Lue keskustelun säännöt.
Bravo tämä bussikuski, uhkasi häätää karjuvan kakaran bussista
05.01.2017 |
Olisinpa sattunut samaan bussiin niin olisin alkanut heti taputtamaan ja nostattanut hurraa-huudot. Pieni oleskelu pakkasessa olisi ollut juuri hyvä opetus pikku kiljukaulalle.
Kommentit (147)
Ei hitto! Aikuinen nainen odotti taaperolta itsehillintää, mutta itse ei siihen kyennyt??? Jep jep.
2-3 vuotias ei osaa vielä kertoa, mikä on hätänä ja itsesäätelykeinoja vasta harjoittelee. Jokin mielipaha menee helposti tuon ikäisellä yli ja sit huudetaan. Tai jos on kipuja, niin huudetaan. On väsynyt, niin huudetaan. Joku enempi, toinen vähempi. Johtuu ihan tilanteesta (onko ollut huonot yöunet esim korvakivun vuoksi ja raskas päivä) ja lapsen temperamentista, miten noin pieni reagoi eri asioihin. Kun lapselle huutaa, lapsi säikähtää ja huutaa vielä lujempaa.
Että on hienoa olla aikuinen ja bussikuski. Voi säikytellä lapsia. Hienoa toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän siihen ole joku syy, että bussikuski on noin raivostunut.. On oikeasti tosi yleistä, että vanhemmat antaa lastensa pelleillä ja jälkipolvien käytöstä ei yhtään edes huomioida (toruta, lohduttaa tms).
Lukion käymättömyys ja amiksuus. Amiksessa ei käydä kehityspsykologiaa läpi.
Voin kuvitella millainen nuori kloppi oli kyseessä. Toivottavasti jotuu joskus uhmaikäisen hoitajaksi :D
Se oli ollut naiskuski, lehden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
No se ulos pakkaseen meno kuskin toiveiden mukaisesti olisi varmasti toiminut. Odotetaan seuraavaa bussia paukkupakkasessa sitten. Haluatko jatkaa huutoa seuraavassakin bussissa? Selvä, mennään sitten takaisin pakkaseen odottamaan taas seuraavaa.
Toki pysäkin kerrallaan tällä menetelmällä pääsisi aina eteenpäinkin.
Moro. Olen itse linja-auton kuljettaja Itä-Suomessa ja kaikenlaisia matkustajia on ollut kyydissä, myös näitä itkeviä ja huutavia lapsia. Itselläni ei ole lapsia enkä niitä haluakkaan, joten on joskus kyllä pinna hiukan kireällä jos sattuu kaupassa tai linja-autossa olemaan huutavia kakaroita. En kyllä ole puuttunut siihen milläänlailla vaan ajellut linjan läpi ja toivonut ettei kiljukaula olisi pitkään kyydissä. Onhan sitä itselläänkin ollut huonoja päiviä, niin vanhempana kuin nuorempanakin.
Eikös se tuon ikäisen itku ja raivoaminen (pitemmän aikaa) ole aika usein väsymyksestä kiinni eikä niinkään lapsen vittumaisuudesta. Itse osaan sen takia antaa vähän sympatiaa itkulle. Se on varmasti muksulle itsellekkin ikävää kun tunteet on pinnassa väsymyksestä.
Ymmärrän sen että isommilta lapsilta odotetaan jo käytöstapoja mutta noin pieneltä ei kaikkea voi vaatia.
Ja muistutan vielä näille "minun lapsi ei ikinä ole huutanut kaupassa tai bussissa ja muutenkin on osannut käytöstavat"- ihmisille, että jokainen lapsi on yksilö. Joku on rauhallinen ja tasainen perusluonteeltaan ja jotkut herkistyvät pienistäkin asioista. Eli jos sinun lapsesi ei itke ikinä julkisilla paikoilla, niin se ei meinaa sitä että sinun lapsesi olisi silti yhtään parempi lapsi kuin se tunteellisempi yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No. Joskus kyllä vituttaa itseäkin jos isompi lapsi karjuu ja kiljuu bussissa. Siis sellainen 2-vuotiaasta ylöspäin. Pieni vauva ei osaa ilmaista itseään muuten, mutta isomman lapsen itkukirkuminen/karjuminen ottaa aivoon.
Niin. Ja minulla on itsellänikin lapsi, jonka kanssa olen matkustanut bussilla päivittäin vauvasta saakka ja hän ei ole KOSKAAN itkenyt bussissa tai kaupassa. Vauvana yhden ainoan kerran kun oli korvatulehdus, huusi kaupassa.. ja lähdimme sieltä niin nopeasti meneen kuin mahdollista.
Ja nyt en valehtele yhtään. Moni moni tuttava on ihmetellyt koko lapsen tähänastisen elämän ajan (kohta 7 v) miten hyvin käyttäytyy julkisilla paikoilla. Vaunuissa aina nukkui joten eipä itkettänyt ja isompana on opetettu miten bussissa ja kaupassa kuuluu käyttäytyä.
Toiset lapset ovat temperamentiltaan helpompia kuin toiset. Opettaa toki voi aina, mutta monet uhmaikäiset huutaa, vaikka tekisi mitä.
Mikä yllätys että mammat täällä puolustelevat äitiä ja rääkyvää pentua. Tosiasiassa kyse oli vain äidin saamattomuudesta. Mikä vaikeus siinä on vaikka nukuttaa sitä pentua vaunuihin ennen bussimatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Pieni yleissivistävä sana. Uhmaikä.
Googlaa vähän jookosta :)
Uhmis ei ole vanhemmallekaan kivaa ja siihen lisänä jonkun ulkopuolisen urpon valitus niin ollaan niin lähellä että kohta hajoaa ulkopuoliselta jotain. Uhmaikä voi olla erittäin raskas vanhemmalle joten kehoitan ulkopuolisia antamaan rauhan ja ottamaan etäisyyttä.
Se voi nimittäin purkautua erittäin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
No. Joskus kyllä vituttaa itseäkin jos isompi lapsi karjuu ja kiljuu bussissa. Siis sellainen 2-vuotiaasta ylöspäin. Pieni vauva ei osaa ilmaista itseään muuten, mutta isomman lapsen itkukirkuminen/karjuminen ottaa aivoon.
Niin. Ja minulla on itsellänikin lapsi, jonka kanssa olen matkustanut bussilla päivittäin vauvasta saakka ja hän ei ole KOSKAAN itkenyt bussissa tai kaupassa. Vauvana yhden ainoan kerran kun oli korvatulehdus, huusi kaupassa.. ja lähdimme sieltä niin nopeasti meneen kuin mahdollista.
Ja nyt en valehtele yhtään. Moni moni tuttava on ihmetellyt koko lapsen tähänastisen elämän ajan (kohta 7 v) miten hyvin käyttäytyy julkisilla paikoilla. Vaunuissa aina nukkui joten eipä itkettänyt ja isompana on opetettu miten bussissa ja kaupassa kuuluu käyttäytyä.
No vau! Suuret aplodit sulle! Olet varmasti ylivertainen äiti ja lapsesi rauhallinen luonne täysin sun ansiota, koska lapsen tempperamentillä ei ole mitään merkitystä. Mulla olisi varmasti paljon opittavaa sulta mun kovatahtoisen lapsen suhteen (Huom! Toinen lapsi erittäin rauhallinen ja "hyväkäytöksinen").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylläri, että Kannelmäen ghettoon menevä linja oli kyseessä 😜 #whitetrash #teenmoms
Vierailija kirjoitti:
Mikä yllätys että mammat täällä puolustelevat äitiä ja rääkyvää pentua. Tosiasiassa kyse oli vain äidin saamattomuudesta. Mikä vaikeus siinä on vaikka nukuttaa sitä pentua vaunuihin ennen bussimatkaa?
Aikataulut ne on tiukat koti-äideillä ja iseilläkin. Kun kokeilet itse niin tajuat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
En tiedä, mutta itse kuljen lapsen kanssa silloin kun ei ole väsynyt ja nälkäinen. Enkä pue liian kuumasti. Ja tämä onnistuu myös ihan näin työssäkäyvältä ihmiseltä.
Oma lapsi ei ole koskaan huutanut bussissa, edes uhmisaikaan, joten en osaa neuvoa.
Tosi kiva että teillä onnistuu mutta kaikilla ei. Kun haen lapset hoidosta niin kyllä ne on väsyneitä ja nälkäkin alkaa vaivata kun välipalasta on jo pari tuntia, usein mulla on mukana jotain syötävää niille (rusinoita, banaania tms) mutta sitäkin katsotaan vinoon jos lapsi syö bussissa. Joskus mun lapset siis kiukuttelee bussissa, se on kiusallista ja noloa ja harmittaa itseäni todella paljon mutta pakko meidänkin on kotiin päästä. Onneksi kiukkupäiviä on ehkä kerta viikkoon ja muut päivät menee mukavasti. Toki teemme niinäkin päivinä kaikenlaista väärää selvästi kun meitä mulkoillaan ja tönitään.
Toivottavasti on jo entinen bussikuski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. En itsekään nauti itkevän lapsen päästämistä äänistä, mutta mulla on sentään empatiaa sekä lasta että äitiä kohtaan. Lapsella voi olla korvatulehdus/mahakipua tms. ja tuskin se äiti itsekään nauttii lapsen itkusta. Päinvastoin: hän yrittää parhaansa saada itkun loppumaan. Jutussa mainitut kanssamatkustajatkin järkyttyivät kuskin käytöksestä.
Mä olen nähnyt äitejä jotka ovat joko aiheuttaneet tai passivoituneet lapsensa itkusta.
Kiljuvien lasten mammat: oletteko ikinä aidosti läsnä lapsenne kanssa ollessanne? Käsi sydämelle kun vastaatte.
Olen aivan varma, että nykymammoille on se kännykkä, tabletti tai mikä lie vempele paljon tärkeämpi kuin oma lapsi. Kun lapsi yrittää jotakin kysellä tai sanoa, niin sanotte vain, että "odota, kohta" tai mumisette hänelle jotakin joojoota. Tämä näkyy kaikkialla ja vaikka vauva olisi ihan vastasyntynyt, niin tämän hereillä ollessa rauhallisena te ette ole ollenkaan läsnä.
Itse olen omat lapseni kasvattanut ennen älykännyköitä ja he ovat saaneet tuntea olevansa minulle tärkeitä. Minulla oli aina aikaa heille ja he osallistuivat kodin askareisiin niin kuin vain kykenivät. Nykyään ja tästä eteenpäin ei näin taida olla nykyperheissä enää ikinä. Surullista lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen vauvan itkun ymmärtää, mutta 2-3-vuotiaan kiukkuitkukarjuminen on hirveintä kuultavaa ikinä, joten ymmärrän kuskiakin.
Kertokaa ihmeessä taikakonstinne uhmaikäisen kiukkuitkun lopettamiseen. Tuhannet vanhemmat ja lastenhoitajaa kiittävät polvillaan. No, antakaa tulla nyt!
En tiedä, mutta itse kuljen lapsen kanssa silloin kun ei ole väsynyt ja nälkäinen. Enkä pue liian kuumasti. Ja tämä onnistuu myös ihan näin työssäkäyvältä ihmiseltä.
Oma lapsi ei ole koskaan huutanut bussissa, edes uhmisaikaan, joten en osaa neuvoa.
Ahaa, jos lapsi on esim.väsynyt niin pitääkin jäädä päiväksi kotiin. Sairaslomalle ehkä?
Hyviä nämä jotka väittää että lapsi itkee ja kiukkuaa koska äiti vaan somettaa :D Ihan kun lapsen kiukku ja uhmaikä olisi joku tän vuosituhannen asia ja syntynyt somettavien äitien takia...
Ymmärrän tietysti pienien vauvaikäisten itkun, se ottaa itse asiassa sydämestä ( tarkoitan siis tuntevani empatiaa) ei päästä. Mutta ihan turhan monta kertaa olen ollut samassa liikennevälineessä itku-potkuraivarit saaneen lapsen kanssa. Kun se piltti huutaa kitapurjeet heiluen ja potkii sitä seinää tai ovea, niin anteeksi vaan, minusta te jäätte silloin seuraavalla pysäkillä ulos. No, näin ei suinkaan tapahdu, vaan yleensä se vanhempi ei reagoi raivareihin mitenkään, sillä hyvänen aika, lapsihan haluaa juuri jonkun reaktion vanhemmiltaan. Tämäkin fine, mutta tehkää se ulkona!
Mun on hirveän vaikea sympata näitä, joiden lapset karjuu siellä sun täällä, koska omani eivät tehneet niin kuin pari hassua kertaa koko lapsuutensa aikana.
Joidenkin lasten huutoääni on kyllä karmiva. Kaupassa olen joskus näihin törmännyt. Joten, pystyn jollakin tavalla käsittämään kuljettajan hermostumisen mutta siitä huolimatta hänen olisi pitänyt vaan kestää. Kuljettajilla ei liene ole luvallista pitää korvatulppia mutta radio taitaa useissa busseissa vielä olla, joten olisi pistänyt sen kovemmalle.
Minulla on kolme lasta ja koska auto ei ollut käytössäni päivisin, kuljimme julkisilla. Ja lapseni eivät ikinä rääkyneet, ei sekuntiakaan, ei edes uhmaiässä. En voi sietää kakaroiden rääkymistä ja sellaisen pakollinen kuuntelu vaikka bussissa saa sappeni kiehumaan hyvin nopeasti. Hoitakaa niitä kersojanne, yrittäkää hieman vaikka rajoittaa sitä somettamista kun lapsi on hereillä niin lapsen ei tarvitse yrittää saada huomiota huonolla tavalla huonossa paikassa! Yrittäkää edes kun teille on kakara annettu vastuullenne!