Synnytys ilman kivunlievitystä?

Mistä ihmeen "letkuissa ja piuhoissa" makaamisesta te oikein puhutte epiduraalin kohdalla? Oksitosiinitippa ei todellakaan ole mikään sellainen mikä automaattisesti laitettaisiin kaikille epiduraalin saajille. Vain jos supistukset heikkenevät.

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Mulla oli niin helvetilliset supistukset molemmissa synnytyksissä, että olis taju lähteä ellen olisi saanut epiduraalia. Lisäksi viimeisellä kerralla lapsen pää kääntyi vaikeaan asentoon ponnistusvaiheessa, ettei lasta saatu helposti pois. Eli lapsi syntyi järkyttävän repimisen seurauksena ja olisin kuollut toistamiseen ilman epiduraalia.

Älkää nyt hyvät ihmiset suunnitelko mitään etukäteen vaan katsokaa tilanteen mukaan. Ihan turha leikkiä sankaria ja aivan sama mitä oma ukko/henkilökunta horisee. Kipu on niin yksilökohtaista ja itselläni se oli täysin helvetillistä/epäinhimillistä/kestämätöntä, että epiduraali oli paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Epiduraalin laitoin jälkeen ei paljon kävellä. Jos taas ei ole puudutetta, niin saa kyllä olla pystyssä ja kävellä sydänäänitarkkailussa (tosin piuhat ei kauheen kauas yllä). Se paikallaan makaaminenhan niissä kivuissa vasta karseaa olisikin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Epiduraalin laitoin jälkeen ei paljon kävellä. Jos taas ei ole puudutetta, niin saa kyllä olla pystyssä ja kävellä sydänäänitarkkailussa (tosin piuhat ei kauheen kauas yllä). Se paikallaan makaaminenhan niissä kivuissa vasta karseaa olisikin!

Minä kävelin. Ketju on täynnä yleistyksiä!

Minä olin synnyttäessäni 18, ja nyt 4v myöhemmin ajateltuna kaduttaa että epin otin niin pian. Ainut plussa tietenkin oli se, että kivut hävisi ja sain hieman nukuttua. Mutta se hidasti synnytystä, jouduttiin laittaa oksitosiinia, synnytys kesti 9h. Myös ponnistaminen oli vaikeaa, kun olet osittain puutunut, käsketään vain milloin pitäisi ponnistaa.

Jos joskus mennään uudestaan, Aijon kokeilla luottaa itseeni enemmän. Silloin sitä kipua pelkäsi. Nyt hieman vanhempana jo uskon, että menisin sen mukaan miltä tuntuu. :)

Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi päätökseen jäädä synnytyspelon takia vapaaehtoisesti lapsettomaksi.

Hatunnosto teille kaikille, jotka olette synnyttäneet (tapahtui se sitten sektiolla, epiduraalilla tai luomuna). Itse en siihen kykenisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Epiduraalin laitoin jälkeen ei paljon kävellä. Jos taas ei ole puudutetta, niin saa kyllä olla pystyssä ja kävellä sydänäänitarkkailussa (tosin piuhat ei kauheen kauas yllä). Se paikallaan makaaminenhan niissä kivuissa vasta karseaa olisikin!

Ei se kaikilta vie tuntoa jaloista. Mutta miksi pitäisi juuri silloin liikkua? Sitä on varmasti ehtinyt ihan tarpeeksi kokeilla liikkumista ja muita keinoja ennen epiduraalia. Ei sitä nyt herranjumala heti saa kun pyytää, vaan pitää olla avautunut tarpeeksi. Minäkin pyörin, karjuin, tärisin ja oksensin tuskissani useamman tunnin ennen kuin epiduraalia voitiin antaa. Siinä oli ihan tarpeeksi monta tuntia liikuskelun mahdollisuudelle. Tosin sängyssä tuli maattua kun jalat eivät kantaneet kokovartalotärinän vuoksi. Olisi varmaan pitänyt pyytää kätilöä kippaamaan minut alas sängystä lattialle ja sitten ryömiä käytävää edestakaisin niin että liikkumisesta jankkaajat olisivat tyytyväisiä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että kaikki synnytykset ovat erilaisia?

Ja se epiduraali tulee nimenomaan siinä vaiheessa kun äiti on tunteja kärsinyt, ja sitten epiduraalin avulla äiti voi vihdoin nukkua edes hetken. Ei silloin ole tarkoituskaan kävellä. Minulla esim. oli käynnistetty synnytys ja olin ennen epiduraalia ollut sairaalassa 21 tuntia. Siinä tosiaan oli ihan tarpeeksi aikaa liikuskella.

Niin ja sydänääniä mitataan myös kohdunsisäisellä anturilla, että siinä ei hirveästi sängyssä edes kylkeä käännetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Epiduraalin laitoin jälkeen ei paljon kävellä. Jos taas ei ole puudutetta, niin saa kyllä olla pystyssä ja kävellä sydänäänitarkkailussa (tosin piuhat ei kauheen kauas yllä). Se paikallaan makaaminenhan niissä kivuissa vasta karseaa olisikin!

Minä kävelin. Ketju on täynnä yleistyksiä!

Onhan täällä myös minä makasin-yleistyksiä! Olen minä myös kivuissani maannut sydänkäyrällä ja yhdellä kertaa kävellyt. Jos vauva on väärässä asennossa ja painaa hermoon, ei pystykään kävellä. Jos vauva on oikeassa asennossa, on mahdollista myös kävellä. Ei kannata myöskään yleistää, että sydänkäyrän ottaminen=aina sidoksissa sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Epiduraalin laitoin jälkeen ei paljon kävellä. Jos taas ei ole puudutetta, niin saa kyllä olla pystyssä ja kävellä sydänäänitarkkailussa (tosin piuhat ei kauheen kauas yllä). Se paikallaan makaaminenhan niissä kivuissa vasta karseaa olisikin!

Ei se kaikilta vie tuntoa jaloista. Mutta miksi pitäisi juuri silloin liikkua? Sitä on varmasti ehtinyt ihan tarpeeksi kokeilla liikkumista ja muita keinoja ennen epiduraalia. Ei sitä nyt herranjumala heti saa kun pyytää, vaan pitää olla avautunut tarpeeksi. Minäkin pyörin, karjuin, tärisin ja oksensin tuskissani useamman tunnin ennen kuin epiduraalia voitiin antaa. Siinä oli ihan tarpeeksi monta tuntia liikuskelun mahdollisuudelle. Tosin sängyssä tuli maattua kun jalat eivät kantaneet kokovartalotärinän vuoksi. Olisi varmaan pitänyt pyytää kätilöä kippaamaan minut alas sängystä lattialle ja sitten ryömiä käytävää edestakaisin niin että liikkumisesta jankkaajat olisivat tyytyväisiä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että kaikki synnytykset ovat erilaisia?

Ja se epiduraali tulee nimenomaan siinä vaiheessa kun äiti on tunteja kärsinyt, ja sitten epiduraalin avulla äiti voi vihdoin nukkua edes hetken. Ei silloin ole tarkoituskaan kävellä. Minulla esim. oli käynnistetty synnytys ja olin ennen epiduraalia ollut sairaalassa 21 tuntia. Siinä tosiaan oli ihan tarpeeksi aikaa liikuskella.

Niin ja sydänääniä mitataan myös kohdunsisäisellä anturilla, että siinä ei hirveästi sängyssä edes kylkeä käännetä.

Mikä siinä on niin kamalaa, jos jollain on mennyt toisin. Ei se poista sitä, että sinun synnytys on mennyt kertomallasi tavalla ja olet toiminut kuten itsellesi on ollut siinä tilanteessa parasta. En ole sanonut, että sinun olisi pitänyt liikkua: jos ei pysty tai halua, ei sitä tarvitse tehdä tai muille todistella. Jos taas minä olen saanut, pystynyt ja halunnut liikkua, ei se pitäisi ketään hetkauttaa. Jokainen toimii tilanteessa kun siltä tuntuu!

Puudutukset eivät aina pitkitä synnytystä. Itsellä synnytys ei edistynyt koska salit olivat täynnä ja olin niin kipeä ilman kivunlievitystä, että kohdunsuu ei vaan auennut 12 tunnin supistuksista (2 min välein) huolimatta. Saliin kun pääsin niin epiä odotin vielä 5 tuntia (oli yö ja päivystävä anestesialääkäri hätäleikkauksessa) ilokaasun voimalla. Edelleen kohdunsuu jumissa 4cm. Kun sain viimein epin, katosivat kivut täysin ja avauduin alle tunnissa kymmeneen senttiin. Vauva syntyi 3 minuutin kivuttoman ponnistuksen jälkeen. Ilman puudutuksia en tiedä olisinko jaksanut synnyttää, luulen itse, että en olisi auennut vaan sektio olisi tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Epiduraalin laitoin jälkeen ei paljon kävellä. Jos taas ei ole puudutetta, niin saa kyllä olla pystyssä ja kävellä sydänäänitarkkailussa (tosin piuhat ei kauheen kauas yllä). Se paikallaan makaaminenhan niissä kivuissa vasta karseaa olisikin!

Ei se kaikilta vie tuntoa jaloista. Mutta miksi pitäisi juuri silloin liikkua? Sitä on varmasti ehtinyt ihan tarpeeksi kokeilla liikkumista ja muita keinoja ennen epiduraalia. Ei sitä nyt herranjumala heti saa kun pyytää, vaan pitää olla avautunut tarpeeksi. Minäkin pyörin, karjuin, tärisin ja oksensin tuskissani useamman tunnin ennen kuin epiduraalia voitiin antaa. Siinä oli ihan tarpeeksi monta tuntia liikuskelun mahdollisuudelle. Tosin sängyssä tuli maattua kun jalat eivät kantaneet kokovartalotärinän vuoksi. Olisi varmaan pitänyt pyytää kätilöä kippaamaan minut alas sängystä lattialle ja sitten ryömiä käytävää edestakaisin niin että liikkumisesta jankkaajat olisivat tyytyväisiä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että kaikki synnytykset ovat erilaisia?

Ja se epiduraali tulee nimenomaan siinä vaiheessa kun äiti on tunteja kärsinyt, ja sitten epiduraalin avulla äiti voi vihdoin nukkua edes hetken. Ei silloin ole tarkoituskaan kävellä. Minulla esim. oli käynnistetty synnytys ja olin ennen epiduraalia ollut sairaalassa 21 tuntia. Siinä tosiaan oli ihan tarpeeksi aikaa liikuskella.

Niin ja sydänääniä mitataan myös kohdunsisäisellä anturilla, että siinä ei hirveästi sängyssä edes kylkeä käännetä.

Mikä siinä on niin kamalaa, jos jollain on mennyt toisin. Ei se poista sitä, että sinun synnytys on mennyt kertomallasi tavalla ja olet toiminut kuten itsellesi on ollut siinä tilanteessa parasta. En ole sanonut, että sinun olisi pitänyt liikkua: jos ei pysty tai halua, ei sitä tarvitse tehdä tai muille todistella. Jos taas minä olen saanut, pystynyt ja halunnut liikkua, ei se pitäisi ketään hetkauttaa. Jokainen toimii tilanteessa kun siltä tuntuu!

Kommenttini liittyy siihen, kun jankutetaan siitä miten olisi parempi liikkua ja kamalaa kun sängyssä vaan maataan. Minulle on aivan sama kuka makaa ja kuka liikkuu. Hienoa, jos joku saa liikkeestä apua ja kokee sen hyödylliseksi. Jotkut taas eivät ymmärrä, että toisille siitä ei ole mitään apua kivun sietämisen suhteen, tai että liikkuminen ei edes ole mahdollista. Sitten sitä jankutetaan että parempi olisi liikkua. Ja demonisoidaan epiduraalia. En koe tarvetta puolustella omaa kyvyttömyyttäni liikkua, vaan käytin omaa tilannettani esimerkkinä kuvaamaan skenaariota missä liikkumisesta ei ole mitään hyötyä/se ei ole mahdollista. Joillekin kun tuntuu olevan vaikea hahmottaa, että jos itse pystyi liikkumaan niin kaikki eivät pysty. Eikä siihen vaikuta onko puudutettu vai ei.

Monilla myös kuukautiskivut ovat synnytyskivun luokkaa. Ja kun kuukautisiinkaan ei saa kunnon lääkkeitä, niin kyllähän monella se synnytys sitten menee "heittämällä". Sitä kun ei tarvitse joka kuukausi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niissä letkuissa ja piuhoissa voi joutua makaamaan ihan muista syistä kuin epiduraalista. Esim. tarve seurata vauvan sydänääniä. Siinä et pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisit.

Epiduraalin laitoin jälkeen ei paljon kävellä. Jos taas ei ole puudutetta, niin saa kyllä olla pystyssä ja kävellä sydänäänitarkkailussa (tosin piuhat ei kauheen kauas yllä). Se paikallaan makaaminenhan niissä kivuissa vasta karseaa olisikin!

Ei se kaikilta vie tuntoa jaloista. Mutta miksi pitäisi juuri silloin liikkua? Sitä on varmasti ehtinyt ihan tarpeeksi kokeilla liikkumista ja muita keinoja ennen epiduraalia. Ei sitä nyt herranjumala heti saa kun pyytää, vaan pitää olla avautunut tarpeeksi. Minäkin pyörin, karjuin, tärisin ja oksensin tuskissani useamman tunnin ennen kuin epiduraalia voitiin antaa. Siinä oli ihan tarpeeksi monta tuntia liikuskelun mahdollisuudelle. Tosin sängyssä tuli maattua kun jalat eivät kantaneet kokovartalotärinän vuoksi. Olisi varmaan pitänyt pyytää kätilöä kippaamaan minut alas sängystä lattialle ja sitten ryömiä käytävää edestakaisin niin että liikkumisesta jankkaajat olisivat tyytyväisiä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että kaikki synnytykset ovat erilaisia?

Ja se epiduraali tulee nimenomaan siinä vaiheessa kun äiti on tunteja kärsinyt, ja sitten epiduraalin avulla äiti voi vihdoin nukkua edes hetken. Ei silloin ole tarkoituskaan kävellä. Minulla esim. oli käynnistetty synnytys ja olin ennen epiduraalia ollut sairaalassa 21 tuntia. Siinä tosiaan oli ihan tarpeeksi aikaa liikuskella.

Niin ja sydänääniä mitataan myös kohdunsisäisellä anturilla, että siinä ei hirveästi sängyssä edes kylkeä käännetä.

Mikä siinä on niin kamalaa, jos jollain on mennyt toisin. Ei se poista sitä, että sinun synnytys on mennyt kertomallasi tavalla ja olet toiminut kuten itsellesi on ollut siinä tilanteessa parasta. En ole sanonut, että sinun olisi pitänyt liikkua: jos ei pysty tai halua, ei sitä tarvitse tehdä tai muille todistella. Jos taas minä olen saanut, pystynyt ja halunnut liikkua, ei se pitäisi ketään hetkauttaa. Jokainen toimii tilanteessa kun siltä tuntuu!

Kommenttini liittyy siihen, kun jankutetaan siitä miten olisi parempi liikkua ja kamalaa kun sängyssä vaan maataan. Minulle on aivan sama kuka makaa ja kuka liikkuu. Hienoa, jos joku saa liikkeestä apua ja kokee sen hyödylliseksi. Jotkut taas eivät ymmärrä, että toisille siitä ei ole mitään apua kivun sietämisen suhteen, tai että liikkuminen ei edes ole mahdollista. Sitten sitä jankutetaan että parempi olisi liikkua. Ja demonisoidaan epiduraalia. En koe tarvetta puolustella omaa kyvyttömyyttäni liikkua, vaan käytin omaa tilannettani esimerkkinä kuvaamaan skenaariota missä liikkumisesta ei ole mitään hyötyä/se ei ole mahdollista. Joillekin kun tuntuu olevan vaikea hahmottaa, että jos itse pystyi liikkumaan niin kaikki eivät pysty. Eikä siihen vaikuta onko puudutettu vai ei.

Ohis, mutta jos joku tässä ketjussa jankkaa, niin se olet kyllä sinä. Laskepa itse, kuinka monta viestiä olet jo samasta aiheesta kirjoittanut. Kyllä meille muille on jo tullut selväksi, että sinä tärisit kivusta, etkä pystynyt liikkumaan. Ei sinun tarvitse sitä kertoa erikseen jokaiselle, joka mainitseekin jotain liikkumisesta synnytyksen aikana.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otat tämän noin henkilökohtaisesti? Ei tässä kukaan ole väittänyt, että synnytys ilman kivunlievitystä olisi jotenkin väärin, vaan on kyselty syitä siihen. Eikä alkuperäisessä viestissä edes ollut pääpointti itse synnytyksessä, jokainen tehköön kuten haluaa, vaan siinä miten (ja minkä takia) asialla kehuskellaan. Siis mikä on se syy, että ilman kivunlievitystä synnyttäminen on monen mielestä niin paljon parempi tapa, että siitä jaksetaan kohkata somessa. Jos tähän oikeasti on joku selvä lääketieteellinen syy niin ymmärrän asian, mutta kätilöiden mukaan näin ei ole.

Kenen kätilöiden? Puudutusaineet kulkeutuvat vauvalle siinä missä muutkin myrkyt, joita moni pyrkii koko raskauden ajan välttämään (esim. alkoholi). Lisäksi ne heikentävät supistuksia, mikä hidastaa synnytystä, mikä ei ole vauvalle hyväksi. Myös synnytysasento määräytyy sillä hetkellä, kun puudutteen saa, ja puoli-istuvassa/makuuasennossa lantio ei pääse avautumaan yhtä hyvin kuin muissa asennoissa.

Jaa mä synnytin ihan luomunakin puoli-istuvassa/makuuasennossa.

Vierailija kirjoitti:

Epiduraali on kertakaikkisen mahtava keksintö. Kaksi synnytystä takana epiduraalilla ja oli niin kivuttomat ja positiiviset kokemukset, molemmat synnytykset! Aivan uskomatonta tavaraa se Epiduraali, toimi minulla aivan täydellisesti enkä kahden synnytyksen jälkeen edes tiedä millaista synnytyskipu on! :)

Minua harmittaisi todella paljon, jos en kahden synnytyksen jälkeen tietäisi, mitä synnytyskipu on. Tuntuu, että olisi jäänyt osa synnytyksestä kokematta, jos en hetkeäkään olisi saanut kokea, mitä se kipu on, mistä kaikki puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin jutun, jossa verrattiin, että se kipu vastaa useampaa samanaikaista luunmurtumaa, että kyllä se kanttia vaatii suoriutua synnytyksestä ilman epiduraalia yms. Siitä suorituksesta saa olla ylpeä, siitä saa tuntea voimaantuvansa ja taivastella oman tai puolisonsa kehon ihmeellisyyttä, miten hurjaan suoritukseen se kykeneekään. Itse viimeisimmän pakon edessä ilman kivunlievityksiä maailmaan ponnistanut ja en tottavie toiste haluaisi kokea. En kuitenkaan haluaisi epiduraalisynnytystäkään uusiksi ottaa, mutta sellaisen kohdunkaulanpuudutuksella ja synnytyslaululla hoidetun voisin vielä kokea. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, syntymä on aina ihmeellinen asia ja lopputulos on tärkein. Tulee se lapsi maailmaan luomuna, sektiolla tai kivunlievityksin, niin siitä saa iloita, ylpeillä ja olla onnellinen juuri sillä tavalla, miten itse kokee parhaimmaksi.

Musta on hullua olla ylpeä siitä että vapaaehtoisesti ottaa monen samanaikaisen luunmurtuman kivun kun sitä kipua voisi myös helposti ja turvallisesti lievittää. 

Minä en kokenut sitä kipua monen samanaikaisen luunmurtuman veroisena.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin synnyttäessäni 18, ja nyt 4v myöhemmin ajateltuna kaduttaa että epin otin niin pian. Ainut plussa tietenkin oli se, että kivut hävisi ja sain hieman nukuttua. Mutta se hidasti synnytystä, jouduttiin laittaa oksitosiinia, synnytys kesti 9h. Myös ponnistaminen oli vaikeaa, kun olet osittain puutunut, käsketään vain milloin pitäisi ponnistaa.

Jos joskus mennään uudestaan, Aijon kokeilla luottaa itseeni enemmän. Silloin sitä kipua pelkäsi. Nyt hieman vanhempana jo uskon, että menisin sen mukaan miltä tuntuu. :)

Ensimmäisen kohdalla synnytys kestää yleensä pitempään. Sen lisäksi aika poistaa melko paljon muistista kivun tunteen. Suurimmalla osalla toinen synnytys on nopeampi ja kivuttomampi.