Lue keskustelun säännöt.
Bravo tämä bussikuski, uhkasi häätää karjuvan kakaran bussista
05.01.2017 |
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on 2 -vuotias. Ei viihtyisi rattaissa, vaan haluaisi päästä omin jaloin juoksentelemaan. Jos on pakko mennä bussilla, vaihtoehdot ovat yrittää selvitellä lapsen kanssa, joka kiljuu ja yrittää päästä rattaista. Tai päästää rattaista ja katsella kun taapero vetää ruuhkabussissa juoksua läpi. Ensimmäinen vaihtoehto on turvallisempi ja bussiinkin mennään vain, jos on äärimmisen pakko.
Voi uusavuttomuus! Mitä jos sanoisin sille 2-vuotiaallesi ensi kerralla ennen bussiin menoa että bussissa istutaan sitten rattaissa ja hiljaa tai kuski heittää ulos? Tai jää pois seuraavalla pysäkillä jos muistutus ei tehoa ja totea että kun et ollut kiltisti nyt ei mennäkään kaupungille syömään jäätelöä vaan kotiin. Usko pois, muutaman tällaisen jälkeen lapsi oppii taatusti muistamaan millaisella käytöksellä saa jäätelöä ja millaisella joutuu kotiin. Kuka teillä oikein on päätöksentekijät, sinä vai kaksivuotias? Mitä ajattelet tehdä 10 vuoden kuluttua? Aloittaa kasvattamisen sitten?!?
- Aika harva vanhempi lähtee lapsen kanssa ostoksille "syömään jäätelöä", ts. jos lapsen kanssa ollaan liikkeellä, niin siihen on usein pätevä syy. Ei voi noin vain kääntyä ja mennä takaisin kotiin rangaistuksena.
- Älykäs lapsi ei viidettä kertaa usko, että kuski heittää bussista pois.
- Lapset OVAT erilaisia. Lapset eivät ole mitään pikkuaikuisia, joille kun kaksivuotiaana selittää, että ollaanpa nyt ihan hiljaa, niin he ymmärtävät ja ovat aina. Joskus toimii, joskus ei. Lapsen kehitystehtävänä on uhmata ja lapsen on vaikea hallita omia tunnetilojaan. Aikuinenn auttaa tässä, aina ei onnistu.
t. alan ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
otapa rivelyksistä niin näet kirjoitti:
Elvira kirjoitti:
Ymmärrän tietysti pienien vauvaikäisten itkun, se ottaa itse asiassa sydämestä ( tarkoitan siis tuntevani empatiaa) ei päästä. Mutta ihan turhan monta kertaa olen ollut samassa liikennevälineessä itku-potkuraivarit saaneen lapsen kanssa. Kun se piltti huutaa kitapurjeet heiluen ja potkii sitä seinää tai ovea, niin anteeksi vaan, minusta te jäätte silloin seuraavalla pysäkillä ulos. No, näin ei suinkaan tapahdu, vaan yleensä se vanhempi ei reagoi raivareihin mitenkään, sillä hyvänen aika, lapsihan haluaa juuri jonkun reaktion vanhemmiltaan. Tämäkin fine, mutta tehkää se ulkona!
Kuskin tai sinun tai kenenkä tahansa sopii yrittää poistaa meitä ulos.
Minä en poistu vasta kun kotipysäkillä.
Tämän pitäisi olla teille harvinaisen selvä asia.
Voitte toki yrittää länkyttää mutta siitä en nakaa paskaakaan. Saa valittaa. Jos sen sijaan rikotte koskemattomuutta niin osaan kyllä keinot.
T: Raavas iskä
Hyvä wt-iskä, bussi pysähtyy siis pysäkille ja odotellaan hetkinen kun vartijat tulevat poistamaan niskuroivan isän ja pahansisuisen kakaran. Isi menee putkaan ja lapsi sosiaaliviranomaisille. Olisiko kuitenkin kannattanut jäädä itsenäisesti bussista?
Bussissa kuljettajan sana on laki. Sinun sanasi on todennäköisesti yhtä tyhjän kanssa paitsi bussissa, myös yhteiskunnassa ylipäätään.
Ei ne vartijat tule hakemaan ketään vanhempaa sen takia että lapsi itkee. Lapsen itku ei riitä syyksi sille että julkisista pitää poistua :D Jos sen sijaan kuski tai matkustajat yrittävät käydä kiinni niin ne on ne jotka vartijat heittää naama edeltä asvalttiin. Saattaa tulla lumipesuakin että viilenette.
T: Vartija ja koti-isä tällähetkellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Opeta kunnioittamaan ja kuuntelemaan vauvasta lähtien. Tossa olis nyt ainakin aluksi. Mulla on 4 vuotias ja 1,5 vuotias ja ihan hyvin toiminut. Kyllä muakin raastaa "isomman" 2v.->)lapsen karjuminen yleisillä paikoilla, etenkin sellasten jotka vaan selkeeati kiukkuaa. Mut oli miten tahansa niin buaaikuski on töissä ja tollasta käytöstä ei työaikana saa olla. Emmä lähtis vierastakaan lasta ihan helposti komentamaan tai sättimään ko.tapauksissa kun ikinä ei tiedä taustoja. Esim.mun kaverilla on 4 vuotias tyttö jolla on vielä täydellistä diagnoosia vailla oleva kehitysvamma. Tästä tytöstä ei päällepäin näe mitään outoa mutta jos tarpeeksi on ärsykettä niin saattaa alkaa huutamaan ja tekemään oikeestaan mitä vaan, joka näyttää pelkältä uhmakiukuttelulta, ja mitään ei tälle ole tehtävissä. Ei tämänkään tytön äiti kuulemma jaksa ihan tauotta olla hyssyttelemässä lasta esittääkseen ventovieraille että yrittää tehdä huudolle jotain koska tästä ei vain ole hyötyä. Lopputulos on se että vieras näkee turhaan raivoavan ison lapsen jolle äiti ei tee mitään. Annetaan tällekkin mammalle vähän armoa. Hän on oikeesti pirun hyvä äiti muttei mikään superihminen.
Et ole varmaan kasvattanut sitten hiukkaakaan luonteikkaita lapsia, kun et ymmärrä asiaa. Se, että sinulla on helpot lapset, ei kerro sinun kasvatustaidoistasi yhtään mitään. Tämä on aika yleinen harha monilla tasapäistä, normaalia kasvatusta antavilla vanhemilla, joilla ei ole edes alan koulutusta. Se, että sinä olet normaali vanhempi ja sinulla on ei-niin-tempperamenttiset lapset, ei tarkoita, että sinä pärjäisit kaikkien normaalin kirjoon mahtuvien lasten kanssa.
Oikeastaan kaikista huolestuttavin tilannehan on, jos lapset eivät ilmaise tunteitaan vahvasti vaan kaikki on aina kovin tasapaksua.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se lapsi kirkui ihan hysteerisenä koko ajan ja äiti vaan sometti?
Entä jos se tilanne olisikin ollut noin oikeasti?
Sitten kuski olisi saanut sanoa äidille että hänen tehtävänsä on rauhoitella lastaan. Ei siltikään ensimmäisenä uhkailla bussista jättämisellä.
Äiti olisi voinut etsiä netistä seuraavan bussin aikataulua että pääsee viemään lapsen lääkäriin.
Monet ajattelevat ettälapsen itkun takia kaikki pystyvät jättämään matkan siihen ja jatkamaan seuraavalla bussilla vähän myöhemmin, mutta oikeastihan se ei onnistu vaan kuin hupireissuilla. Monet on oikeasti menossa muualle kun kahville ja siinä ei aina ole aikaa odotella seuraavaa bussia.
Vierailija kirjoitti:
Bussissa kuljettajan sana on laki.
vitut on. Kuski ajaa ja on hiljaa sekä kohtelias asiakkailleen. Se on asiakaspalvelussa siellä eikä mikään helvetin teiden kuningas saati ritari :D
T: Se vartia jota naurattaa velat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullu kuski oli. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Muistan hyvin 80-luvulla kun isä paiskasi veljeni seinään täysiä ja usein läimi päin näköä avareilla että olisi hiljaa ja lopettaisi viisastelun.
Tuloksena veljellä aivovamma ja lievä kehitysvamma myöhemmin. Minulta puuttuu päänahasta kohtia joissa ei kasva tukkaa koska isä tukisti aika rajusti.
Meidän piiskaaminen aloitettiin jo kolmevuotiaana kuulemma. Jäljistä on raportoitu neuvolakorttiin.
Totuimme nopeasti luunappeihin ja tukkapöllyihin ja pidimme sitä eräänlaisena leikkinä jossa isää ärsyttämällä sai häneltä huomiota. Isän huomio oli kovaa. Hän uskoi että kovaa kasvattamalla tulisi hyviä kansalaisia. Tuloksena tosiaan veljen vammaisuus ja minun vaikea-asteiset mielenterveysongelmat. Molemmat kolmekymppisiä nuoria eläkeläisiä.
Ei oikein kannattaisi hehkuttaa fyysisellä kurituksella. Lapset tottuvat kipuun nopeasti ja vanhemmat koventavat keinoja. Lopussa isällä oli iso bambukeppi jolla iski sormille jne, kun mikään muu ei enään toiminut meihin. Harmi ettei lastensuojelu ollut samalla teholla siihen aikaan kuin nykyään on :(
Taisitte olla melko tyhmiä ennen isän kurinpalautustakin, jos ette kerralla oppineet käyttäytymään.
Mitä tyhmempi kakara sitä kovempi kuritus pitää olla. Bambukepin tilalla pitäisi olla liikennemerkki jolla humautetaan järkeä päänuppiin. Muuten ne vatipäät jää auton alle.
T: Vela
Tehdään silleen etä seuraavalla kerralla kun olet avustamassa äksyä kuskia ja tartut mamman tai koti-iskän takista kiinni siinä toivossa että se lentää ulos seuraavalla pysäkillä niin se olet sinä joka pyörii vesilätäkössä kivasti ja loska läiskyy kun sua pistellään nippuun. Jookosta?
Ihan turha leikkiä sankaria koska lasten vanhemmat on niitä oikeita sankareita tässä yhteiskunnassa. Ja, tämä selvä? Kuittaa niin toivottelen vielä hyvät illan jatkot veloillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Keino on äärettömän yksinkertainen: reagoi jo ennen kuin kiukkukarjuntaa edes on!
Katsele joskus vanhempia ja lapsia vaikka bussissa. Osa rupattelee lapsilleen, yhdessä katsotaan ikkunasta tai kerrataan päivän tekemisiä. Vanhempi on läsnä lapselleen 100%. Sitten ovat ne lapset, jotka huutavat kuin sumusireenit. Heidän vanhempansa eivät reagoi: eivät lapseen ennen huutoa eikä huudon aikana. He tietävät, että jos lapsen huomaa, niin lapsi oppii saamaan huudolla tahtonsa läpi.
Omat lapseni eivät koskaan kiukkuitkeneet. He osoittivat tunteitaan monin eri tavoin, mutta vain silloin, kun aidosti oli aika niitä osoittaa. Meillä sai vanhempien huomion jo paljon ennen kuin suupielet vääntyivät alaspäin.
Kylläpä sulla on kiiltävä kehä pään päällä :D
Mä olen se vanhempi joka juttelee lapselle, on tietoisesti läsnä jne. Ei ole koskaan viihtynyt rattaissa, eikä varsinkaan paikallaan ollessa esim. bussissa. Joten ei ole muuta vaihtoehtoa kun koko matkan keksiä lapselle mielenkiintoista keskusteltavaa. Mutta ihan rehellisyyden nimissä on sanottava että kyllä tämä minunkin 2-vuotias uhmaikäinen osaa ne kierrokset ottaa milloin mistäkin. Ja kyllä on joskus sattunut se huono hetki juuri bussissa.
Lapsia on erilaisia. Toiset istua möllöttää tyytyväisinä missä vaan. Meillä ei esim. ole viihtynyt rattaissa eikä suostunut nukkumaan muualla kuin kotona 10kk iän jälkeen. Olisiko minun pitänyt jäädä neljän seinän sisään vain sen vuoksi, että lapsi saattaa vetää kierrokset julkisella paikalla. Ja ei ole malttanut syödä julkisella paikalla myöskään, koska kaiken maailman viihdykket hoitohuoneissa. Eli joskus lapsi on ollut myös nälkäinen bussissa. Ja kun luonteeltaan vielä temperamenttinen ja sinnikäs, niin ei luovuta ennen kun saa mitä haluaa. Toiset on suuritarpeisia, toiset tyytyy vähään.
Se että omat lapset on "käyttäytyneet", ei tee kenestäkään superäitiä. Ehkä sinulla vaan on helpot lapset, eikä aavistustakaan mitä on arki temperamenttisen suuritarpeisen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on 2 -vuotias. Ei viihtyisi rattaissa, vaan haluaisi päästä omin jaloin juoksentelemaan. Jos on pakko mennä bussilla, vaihtoehdot ovat yrittää selvitellä lapsen kanssa, joka kiljuu ja yrittää päästä rattaista. Tai päästää rattaista ja katsella kun taapero vetää ruuhkabussissa juoksua läpi. Ensimmäinen vaihtoehto on turvallisempi ja bussiinkin mennään vain, jos on äärimmisen pakko.
Voi uusavuttomuus! Mitä jos sanoisin sille 2-vuotiaallesi ensi kerralla ennen bussiin menoa että bussissa istutaan sitten rattaissa ja hiljaa tai kuski heittää ulos? Tai jää pois seuraavalla pysäkillä jos muistutus ei tehoa ja totea että kun et ollut kiltisti nyt ei mennäkään kaupungille syömään jäätelöä vaan kotiin. Usko pois, muutaman tällaisen jälkeen lapsi oppii taatusti muistamaan millaisella käytöksellä saa jäätelöä ja millaisella joutuu kotiin. Kuka teillä oikein on päätöksentekijät, sinä vai kaksivuotias? Mitä ajattelet tehdä 10 vuoden kuluttua? Aloittaa kasvattamisen sitten?!?
Heh, 2-vuotias ja sitä vanhempikaan lapsi ei ole kovin rationaalinen olento. Pienen lapsen älyllinen kehitys ei ole vielä sillä tasolla, että hän ymmärtäisi. Voit selittää, näyttää kaavioita ja vääntää rautalangasta, mutta ei, yksikään tuon ikäinen lapsi ei kykenevä kovin järkevään ja tavoitteelliseen ajatteluun.
Mulla on ehdotus: voisiko sen lastenvaunupaikan saada kallistumaan jyrkästi niin, että vaunut saisi kätevästi kipattua suoraan pysäkille ärrimurrikohtauksen aikana? Siis sellainen niiaustoiminto. Vanhempi joko jää ihmettelemään tai seuraa perässä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa paistaa lapsettomien tietämättömyys ja etenkin vätysmäisyys yhteiskunnan tärkeimpiä kohtaan, eli juurikin niihin jotka pitää yhteiskuntaa elossa ja luo uusia kansalaisia. Ilman niitä ei eläkkeitä tule.
Kannattaa katsoa kunnioituksella sitä naama punaisena huutavaa räkänokkaa. Se luultavasti johtaa tätä maata pääministerinä tai maksaa osaltaan sinunkin eläkkeet.
Toinen porukka joka loistaa nimettömänä mutta erinomaisten lasten kasvattajina on ne onnekkaat joiden lapset olivat passiivisia. Hyvä teille. Moni meistä olisi toivonut samalaisia lapsia.
Onneksi meidän nuorin oli helvetin helppo kaiken suhteen. Tai no, onhan vielä tulossa murrosikä. Saa nähdä näyttääkö kusipäisyytensä viellä.
t. 7 lapsen ammattilainen ja kansalaistiedon maisteri
En tiedä mitä arvon av-mammat työkseen tekevät, mutta jos joku toisi vieraan, rääkyvän kakaran työpisteellesi kirkumaan vaikkapa vartiksi, ja hokisi että sorry, sillä on vaan uhmaikä, niin voitteko rehellisesti sanoa, että ei vituttaisi siinä vaiheessa?
Mun sympatiat ovat kuskin puolella, en pidä kersoista, en aio niitä koskaan hankkia enkä jaksa kuunnella niiden rääkymistä sekuntiakaan.
Ja ennen kuin joku viisas tulee muistuttamaan, että olen ollut kirkuva kakara itsekkin, totean vaan että tiedetään, onneks mutsi oli parempi ihminen kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa paistaa lapsettomien tietämättömyys ja etenkin vätysmäisyys yhteiskunnan tärkeimpiä kohtaan, eli juurikin niihin jotka pitää yhteiskuntaa elossa ja luo uusia kansalaisia. Ilman niitä ei eläkkeitä tule.
Kannattaa katsoa kunnioituksella sitä naama punaisena huutavaa räkänokkaa. Se luultavasti johtaa tätä maata pääministerinä tai maksaa osaltaan sinunkin eläkkeet.
Toinen porukka joka loistaa nimettömänä mutta erinomaisten lasten kasvattajina on ne onnekkaat joiden lapset olivat passiivisia. Hyvä teille. Moni meistä olisi toivonut samalaisia lapsia.
Onneksi meidän nuorin oli helvetin helppo kaiken suhteen. Tai no, onhan vielä tulossa murrosikä. Saa nähdä näyttääkö kusipäisyytensä viellä.
t. 7 lapsen ammattilainen ja kansalaistiedon maisteri
No sillä lailla! Saa nähdä onko eläkejärjestelmää enää olemassakaan siinä vaiheessa, kun itse olen eläkeiässä. Ainakaan en sen varaa laske, että sun sinappikoneesi mut elättää siinä vaiheessa, vaan aion järjestää asiani ja sijoittaa niin, että pärjään itsekin.
T. Vela
Ps. Hitlerkin oli joskus vauva, ei niistä kaikista pääministereitä tule
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Bussit eivät kulkisi ilman aahanmuuttajia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Only in Finland (sekä bussikuskin käytös että tämä ketju)!
En ole varmaan 20 vuoteen nähnyt bussissa äitiä tai iskää, joka "varmasti on tehnyt kaikkensa, että lapsi rauhoittuisi". Yleensä joko suu supussa naputellaan puhelinta tai puhutaan siihen.
Ja täällä sujuvasti sotketaan lapsen temperamentti ja käytöstapojen opettelu. Äidin duuniin kuuluu mm. sen opettaminen, miten bussissa käyttäydytään. Ja kyllä, pari-kolmivuotiaskin kykenee hanskaamaan ne yksinkertaiset perusteet, joita bussissa matkaamiseen tarvitaan. Meidän koiratkin osaa!
Entisenä velana haluan todeta, että iso osa lapsettomista suhtautuu ymmärtäväisesti muiden jälkikasvuun ja tykkää lapsista.
Luulen, että osa näistä palstan ihmisvihaajista on rankasti yksinäisiä ja epäonnistuneita tyyppejä, joilla on joku diagnoosi ja osalla heistä on jopa omia lapsia.
T. entinen pitkän tähtäimen vela, nykyinen mummoäiti
Vierailija kirjoitti:
En ole varmaan 20 vuoteen nähnyt bussissa äitiä tai iskää, joka "varmasti on tehnyt kaikkensa, että lapsi rauhoittuisi". Yleensä joko suu supussa naputellaan puhelinta tai puhutaan siihen.
Ja täällä sujuvasti sotketaan lapsen temperamentti ja käytöstapojen opettelu. Äidin duuniin kuuluu mm. sen opettaminen, miten bussissa käyttäydytään. Ja kyllä, pari-kolmivuotiaskin kykenee hanskaamaan ne yksinkertaiset perusteet, joita bussissa matkaamiseen tarvitaan. Meidän koiratkin osaa!
Näiden perusteiden oppimiseen tarvitaan harjoittelua eli pari pieleen menevää bussimatkaa ja eilinen taisi olla sellainen. Parivuotias ei opi käyttäytymistä teoriapohjalta, vaan kokemuksen kautta.
Varmaan tämäkin bussikuski saa ensi viikolla potkut.
Pakkanen olisi ollut ulvovalle kakaralle paras opettaja. Hankeen vaan jäähtymään hetkeksi ja katsotaan sitten uudestaan. Toista tarvittaessa.
Mua oikeasti itkettää että tämmöisiä ihmisiä on olemassa. Miksi? Miksi haluat satuttaa toista tuntematonta ihmistä?