Yhteiset nettotulot 170.000e/vuosi mutta en pidä meitä rikkaina

Miksi kukaan ostaisi jotain kallista margariinia ylipäätään? Ei se ole pihiä vaan normaalia taloudellisesti ajattelemista. Vaikka olisi hyvätuloinen, on silti järkevää ostaa kohtuuhintaisia tuotteita eikä kaikkein kalleinta vain siksi että olisi varaa.

Meillä samat tulot bruttona. Nettona sitten jotain 100.000€. Lamavuosien pelko jätti syvät arvet ja olen erittäin varovainen rahankäytön suhteen. Meistä minä tienaan 2/3 tuloista ja mies vastaa (törsää) 3/4 menoista. Asunto on oma ja velaton. Miehen rahankäyttö hirvittää, mutta en viitsi sitä kommentoida. Rahasta on turha kehittää riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon on ap:n oma vuositulo? Kyllä sekin vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen, tienaako itse potista puolet vai 15 %.

Jossakin se oli mainittu että 3500 jää käteen. Tienaa vähemmän kuin miehensä, niin miksi AP tuhlaisikaan miehensä rahoilla???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon on ap:n oma vuositulo? Kyllä sekin vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen, tienaako itse potista puolet vai 15 %.

Jossakin se oli mainittu että 3500 jää käteen. Tienaa vähemmän kuin miehensä, niin miksi AP tuhlaisikaan miehensä rahoilla???

Kahdella tonnilla per hlö kuussa elää jo oikein mukavaa elämää, kun ei ole lainanlyhennyksiä. Eli jäähän siitä yli ihan ilman piheilyäkin. Nuo säästöt ovat kyllä siinä mielessä koukuttavia, että niiden tasoa on henkisesti vaikea purkaa. Pitäisi ostaa uusi asunto, perustaa yritys, ostaa mökki tms. isompi hankinta. Vain elämiseen käyttäminen vaatii psyykkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa on kyse lähinnä siitä onko normaalia että ap on niin pihi. Sitä kai ap kysyi eikä että onko rikas muiden mielestä. Muut tai pari henkilöä näyttävät käyvän omaa kinaa siitä millä mittapuulla on suomessa rikas.

Vastauksena ap:lle ett' minusta AP on sairaalloisen pihi varallisuus huomioiden, kun kerran halusi kuulla näkemyksiä.

Minusta AP ei ole sairaalloisen pihi, koska kertoi kuitenkin matkustelevansa eikä silloin pihistele esim. majoituksen tasosta. Kuitenkin esim. ravintolassa ruokailu ei ole hänelle sellainen asia, jossa hän olisi valmis tuhlailemaan, vaan katsoo sielläkin hintoja. (Ja ilmeisesti tätä ravintolassa syöntiä tapahtuu enemmän näillä ulkomaanmatkoilla kuin kotimaassa.) Samaten vaatteita hän ei ostele huvikseen, vaan tarpeen mukaan.

Minusta AP tekee fiksusti siinä, että panostaa niihin asioihin, joista nauttii. Sillä tavalla saa niistä käytetyistä euroista eniten irti. Jos ei ole hard core kulinaristi, niin turha siihen ravintolaillalliseen on satoja euroja syytää. Kulinaristi taas jättäisi matkat tekemättä, että on varaa niihin satojen eurojen illallisiin. Tai sitten niin päin, että ne matkat suuntautuisivat sinne, missä on Michelin-ravintoloita.

Kansantaloustieteessä on käsite nimeltään hyötysuhde. Sillä kuvataan jostain tuotteesta saatavaa hyötyä. Hyötysuhde on subjektiivinen käsite ja kun oppii hahmottamaan, mitkä asiat ovat niitä, joista kokee saavansa hyötyä (usein rinnastettavissa myös mielihyvään), osaa paremmin laittaa ne panokset oikeisiin paikkoihin. AP:lle on arvokasta säästöjen tuoma mielirauha ja toisaalta matkailu. AP:n mies saa näiden lisäksi mielihyvää kalliista ostoksistaan, kun taas AP:lle turhat ja kalliit ostokset tuovat vain ahdistusta, koska eivät tuota mielihyvää ja ovat pois säästöjen kartuttamisesta. AP toimii oikein ja järkevästi, kun otetaan huomioon hänen arvostuksensa ja taustansa. AP saa säästöjen kartuttamisesta samaa mielihyvää kuin hänen miehensä turhamaisista ostoksistaan, eikä voida sanoa että kumpikaan tekisi väärin. Molemmat tekevät oikein, käyttävät rahaa siihen mistä saavat iloa.

AP palannut kurkkaamaan vastauksia,erityinen kiitos tästä monipuolisesti pohdiskelevasta vastauksesta yllä (toki muistakin näkökulmista). Olen taipuvainen ajattelemaan, kuten jotkut tässä keskustelussa, että olemme hyvätuloisia mutta emme varsinaisesti rikkaita. Pääkaupunkiseudulla varallisuutta voi olla kiinni paljonkin asunnossa, mutta sitähän ei voi likvidoida. Katsoisin, että olemme varakkaita siten kuin monet muut meidän tuloluokassamme olevat pk-seudulla; käytettävät tulot ylittävät keskiarvo- (tai mediaani-) ansiot, mutta koska pääosa varallisuudesta on asunnossa kiinni, emme ole rikkaita vaan varakkaita. Progressiivisen verotuksen vuoksi käyttötulommekaan eivät ole huippusuuret (en väitä etteikö meillä silti olisi hyvät tulot verrattuna moniin muihin), niin arjessa tuntuu, että pitää olla säästäväinen (sillä esim. osakesijoituksia ei varmasti kukaan halua käyttää arjessa selviytymiseen, joten nekään eivät ole ainakaan matalalla kynnyksellä likvidoitavissa - eri asia, jos sijoitukset tuottaisivat merkittäviä likvidejä tuloja). Kiitos keskustelusta, paljon mielenkiintoisia näkökulmia!

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrätkö ollenkaan mikä on BRUTTO ja mikä on NETTO?

Brutto = tulot ennen veroja ja vähennyksiä

Netto= jää käteen verojen ja vähennysten jälkeen = mikä tulee tilillesi palkasta

Olen jo sekaisin kuka sanoi mitä missäkin välissä, mutta mulla jää käteen 3500 ja veroprosentti on 25. Bruttotulot n 4500/kk. Kyllä se vain tuo prosentti on noilla brutto- ja nettotuloilla.

Siis miten tää on mahdollista: 4500*0,75= 3375€ ja tästä puuttuu muut eläke,sairausvakuutus yms eli todellinen prosentti lieneen 27% --> 4500*0,73 = 3285€ ; ei niin mitenkään 3500€ käteen jos bruttotulot ovat 4500. 

Ja tähän lisään vielä: brutto 7900, veroprosentti 42, muut vähennykset 6,85% = käteen 3965€

Eli 3400€/kk enemmän bruttoa tarkoittaa 600€ enemmän nettoa, progressiivinen verotus on aivan mahtavaa!

Me tienaamme n 17k/netto ja pidän perhettämme erittäin rikkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa on kyse lähinnä siitä onko normaalia että ap on niin pihi. Sitä kai ap kysyi eikä että onko rikas muiden mielestä. Muut tai pari henkilöä näyttävät käyvän omaa kinaa siitä millä mittapuulla on suomessa rikas.

Vastauksena ap:lle ett' minusta AP on sairaalloisen pihi varallisuus huomioiden, kun kerran halusi kuulla näkemyksiä.

Minusta AP ei ole sairaalloisen pihi, koska kertoi kuitenkin matkustelevansa eikä silloin pihistele esim. majoituksen tasosta. Kuitenkin esim. ravintolassa ruokailu ei ole hänelle sellainen asia, jossa hän olisi valmis tuhlailemaan, vaan katsoo sielläkin hintoja. (Ja ilmeisesti tätä ravintolassa syöntiä tapahtuu enemmän näillä ulkomaanmatkoilla kuin kotimaassa.) Samaten vaatteita hän ei ostele huvikseen, vaan tarpeen mukaan.

Minusta AP tekee fiksusti siinä, että panostaa niihin asioihin, joista nauttii. Sillä tavalla saa niistä käytetyistä euroista eniten irti. Jos ei ole hard core kulinaristi, niin turha siihen ravintolaillalliseen on satoja euroja syytää. Kulinaristi taas jättäisi matkat tekemättä, että on varaa niihin satojen eurojen illallisiin. Tai sitten niin päin, että ne matkat suuntautuisivat sinne, missä on Michelin-ravintoloita.

Kansantaloustieteessä on käsite nimeltään hyötysuhde. Sillä kuvataan jostain tuotteesta saatavaa hyötyä. Hyötysuhde on subjektiivinen käsite ja kun oppii hahmottamaan, mitkä asiat ovat niitä, joista kokee saavansa hyötyä (usein rinnastettavissa myös mielihyvään), osaa paremmin laittaa ne panokset oikeisiin paikkoihin. AP:lle on arvokasta säästöjen tuoma mielirauha ja toisaalta matkailu. AP:n mies saa näiden lisäksi mielihyvää kalliista ostoksistaan, kun taas AP:lle turhat ja kalliit ostokset tuovat vain ahdistusta, koska eivät tuota mielihyvää ja ovat pois säästöjen kartuttamisesta. AP toimii oikein ja järkevästi, kun otetaan huomioon hänen arvostuksensa ja taustansa. AP saa säästöjen kartuttamisesta samaa mielihyvää kuin hänen miehensä turhamaisista ostoksistaan, eikä voida sanoa että kumpikaan tekisi väärin. Molemmat tekevät oikein, käyttävät rahaa siihen mistä saavat iloa.

AP palannut kurkkaamaan vastauksia,erityinen kiitos tästä monipuolisesti pohdiskelevasta vastauksesta yllä (toki muistakin näkökulmista). Olen taipuvainen ajattelemaan, kuten jotkut tässä keskustelussa, että olemme hyvätuloisia mutta emme varsinaisesti rikkaita. Pääkaupunkiseudulla varallisuutta voi olla kiinni paljonkin asunnossa, mutta sitähän ei voi likvidoida. Katsoisin, että olemme varakkaita siten kuin monet muut meidän tuloluokassamme olevat pk-seudulla; käytettävät tulot ylittävät keskiarvo- (tai mediaani-) ansiot, mutta koska pääosa varallisuudesta on asunnossa kiinni, emme ole rikkaita vaan varakkaita. Progressiivisen verotuksen vuoksi käyttötulommekaan eivät ole huippusuuret (en väitä etteikö meillä silti olisi hyvät tulot verrattuna moniin muihin), niin arjessa tuntuu, että pitää olla säästäväinen (sillä esim. osakesijoituksia ei varmasti kukaan halua käyttää arjessa selviytymiseen, joten nekään eivät ole ainakaan matalalla kynnyksellä likvidoitavissa - eri asia, jos sijoitukset tuottaisivat merkittäviä likvidejä tuloja). Kiitos keskustelusta, paljon mielenkiintoisia näkökulmia!

Vaikka pk-seudulla on useimmilla paljon rahaa kiinni asunnossa, on teillä sen lisäksi myös varsin suuri sijoitussalkku, joka mahdollistaa selviämisen kaikista työttömyyksistä ja sairasteluista kotia realisoimatta. Että siinä mielessä en ole kanssasi samaa mieltä asiasta. Ajatukseni muuttuu, jos kerrot suunnitelmista mökin ostoon, asunnon vaihtoon hintavammaksi tms. 

Vertailun vuoksi. Minulla on kiinni asuntovarallisuudessa 400 000 euroa ja käteistä vain 60 000 euroa. Teidän rahoitusvaranne ovat nelinkertaiset ja silti koen, että tuolla omallakin vararahastollani pärjää ihan ok. Toisaalta olen kyllä paljon huolettomampi rahankäyttäjä muutenkin kuin sinä ap. 

Up