Lue keskustelun säännöt.
Bravo tämä bussikuski, uhkasi häätää karjuvan kakaran bussista
05.01.2017 |
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Niin väkivallan pelossa. Ah miten ihana ja turvallinen lapsuus! Tervetuloa mielenterveysongelmat aikuisiässä. Itse en ikinä omalle lapselleni antaisi semmoista lähtökohtaa elämään että ei kokisi turvallisuuden tunnetta vanhempien luona.
Toki siinä helpolla itse ja muut ulkopuoliset pääsisi kun pidettäisiin väkivallalla kuria mutta entä se itse lapsi...
Eipä tuosta minulle jäänyt mitään traumoja. Kun on selvät säännöt minkä mukaan pelataan ja ei turhan päiten tule tupenrapinoita, niin minä en näe tuossa systeemissä mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutava kakara pihalle ja sitten kun on hiljaa niin voivat nousta seuraavaan bussiin. Hieno kuski.
Saatanan amikset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Et ole käynyt kouluja joten ymmärrän täysin sivistymättömyytesi.
Kuuluu perustietoihin tietää että tuossa iässä lapsella on uhmaikä. Lapsi huutaa silloin erityisen paljon ja pistää vastaan. Jos bussikuskin mukaan mentäisiin niiin lapsi saisi huudollaan periksi asioita ja tilanne vain pahenisi tulevaisuudessa. Vanhemman pitää pitää päänsä näissä tilanteissa. Jos ei osaa kasvattaa niin ulkopuoliset voivat olla hiljaa tai sitten opiskella kehityspsykologian kurssia. Uskon että bussikuskien sivistykseen se ei kuulu.
Minä isänä olisin käskenyt kuskin pihalle niin olisi läski alkanut tummumaan. Olen aina valmis tappelemaan.
Ja sinä olet sivistynyt?
Vierailija kirjoitti:
No. Joskus kyllä vituttaa itseäkin jos isompi lapsi karjuu ja kiljuu bussissa. Siis sellainen 2-vuotiaasta ylöspäin. Pieni vauva ei osaa ilmaista itseään muuten, mutta isomman lapsen itkukirkuminen/karjuminen ottaa aivoon.
Niin. Ja minulla on itsellänikin lapsi, jonka kanssa olen matkustanut bussilla päivittäin vauvasta saakka ja hän ei ole KOSKAAN itkenyt bussissa tai kaupassa. Vauvana yhden ainoan kerran kun oli korvatulehdus, huusi kaupassa.. ja lähdimme sieltä niin nopeasti meneen kuin mahdollista.
Ja nyt en valehtele yhtään. Moni moni tuttava on ihmetellyt koko lapsen tähänastisen elämän ajan (kohta 7 v) miten hyvin käyttäytyy julkisilla paikoilla. Vaunuissa aina nukkui joten eipä itkettänyt ja isompana on opetettu miten bussissa ja kaupassa kuuluu käyttäytyä.
Juu.. minunkaan lapseni eivät koskaan itke, eivätkä kieltäydy syömästä, menemästä nukkumaan eivätkä ilmaise harmistusta jos heitä kielletään.... jeah right
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä nämä jotka väittää että lapsi itkee ja kiukkuaa koska äiti vaan somettaa :D Ihan kun lapsen kiukku ja uhmaikä olisi joku tän vuosituhannen asia ja syntynyt somettavien äitien takia...
Etkö sä vitun lehmä nyt ymmärrä, että se lapsi itkee ja kiukkuaa, koska et huomioi sitä? Ja missä se sun huomio on? Aivan niin: siellä vitun puhelimessa! Ääliö.
Kerrankin joku sanoo asian niin kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä nämä jotka väittää että lapsi itkee ja kiukkuaa koska äiti vaan somettaa :D Ihan kun lapsen kiukku ja uhmaikä olisi joku tän vuosituhannen asia ja syntynyt somettavien äitien takia...
Etkö sä vitun lehmä nyt ymmärrä, että se lapsi itkee ja kiukkuaa, koska et huomioi sitä? Ja missä se sun huomio on? Aivan niin: siellä vitun puhelimessa! Ääliö.
En ole tämä "vitun lehmä", mutta voin antaa vinkin. Kaikki ei ole kiinni puhelimessa 24/7 ja lapsi joka saa huomiota voi myös itkeä. Tiedän. Tiedän. Se voi tuntua ihmeelliseltä, mutta se on ihan normaalia.
Olen jopa joskus nähnyt itkevän aikuisen. Kerran jopa bussissa! Toivotan sinulle parempaa huomista. Ihan aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Kakarat on aina parkuneet, jopa ennen älypuhelimia.
T.Se äiti 52v.
No älä helvetissä. Mutta ero onkin siinä, että kun ennen vanhaan uusavuttomat mammat toljottivat bussin ikkunasta pihalle ja antoivat kakaran rääkyä, niin nykyään uusavuttomat mammat toljottavat puhelintaan ja antavat kakaran rääkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elvira kirjoitti:
Ymmärrän tietysti pienien vauvaikäisten itkun, se ottaa itse asiassa sydämestä ( tarkoitan siis tuntevani empatiaa) ei päästä. Mutta ihan turhan monta kertaa olen ollut samassa liikennevälineessä itku-potkuraivarit saaneen lapsen kanssa. Kun se piltti huutaa kitapurjeet heiluen ja potkii sitä seinää tai ovea, niin anteeksi vaan, minusta te jäätte silloin seuraavalla pysäkillä ulos. No, näin ei suinkaan tapahdu, vaan yleensä se vanhempi ei reagoi raivareihin mitenkään, sillä hyvänen aika, lapsihan haluaa juuri jonkun reaktion vanhemmiltaan. Tämäkin fine, mutta tehkää se ulkona!
Kuskin tai sinun tai kenenkä tahansa sopii yrittää poistaa meitä ulos.
Minä en poistu vasta kun kotipysäkillä.
Tämän pitäisi olla teille harvinaisen selvä asia.
Voitte toki yrittää länkyttää mutta siitä en nakaa paskaakaan. Saa valittaa. Jos sen sijaan rikotte koskemattomuutta niin osaan kyllä keinot.
T: Raavas iskä
Vauva.fi on vauvanvihaajien kokoontumispaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Niin väkivallan pelossa. Ah miten ihana ja turvallinen lapsuus! Tervetuloa mielenterveysongelmat aikuisiässä. Itse en ikinä omalle lapselleni antaisi semmoista lähtökohtaa elämään että ei kokisi turvallisuuden tunnetta vanhempien luona.
Toki siinä helpolla itse ja muut ulkopuoliset pääsisi kun pidettäisiin väkivallalla kuria mutta entä se itse lapsi...Eipä tuosta minulle jäänyt mitään traumoja. Kun on selvät säännöt minkä mukaan pelataan ja ei turhan päiten tule tupenrapinoita, niin minä en näe tuossa systeemissä mitään vikaa.
Pystytkö miettimään syvällisemmin pienen lapsen elämää jossa väkivallanpelko on arkea. Älä mieti sitä mitä muistat omasta lapsuudesta vaan mieti voiko se tehdä lapsen omakuvalle ja mielelle hyvää. Minusta ei voi. Muksut on niin herkässä iässä ja aivot vielä kehittyvät. Toki se lapsi oppii mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, mutta se onkin varmasti ainut positiivinen asia. Samat asiat kun voi oppia suuremmalla työllä ilman että pahoinpitelee tai pelottelee lasta. Väkivalta on nopea opettaja mutta ei hyvä semmoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Nykyään kurinpito on tehty todella vaikeaksi. Kaikki menetelmät, rauhallista juttelua lukuunottamatta, tuomitaan alati uutisoiduissa uusissa tutkimuksissa. Yritä siinä sitten kasvattaa. Väkivaltaa en toki hyväksy, mutta kyllä äänen korottaminen, lelujen pois ottaminen ja jäähy olisi välillä paikallaan. Mutta kun nämä kurinpitomenetelmät ovat asiantuntijoiden mukaan traumatisoivia ja lapsen kehitykselle haitaksi... Mitä kun se rauhallinen juttelu ei kertakaikkiaan tehoa? Sitten saa tuntea olevansa täysi paska kasvattajana, varsinkin jos sattuu menettämään hermonsa ja korottamaan ääntään ihmisten ilmoilla, missä ei voi olla varma soittaako joku vaikka lastensuojeluun...
Ennen vanhaan lapset käyttäytyivät, koska kotona odotti remmi, jos käyttäytyi vähänkin huonosti. Saattoi sitä tulla varmuuden vuoksikin, kuten isäni kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi on lapsellisempaa:
väsyneenä huutava taapero
vai
av-palstalla lapsivihaansa julistava ja vanhempia syyllistävä vela tai mamma
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Muistan hyvin 80-luvulla kun isä paiskasi veljeni seinään täysiä ja usein läimi päin näköä avareilla että olisi hiljaa ja lopettaisi viisastelun.
Tuloksena veljellä aivovamma ja lievä kehitysvamma myöhemmin. Minulta puuttuu päänahasta kohtia joissa ei kasva tukkaa koska isä tukisti aika rajusti.
Meidän piiskaaminen aloitettiin jo kolmevuotiaana kuulemma. Jäljistä on raportoitu neuvolakorttiin.
Totuimme nopeasti luunappeihin ja tukkapöllyihin ja pidimme sitä eräänlaisena leikkinä jossa isää ärsyttämällä sai häneltä huomiota. Isän huomio oli kovaa. Hän uskoi että kovaa kasvattamalla tulisi hyviä kansalaisia. Tuloksena tosiaan veljen vammaisuus ja minun vaikea-asteiset mielenterveysongelmat. Molemmat kolmekymppisiä nuoria eläkeläisiä.
Ei oikein kannattaisi hehkuttaa fyysisellä kurituksella. Lapset tottuvat kipuun nopeasti ja vanhemmat koventavat keinoja. Lopussa isällä oli iso bambukeppi jolla iski sormille jne, kun mikään muu ei enään toiminut meihin. Harmi ettei lastensuojelu ollut samalla teholla siihen aikaan kuin nykyään on :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen äiti varmaan yritti tehdä kaikkensa, että lapsi rauhoittuisi, Kotikangas sanoo". Mistä vetoa että äiti vaan muina miehinä sometti menemään ja tämä välinpitämättömyys aiheutti tuon kuljettaja reaktion.
Olen myös aivan varma, että äiti vaan sormetti menemään eikä piitannut lapsensa huudosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
Opeta kunnioittamaan ja kuuntelemaan vauvasta lähtien. Tossa olis nyt ainakin aluksi. Mulla on 4 vuotias ja 1,5 vuotias ja ihan hyvin toiminut. Kyllä muakin raastaa "isomman" 2v.->)lapsen karjuminen yleisillä paikoilla, etenkin sellasten jotka vaan selkeeati kiukkuaa. Mut oli miten tahansa niin buaaikuski on töissä ja tollasta käytöstä ei työaikana saa olla. Emmä lähtis vierastakaan lasta ihan helposti komentamaan tai sättimään ko.tapauksissa kun ikinä ei tiedä taustoja. Esim.mun kaverilla on 4 vuotias tyttö jolla on vielä täydellistä diagnoosia vailla oleva kehitysvamma. Tästä tytöstä ei päällepäin näe mitään outoa mutta jos tarpeeksi on ärsykettä niin saattaa alkaa huutamaan ja tekemään oikeestaan mitä vaan, joka näyttää pelkältä uhmakiukuttelulta, ja mitään ei tälle ole tehtävissä. Ei tämänkään tytön äiti kuulemma jaksa ihan tauotta olla hyssyttelemässä lasta esittääkseen ventovieraille että yrittää tehdä huudolle jotain koska tästä ei vain ole hyötyä. Lopputulos on se että vieras näkee turhaan raivoavan ison lapsen jolle äiti ei tee mitään. Annetaan tällekkin mammalle vähän armoa. Hän on oikeesti pirun hyvä äiti muttei mikään superihminen.
otapa rivelyksistä niin näet kirjoitti:
Elvira kirjoitti:
Ymmärrän tietysti pienien vauvaikäisten itkun, se ottaa itse asiassa sydämestä ( tarkoitan siis tuntevani empatiaa) ei päästä. Mutta ihan turhan monta kertaa olen ollut samassa liikennevälineessä itku-potkuraivarit saaneen lapsen kanssa. Kun se piltti huutaa kitapurjeet heiluen ja potkii sitä seinää tai ovea, niin anteeksi vaan, minusta te jäätte silloin seuraavalla pysäkillä ulos. No, näin ei suinkaan tapahdu, vaan yleensä se vanhempi ei reagoi raivareihin mitenkään, sillä hyvänen aika, lapsihan haluaa juuri jonkun reaktion vanhemmiltaan. Tämäkin fine, mutta tehkää se ulkona!
Kuskin tai sinun tai kenenkä tahansa sopii yrittää poistaa meitä ulos.
Minä en poistu vasta kun kotipysäkillä.
Tämän pitäisi olla teille harvinaisen selvä asia.
Voitte toki yrittää länkyttää mutta siitä en nakaa paskaakaan. Saa valittaa. Jos sen sijaan rikotte koskemattomuutta niin osaan kyllä keinot.
T: Raavas iskä
Hyvä wt-iskä, bussi pysähtyy siis pysäkille ja odotellaan hetkinen kun vartijat tulevat poistamaan niskuroivan isän ja pahansisuisen kakaran. Isi menee putkaan ja lapsi sosiaaliviranomaisille. Olisiko kuitenkin kannattanut jäädä itsenäisesti bussista?
Bussissa kuljettajan sana on laki. Sinun sanasi on todennäköisesti yhtä tyhjän kanssa paitsi bussissa, myös yhteiskunnassa ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on 2 -vuotias. Ei viihtyisi rattaissa, vaan haluaisi päästä omin jaloin juoksentelemaan. Jos on pakko mennä bussilla, vaihtoehdot ovat yrittää selvitellä lapsen kanssa, joka kiljuu ja yrittää päästä rattaista. Tai päästää rattaista ja katsella kun taapero vetää ruuhkabussissa juoksua läpi. Ensimmäinen vaihtoehto on turvallisempi ja bussiinkin mennään vain, jos on äärimmisen pakko.
Voi uusavuttomuus! Mitä jos sanoisin sille 2-vuotiaallesi ensi kerralla ennen bussiin menoa että bussissa istutaan sitten rattaissa ja hiljaa tai kuski heittää ulos? Tai jää pois seuraavalla pysäkillä jos muistutus ei tehoa ja totea että kun et ollut kiltisti nyt ei mennäkään kaupungille syömään jäätelöä vaan kotiin. Usko pois, muutaman tällaisen jälkeen lapsi oppii taatusti muistamaan millaisella käytöksellä saa jäätelöä ja millaisella joutuu kotiin. Kuka teillä oikein on päätöksentekijät, sinä vai kaksivuotias? Mitä ajattelet tehdä 10 vuoden kuluttua? Aloittaa kasvattamisen sitten?!?
Hullu kuski oli. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun kotona kuri on olematon. Toista se oli ennen. Jos minä tai veljeni olisimme pienenä ruvenneet bussissa riehumaan ja rääkymään, niin kotona olisi vissisti odottanut kunnon selkäsauna. Kummasti ne turvat pysyivät tukossa.
Muistan hyvin 80-luvulla kun isä paiskasi veljeni seinään täysiä ja usein läimi päin näköä avareilla että olisi hiljaa ja lopettaisi viisastelun.
Tuloksena veljellä aivovamma ja lievä kehitysvamma myöhemmin. Minulta puuttuu päänahasta kohtia joissa ei kasva tukkaa koska isä tukisti aika rajusti.
Meidän piiskaaminen aloitettiin jo kolmevuotiaana kuulemma. Jäljistä on raportoitu neuvolakorttiin.
Totuimme nopeasti luunappeihin ja tukkapöllyihin ja pidimme sitä eräänlaisena leikkinä jossa isää ärsyttämällä sai häneltä huomiota. Isän huomio oli kovaa. Hän uskoi että kovaa kasvattamalla tulisi hyviä kansalaisia. Tuloksena tosiaan veljen vammaisuus ja minun vaikea-asteiset mielenterveysongelmat. Molemmat kolmekymppisiä nuoria eläkeläisiä.
Ei oikein kannattaisi hehkuttaa fyysisellä kurituksella. Lapset tottuvat kipuun nopeasti ja vanhemmat koventavat keinoja. Lopussa isällä oli iso bambukeppi jolla iski sormille jne, kun mikään muu ei enään toiminut meihin. Harmi ettei lastensuojelu ollut samalla teholla siihen aikaan kuin nykyään on :(
Taisitte olla melko tyhmiä ennen isän kurinpalautustakin, jos ette kerralla oppineet käyttäytymään.
Entä jos se lapsi kirkui ihan hysteerisenä koko ajan ja äiti vaan sometti?
Entä jos se tilanne olisikin ollut noin oikeasti?
Oho. Mitäs sun äiti teki väärin?