Synnytys ilman kivunlievitystä?

Minä synnytin ilokaasun voimin. Pyysin, ettei epiduraalia käytetä, jos synnytys edistyy ilmankin. Kaikki meni nopeasti ja hyvin, joten selvisin ilman. Jos asia tulee puheeksi, saatan sen kertoa, mutta en koskaan kehuskele tai vertaile itseäni muihin äiteihin. Ymmärrän, että vaikka minun kokemukseni oli tällainen, jollain toisella voi olla täysin toisenlainen. Enkä menisi vannomaan, että synnyttäisin toisenkin samalla kaavalla. Jokainen synnytys kun on erilainen ja yksilöllinen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman kivunlievitystä. Suomalainen nainen on heikko kun vaatii kaiken maailman kivunlievitystä ihan normaalissa synnytyksessä. Mikä on tehnyt suomalaisesta naisesta niin heikon selviytyjän? Veikkaan että kaiken maailman hyysäyspolitiikka ja sosiaalidemokratia.

Hehe, meinaat että se ilman lääkäreitä, kätilöitä, lääkkeitä yms. synnyttävä suuri enemmistä ei valitsisi näitä apuja synnytyksiinsä jos oikea valinnanmahdollisuus ja tietoa olisi?

Sano nyt jotain vielä pakolaisista, se sopis sun puhetapaan niin hyvin. 

Ei voi olla totta! Onko tän kirjoittanut ihan oikeasti joku mies?? Kuolen nauruun. Onneks mun mies ei edes tiedä mikä on vauva.fi

Eikä koskaan kirjottelis mitään vastaavaa minnekään! Itellä just synnytys lähestyy ja aion todellakin synnyttää ilman kivunlievitystä jos kaikki vaan menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle epiduraalin avulla synnyttäneelle äidille lapsen terveys on tärkeä asia ja jokainen äiti sitä ajattelee. 

Mielestäni on silti hieman ristiriitaista, että ensin koko raskauden ajan yritetään välttää kaikkia vauvalle haitallisia aineita alkoholista elintarvikkeisiin ja kemikaaleihin, mutta synnytyksen aika yhtäkkiä unohtuu se, että äidin verenkierrosta kaikki imeytyy myös vauvalle ja ollaankin valmiita ottamaan kaikki mahdolliset lääkeaineet, mitä tarjolla on.

Kirjoitin jo aiemmin, että oma lapsi kärsi supistusten aikana hapenpuutteesta. Epiduraalin ansiosta vauvan vointi koheni. Kohdunsuu aukeni tunnissa 6 senttiä ja ponnistin alle kymmenessä minuutissa viisikiloisen lapsen ulos. Joten kyllä, epiduraali pelasti minun lapseni ja lopetti minulta helvetilliset kivut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut että synnytykset venyvät nykyisin huomattavasti pidemmiksi kivunlievitysten takia koska ne heikentävät supistuksia. Supistusten kuuluu sattua ihan siitä syystä että ne saavat naisen ponnistamaan oikeina hetkinä oikealla voimakkuudella. Synnytysten pituuden venyminen ei ole koskaan lapsen etu.

Asia on juuri näin. Epiduraali on vauvalle aina jonkinasteinen riski, eli jos sen ottaa pitää olla tietoinen tästä! 

Epiduraali voi myös edistää pysähtynyttä synnytystä ja edistää vauvan hapensaantia. Myös nämä on epiduraalista hyvä tietää. 

Miehinen kantanu on, että helvetin tyhmää! Miksi kärsiä jostain jos pääsis helpommalla?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman kivunlievitystä. Suomalainen nainen on heikko kun vaatii kaiken maailman kivunlievitystä ihan normaalissa synnytyksessä. Mikä on tehnyt suomalaisesta naisesta niin heikon selviytyjän? Veikkaan että kaiken maailman hyysäyspolitiikka ja sosiaalidemokratia.

Oo nyt varovainen siinä mitä puolustat. Näissä epiduraalin vastustajissa on huomattava yliedustus punavihreitä pääkaupunkiseutulaisia, heidänkö kanssaan haluat olla samalla puolella? ;)

Minulle tuli järjetön päänsärky epiduraalipuudutuksen jälkeen seuraavana päivänä. Savoivat että oli mennyt jotenkin neula läpi liian syvälle. En kyennyt hoitamaan vauvaa, en seisomaan tai kävelemään. Laittoivat ns veripaikan josta apua pariksi tunniksi, sitten taas särky palasi. En enää ikinä ota epiduraalia, pilasi mun koko ekan viikon jonka olisin halunnut tutustua vauvaani ja hoitaa häntä!

No itselläni on kaksi luomusynnytystä ja yksi "tavis"synnytys takana. Kahdessa ekassa ei (mukamas) ehditty antamaan mitään (ei tietenkään kun koko ajan sanottiin katsotaan myöhemmin), kolmannessa sain pudendaalin mikä auttoi vähän ponnistusvaiheessa.

Kyllä itse ottaisin sata kertaa mieluummin lääkkeellisen kivunlievityksen. Avautumisvaiheet ovat olleet silkkaa helvettiä ja kaiken lisäksi kolmannessa en päässyt helpottamaan oloa edes kävelemällä  kun seurattiin vauvan sydänääniä. 

Että terveisiä vain Poriin niille jopa ilokaasua pihtaaville kätilöille. Onneksi ei tarvitse synnyttää enää koskaan.

Iso peukku teille alakautta synnyttäneille, itse en vaan siihen peloltani pysty. Pahin painajaiseni olisi joutua synnyttämään alakautta luomuna.

Tämän järjettömän pelon vuoksi synnytys tapahtuu sektiolla ensi keväänä. 

 

Jos olisin pystynyt synnyttämään ilman kivunlievitystä, todellakin pröystäilisin sillä kaikille! Mutta en pystynyt, en mitenkään, supistukset yltyivät tuntia ennen h-hetkeä niin pahoiksi, että jännitin lantion lihakset ihan lukkoon eikä synnytys edistynyt. Se kipu oli jotain niin paljon enemmän kuin mitä olin kuvitellut, todella paljon kivuliaampaa kuin mitä kuvittelin etukäteen. Epiduraali pelasti! 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin pystynyt synnyttämään ilman kivunlievitystä, todellakin pröystäilisin sillä kaikille! Mutta en pystynyt, en mitenkään, supistukset yltyivät tuntia ennen h-hetkeä niin pahoiksi, että jännitin lantion lihakset ihan lukkoon eikä synnytys edistynyt. Se kipu oli jotain niin paljon enemmän kuin mitä olin kuvitellut, todella paljon kivuliaampaa kuin mitä kuvittelin etukäteen. Epiduraali pelasti! 

Epiduraali <3

Kolmesta lapsesta ensimmäisen synnytys käynnistettiin, silloin sain kipulääkettä ja ilokaasua, supistukset olivat rajuja, epiduraalia en tahtonut. Kaksi muuta on synnytetty ainoastaan ilokaasun voimalla, En kehuskele näillä ilman kipulääkitystä selvityillä synnytyksillä, olen vaan kokenut, ettei kipu ole kestämätöntä. Synnytyksistä ensimmäinen kesti 6 tuntia, keskimmäinen 4.20 ja nuorimmalla hyvä kun ehdin saliin, vedet meni jo kotona. Tällä viimeisellä laskettiin synnytyksen kestoksi vesien menosta 1.45h.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihan tuollaiset idiootit. Minulle kätilö sanoi että puudutus on lähes pakollinen ja heillä tekee pahaa se jos joku ei halua mitään puudutteita. Idiootti täytyy olla jos haluaa tietoisesti kärsiä, siinähän sitten kärsivät onneksi meille järkeville on tarjolla loistavia kivunlievityksiä!

Ei ole puudute pakollinen. Jos kätilö ei kestä katsoa synnytyskipuja, hän on väärässä ammatissa. Sinä näet maailman jotenkin yksioikoisesti: kipu-> kärsimys. Minä näen eri tavalla, ja siksi koin kivun ihan eri tavalla. Mä tiesin, että kipu on kohta ohi ja osasin myös helpottaa kipua liikkeen ja hengityksen avulla. Miksi sinä kutsut minua sen takia idiootiksi? Puudutteet vaikuttavat synnytyksen kulkuun, eivätkä kaikki halua koea niitä vaikutuksia.

Näin on helppo puhua ihmisen, jolla ei synnytyksessä ole ollut mitään ongelmia. Joillakin ponnistusvaihe saattaa kestää tuntikausia, saattaa tulla repeämät peräaukkoon asti, vauvan pää saattaa olla hieman kertynyt niin, että se painaa hermoihin yms. Kipuja ja kärsimyksiäkin kun on erilaisia samassa tapahtumassakin.

Turhaan ylipäänsä luomusynnyttäjät kruunujaan kiillottavat. Se on yksi kärpäsen pieru, ottaako epiduraalin vai ei. Terveen ja onnellisen lapsen kasvatus vasta alkaa syntymän jälkeen.

Melkeinpä kaikkiin mainitsemiisi ongelmiin voisi saada helpotusta myös erilaisilla synnytysasennoilla, joista epiduraali karsii suuren osan vaihtoehtoja pois. Itselleni on jotenkin käsittämätöntä, että sitä kipua pelätään niin paljon, että mieluummin maataan koko synnytyksen ajan avautumisesta ponnistusvaiheeseen lääkittynä jopa toista vuorokautta ja sitten valitellaan jälkikäteen synnytyksen kestoa ja mahdollisia repeämiä ja eppareita ja imukuppeja, kun luonnollinen vaihtoehto olisi liikkua ja etsiä itselle ja vauvalle sitä sopivaa synnytysasentoa. Vauvankin asento vaihtelee äidin asennon ja liikkeen mukaan ja virhetarjonta voi korjaantu asentoa muuttamalla. Myös ponnistaminen onnistuu toisilla paremmin eri asennoissa ja toki vauvakin mahtuu ulos paremmin, jos lantio ei ole lytistyneenä vasten sänkyä.

Höpöhöpö :) melkein sen parikymmentä tuntia olin liikkeessä ilokaasumaskin kanssa eikä mitään edistystä tapahtunut, sitten epiduraali/ spinaali joiden aikana lepäsin hetken, ja sitten taas kävelemään. Tämä nyt mikään ameeriika ole jossa voi ostaa täyspuudutuksen.

Minä menin synnytykseen avoimin mielin ja hiukan toivoin ettei epiduraalia tarvittaisi, vaan voisin kokea luomusynnytyksen. Se kipu, tuska, kärsimys, epätoivo ja kuolemanpelko yllätti ihan täysin ja jos en olisi saanut epiduraalia, en varmasti olisi jaksanut puskea lasta ulos ollenkaan. Ennen puudutetta tuli kärsittyä ihan liian monta tuntia. Sitten sain epiduraalin, olin taivaassa ja nukuin tunnin. Sitten sen vaikutus lakkasi pikkuhiljaa ja olin taas tuskissa. Sain toisen annoksen ja nukuin taas tunnin. Jälkeen vaikutus alkoi hiipua. Sitten pitikin alkaa ponnistaa ja siinä vaiheessa epiduraali ei vaikuttanut enää. Se ponnistus oli hirveintä ikinä ja teki mieli luovuttaa kesken koko homma.

Kipujen kovuus yllätti, sillä normaalisti siedän kipua todella hyvin - jopa nautin siitä. Mutta se synnytyskipu oli jostain ihan toiselta planeetalta. En todellakaan olisi voinut "liikkeellä ja hengittelyllä" selvitä.

Hei sinä synnytysasennosta jankkaaja. Ota huomioon, että kivusta uupunut äiti ei välttämättä fyysisesti JAKSA olla muussa asennossa kuin selällään. Siihen ei epiduraalin laitto vaikuta. Minullakaan epiduraali ei suinkaan vienyt tuntoa jaloista tai muusta kropasta, mutta tuntikausien oksentamisen ja kivun jälkeen kehoni oli niin lopenuupunut etten pystynyt kuin makaamaan. Hädintuskin sain jalkoja nostettua koukkuun. Epiduraalin avulla sain sentään hiukan kerättyä voimia ennen ponnistusta.

En ole tähän "ilmiöön" törmännyt muualla, kuin raskauteen ja synnytykseen liittyvissä paikoissa. Itse taas luen näitä mielenkiinnosta, kun olen raskaana ja synnytys mietityttää itseäni paljon.

Itse suunnittelen synnyttäväni luomuna, eikä kyse ole mistään duudsonien matkimisesta tai kovan maineen saamisesta. Kyse on siitä, että haluan tuntea mitä kehossani tapahtuu ja toimia sen mukaan. Moni on kirjoittanut, että esimerkiksi ponnistaminen on vaikeutunut kun on saanut epiduraalin. Mielestäni ponnistaminen on aika pirun tärkeä vaihe synnytyksessä, ei silloin parane vain vihellellä ja hengailla.

Toki mikään ei ole kiveen kirjoitettu. Voihan olla, että lapsi tuleekin maailmaan sektiolla. Tai haluankin mömmöjä kivun takia. Ei se tee minusta huonompaa äitiä. Eikä lääkkeellisiä kivunlievityksiä käyttävät äidit tule olemaan huonompia. Jokainen meistä tekee itse omat ratkaisunsa niillä tiedoilla, mitä on.

Epiduraali oli taivas. Olin niin järkyttävän kipeä, että en tiedä, mitä olisi tapahtunut, ellen olisi puudutusta saanut. Ja kun sitten vielä kävi niin, että istukka ei irronnut itsestään, vaan se piti ronkkia jotenkin ulos (en edes halua tietää yksityiskohtia), kun minut oli synnytyksen jälkeen nukutettu, niin olen kyllä tyytyväinen, että saimme lääketieteellistä apua. Muuten en olisi nyt tässä tätä näpyttelemässä eikä ehkä tuo terve yhden vuoden ikäinenkään olisi tuolla sängyssään tuhisemassa. Epiduraali ei varmasti vaikuta tuohon lapseen enää mitenkään eikä vaikuttanut aikaisemminkaan. Ihme hihhulointina pidän tuota kivunlievityksestä kieltäytymistä siksi, että se muka vahingoittaisi lasta tai että äiti saisi jonkin sankariäitiyden kunnian tai että olisi niin kuin jokin alkunainen luolassaan synnyttämässä ja murisemassa luonnollisesti :)

Minä kyllä olisin mielelläno ottanut kaikki kivunlievitykset!!! Mutta vauva syntyi todella nopeaa vauhtia, niin ei annettu enää epiduraalia tai mitään. No onneks selvisin kuitenki ja vauva! En tiedä uskallanko enää synnyttää..

No, mä en ehtinyt saada mitään. Ensisynnyttäjä ja kätilöillä oli vaikeuksia uskoa että synnytys voisi edetä niin nopeasti. Koko homma oli ohi muutamassa tunnissa, mies ehti ponnistusvaiheeseen mukaan. Mulla on suhteellisen korkea kipukynnys, (krooninen sairaus joka aiheuttaa kipuja) ja mua oli supistellut koko viimeisen kolmanneksen enkä urpona huomannut että paikat oli auenneet jo neljään senttiin, tajusin vasta kun vedet meni että nyt taitaa tapahtua.