Synnytys ilman kivunlievitystä?

Neulakammo oli vielä paljon pahempi kun synnytyskipu :D synnytyksen kesto yli 2vrk että olisiinä aikaa harkita...

Järkevät ihmiset ei pidä synnytystapoja eriarvoisina.

Jotkut haluavat synnyttää ilman kivunlievitystä mutta harvoin ne ihmiset pitää sitä parempana talana synnyttää kuin jonkun muun lääkkeellistä synnytystä. Itsehalusin synnyttää ilman vahvoja kivunlievityksiä, koska musta tuntui että kykenen siihen. Jos olisi tuntunut siltä etten kykene olisin tietenkin halunnut kivunlievitystä.

Mua ei millään tasolla haittaa tai ihmetytä että jotkut synnyttää epiduraalin kanssa. Ei yhtään. Mutta mulle se tuntui paremmalta vaihtoehdolta olla ilman. Ja seuraavankin kanssa aijon synnyttää ilman jos siihen vain pystyn. Tiedän kyllä että se ärsyttää joitakin ihmisiä, mutta en yritä olla mitenkään parempi synnyttäjä. Olen vain toimenpidekammoinen, kestän kipua hyvin ja inhoan jos menetän kroppani hallinnan (varsinkin synnytyksessä se tuntui tärkeältä).

Neljä vuorokautta kivuliaita supistuksia säännöllisesti ja lopulta epiduraali, koska en enää jaksanut edes seisoa. En olisi jaksanut edes ponnistaa ilman lääkettä.

Ponnistusvaihe kesti vain puoli tuntia epiduraalista ja virhetarjonnasta huolimatta. Olin ensisynnyttäjä, enkä todellakaan kaivannut supistuskipuja siihen ponnistustuskan ohelle vauhdittamaan synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä "ensimmäinen synnytys epiduraalilla kesti vaikka kuinka kauan, seuraavat ilman ja tulivat nopeasti". No tietenkin. Ensisynnytys on yleensäkin hidas verrattuna seuraaviin, ero mitataan usein tunneissa.

Sitkeässä elää myös kätilöiden keskuudessa myytti, että eppari lopettaa supistukset. Monesti nähdään esim se, että kun synnyttäjä saa kivunlievityksen -> rentoutuu -> kohdunsuu aukeaa paremmin. Olen mm anestesiologin ja synnytyslääkärin kanssa asiasta jutellut ja he ovat eri mieltä myytin kanssa.

Verensokerin lasku ja sen mittaaminen + nosto tehdään kaikilta vauvoilta, ei vain niiltä joiden äideille annettu kivunlievitystä. Verensokeria laskee esim äidin raskauden aikaiset korkeat verensokeri, lapsen pienipainoisuus yms.

Älä tule pätemään jos et asioista tiedä. Mun vauvan verensokeria mitattiin monta kertaa päivässä ja verensokerin alhaisuus johtui rankasta synnytyksestä, näin mulle kätilöt kertoi. Lapsi oli ihan normaalipainoinen ja minun sokeriarvot raskaana ollessa oli kunnossa. Selkäydinpuudutuksen takia en kokenut normaaleja tuntemuksia jotka olisi ohjanneet oikeihin asentoihin että vauva pääsee etenemään lantiossa. Makasin sängyssä vaan ja kuuntelin kätilön käskyjä ponnistaa. Imukuppiin päädyttiin niinkuin yleensä kun tämmöinen selinsynnyttäminen on kysees. Harvoin imukuppia tarvii jos äiti pystyy seisomaan tai olemaan muissa normaaleissa asennoissa.

16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys siitä, että olisin pahastunut asiasta tai verrannut sitä itseeni. Se olisikin näin lapsettomana miehenä aika hassua.

Ihmettelin vain tätä ilmiötä, koska en ole sille mitään järkevää syytä keksinyt. Jos joku rehentelisi kieltäytyneensä polvileikkauksessa kivunlievityksestä, pidettäisiin tätä henkilöä luultavasti jotenkin vajaana.

Ap

Polvileikkaus on lääketieteellinen toimenpide, kun taas synnytys on kehon luonnollinen tapahtuma, joka tosin hoidetaan sairaalaympäristössä. Jos tosiaan olet lapseton mies, on ilmeisesti niin, ettet ole juuri lukenut synnytyksestä? Siinä tapauksessa kerron sinulle, ettei esimerkiksi epiduraali vaikuta vain kipuun, vaan se myös yleensä heikentää supistuksia ja sen takia sen yhteydessä annetaan yleensä oksitosiinitippa (joka kiihdyttää supistuksia). Epiduraalilla on siis hyviä ja huonoja vaikutuksia. Siksi ei voi sanoa, että kivunlievityksestä "kieltäydytään", vaan lääketieteellinen kivunlievitys on valinta, joka ei mitenkään automaattisesti kuulu synnytykseen.

Epiduraali on tehokas kivunlievitys supistusten aikana, mutta ei tehoa ponnistusvaiheen kipuun. Se on invasiivinen eli kajoava toimenpide, jossa on riski saada voimakas päänsärky (jos kovakalvo menee puhki katetrin laiton yhteydessä), sekä vakava verenvuoto epiduraalitilaan, jos trombosyytit eli verihiutaleet ovat matalat (näitä ei edes mitata ellei ole jotain erityistä syytä). Tämä epiduraalihematooma voi johtaa halvaantumiseen ellei laikata muutaman tunnin sisällä. Epiduraali hidastaa synnytyksen etenemistä ja supistuksia ja hidastaa vauvan pulssia; siksi käytetään supistuksia lisäävää oksitosiinitiputusta. 

Eli kyseessä on lääketieteellinen toimenpide eikä mikään itsestään selvyys.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut että synnytykset venyvät nykyisin huomattavasti pidemmiksi kivunlievitysten takia koska ne heikentävät supistuksia. Supistusten kuuluu sattua ihan siitä syystä että ne saavat naisen ponnistamaan oikeina hetkinä oikealla voimakkuudella. Synnytysten pituuden venyminen ei ole koskaan lapsen etu.

Asia on juuri näin. Epiduraali on vauvalle aina jonkinasteinen riski, eli jos sen ottaa pitää olla tietoinen tästä! 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tämä ihme trendi, joka ainakin somessa leviää, kun tuoreet vanhemmat hehkuttavat kuinka sisulla synnytytettiin ilman kivunlievitystä? Tätä sitten kommentoidaan ihaillen ja olen huomannut, että varsinkin isät pitävät tätä suoritusta jotenkin erityisen hienona. Tyyliin mainitaan joka kohdassa, miten urhea vaimo taisteli synnytyksen ilman epiduraaleja sun muuta, ei meinannut sairaalan henkilökuntakaan uskoa sitä sisua.

Siis millä tavalla ilman kivunlievitystä synnyttäminen on jotenkin parempi vaihtoehto kuin kipulääkkeiden kanssa? Eikö tätä nimenomaan korostanut hiljattain joku kätilökin, ettei synnytyksessä jaeta tyylipisteitä, vain lopputulos merkitsee?

Onko tässä kyse jostain duudsonmaidesta itsensä haastamisesta vai mistä.. Nykyisin kivunlievitys kun on vieläpä niin turvallista, ettei siitä ole haittaa lapselle.

Epiduraalisesta puudutuksesta ON haittaa lapselle. Älä viitsi välittää täällä väärää tietoa!

Itse sain edellisessä synnytyksessäni kaikki mahdolliset puudutukset ja kipulääkkeet, mitä saatavilla on. En mitenkään voi ajatella, että se olisi luonnollista synnytystä parempi vaihtoehto. Traumoja toki ei jäänyt, koska en hirveästi tuntenut kipua mutta siihen ne hyödyt jäikin. Synnytys pitkittyi ja lopulta pysähtyi kokonaan, en voi olla ajattelematta miten paljon nopeammin homma olisi käynyt ilman noita lääkkeitä. Lääkkeiden kanssa kesto oli 28h.

 Kun vauva syntyi, olin niin vahvassa lääkepöllyssä että hädin tuskin tajusin mistään mitään enkä kyennyt myöskään tuntemaan mitään. En pystynyt kävelemään moneen tuntiin synnytyksen jälkeen. Toipuminen oli hidasta ja vielä päivä synnytyksen jälkeen kävely oli todella, todella vaivalloista ja raskasta.

Oli jotenkin ihan luonnoton olo maata liikuntakyvyttömänä,täysin sekaisin, selällään sängyssä synnyttämässä.

Vierailija kirjoitti:

Epiduraali vei minullakin supistukset pois, ei ollut helppo synnytys kivunlievityksen vuoksi. Onneksi olin opetellut hengittämään ja lukenut ponnistusaihe, niin ei tarvittu imukuppia eikä tullut repeämiä. Sanoisin, että olkaa avoimia suuntaan ja toiseen, jotta saisitte itsellenne parhaan vaihtoehdon. Rehentely suuntaan tai toiseen on typerää ja estää avointa keskustelua.

Epiduraali heikentää supistuksia ja ponnistuksen tehoa, ja lisää riskiä imukuppisynnytykseen. Jos joku väittää sitä täysin vaarattomaksi lapselle tai äidille, puhuu passkaa.

Olen synnyttänyt kolme lasta ilman mitään kivunlievitystä. En tunne itseäni Duudsoniksi, sillä synnytykset eivät olleet kivuliaita. 

Olin päättänyt synnyttää luomuna, mutta jos kivut olisivat yltyneet niin pahaksi, että olisivat hidastaneet synnytystä, olisin pyytänyt epiduraalia.  Synnytykset kestivät 4 h, 2 h ja kolmas tunnin.

Kivunlievitys ei ole pahasta, mutta se, että se on kyseenalaistamaton automaatio on. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin jutun, jossa verrattiin, että se kipu vastaa useampaa samanaikaista luunmurtumaa, että kyllä se kanttia vaatii suoriutua synnytyksestä ilman epiduraalia yms. Siitä suorituksesta saa olla ylpeä, siitä saa tuntea voimaantuvansa ja taivastella oman tai puolisonsa kehon ihmeellisyyttä, miten hurjaan suoritukseen se kykeneekään. Itse viimeisimmän pakon edessä ilman kivunlievityksiä maailmaan ponnistanut ja en tottavie toiste haluaisi kokea. En kuitenkaan haluaisi epiduraalisynnytystäkään uusiksi ottaa, mutta sellaisen kohdunkaulanpuudutuksella ja synnytyslaululla hoidetun voisin vielä kokea. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, syntymä on aina ihmeellinen asia ja lopputulos on tärkein. Tulee se lapsi maailmaan luomuna, sektiolla tai kivunlievityksin, niin siitä saa iloita, ylpeillä ja olla onnellinen juuri sillä tavalla, miten itse kokee parhaimmaksi.

Musta on hullua olla ylpeä siitä että vapaaehtoisesti ottaa monen samanaikaisen luunmurtuman kivun kun sitä kipua voisi myös helposti ja turvallisesti lievittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!

Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.

No minä en ikimaailmassa lähtisi synnyttämään tietoisesti ilman puudutteita, kyllä siinä idiootti pitää olla :D

No kiitti vaan, kai minä sitten olen idiootti. Mutta ensimmäisen kohdalla, kun tuli lääkäri katsomaan ja sanoi, että nyt on kyllä liian myöhäistä laittaa epiduraalia, kysyin mitä hän tarkoitti, kunen särkylääkettäkään ollut tarvinnut. Toinen käynnistettiin ja tulikin niin nipeasti, että hyvä kun päivää ehdin sanoa saati mitään kivunlievitystä ajatella, onneksi käynnistettiin, sillä olis varmaan kotona putkahtanut sängynpäähän, kun en paljon supistuksia huomannut. Kolmannesta ehdin juuri ja juuri sairaalaan. Niin helppoa se joillekin idiooteille sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen synnytys kun käynnistyi, olin jo valmiiksi sairaalassa ja sain epiduraalin. Ponnistuvaihe oli synnytyksistäni pisin, mutta toivuin nopeasti eikä repeämiä tullut. 

Toisessa synnytyksessä olin kotona "liian" pitkään. Liikuin täällä, hengittelin, liikuin, pidin lämpöpussia vatsalla. Sairaalaan mennessä avauduin puolessa tunnissa 4cm täyteen kymmeneen. Niitä kipuja on vaikea sanoin kuvailla, ja synnytyksen aikana pelkäsin paljon. Ponnistusvaihe oli lyhyempi, mutta sain muutaman tikin. Toivuin kuitenkin nopeasti, olin virkeä ja vauva myös. 

Kolmannessa olin taas kotona pitkään, ja sairaalaan tullessa auki jo 8cm. Pieni paniikin poikanen nosti päätään siinä vaiheessa, mutta kätilö lohdutti että jos kestin ilman puudutteita jo siihen asti niin loppu menee nopeasti. Ja menihän se. Ilokaasun ja seisomatuen turvin kestin pari viimeistä supistusta ja sitten neljän minuutin ponnistus ja vauva syntyi. Ja taas: olin virkeä, vauva oli virkeä, kaikki meni hyvin. 

Neljäs jos tulisi, valitsisin saman tavan. En pidä kivunlievitystä mitenkään huonoja ja on tilanteita jolloin se on enemmän kuin tarpeen. Mutta minäkin suosittelen liikkumista, hengitystä ja luottoa siihen että naisen elimistö kyllä tietää mitä tehdä. Kipu kuuluu asiaan, ja vaikka sitä ei ole pakko sietää, niin sillä on jokin tarkoitus ja se kertoo, missä mennään. 

Naisen elimistö tietää myös sen että kipulääke voi olla ihan paikallaan jos sitä on tarjolla. Sisäisen äiti maan lisäksi länsimainen lääketiede on ihana juttu. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!

Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.

Samaa mieltä. Onneksi olen saanut kokea ihania kiireettömiä synnytyksiä luonnollisilla kivunlievityksillä pikkusairaalassa. Sittemmin jouduin isoon sairaalaan liukuhihna synnyttämään puolipakko kivunlievityksillä.

Anteeksi vain, mutta eron huomaa lapsissakin..

No sinä saat kärsiä kaikessa rauhassa. Minä halusin synnytyksen isokaasuhöyryissä ja epiduraalin vallassa, nopeasti ja kivuttomasti.

Synnytys oli minulle pelkkä "pakollinen" paha, en todellakaan halunnut siitä mitään erityistä "kokemusta".

En voi sille mitään, että ajattelen vauvankin terveyttä ja sitä, kuinka luonto kertoo naiselle mitä tehdä ja kuinka nopeasti. Kun on puudutettu, ei mikään luonnollinen ole vallassa. Se ei ole tervettä.

Epiduraali usein myös edistää synnytystä ts. siitä voi olla iso apu kun synnytyksen edistyminen on pysähtynyt. Suurimmalle osalle äideistä on aikalailla sama ollaanko tässä nyt luonnollisia ja kuka on vallassa synnytyksen aikana - pääasia on että lapsi ja äiti ovat kunnossa. :) Jokaiselle epiduraalin avulla synnyttäneelle äidille lapsen terveys on tärkeä asia ja jokainen äiti sitä ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tämä ihme trendi, joka ainakin somessa leviää, kun tuoreet vanhemmat hehkuttavat kuinka sisulla synnytytettiin ilman kivunlievitystä? Tätä sitten kommentoidaan ihaillen ja olen huomannut, että varsinkin isät pitävät tätä suoritusta jotenkin erityisen hienona. Tyyliin mainitaan joka kohdassa, miten urhea vaimo taisteli synnytyksen ilman epiduraaleja sun muuta, ei meinannut sairaalan henkilökuntakaan uskoa sitä sisua.

Siis millä tavalla ilman kivunlievitystä synnyttäminen on jotenkin parempi vaihtoehto kuin kipulääkkeiden kanssa? Eikö tätä nimenomaan korostanut hiljattain joku kätilökin, ettei synnytyksessä jaeta tyylipisteitä, vain lopputulos merkitsee?

Onko tässä kyse jostain duudsonmaidesta itsensä haastamisesta vai mistä.. Nykyisin kivunlievitys kun on vieläpä niin turvallista, ettei siitä ole haittaa lapselle.

No entäs sellainen luonnonmukaiseen synnytykseen hurahtanut isä (toki myös äiti) joka estää hoitohenkilökuntaa puuttumasta synnytyksen kulkuun vaikka tarpeen olisi 😨😲😠 uskokaa tai älkää, tälläisiakin hörhöjä löytyy..

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle epiduraalin avulla synnyttäneelle äidille lapsen terveys on tärkeä asia ja jokainen äiti sitä ajattelee. 

Mielestäni on silti hieman ristiriitaista, että ensin koko raskauden ajan yritetään välttää kaikkia vauvalle haitallisia aineita alkoholista elintarvikkeisiin ja kemikaaleihin, mutta synnytyksen aika yhtäkkiä unohtuu se, että äidin verenkierrosta kaikki imeytyy myös vauvalle ja ollaankin valmiita ottamaan kaikki mahdolliset lääkeaineet, mitä tarjolla on.

Synnytyskipu ei vastaa monen luunmurtuman kipua. Se ei vastaa melonin pusertamista hanurista. Se ei vastaa ihmiskokeen jättimäistä sähköiskua eikä mitään muutakaan typerää analogiaa.

Se on omanlaistaan kipua, hyvin omalaatuinen yhdistelmä fyysistä ja henkistä kokemusta. Eikä siitä pysty toisen puolesta sanomaan yhtään mitään.

Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman kivunlievitystä. Suomalainen nainen on heikko kun vaatii kaiken maailman kivunlievitystä ihan normaalissa synnytyksessä. Mikä on tehnyt suomalaisesta naisesta niin heikon selviytyjän? Veikkaan että kaiken maailman hyysäyspolitiikka ja sosiaalidemokratia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle epiduraalin avulla synnyttäneelle äidille lapsen terveys on tärkeä asia ja jokainen äiti sitä ajattelee. 

Mielestäni on silti hieman ristiriitaista, että ensin koko raskauden ajan yritetään välttää kaikkia vauvalle haitallisia aineita alkoholista elintarvikkeisiin ja kemikaaleihin, mutta synnytyksen aika yhtäkkiä unohtuu se, että äidin verenkierrosta kaikki imeytyy myös vauvalle ja ollaankin valmiita ottamaan kaikki mahdolliset lääkeaineet, mitä tarjolla on.

Nii'i. Jostain syystä epiduraalin hyödyt katsotaan silti niin paljon haittoja suuremmaksi että sitä yleisesti käytetään. :) Valtaosa perheistä joihin on syntynyt lapsia epiduraalin avustuksella, on oikein tyytyväisiä kivunlievitykseensä.