso asia. Kuka sinä olet siis sanomaan että "ei se ole tärkeää, mutta lapsiasia on." niin, et kukaan. Kyse ei ole sinun elämästäsi ja mitä sitä pidät isona asiana ja tärkeänä vaan aloittajan.

Kosi itse jos se niin helppoa on.

Ap on ollut kihloissa siitä päivästä saakka kun miehen kanssa keskustellessa kävi ilmi että molemmat ovat halukkaita tulevaisuudessa menemään toistensa kanssa naimisiin.

Ei ihme että mies ei kosi kun kihloissa jo sanan varsinaisessa merkityksessä ollaan.

Mua ärsyttää av-mammojen nillitys siitä että kosinta on turha jos avioliitosta ollaan jo puhuttu ja lain määritelmän mukaan ollaan jo kihloissa vaikka ei sormuksia olekaan.

Oletteko kateellisia vai vaan pystyyn kuolleita? Empatiakyky nolla? Ap ei ole kihloissa ennen kosintaa koska näin on itse ajatellut. Siinä ei mammat auta vaikka menisitte halikoiden kanssa rinkiin ap:n ympärille lakikirjat kädessä huutamaan muuta. Ja on ihan kohtuullista odottaa kosintaa mieheltä halutakseen varmistuksen siitä että mies myös haluaa naimisiin. Nämä on jokaisen parisuhteen keskinäisiä asioita. Joku mamma lyö kättä päälle ja toinen vastaa kosintaan myöntävästi.

Olen sitä mieltä että täällä ei käy muiden valinnoista nillittämässä kuin ne jotka ovat kateellisia toiselle ja haluavat viedä onnesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Entä jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei? Onko se kamalaa kiristämistä jos tämä lapsia haluava sanoo, että valitettavasti tämä on hänelle niin tärkeä asia että hän lähtee etsimään jotakuta joka myös niitä lapsia haluaa? Miksi kummankaan pitäisi taipua, kun selvästi tämä on molemmille iso ja tärkeä asia?

Ensinnäkin tuollaiset asiat pitäisi ratkaista jo ennen seurustelua saati naimisiin menoa.

Jos sinää rakastat toista niin pistät hänet tärkeämmäksi kuin omat halusi. Koska lapsia ei pidä hankkia kuin silloin kun kummatkin niitä todella haluaa niin sitten lapsia ei hankita.

Eli sinulla ei ole mitään vaatimuksia eikä toiveita mitä haluaisit parisuhteesta / perhe elämästä vaan pistät joka asiassa miehesi halut ensimmäiseksi ja näin toimitaan, aina? Ei tämäkään kuulosta kovin tasa-arvoiselta!

Mitä sä oikein selität?

Minä pistän miehen halut ensimmäiseksi ja hän minun halut ensimmäiseksi. Minun inoa toive oli juuri se kun mitä sainkin. Eli mies laittaa minut elämänsä tärkeimmäksi asiaksi kun minäkin laitan hänet oman elämäni tärkeimmäksi asiaksi.

Tietenkin minulla oli asioita mm. halusin lapsia mutta niistä puhuttiin jo ihan alussa ennen virallista seurustelua. Samat toiveet oli kummallakin.

En todellakaan ole vaatinut mieheltäni asioita jota en itseltäni vaatisi.

Enkä myöskään vaadi mitään tiettyä asiaa mieheltäni. En sano hänelle että mitä hän pukee päällensä enkä vaadi että hänen pitää ostaa minulle jotain lahjoja.

Minulle on yksi ja sama vaikka mieheni olisi pennitön ja sairas joka tarvitsisi minun hoitoapuani. Olisin kuitenkin mennyt naimisiin hänen kanssa.

Minulle aviomieheni on ensisijaisesti henkilö ja ihminen. Rakastan häntä koska hän on hän. En siksi mitä hän voi tehdä minun eteeni.

Minut tekee onnelliseksi se kun näen toisen onnellisena.

Kun toisella on vaiketa niin minua sattuu koska toisella on huono olo. Yritän tehdä kaiken mitä voin toisen puolesta että hänellä olisi parempi olo.

Siihen minä lupauduin kun naimisiin menin. Siinä ainakin itse aion pysyä. Jos liittoo päättyy niin mies sen lopettaa (ainoat syyt miksi minä lopettaisin liiton on: väkivalta, pettäminen, huumeet myös liika alkoholi tai se että ei toinen yritä enää tehdä asioiden eteen mitään jotta ne tulisi paremmaksi).

Muuten minä en eroa ota.

Minä rakastan seksiä. Mutta jos miehelle tulee vaikka sairaus että ei kykene enää erektioon niin sitten harrastetaan seksiä muilla tavoin. Jos tulee niin sairaaksi että siihenkään ei kykene niin sitten ollaan ilman. En petä enkä jätä miestä sen takia.

Tuossa nyt on periaatteet mitä "vaadin" mieheltä ja mitä itse ajattelen parisuhteesta ja avioliitosta

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää av-mammojen nillitys siitä että kosinta on turha jos avioliitosta ollaan jo puhuttu ja lain määritelmän mukaan ollaan jo kihloissa vaikka ei sormuksia olekaan.

Oletteko kateellisia vai vaan pystyyn kuolleita? Empatiakyky nolla? Ap ei ole kihloissa ennen kosintaa koska näin on itse ajatellut. Siinä ei mammat auta vaikka menisitte halikoiden kanssa rinkiin ap:n ympärille lakikirjat kädessä huutamaan muuta. Ja on ihan kohtuullista odottaa kosintaa mieheltä halutakseen varmistuksen siitä että mies myös haluaa naimisiin. Nämä on jokaisen parisuhteen keskinäisiä asioita. Joku mamma lyö kättä päälle ja toinen vastaa kosintaan myöntävästi.

Olen sitä mieltä että täällä ei käy muiden valinnoista nillittämässä kuin ne jotka ovat kateellisia toiselle ja haluavat viedä onnesta pois.

On kohtuullista odottaa että AP kosii miestä jotta mies saa varmistuksen sille että AP rakastaa häntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Siis sinusta on törkeää kiristämistä se, että ihmiset haluavat elämältä eri asioita ja kun tämä tulee jossain vaiheessa tapailua ilmi, päättävät he erota koska eivät haluja samoja asioita? Toisen pitäisi luopua kaikista haaveista siksi, että tämä toinen ei halua elää niin?

Suhteen aloittaminen ja esim. lapsen hankkiminen ovat isoja asioita. Tietenkään ei ole kohtuullista roikkua lapsettomassa suhteessa, jos itse vauvakuumeilee. Sen sijaan esimerkiksi avoliitto vs. avioliitto ja Volvo vs. Toyota ovat teknisiä yksityiskohtia, ja niissä kiristäminen suhteen lopettamisella on mautonta. Mitä seuraavaksi? Haluun että mennään katsomaan mun valitsema leffa, ai sun vuoro valita, okei no jos et anna mun päättää niin lopetan suhteen, tik tak :(

Sinusta ehkä avioliitto on pieni asia, mutta joku on haaveillut siitä ja kosinnasta koko elämänsä. Hänelle se on iso asia. Kuka sinä olet siis sanomaan että "ei se ole tärkeää, mutta lapsiasia on." niin, et kukaan. Kyse ei ole sinun elämästäsi ja mitä sitä pidät isona asiana ja tärkeänä vaan aloittajan.

Eli kyse ei ole mistään muusta kun siitä että AP elää jotain laspuuden prisenssaharhoissa ja miehen tehtävä on olla osa sitä.

Miehellä ei oikeastaan ole mitään merkitystä koko kuviossa vaan AP on kaiken alku ja loppu. Hänen haaveensa on tärkemmät kuin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kosi itse?

Kositko sinä miestäsi?

Itseasiassa kosin. Menin kuule ihan polvilleni (kumpikin polvi maassa kun oli mekko päällä) ja oli sormuskin mukana.

Mitä ihmeellistä siinä on? Katsos nykyään nainen voi pyyttää treffeille, nainen voi maksaa ekoilla treffeillä ja nainen voi kosia. Emme elä enää 1950 - luvulla.

Toki mitä vaan voi tehdä. Mieskin voi käyttää vaikka mekkoa, mutta haluaako moni sitä silti käyttää? Niimpä.

Täysin eri asia.

Jos sinusta nainen on tasavertainen ja tasa-arvoinen miehen kanssa niin silloin et aseta miehelle vaatimuksia jotka ei koske naistakin.

Ihmisten henkilökohtaiset vaatetukset ja hiusten malli jne, ovat ihan eri asiota kuin se että vaadit miestäsi tekemään sinun puolestasi asioita jota sinä et ole valmis tekemään miehelle. Etkä suostu tekemään vastaavia asioita miehen eteen (josta vastaavasti ei vaadita mieheltä).

Se on kaksinaismoralismia.

Kuka on sanonut etten suostu? Juuri annoin esimerkin auton ostosta, mutta sinusta sekin oli eri asia. Sinusta kosimiseen verrattava asia on paskan syönti ja kengänpohjien nuoleminen. Mielestäni tasa-arvo ei ole sitä, että mies ja nainen tekevät täsmälleen samoja asioita täsmälleen yhtä paljon.

Kosiminen on miestä alentavaa ja nöyryyttävää. Siinä toinen (sinun vaatimuksesta mies) ottaa kaikki riskit ja tekee kaikki työt.

Joten joku auton osto jossa toiselle on ihan sama ei todellakaan ole sama asia.

Tasa-arvo on juuri sitä että kaikilta vaaditaan sama ja kaikkia autetaan yhtä paljon.  Itse tehdään yhtä paljon kuin itse vaatii muilta

Niin, onhan se kamalaa että joskus joutuisi jotain tekemään sen eteen että ilahduttaisi puolisoaan, ihan kamalaa. Kaikilta vaaditaan sama? Sinä et siis ikinä halua lapsia, koska tasa-arvo ei tässä toteudu, miehesi ei mitenkään voi niitä synnyttää. Kyllä tasa-arvo on sitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja tekevät sen mihin pystyvät / mistä nauttivat. Ottaen huomioon myös muut ihmiset. Se että ihmisillä on mahdollisuus valita.

Toteutuuhan lasten saannissa tasa-arvo. Katsos biologia sen on jo ratkaissut. Kummallakin sukupuolella on oma osansa lapsen teossa.

Tasa-arvo on sitä että toiselle ei laiteta vaatimuksia jotka ei koske itseä kanssa.

Missä kohtaa miehellä on oikeus valita? Jos jo yhdessä oleva pari ja nainen sanoo että hän lähtee jos mies ei kosi? Se on kaksinaismoralismia ja kiristystä.

Et edes näytä tajuavan miten miehiä halventavia noi sinun vaatimuksesi on? Kukaan nainen ei hyväksyisi sitä jos mies vaatisi että naisen pitäisi ruveta käyttämään mekkoa. Vaan kaikki naiset olisi suuna päänä huutamassa että dumppaa se mies ja valittamassa siitä miten kusipää se mies on.

Jos minun mieheni sanoisi, että näytän todella kauniilta mekossa ja hän pitää siitä kun käytän mekkoja niin toki voisin mieheni mieliksi niitä pitää! Miksen voisi?

Nyt olikin kyse siitä että mies sanoo että laitat tänään tuollaisen mekon tai suhde on tässä.

Koska AP laittoi koko suhteen ja tulevan avioliiton katkolle jos ei hänen mukaista kosintaa tule.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää av-mammojen nillitys siitä että kosinta on turha jos avioliitosta ollaan jo puhuttu ja lain määritelmän mukaan ollaan jo kihloissa vaikka ei sormuksia olekaan.

Oletteko kateellisia vai vaan pystyyn kuolleita? Empatiakyky nolla? Ap ei ole kihloissa ennen kosintaa koska näin on itse ajatellut. Siinä ei mammat auta vaikka menisitte halikoiden kanssa rinkiin ap:n ympärille lakikirjat kädessä huutamaan muuta. Ja on ihan kohtuullista odottaa kosintaa mieheltä halutakseen varmistuksen siitä että mies myös haluaa naimisiin. Nämä on jokaisen parisuhteen keskinäisiä asioita. Joku mamma lyö kättä päälle ja toinen vastaa kosintaan myöntävästi.

Olen sitä mieltä että täällä ei käy muiden valinnoista nillittämässä kuin ne jotka ovat kateellisia toiselle ja haluavat viedä onnesta pois.

Eikö siinä ole tarpeeksi varmistusta, kun mies ehdottaa hääpäivää?

Minä olen ilmeisesti päätynyt naimisiin ilman että olen koskaan ollut kihloissa. Miten tämä on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Siis sinusta on törkeää kiristämistä se, että ihmiset haluavat elämältä eri asioita ja kun tämä tulee jossain vaiheessa tapailua ilmi, päättävät he erota koska eivät haluja samoja asioita? Toisen pitäisi luopua kaikista haaveista siksi, että tämä toinen ei halua elää niin?

Suhteen aloittaminen ja esim. lapsen hankkiminen ovat isoja asioita. Tietenkään ei ole kohtuullista roikkua lapsettomassa suhteessa, jos itse vauvakuumeilee. Sen sijaan esimerkiksi avoliitto vs. avioliitto ja Volvo vs. Toyota ovat teknisiä yksityiskohtia, ja niissä kiristäminen suhteen lopettamisella on mautonta. Mitä seuraavaksi? Haluun että mennään katsomaan mun valitsema leffa, ai sun vuoro valita, okei no jos et anna mun päättää niin lopetan suhteen, tik tak :(

Minusta ihmisen joka vauvakuumeilee ei pidä lasta silloin hankkia. Lapsi pitää olla suunniteltu asia. Ei niin että nyt haluan lapsen kun tekee mieli lapsia.

Jos et ole halunnut lasta vaikka ensimmäisen 30 ikävuotesi aikana niin ei sitä lasta pidä hankkia jos yhäkkiä tulee kova vauvakuume. Olet 30 vuotta miettinyt että lasta et halua (loogisesti tullut siihen tulokseen) niin se jos rupeaa epäilemään vanhoja päätöksiä niin sitten kyllä pitää antaa paljon aikaa sille että miettii rauhassa lasten hankintaa. Kun vauvakuume on jo ohi.

On myös epäoikeudenmukaista että menet vaikka 30 vuotiaana naimisiin ja sovitte että ette lapsia hanki kun kumpikaan niitä ei halua. Sitten 35 vuotiaana sanot miehelle että avioliitto loppuu jos ei lasta tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Siis sinusta on törkeää kiristämistä se, että ihmiset haluavat elämältä eri asioita ja kun tämä tulee jossain vaiheessa tapailua ilmi, päättävät he erota koska eivät haluja samoja asioita? Toisen pitäisi luopua kaikista haaveista siksi, että tämä toinen ei halua elää niin?

Suhteen aloittaminen ja esim. lapsen hankkiminen ovat isoja asioita. Tietenkään ei ole kohtuullista roikkua lapsettomassa suhteessa, jos itse vauvakuumeilee. Sen sijaan esimerkiksi avoliitto vs. avioliitto ja Volvo vs. Toyota ovat teknisiä yksityiskohtia, ja niissä kiristäminen suhteen lopettamisella on mautonta. Mitä seuraavaksi? Haluun että mennään katsomaan mun valitsema leffa, ai sun vuoro valita, okei no jos et anna mun päättää niin lopetan suhteen, tik tak :(

Minusta naimisiinmeno oon,juridisesti niin iso asia, että jos tällaisesta jo ollaan eri mieltä, niin se on minusta ihan hyvä syy erota ja etsiä kummankin itselleen samanlaisen näkemyksen omaava kumppani. Miksi roikkua väkisin suhteessa, missä jo tällaisista asioista ollaan eri mieltä. Sehän on vain hyvä, jos todetaan, että me emme sovi yhteen, jos haluamme eri asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Siis sinusta on törkeää kiristämistä se, että ihmiset haluavat elämältä eri asioita ja kun tämä tulee jossain vaiheessa tapailua ilmi, päättävät he erota koska eivät haluja samoja asioita? Toisen pitäisi luopua kaikista haaveista siksi, että tämä toinen ei halua elää niin?

Noi asiat pitää kertoa ja sopia jo ennen seurustelua

en kestä enää

t: lainaismerkkimuija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Siis sinusta on törkeää kiristämistä se, että ihmiset haluavat elämältä eri asioita ja kun tämä tulee jossain vaiheessa tapailua ilmi, päättävät he erota koska eivät haluja samoja asioita? Toisen pitäisi luopua kaikista haaveista siksi, että tämä toinen ei halua elää niin?

Suhteen aloittaminen ja esim. lapsen hankkiminen ovat isoja asioita. Tietenkään ei ole kohtuullista roikkua lapsettomassa suhteessa, jos itse vauvakuumeilee. Sen sijaan esimerkiksi avoliitto vs. avioliitto ja Volvo vs. Toyota ovat teknisiä yksityiskohtia, ja niissä kiristäminen suhteen lopettamisella on mautonta. Mitä seuraavaksi? Haluun että mennään katsomaan mun valitsema leffa, ai sun vuoro valita, okei no jos et anna mun päättää niin lopetan suhteen, tik tak :(

Minusta naimisiinmeno oon,juridisesti niin iso asia, että jos tällaisesta jo ollaan eri mieltä, niin se on minusta ihan hyvä syy erota ja etsiä kummankin itselleen samanlaisen näkemyksen omaava kumppani. Miksi roikkua väkisin suhteessa, missä jo tällaisista asioista ollaan eri mieltä. Sehän on vain hyvä, jos todetaan, että me emme sovi yhteen, jos haluamme eri asioita

Niin juuri juridinen ei romanttinen eikä parisuhteellinen.

Miksi AP sanonut jo tapailuvaiheessa noista "haluistaan"? Koska kuka tahansa järkevä olisi niistä kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Entä jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei? Onko se kamalaa kiristämistä jos tämä lapsia haluava sanoo, että valitettavasti tämä on hänelle niin tärkeä asia että hän lähtee etsimään jotakuta joka myös niitä lapsia haluaa? Miksi kummankaan pitäisi taipua, kun selvästi tämä on molemmille iso ja tärkeä asia?

Ensinnäkin tuollaiset asiat pitäisi ratkaista jo ennen seurustelua saati naimisiin menoa.

Jos sinää rakastat toista niin pistät hänet tärkeämmäksi kuin omat halusi. Koska lapsia ei pidä hankkia kuin silloin kun kummatkin niitä todella haluaa niin sitten lapsia ei hankita.

Eli sinulla ei ole mitään vaatimuksia eikä toiveita mitä haluaisit parisuhteesta / perhe elämästä vaan pistät joka asiassa miehesi halut ensimmäiseksi ja näin toimitaan, aina? Ei tämäkään kuulosta kovin tasa-arvoiselta!

Mitä sä oikein selität?

Minä pistän miehen halut ensimmäiseksi ja hän minun halut ensimmäiseksi. Minun inoa toive oli juuri se kun mitä sainkin. Eli mies laittaa minut elämänsä tärkeimmäksi asiaksi kun minäkin laitan hänet oman elämäni tärkeimmäksi asiaksi.

Tietenkin minulla oli asioita mm. halusin lapsia mutta niistä puhuttiin jo ihan alussa ennen virallista seurustelua. Samat toiveet oli kummallakin.

En todellakaan ole vaatinut mieheltäni asioita jota en itseltäni vaatisi.

Enkä myöskään vaadi mitään tiettyä asiaa mieheltäni. En sano hänelle että mitä hän pukee päällensä enkä vaadi että hänen pitää ostaa minulle jotain lahjoja.

Minulle on yksi ja sama vaikka mieheni olisi pennitön ja sairas joka tarvitsisi minun hoitoapuani. Olisin kuitenkin mennyt naimisiin hänen kanssa.

Minulle aviomieheni on ensisijaisesti henkilö ja ihminen. Rakastan häntä koska hän on hän. En siksi mitä hän voi tehdä minun eteeni.

Minut tekee onnelliseksi se kun näen toisen onnellisena.

Kun toisella on vaiketa niin minua sattuu koska toisella on huono olo. Yritän tehdä kaiken mitä voin toisen puolesta että hänellä olisi parempi olo.

Siihen minä lupauduin kun naimisiin menin. Siinä ainakin itse aion pysyä. Jos liittoo päättyy niin mies sen lopettaa (ainoat syyt miksi minä lopettaisin liiton on: väkivalta, pettäminen, huumeet myös liika alkoholi tai se että ei toinen yritä enää tehdä asioiden eteen mitään jotta ne tulisi paremmaksi).

Muuten minä en eroa ota.

Minä rakastan seksiä. Mutta jos miehelle tulee vaikka sairaus että ei kykene enää erektioon niin sitten harrastetaan seksiä muilla tavoin. Jos tulee niin sairaaksi että siihenkään ei kykene niin sitten ollaan ilman. En petä enkä jätä miestä sen takia.

Tuossa nyt on periaatteet mitä "vaadin" mieheltä ja mitä itse ajattelen parisuhteesta ja avioliitosta

Näköjään et pysty yhtään asettumaan toisen ihmisen asemaan, koska ainoastaan asiat mitä sinä vaadit niin niitä saa vaatia. Ap pitäisi siis arvostaa juuri samoja asioita kuin sinä. Näinhän ei ole, vaan ihmiset ovat erilaisia. Jätän tämän nyt tähän, toivottavasti huomaat vielä ettei sinun totuutesi ole universaali totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kosi itse?

Kositko sinä miestäsi?

Itseasiassa kosin. Menin kuule ihan polvilleni (kumpikin polvi maassa kun oli mekko päällä) ja oli sormuskin mukana.

Mitä ihmeellistä siinä on? Katsos nykyään nainen voi pyyttää treffeille, nainen voi maksaa ekoilla treffeillä ja nainen voi kosia. Emme elä enää 1950 - luvulla.

Toki mitä vaan voi tehdä. Mieskin voi käyttää vaikka mekkoa, mutta haluaako moni sitä silti käyttää? Niimpä.

Täysin eri asia.

Jos sinusta nainen on tasavertainen ja tasa-arvoinen miehen kanssa niin silloin et aseta miehelle vaatimuksia jotka ei koske naistakin.

Ihmisten henkilökohtaiset vaatetukset ja hiusten malli jne, ovat ihan eri asiota kuin se että vaadit miestäsi tekemään sinun puolestasi asioita jota sinä et ole valmis tekemään miehelle. Etkä suostu tekemään vastaavia asioita miehen eteen (josta vastaavasti ei vaadita mieheltä).

Se on kaksinaismoralismia.

Kuka on sanonut etten suostu? Juuri annoin esimerkin auton ostosta, mutta sinusta sekin oli eri asia. Sinusta kosimiseen verrattava asia on paskan syönti ja kengänpohjien nuoleminen. Mielestäni tasa-arvo ei ole sitä, että mies ja nainen tekevät täsmälleen samoja asioita täsmälleen yhtä paljon.

Kosiminen on miestä alentavaa ja nöyryyttävää. Siinä toinen (sinun vaatimuksesta mies) ottaa kaikki riskit ja tekee kaikki työt.

Joten joku auton osto jossa toiselle on ihan sama ei todellakaan ole sama asia.

Tasa-arvo on juuri sitä että kaikilta vaaditaan sama ja kaikkia autetaan yhtä paljon.  Itse tehdään yhtä paljon kuin itse vaatii muilta

Niin, onhan se kamalaa että joskus joutuisi jotain tekemään sen eteen että ilahduttaisi puolisoaan, ihan kamalaa. Kaikilta vaaditaan sama? Sinä et siis ikinä halua lapsia, koska tasa-arvo ei tässä toteudu, miehesi ei mitenkään voi niitä synnyttää. Kyllä tasa-arvo on sitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja tekevät sen mihin pystyvät / mistä nauttivat. Ottaen huomioon myös muut ihmiset. Se että ihmisillä on mahdollisuus valita.

Toteutuuhan lasten saannissa tasa-arvo. Katsos biologia sen on jo ratkaissut. Kummallakin sukupuolella on oma osansa lapsen teossa.

Tasa-arvo on sitä että toiselle ei laiteta vaatimuksia jotka ei koske itseä kanssa.

Missä kohtaa miehellä on oikeus valita? Jos jo yhdessä oleva pari ja nainen sanoo että hän lähtee jos mies ei kosi? Se on kaksinaismoralismia ja kiristystä.

Et edes näytä tajuavan miten miehiä halventavia noi sinun vaatimuksesi on? Kukaan nainen ei hyväksyisi sitä jos mies vaatisi että naisen pitäisi ruveta käyttämään mekkoa. Vaan kaikki naiset olisi suuna päänä huutamassa että dumppaa se mies ja valittamassa siitä miten kusipää se mies on.

En tiedä keneksi minua kuvittelet, kun en mitään vaatimuksia ole tietääkseni esittänyt. Mut synnytyksessä pointti oli se, että sinä valitset perinteiset (biologiset) vanhemmuuden roolit kun päätät lisääntyä. Kas kun se on loppupeleissä sun valintaasi joka toteutuu kyllä biologian kautta sen sääntöjen mukaan. Sen esimerkin oli tarkoitus tuoda esiin kuinka naurettava väite on se, että jos haluaa valita jotain perinteistä, niin joutuu elämään täysin sen vuosikymmenen/-sadan/-tuhannen mukaan. Elä sinäkin sitten kuten aikojen alussa jos vanhemmuuden roolit valitset.

Raskaus ja synnytys on biologisia ominaisuuksia. Ne on täysin eri asia kuin se että sinä vaadit miestä kosimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellistä taistelua parisuhteet. Minä en ainakaan tee sitä, kun se alentaa minun sukupuolta ja minä ainakin heitän sinut ulos, jos yrität esittää toiveen ja minun pitäisi toteuttaa se.

Onko olemassa vielä pariskuntia, jotka pystyvät ihan järkevästi keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan toisen toiveita. Kilvoittelemaan toisen onnelliseksi tekemisestä. Se on hyvän parisuhteen edellytys. Ei se, että ollaan kantapäät tanassa taistelukuopissa ja hoetaan mantraa, että minä en ainakaan huomioi sinua ja toiveitasi, koska se on minun alistamista.

Toisen toiveiden toteuttaminen hyvässä parisuhteessa ei ole alistamista, vaan rakastamista.

Kiristämistä tuo on. se että vaadit että toisen pitää tehdä noin tai näin tai jätät hänet on kiristämistä. Se että vaadit toiselta asioita mutta et itse tee mitään korvataksesi sen on toista alentavaa.

Entä jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei? Onko se kamalaa kiristämistä jos tämä lapsia haluava sanoo, että valitettavasti tämä on hänelle niin tärkeä asia että hän lähtee etsimään jotakuta joka myös niitä lapsia haluaa? Miksi kummankaan pitäisi taipua, kun selvästi tämä on molemmille iso ja tärkeä asia?

Ensinnäkin tuollaiset asiat pitäisi ratkaista jo ennen seurustelua saati naimisiin menoa.

Jos sinää rakastat toista niin pistät hänet tärkeämmäksi kuin omat halusi. Koska lapsia ei pidä hankkia kuin silloin kun kummatkin niitä todella haluaa niin sitten lapsia ei hankita.

Eli sinulla ei ole mitään vaatimuksia eikä toiveita mitä haluaisit parisuhteesta / perhe elämästä vaan pistät joka asiassa miehesi halut ensimmäiseksi ja näin toimitaan, aina? Ei tämäkään kuulosta kovin tasa-arvoiselta!

Mitä sä oikein selität?

Minä pistän miehen halut ensimmäiseksi ja hän minun halut ensimmäiseksi. Minun inoa toive oli juuri se kun mitä sainkin. Eli mies laittaa minut elämänsä tärkeimmäksi asiaksi kun minäkin laitan hänet oman elämäni tärkeimmäksi asiaksi.

Tietenkin minulla oli asioita mm. halusin lapsia mutta niistä puhuttiin jo ihan alussa ennen virallista seurustelua. Samat toiveet oli kummallakin.

En todellakaan ole vaatinut mieheltäni asioita jota en itseltäni vaatisi.

Enkä myöskään vaadi mitään tiettyä asiaa mieheltäni. En sano hänelle että mitä hän pukee päällensä enkä vaadi että hänen pitää ostaa minulle jotain lahjoja.

Minulle on yksi ja sama vaikka mieheni olisi pennitön ja sairas joka tarvitsisi minun hoitoapuani. Olisin kuitenkin mennyt naimisiin hänen kanssa.

Minulle aviomieheni on ensisijaisesti henkilö ja ihminen. Rakastan häntä koska hän on hän. En siksi mitä hän voi tehdä minun eteeni.

Minut tekee onnelliseksi se kun näen toisen onnellisena.

Kun toisella on vaiketa niin minua sattuu koska toisella on huono olo. Yritän tehdä kaiken mitä voin toisen puolesta että hänellä olisi parempi olo.

Siihen minä lupauduin kun naimisiin menin. Siinä ainakin itse aion pysyä. Jos liittoo päättyy niin mies sen lopettaa (ainoat syyt miksi minä lopettaisin liiton on: väkivalta, pettäminen, huumeet myös liika alkoholi tai se että ei toinen yritä enää tehdä asioiden eteen mitään jotta ne tulisi paremmaksi).

Muuten minä en eroa ota.

Minä rakastan seksiä. Mutta jos miehelle tulee vaikka sairaus että ei kykene enää erektioon niin sitten harrastetaan seksiä muilla tavoin. Jos tulee niin sairaaksi että siihenkään ei kykene niin sitten ollaan ilman. En petä enkä jätä miestä sen takia.

Tuossa nyt on periaatteet mitä "vaadin" mieheltä ja mitä itse ajattelen parisuhteesta ja avioliitosta

Näköjään et pysty yhtään asettumaan toisen ihmisen asemaan, koska ainoastaan asiat mitä sinä vaadit niin niitä saa vaatia. Ap pitäisi siis arvostaa juuri samoja asioita kuin sinä. Näinhän ei ole, vaan ihmiset ovat erilaisia. Jätän tämän nyt tähän, toivottavasti huomaat vielä ettei sinun totuutesi ole universaali totuus.

AP ei rakasta miestään vaan pitää miestä osana hänen omaa prinsessaunelmaansa. Miehen tehtävä on tehdä mitä siltä vaaditaan tai se saa mennä. Rakkauden kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä.

Ihmiset ei ole mitään tavaroita josta voi valita omainaisuudet jotka haluaa ja ominaisuudet jota ei halua. Jos kaikki ominaisuudet ei toteudu niin se heivataan mäkeen ja jos on yksikin ominaisuus jota ei halua niin se heivataan mäkeen.