Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ilman kivunlievitystä?
06.01.2017 |
Mikä on tämä ihme trendi, joka ainakin somessa leviää, kun tuoreet vanhemmat hehkuttavat kuinka sisulla synnytytettiin ilman kivunlievitystä? Tätä sitten kommentoidaan ihaillen ja olen huomannut, että varsinkin isät pitävät tätä suoritusta jotenkin erityisen hienona. Tyyliin mainitaan joka kohdassa, miten urhea vaimo taisteli synnytyksen ilman epiduraaleja sun muuta, ei meinannut sairaalan henkilökuntakaan uskoa sitä sisua.
Siis millä tavalla ilman kivunlievitystä synnyttäminen on jotenkin parempi vaihtoehto kuin kipulääkkeiden kanssa? Eikö tätä nimenomaan korostanut hiljattain joku kätilökin, ettei synnytyksessä jaeta tyylipisteitä, vain lopputulos merkitsee?
Onko tässä kyse jostain duudsonmaidesta itsensä haastamisesta vai mistä.. Nykyisin kivunlievitys kun on vieläpä niin turvallista, ettei siitä ole haittaa lapselle.
Kommentit (138)
Minä kun olisin halunnut luomusynnytyksen niin kyllä mulle puolipakolla pakotettiin ilokaasua ja epiduraali, jälkeenpäin olen ihan tyytyväinen. Synnytys oli todella helppo ja kivuton odotin jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös takana _3_ kivutonta synnytystä! Kiitos epiduraalin, lisäksi epiduraali vauhditti voimakkaasti jokaista synnytystä, edes oksitosiinia ei ehditty antaa kun vauva jo puski pihalle. Kaikkien synnytysten kokonaiskesto ollut alle 8h, myös ensimmäisen!
Tämä luomusynnytys on ihan samanlainen natsismiaihe, kuin täysimetys. Hyvä tapa äideille ylentää itseään toista alentamalla.
Miten sääli, että esim. lapsen henkisestä kehityksestä ja tasapainoisesta psyyken ja minän rakentumisesta ei kohkata yhtä paljon. Tämä on se todellinen haaste ja luulen, että näistä se lapsi enemmän kiittää aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!
Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.
No minä en ikimaailmassa lähtisi synnyttämään tietoisesti ilman puudutteita, kyllä siinä idiootti pitää olla :D
Mitä jos yrittäisit keskustella ja perustella tuon idiootiksi haukkumisen sijaan? Mun mielestä on hieman erikoista, että toisten ihmisten synnytykset herättävät sussa noin voimakkaita tunteita. Miksihän?
Vierailija kirjoitti:
Tämä luomusynnytys on ihan samanlainen natsismiaihe, kuin täysimetys. Hyvä tapa äideille ylentää itseään toista alentamalla.
Miten sääli, että esim. lapsen henkisestä kehityksestä ja tasapainoisesta psyyken ja minän rakentumisesta ei kohkata yhtä paljon. Tämä on se todellinen haaste ja luulen, että näistä se lapsi enemmän kiittää aikuisena.
Entäpä sitten ne ihmiset, jotka eivät tunnu kestävän sitä, että joku toinen synnyttää ilman kivunlievistystä? Jos nyt luet tätä ketjua, huomaat, että kukaan ei ole haukkunut idiootiksi niitä, jotka ovat valinneet kivunlievityksen. Haukkuminen ja voimakkaat tunteet ovat kohdistuneet siihen valintaan, kun kivunliwvitys on jätetty ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin synnytyksessä epiduraalin. Lähinnä ajatellen, että otetaan nyt kun mahdollisuus on. En siis olisi sitä vielä tarvinnut. Voipi olla että seuraavan kanssa jätän ottamatta, se laitto oli nimittäin ihan kamalaa, lääkäri ei meinannut saada laitettua ja käänteli sitä neulaa selässä niin että kamala muljuaminen vaan tuntui 😓
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!
Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.
Näin on helppo puhua ihmisen, jolla ei synnytyksessä ole ollut mitään ongelmia. Joillakin ponnistusvaihe saattaa kestää tuntikausia, saattaa tulla repeämät peräaukkoon asti, vauvan pää saattaa olla hieman kertynyt niin, että se painaa hermoihin yms. Kipuja ja kärsimyksiäkin kun on erilaisia samassa tapahtumassakin.
Turhaan ylipäänsä luomusynnyttäjät kruunujaan kiillottavat. Se on yksi kärpäsen pieru, ottaako epiduraalin vai ei. Terveen ja onnellisen lapsen kasvatus vasta alkaa syntymän jälkeen.
Hetkinen! Ei ollut ongelmia vai? Kuulehan, mun ensimmäinen synnytys oli yksi iso ongelma. Se päättyi kaksituntiseen ponnistusvaiheeseen, jossa imikuppia käytettiin lähes tunti! Epiduraali (joka oli aivan turha) lopetti supistukset melkein kokonaan. Toisessakin synnytyksessä oli väärä tarjonta, joka aiheuttaa ponnistusvaiheessa kovia kipuja. Joten mitäpä, jos kysyisit ensin, oliko ongelmia, etkä olettelisi omiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!
Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.
Samaa mieltä. Onneksi olen saanut kokea ihania kiireettömiä synnytyksiä luonnollisilla kivunlievityksillä pikkusairaalassa. Sittemmin jouduin isoon sairaalaan liukuhihna synnyttämään puolipakko kivunlievityksillä.
Anteeksi vain, mutta eron huomaa lapsissakin..No sinä saat kärsiä kaikessa rauhassa. Minä halusin synnytyksen isokaasuhöyryissä ja epiduraalin vallassa, nopeasti ja kivuttomasti.
Synnytys oli minulle pelkkä "pakollinen" paha, en todellakaan halunnut siitä mitään erityistä "kokemusta".
En voi sille mitään, että ajattelen vauvankin terveyttä ja sitä, kuinka luonto kertoo naiselle mitä tehdä ja kuinka nopeasti. Kun on puudutettu, ei mikään luonnollinen ole vallassa. Se ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Mua kanssa vähän ihmetyttää tuo "sankari" asenne, joka joillain on. Mun mielestä se on järjen köyhyyttä alkaa väkisin tuntemaan kipua. Saman olen huomannut ihmisillä hampaan paikkauksissa ja jopa poistossa. Ei puudutusta. Ei siitä mitään mitalia saa.
Itse olen kaksi kertaa synnyttänyt. Molemmat epiduraalin avulla. Huono puoli siinä on että kun kivut loppuu, tulee tylsää odotella ponnistusta :D
Ihmisillä on myös erilainen kipukynnys, en ole koskaan halunnut hammasta paikattaessa puudutusta, olen myös synnyttänyt kaksi lasta ihan luomuna.
Minkäs teet kun olo oli lähinnä epämukava ja kipua vasta ponnistusvaiheissa, joiden kestot 7 ja 5 minuuttia.
En koe itsenä minään sankarina, me ihmiset vaan tunnetaan niin eritavalla kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta oon synnyttänyt kaksi ilman kivunlievitystä ja ihan vaan sen takia, että pelkäsin niitä kivunlievitys piikkejä (mitä niitä edes on epiduraalin lisäksi?) enemmän kuin synnytyskipua.
Kyllähän se sattu.
Ja olin ylpeä ja mies myös, mitä pahaa siinä on?:)
Mä en avautunut ja kivut oli yhtä helvettiä monta päivää. Sain epiduraalin lukuisia kertoja ja kaikkea muuta, myös ilokaasua vetelin. Huusin pahimmillaan kivusta ja kaikki päätyi sektioon. Hyvä jos joku selviää ilman kivunlievitystä, itse olisin tullut hulluksi ja karjunut vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!
Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.
Näin on helppo puhua ihmisen, jolla ei synnytyksessä ole ollut mitään ongelmia. Joillakin ponnistusvaihe saattaa kestää tuntikausia, saattaa tulla repeämät peräaukkoon asti, vauvan pää saattaa olla hieman kertynyt niin, että se painaa hermoihin yms. Kipuja ja kärsimyksiäkin kun on erilaisia samassa tapahtumassakin.
Turhaan ylipäänsä luomusynnyttäjät kruunujaan kiillottavat. Se on yksi kärpäsen pieru, ottaako epiduraalin vai ei. Terveen ja onnellisen lapsen kasvatus vasta alkaa syntymän jälkeen.
Melkeinpä kaikkiin mainitsemiisi ongelmiin voisi saada helpotusta myös erilaisilla synnytysasennoilla, joista epiduraali karsii suuren osan vaihtoehtoja pois. Itselleni on jotenkin käsittämätöntä, että sitä kipua pelätään niin paljon, että mieluummin maataan koko synnytyksen ajan avautumisesta ponnistusvaiheeseen lääkittynä jopa toista vuorokautta ja sitten valitellaan jälkikäteen synnytyksen kestoa ja mahdollisia repeämiä ja eppareita ja imukuppeja, kun luonnollinen vaihtoehto olisi liikkua ja etsiä itselle ja vauvalle sitä sopivaa synnytysasentoa. Vauvankin asento vaihtelee äidin asennon ja liikkeen mukaan ja virhetarjonta voi korjaantu asentoa muuttamalla. Myös ponnistaminen onnistuu toisilla paremmin eri asennoissa ja toki vauvakin mahtuu ulos paremmin, jos lantio ei ole lytistyneenä vasten sänkyä.
Mä en ehkä koe että vanhemmat kehuskelee luomysynnytyksellä, ainakaan tarkoituksella. Useimmiten sitä kysytään että mitä kivunlievitystä käytit, joten onhan se hyvä kertoa ennen kysymistä, kyllähän sitä monet sanoo ilman kysymistä että" sektiolla syntyin tyttö/poika" tms.. Synnytystapa ilmaistaan siis
On myös väärin kommentoida noin kärkkäästi asiaa ilman että on minkäänlaista haisua/omakohtaista kokemusta synnytyksestä tai siellä tukihenkilönä olemisesta.
Mä itse en halunnut käyttää kivunlievitystä, koska halusin olla täysin oma itseni, en "lääkehöyryissä". Mulla molemmat synnytykset ollu nopeita, alle 6h kestäviä, lähtenyt käyntiin lapsivesien menolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä olla tyytyväinen, ettei ottanut turhaa kivunlievitystä, kun kerran ilmankin pärjäsi. Synnytykset vaan ovat kovin erilaisia. Käynnistetty synnytys on eri kuin luonnollisesti alkanut, tarjonta ja lapsen sydänäänien reagoiminen äidin asentoon... Ja sitten sekin miten hyvin kemiat ja kommunikaatio toimii kätilön kanssa. Hyvin pieni osa synnytyksen kulusta on synnyttäjän valitsemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!
Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.
Näin on helppo puhua ihmisen, jolla ei synnytyksessä ole ollut mitään ongelmia. Joillakin ponnistusvaihe saattaa kestää tuntikausia, saattaa tulla repeämät peräaukkoon asti, vauvan pää saattaa olla hieman kertynyt niin, että se painaa hermoihin yms. Kipuja ja kärsimyksiäkin kun on erilaisia samassa tapahtumassakin.
Turhaan ylipäänsä luomusynnyttäjät kruunujaan kiillottavat. Se on yksi kärpäsen pieru, ottaako epiduraalin vai ei. Terveen ja onnellisen lapsen kasvatus vasta alkaa syntymän jälkeen.
Melkeinpä kaikkiin mainitsemiisi ongelmiin voisi saada helpotusta myös erilaisilla synnytysasennoilla, joista epiduraali karsii suuren osan vaihtoehtoja pois. Itselleni on jotenkin käsittämätöntä, että sitä kipua pelätään niin paljon, että mieluummin maataan koko synnytyksen ajan avautumisesta ponnistusvaiheeseen lääkittynä jopa toista vuorokautta ja sitten valitellaan jälkikäteen synnytyksen kestoa ja mahdollisia repeämiä ja eppareita ja imukuppeja, kun luonnollinen vaihtoehto olisi liikkua ja etsiä itselle ja vauvalle sitä sopivaa synnytysasentoa. Vauvankin asento vaihtelee äidin asennon ja liikkeen mukaan ja virhetarjonta voi korjaantu asentoa muuttamalla. Myös ponnistaminen onnistuu toisilla paremmin eri asennoissa ja toki vauvakin mahtuu ulos paremmin, jos lantio ei ole lytistyneenä vasten sänkyä.
Liikkua!? Että mua ärsyttää tällaiset kommentit! Mä en KYENNYT liikkumaan ollenkaan. Tärisin kauttaaltani kivusta, enkä kyennyt liikuttamaan lantiota, saatika pysynyt pystyssä, enkä kyennyt edes enää virtsaamaan. Ja kyllä helvetissä lääkittiin siinä vaiheessa (olin se, kuka ei edes avautunut). Liikkuminen onnistui kun kivut oli vielä pieniä kovimpiin verrattuna mutta hyvin kivuliaita. Miten voi olla niin vaikea tajuta, että jokainen synnytys on omanlaisensa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!
Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.
Samaa mieltä. Onneksi olen saanut kokea ihania kiireettömiä synnytyksiä luonnollisilla kivunlievityksillä pikkusairaalassa. Sittemmin jouduin isoon sairaalaan liukuhihna synnyttämään puolipakko kivunlievityksillä.
Anteeksi vain, mutta eron huomaa lapsissakin..No sinä saat kärsiä kaikessa rauhassa. Minä halusin synnytyksen isokaasuhöyryissä ja epiduraalin vallassa, nopeasti ja kivuttomasti.
Synnytys oli minulle pelkkä "pakollinen" paha, en todellakaan halunnut siitä mitään erityistä "kokemusta".En voi sille mitään, että ajattelen vauvankin terveyttä ja sitä, kuinka luonto kertoo naiselle mitä tehdä ja kuinka nopeasti. Kun on puudutettu, ei mikään luonnollinen ole vallassa. Se ei ole tervettä.
Kiitos epiduraalin, vauva syntyi terveenä. Vauva kärsi supistusten aikana hapenpuutteesta ja vauvan syke laski, mutta epiduraalin laiton jälkeen vauvan vointi palasi normaaliksi. Lisäksi minulta loppuivat kivut kokonaan synnytyksen loppuajaksi.
Minulla takana yksi pysähtynyt synnytys, joka johti sitten lopulta leikkuriin. On mahdollista että mekaaninen käynnistys ja lääkkeet edesauttoivat sitä, että synnytys eteni hitaasti ja lopulta pysähtyi. Seuraavat syntyivät ilman kivunlievitystä, koska pelkäsin niiden pysäyttävän synnytyksen. Lisäksi pelkäsin leikkausarven pettävän ja mitä tapahtuisi jos olisin puutunut enkä tuntisi sitä. Viimeisintä yliajalle raskautta käynnisteltäessä kysyin lääkäriltä, että voisiko näin käydä ja hän kuvaili mitä voisi tapahtua. Inhottaviahan ne kivut olivat, mutta synnytykset olivat sitten kohtuullisen nopeita ja pelkäsin vähemmän kun tunsin koko ajan mitä kropassani tapahtuu. Uskon, että ne joille puudutukset yms. tehoaa hyvin ja kaikki onnistuu, eivät ole niin herkkiä lääkeaineille. Sitten on meitä, joilla ne vaan sotkee kaiken. Eli ilman kivunlievitystä synnyttäminen voi johtua omasta halusta tai jostain muusta syystä. Minä toisaalta halusinkin, mutta suurin syy oli pelko mitä voisi lääkkeiden takia tapahtua.
Esikoisen synnytys kun käynnistyi, olin jo valmiiksi sairaalassa ja sain epiduraalin. Ponnistuvaihe oli synnytyksistäni pisin, mutta toivuin nopeasti eikä repeämiä tullut.
Toisessa synnytyksessä olin kotona "liian" pitkään. Liikuin täällä, hengittelin, liikuin, pidin lämpöpussia vatsalla. Sairaalaan mennessä avauduin puolessa tunnissa 4cm täyteen kymmeneen. Niitä kipuja on vaikea sanoin kuvailla, ja synnytyksen aikana pelkäsin paljon. Ponnistusvaihe oli lyhyempi, mutta sain muutaman tikin. Toivuin kuitenkin nopeasti, olin virkeä ja vauva myös.
Kolmannessa olin taas kotona pitkään, ja sairaalaan tullessa auki jo 8cm. Pieni paniikin poikanen nosti päätään siinä vaiheessa, mutta kätilö lohdutti että jos kestin ilman puudutteita jo siihen asti niin loppu menee nopeasti. Ja menihän se. Ilokaasun ja seisomatuen turvin kestin pari viimeistä supistusta ja sitten neljän minuutin ponnistus ja vauva syntyi. Ja taas: olin virkeä, vauva oli virkeä, kaikki meni hyvin.
Neljäs jos tulisi, valitsisin saman tavan. En pidä kivunlievitystä mitenkään huonoja ja on tilanteita jolloin se on enemmän kuin tarpeen. Mutta minäkin suosittelen liikkumista, hengitystä ja luottoa siihen että naisen elimistö kyllä tietää mitä tehdä. Kipu kuuluu asiaan, ja vaikka sitä ei ole pakko sietää, niin sillä on jokin tarkoitus ja se kertoo, missä mennään.
Ja lisään vielä, että totta kai olen ylpeä itsestäni ja siitä, miten synnytykset kestin. Mutta ei tarkoita, että pidän jotain toista naista huonompana kuin minä.
No sinä saat kärsiä kaikessa rauhassa. Minä halusin synnytyksen isokaasuhöyryissä ja epiduraalin vallassa, nopeasti ja kivuttomasti.
Synnytys oli minulle pelkkä "pakollinen" paha, en todellakaan halunnut siitä mitään erityistä "kokemusta".