Bravo tämä bussikuski, uhkasi häätää karjuvan kakaran bussista

Mun unelmabussissani jokaisen istuimen (sekä vaunupaikan) kohdalla olisi anturi, joka aistisi huudon/mökän ja lähettäisi samantien ko. istuimeen sähköiskun. Samalla kuuluisi "Hiljennäthän äänesi sisätiloihin sopivaksi". Seuraavasta mölinästä aina asteen kovempi sähkäri. Sama rangaistus koskisi siis kaikkia mölisijöitä: teinejä, alkkiksia, etnistettyjä, lapsityranneja.

Jos ei osaa matkustaa julkisissa tuottamatta muille matkustajille korvakipua (tai vaikkapa hajuhaittoja), ei ole oikeutettu julkiseen liikenteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Only in Finland (sekä bussikuskin käytös että tämä ketju)!

Näinpä! Tämä yhteiskunta on niin lapsivastainen, ettei tosikaan. Lapset eivät saisi näkyä eikä kuulua. Lapsiperheiden tulisi muuttaa maalle muilta näkymättömiin, etteivät häiritsisi muiden elämää. Työelämä ei jousta pienten lasten tarpeisiin ja jopa sairaan lapsen hoitamisesta johtuvista poissaoloista ovat AIKUISET ihmiset kateellisia. Mulla olisi jäänyt lapset tekemättä, jos tämä suomen malli olisi ainoa mistä tietäisin.

Onneksi matkailu avartaa ja muualla nähty miten lapset otetaan huomioon IHMISINÄ ja lapset ovat luonnollinen osa elämää. Ravintolassa heitä kohdellaan asiakkaina siinä missä muitakin. Lapset otetaan mukaan aikuisten harrastuksiin. Työelämässä on erilaisia malleja, joilla saadaan joustoa pienten lasten vamhemmille. Eikä kukaan ole siitä kateellinen.

Suomessa ollaan niin helvetin itsekeskeisiä ja kateellisia ihan kaikesta. Kaikki mitä muilla on on itseltä pois. Eikä muiden puolesta voida olla onnellisia, koska tietenkin se vähentää jollain tavalla omaa onnellisuutta.

Olisikohan jotain tekemistä sillä, että suomalaiset on kasvatettu niin, että joka paikassa pitää vaan olla hyshys ja hissutella. Tunteiden näyttäminen on kiellettyä. Kaikki vaan kyräilee itsekseen sisäänpäin, kun joku tekee jotain eri tavalla tai on jotenkin erilainen. Ja sitten masennutaan, kun ei voida olla omia itsejään. Tottakai itsehillintää pitää aikuisella olla, mutta liikaa on liikaa.

Uutisesta kokonaan puuttui se tieto, että oliko äiti itkun ja huudon alettua alkanut rauhoittelemaan lastaan, esim. syliin ottamalla tai muilla keinoin. Jos oli, niin silloin kuski käyttäytyi väärin, mutta jos ei niin propsit kuskille. Minä vihaan VIHAAN huutavaa itkevää lasta ihan kaupoissakin ja muualla, jota ei komenneta tai yritetä lohduttaa. 

PS. Itselläni on kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin nostaa kuskille hattua jos olisi pysäköinyt bussin tien viereen ja kävellyt mukulan luokse ja sanonut, että "Hei, olen bussikuski. Ajan tätä autoa tuolla edessä, jotta nämä ihmiset pääsevät koteihinsa ja sinäkin pääset kotiisi. Jos mekkaloit ja häiritset täällä minua huutamalla koko ajan niin en voi ajaa, eikä nappula pääse kotiin (voi kysyä pienen nimeä ennen sanaa:nappula ja puhutella sitten nimellä).

Joten voitaisko nyt tehdä pieni sopimus, että sinä lopetat sen kiukuttelun täällä ja minä voin ajaa?

Muuten rupeaa kaikkia kiukuttamaan kun eivät pääse kotiin ja mitäs me sitten teemme jos kaikki alkavat itkeä?

Tai jotain sinne päin. :)

Tuolle toiminnalle en nosta hattua. Siinä ei lapsi opi mitään hyvää.

Ja alapeukuttajalle tiedoksi jos tämä olisi sinusta tylyä lapselle niin puhumisen voi hoitaa lapselle sopivasti muokattuna (minusta itsestään selvää) eli ystävällisesti jutellen. Näin jos oikeasti kuskin keskittymistä häiritsevää meteliä ja toisten turvallisuus vaarantuu.

Mikäli peukutit alas sen vuoksi, että kannustat mieluummin karjumaan sieltä etupenkistä asiattomalla tavalla, kuten jutun kuski teki niin minulla ei ole mitään lisättävää. Ehkä menee sitten aloittajan ja kuskin kaltaisten ihmisten tajunnan yli sellainen, rakentava keskustelu.

"Jos mekkaloit ja häiritset täällä minua huutamalla koko ajan niin en voi ajaa, eikä nappula pääse kotiin (voi kysyä pienen nimeä ennen sanaa:nappula ja puhutella sitten nimellä)."

"sinä lopetat sen kiukuttelun"

Lasta harmittaa ja sä kiellät sitä ilmaisemasta harmitustaan! Se lapsi ei "mekkaloi" ja "huuda" huvikseen.

Siihen "kiukutteluun" on pienellä lapsella syy. Se syy voi tuntua aikuisesta vaikka kuinka vähäpätöiseltä, mutta parivuotiaan lapsen mielessä se on yhtä suuri kuin se että sä saisit potkut töistä. Syyttäisit lasta siitä, että aikuisia alkaa kiukuttamaan! Sama kuin kaikki syyttäisi sua siitä, että koko firman porukka sai potkut. Sinun vikasi oli! Oikeasti! En yhtään ihmettele, että masentuneita on tässä maassa niin paljon.

Ja tuskin se vanhempikaan tilanteesta nautti, mutta tuntee lapsensa itse parhaiten. Sinulle ja muille matkustajille se 20 minuuttia on aika pieni hetki elämässä. Ja niitä huutavia lapsia ei ole jokaisessa bussissa. Tämä on elämää, koita kestää :D

Ja sinua suosittelisin tutustumaan lapsen kehityksen vaiheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Only in Finland (sekä bussikuskin käytös että tämä ketju)!

Näinpä! Tämä yhteiskunta on niin lapsivastainen, ettei tosikaan. Lapset eivät saisi näkyä eikä kuulua. Lapsiperheiden tulisi muuttaa maalle muilta näkymättömiin, etteivät häiritsisi muiden elämää. Työelämä ei jousta pienten lasten tarpeisiin ja jopa sairaan lapsen hoitamisesta johtuvista poissaoloista ovat AIKUISET ihmiset kateellisia. Mulla olisi jäänyt lapset tekemättä, jos tämä suomen malli olisi ainoa mistä tietäisin.

Onneksi matkailu avartaa ja muualla nähty miten lapset otetaan huomioon IHMISINÄ ja lapset ovat luonnollinen osa elämää. Ravintolassa heitä kohdellaan asiakkaina siinä missä muitakin. Lapset otetaan mukaan aikuisten harrastuksiin. Työelämässä on erilaisia malleja, joilla saadaan joustoa pienten lasten vamhemmille. Eikä kukaan ole siitä kateellinen.

Suomessa ollaan niin helvetin itsekeskeisiä ja kateellisia ihan kaikesta. Kaikki mitä muilla on on itseltä pois. Eikä muiden puolesta voida olla onnellisia, koska tietenkin se vähentää jollain tavalla omaa onnellisuutta.

Olisikohan jotain tekemistä sillä, että suomalaiset on kasvatettu niin, että joka paikassa pitää vaan olla hyshys ja hissutella. Tunteiden näyttäminen on kiellettyä. Kaikki vaan kyräilee itsekseen sisäänpäin, kun joku tekee jotain eri tavalla tai on jotenkin erilainen. Ja sitten masennutaan, kun ei voida olla omia itsejään. Tottakai itsehillintää pitää aikuisella olla, mutta liikaa on liikaa.

"Tottakai itsehillintää pitää aikuisella olla, mutta liikaa on liikaa." Kuule itsehillintää pitää olla ihan lapsellakin, sekä eritoten vanhemmalla kykyä hillitä lastaan!

Kiva kun toit taas tuon "muissa maissa lapset otetaan mukaan ravintoloihin ja nönnönnöö"-veisun taas esille. Pääsen taas huomauttamaan, että ko. maissa (esim. Italia, Ranska, kummassakin olen asunut) lapsen ruumiillinen kuritus ja kova kuri ylipäätään on hyvää vanhemmuutta. Eikä vain vanhemmuutta, vaan vaikkapa isoäiti joka ei läpsäise bussissa metelöivää lapsenlastaan on huono isoäiti. Isoäiti läpsäisee ennen kuin muut ehtivät ja koko kylä kasvattaa lasta.

Totta kai hyvin käyttäytyvät lapset ovat tervetulleita mihin vaan, ja lapsen hyvä käytös on vanhempien vastuulla. Capish?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Only in Finland (sekä bussikuskin käytös että tämä ketju)!

Näinpä! Tämä yhteiskunta on niin lapsivastainen, ettei tosikaan. Lapset eivät saisi näkyä eikä kuulua. Lapsiperheiden tulisi muuttaa maalle muilta näkymättömiin, etteivät häiritsisi muiden elämää. Työelämä ei jousta pienten lasten tarpeisiin ja jopa sairaan lapsen hoitamisesta johtuvista poissaoloista ovat AIKUISET ihmiset kateellisia. Mulla olisi jäänyt lapset tekemättä, jos tämä suomen malli olisi ainoa mistä tietäisin.

Onneksi matkailu avartaa ja muualla nähty miten lapset otetaan huomioon IHMISINÄ ja lapset ovat luonnollinen osa elämää. Ravintolassa heitä kohdellaan asiakkaina siinä missä muitakin. Lapset otetaan mukaan aikuisten harrastuksiin. Työelämässä on erilaisia malleja, joilla saadaan joustoa pienten lasten vamhemmille. Eikä kukaan ole siitä kateellinen.

Suomessa ollaan niin helvetin itsekeskeisiä ja kateellisia ihan kaikesta. Kaikki mitä muilla on on itseltä pois. Eikä muiden puolesta voida olla onnellisia, koska tietenkin se vähentää jollain tavalla omaa onnellisuutta.

Olisikohan jotain tekemistä sillä, että suomalaiset on kasvatettu niin, että joka paikassa pitää vaan olla hyshys ja hissutella. Tunteiden näyttäminen on kiellettyä. Kaikki vaan kyräilee itsekseen sisäänpäin, kun joku tekee jotain eri tavalla tai on jotenkin erilainen. Ja sitten masennutaan, kun ei voida olla omia itsejään. Tottakai itsehillintää pitää aikuisella olla, mutta liikaa on liikaa.

"Tottakai itsehillintää pitää aikuisella olla, mutta liikaa on liikaa." Kuule itsehillintää pitää olla ihan lapsellakin, sekä eritoten vanhemmalla kykyä hillitä lastaan!

Kiva kun toit taas tuon "muissa maissa lapset otetaan mukaan ravintoloihin ja nönnönnöö"-veisun taas esille. Pääsen taas huomauttamaan, että ko. maissa (esim. Italia, Ranska, kummassakin olen asunut) lapsen ruumiillinen kuritus ja kova kuri ylipäätään on hyvää vanhemmuutta. Eikä vain vanhemmuutta, vaan vaikkapa isoäiti joka ei läpsäise bussissa metelöivää lapsenlastaan on huono isoäiti. Isoäiti läpsäisee ennen kuin muut ehtivät ja koko kylä kasvattaa lasta.

Totta kai hyvin käyttäytyvät lapset ovat tervetulleita mihin vaan, ja lapsen hyvä käytös on vanhempien vastuulla. Capish?

En puhunut italiasta tai ranskasta. Olet oikeassa, heillä on kyseenalaiset kasvatusmetodit joita en allekirjota :)

Minä ainakin menen ihan paniikkiin kun lapset alkavat ulvoa ja huutaa. Tekisi mieli peittää korvat vaan ja katsella ulos siten etten muka kuule. En kestä omien lapsieni huutoa.

Joudun paniikkikohtaukseen lapsieni ulvomisesta. Siitä saa sitten kärsiä kaikki sivulliset :D heh se on tavallaan hauskaa kun yrittää siedättää itseään aina pysäkiltä pysäkille. Paniikkikohtauksen takia tekisi mieli jäädä heti ensimmäisellä mutta noudatan psykiatrini opastusta ja siedätän paniikkikohtaustani.

Siedätys on loppupelissä se ainoa millä siitä selviää. Harvemmin mikään tuntuu niin kamalalta kuin joskus alkuaikana. Pitää muistaa ettei sen bussikuskinkaan sanat tai ölinö tee kipeää kun muistaa että ne on vain ääntä kuten lapsieni äänetkin on vain ääntä. Kukaan ei voi tehdä mitään ja sitä voi teeskennellä ettei kuule mitään. Kasvattajanakaan en ole mikään mestari ja annan itselleni sen anteeksi. Ei kukaan ole seppä synytyessään eikä kaikki voi olla soper hyviä kasvattajia. Minä olen tyytyväinen itseeni sillä löysin sisäisen rakkauden. En välitä mitä mieltä muut ovat.