Lue keskustelun säännöt.
Bravo tämä bussikuski, uhkasi häätää karjuvan kakaran bussista
05.01.2017 |
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Kommentit (147)
Itse olen 52v. ja kyllä minä vielä omien lasten itkut muistan.
Ap voit olla varma että sunkin kakarat joskus itkee jossain missä joku ei jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Keino on äärettömän yksinkertainen: reagoi jo ennen kuin kiukkukarjuntaa edes on!
Katsele joskus vanhempia ja lapsia vaikka bussissa. Osa rupattelee lapsilleen, yhdessä katsotaan ikkunasta tai kerrataan päivän tekemisiä. Vanhempi on läsnä lapselleen 100%. Sitten ovat ne lapset, jotka huutavat kuin sumusireenit. Heidän vanhempansa eivät reagoi: eivät lapseen ennen huutoa eikä huudon aikana. He tietävät, että jos lapsen huomaa, niin lapsi oppii saamaan huudolla tahtonsa läpi.
Omat lapseni eivät koskaan kiukkuitkeneet. He osoittivat tunteitaan monin eri tavoin, mutta vain silloin, kun aidosti oli aika niitä osoittaa. Meillä sai vanhempien huomion jo paljon ennen kuin suupielet vääntyivät alaspäin.
Lapsen pitää oppia käsittelemään myös pettymysiä. Tuollaine curling lapsi tappaa teininä itsensä kun äiti ei ole tyydyttymässä tarpeita.
En lukenut linkkiä, mutta joskus voi olla ihan tehokasta jos joku ulkopuolinen lempeän jämäkästi puuttuu esim. uhmaikäisen kiukutteluun. Vaikka sanomalla, että "olepa hiljaa, täällä muiden korvat menee rikki tuollaisesta huutamisesta". Itselle se olisi ainakin ollut joissakin tilanteissa helpotus ja olisin ottanut sen avunantona ja ymmärtämyksen eleenä vastaan. Mutta harvoin kukaan nykyään uskaltaa puuttua tuollaisiin. Ajatellaan, että kaikki on niin yksityistä. Ja varmaan moni äiti kokisikin loukkaavaksi.
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Oma lapseni on 2 -vuotias. Ei viihtyisi rattaissa, vaan haluaisi päästä omin jaloin juoksentelemaan. Jos on pakko mennä bussilla, vaihtoehdot ovat yrittää selvitellä lapsen kanssa, joka kiljuu ja yrittää päästä rattaista. Tai päästää rattaista ja katsella kun taapero vetää ruuhkabussissa juoksua läpi. Ensimmäinen vaihtoehto on turvallisempi ja bussiinkin mennään vain, jos on äärimmisen pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä nämä jotka väittää että lapsi itkee ja kiukkuaa koska äiti vaan somettaa :D Ihan kun lapsen kiukku ja uhmaikä olisi joku tän vuosituhannen asia ja syntynyt somettavien äitien takia...
Eli pystyt tunnistamaan itsesi somettavaksi äidiksi. Mietipä miksi halusit lapsen jos sinulla ei ole hänelle aikaa ja mielenkiintoa ollenkaan. Anna lapsesi adoptoitavaksi jos itse et viitsi ja jaksa.
Saatan sieluni silmin nähdä, kuinka modet tuskastuneina ja ahdistuneina selvittävät, oliko kuski tai lapsi mamu eli pitäisikö koko ketju poistaa samantien. Varmuuden vuoksi. Sittenhän tämäkin olisi rasistista. Ajatteli siitä sitten miten päin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Keino on äärettömän yksinkertainen: reagoi jo ennen kuin kiukkukarjuntaa edes on!
Katsele joskus vanhempia ja lapsia vaikka bussissa. Osa rupattelee lapsilleen, yhdessä katsotaan ikkunasta tai kerrataan päivän tekemisiä. Vanhempi on läsnä lapselleen 100%. Sitten ovat ne lapset, jotka huutavat kuin sumusireenit. Heidän vanhempansa eivät reagoi: eivät lapseen ennen huutoa eikä huudon aikana. He tietävät, että jos lapsen huomaa, niin lapsi oppii saamaan huudolla tahtonsa läpi.
Omat lapseni eivät koskaan kiukkuitkeneet. He osoittivat tunteitaan monin eri tavoin, mutta vain silloin, kun aidosti oli aika niitä osoittaa. Meillä sai vanhempien huomion jo paljon ennen kuin suupielet vääntyivät alaspäin.
Kyllä meillä tulee päiväkodin jälkeen väsykiukkua vaikka kuinka lasta huomioi. Taas näitä kommentteja että kun mun lapset eivät koskaan niin kyllä on vahemmissa vika kun muiden lapset sellasta tekee.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joskus joutunut sanomaan pienen, itkevän vauvan äidille, että ota nyt hyvä ihminen se vauva syliin! Pienen vauvan hätääntynyt itku on jotain niin sydäntäraastavaa, ettei sitä pysty kuuntelemaan. Jonkin aikaa seurasin tilannetta ja äiti vaikutti epävarmalta, joten katsoin hänen tarvitsevan hieman rohkaisua siihen vauvan syliin ottamiseen. Vauva rauhoittuikin heti kun pääsi äidin syliin.
Miksi niitä vauvoja ja lapsia pitää huudattaa niissä vaunuissa ja rattaissa, itkevän vauvan/lapsen paikka on äidin sylissä!
Bussissa ei mielellään ota riskiä siitä että se lapsi lentää sylistä lattialle. Sellaistakin olen nähnyt kun bussikuskit tai jarrut ovat jotenkin huonoja ja nykiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakarat on aina parkuneet, jopa ennen älypuhelimia.
T.Se äiti 52v.
Vierailija kirjoitti:
Mikä yllätys että mammat täällä puolustelevat äitiä ja rääkyvää pentua. Tosiasiassa kyse oli vain äidin saamattomuudesta. Mikä vaikeus siinä on vaikka nukuttaa sitä pentua vaunuihin ennen bussimatkaa?
Mikä vaikeus... Öö kenties muu elämä. Jos mun pitäisi kulkea joku matka bussilla muksun kanssa niin en minä ala sen 10min matkan takia suunnittelemaan koko päivärytmiä.
Jotkut lapset on tosi herkkäluonteisia. Tunnen yhden muksun joka on ollut vauvasta asti tosi herkkä. Jos joku katsoo edes liian tunkeilevasti niin tulee itku. Uusissa tilanteissa (voisin kuvitella että juuri bussissa) tulee itku. Mutta muuten muksu on niin herttainen ja rauhallinen.
Hullua että kaikki lapset on huonosti kasvatettuja ja äidit lapsesta väliinpitämättömiä jos lapsi sattuu uhmaamaan tai itkemään julkisella paikalla.
Herätkää nyt ihmiset. Aina on kaikki väärin. Juuri vähän aikaa sitten oli aloitus kuinka joku äiti oli pälättänyt ja selostanut lapselle liikaa bussissa. Voi että kun lapsiperheet ei tajua pysyä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Keino on äärettömän yksinkertainen: reagoi jo ennen kuin kiukkukarjuntaa edes on!
Katsele joskus vanhempia ja lapsia vaikka bussissa. Osa rupattelee lapsilleen, yhdessä katsotaan ikkunasta tai kerrataan päivän tekemisiä. Vanhempi on läsnä lapselleen 100%. Sitten ovat ne lapset, jotka huutavat kuin sumusireenit. Heidän vanhempansa eivät reagoi: eivät lapseen ennen huutoa eikä huudon aikana. He tietävät, että jos lapsen huomaa, niin lapsi oppii saamaan huudolla tahtonsa läpi.
Omat lapseni eivät koskaan kiukkuitkeneet. He osoittivat tunteitaan monin eri tavoin, mutta vain silloin, kun aidosti oli aika niitä osoittaa. Meillä sai vanhempien huomion jo paljon ennen kuin suupielet vääntyivät alaspäin.
Lapsen pitää oppia käsittelemään myös pettymysiä. Tuollaine curling lapsi tappaa teininä itsensä kun äiti ei ole tyydyttymässä tarpeita.
Lapsen ignoraaminen ei opeta tätä käsittelemään pettymyksiä, vaan pikemmin luo pohjan tulevan sosiopaatin kasvattamiselle.
Ärsyttää äidit, joiden yksi ainoa lapsi sattuu olemaan ns. helppo ja sitten pädetään kasvatustaidoilla. Monet ovat vasta toisen tai kolmannen (joka onkin ollut vaativampi) kohdalla huomanneet, että hups, ei se ollutkaan vain omista kasvatustaidoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylläri, että Kannelmäen ghettoon menevä linja oli kyseessä 😜 #whitetrash #teenmoms
Asuuko kannelmäessä huonot ihmiset?
Miksei niitä tapeta kun ne on niin huonoja ja pahoja ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Niin väkivallan pelossa. Ah miten ihana ja turvallinen lapsuus! Tervetuloa mielenterveysongelmat aikuisiässä. Itse en ikinä omalle lapselleni antaisi semmoista lähtökohtaa elämään että ei kokisi turvallisuuden tunnetta vanhempien luona.
Toki siinä helpolla itse ja muut ulkopuoliset pääsisi kun pidettäisiin väkivallalla kuria mutta entä se itse lapsi...
Lisää tuollaisia kuskeja kiitos.
Sitten kun ne lapsenne kasvavat niin voitte olla vittumaisia äideille ja niiden pikku kakaroille ja muistakaa kertoa kuinka omanne eivät itkeneet ja jne.
Näinhän se menee. Omat kullannuput ja muiden kakarat.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä nämä jotka väittää että lapsi itkee ja kiukkuaa koska äiti vaan somettaa :D Ihan kun lapsen kiukku ja uhmaikä olisi joku tän vuosituhannen asia ja syntynyt somettavien äitien takia...
Etkö sä vitun lehmä nyt ymmärrä, että se lapsi itkee ja kiukkuaa, koska et huomioi sitä? Ja missä se sun huomio on? Aivan niin: siellä vitun puhelimessa! Ääliö.
Joo en mäkään oo lapsirakas, mutta toihan on ihan naurettavaa kuskilta! Se että parivuotias saa huudot itkustaan on sama kuin yrittäisi käskyttää lemmikkikissaa - yhtä hyödytöntä. He ovat siihen syyttömiä.
Eli mielestäsi kaikki on vain kasvatuksesta kiinni?