En kuulemma saisi käyttää sivistyssanoja, sillä akateeminen tutkintoni on kesken
Mieheni mielestä en saisi käyttää sivistyssanoja tai "runollisia ilmaisuja" tai leikitellä kielellä tai kertoa mitään ideoitani, sillä tutkintoni on kesken. Jos köytän jotain sivistyssanaa/runollista ilmaisua tai kerron jonkun idean, niin mies vain naurahtaa ja sanoo, että "perseessäsi on [sivistyssana/runollinen ilmaus/idea]. Mitään ns. älyllistä en saisi sanoa tai mies tekee minusta naurunalaisen ja rupeaa haukkumaan, että mitä mä luulen olevani. Kelpaan vain kotitöiden tekoon ja lastenhoitoon. Mun pitäisi muuten olla hiljaa ja pois silmistä.
Mies haukkuu ikääni ja ulkonäköäni myös jatkuvasti ja kun korjasin em. epäkohtia ulkonäön osalta, niin mies alkoi haukkua tyhmyyttäni ja henkistä surkeuttani sekä palkkaani. Mä en jotenkin jaksa tällaista elämää. On niin paha olla. Tekisi mieli kuolla pois täältä maailmasta.
Kommentit (56)
Miehellä itsellään on kolme akateemista tutkintoa ja hyväpalkkainen työ jne. Mulla on keskipalkkaa vastaava palkka ja teen hieman rutiininomaista työtä IT-alalla. Mies usein haukkuu työtäni ja pientä palkkaani sekä älykkyyteni puutetta ja muita henkisiä vajavaisuuksiani (esim. sitä, kun tutkintoni on kesken). Toisaalta mies ei anna mun opiskellakaan, sillä hän ei salli opintovapaan ottamista tai sitä, että joutuisi joustamaam itse lastenhoidossa. Mies myös haukkuu opiskelemaani alaa ja sanoo, että mulle opiskelu on muutenkin turhaa, kun olen liian vanha (39-vuotias). Siis alan olla todella loppu tähän tilanteeseeni. Sinänsä ollaan eroamassa, mutta pelkään sitä, sillä pelkään, että mieheni jotenkin estääkin lasten muuton kanssani viime hetkillä.
Mies ennen lähinnä keskittyi haukkumaan ulkonäköäni, mutta kun aloin toden teolla kohentaa sitä (treenaan todella paljon nykyään ja aloin ns. hoitaa itseäni, vaikka jo suihkussakäyntiäkin hän yrittää kontrolloida), niin nyt hän keksi nillittämisen älykkyyteni puutteesta sekä haukkuu mua hulluksi.
Mä itkin äsken ja aamulla itkin...tuntui niin pahalta, kun ihan viattomasti ja innoissani hänelle juttelin, niin se hauska sanavalintani kirvoitti vain hörönaurun ja sen hänelle ominaisen "perseessäs on x".
Ootteko tosissanne? Jos olette, miksi siedätetään tuollaista ja miksi ylipäätään menitte yhteen? Rakastumisen ja rakastamisen ero kannattaa selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko tosissanne? Jos olette, miksi siedätetään tuollaista ja miksi ylipäätään menitte yhteen? Rakastumisen ja rakastamisen ero kannattaa selvittää.
Ei hän ollut aluksi tuollainen. Nyt kun hän ei pysty enää uskottavasti kiusaamaan ulkonäöstäni, niin keskeneräinen tutkintoni, häntä pienempi palkkani ja vajavainen äo:ni ovat uusia kiusaamisen aiheita. T. Ap
Mitäs jos vaan jättäisit sen ja antaisit itsellesi mahdollisuuden löytää miehen, joka rakastaa sinua. Tuo käytös on kaukana rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mies haukkuu ikääni ja ulkonäköäni myös jatkuvasti ja kun korjasin em. epäkohtia ulkonäön osalta, niin mies alkoi haukkua tyhmyyttäni ja henkistä surkeuttani sekä palkkaani. Mä en jotenkin jaksa tällaista elämää. On niin paha olla. Tekisi mieli kuolla pois täältä maailmasta.
En mä tollasen idiootin vuoksi tappaisi itseäni. Parempi ratkaisu on heivata ääliö pihalle.
Miksi tämä vaihtoehto ei käy mielessäsi? Mitä pelkäät? Yksin oloa?
Sellainen suhde, joka pilaa elämän, on aina huonompi vaihtoehto kuin yksin olo. Vapaana voit kokeilla vaikka utta suhdetta. Tai tehdä mitä vaan ilman arvostelua. Voit olla oma itsesi eikä tarvitse muuttaa itseään toista miellyttääkseen.
En usko että tämä on totta vaan provo.
Ei kukaan voi olla noin tyhmä että jäisi suhteeseen haukuttavaksi ja alistettavaksi...eihän?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vaan jättäisit sen ja antaisit itsellesi mahdollisuuden löytää miehen, joka rakastaa sinua. Tuo käytös on kaukana rakkaudesta.
Ero pelottaa todella, vaikka olemmekin pian eroamassa virallisesti. Mies saa minulta kuitenkin rahaa, joten hänellä olisi motivaatiota sen vuoksi pitää mut asumassa luonaan. Seksiä tai läheisyyttä ei ole ollut vuosikausiin. Mies on niin pihi ja tarkka rahoista, että hän todellakin sietää minua vain rahan tähden. Pelkään, että hän minua huomattavasti varakkaampana, menestyneempänä ja itsevarmempana vaatiikin lapset luokseen asumaan, vaikka hänellä on erittäin huonot hermot ja hän on väkivaltainen. Hän kohtelee lapsia epätasa-arvoisesti ja huutaa sekä mitätöi pienestäkin virheestä. Mielestäni hän on pahaksi lapsille, joten haluaisin "pelastaa" heidät ottamalla heidät mukaani uuteen kotiin. T. Ap
Onko se toinen ketju jatkoa tähän? Miehesi on väärässä ja sinä tarvitset ystävällisemmän, rakastavamman ja kannustavamman miehen kuin nykyisesi on.
Toivon tutustuvani mieheesi joskus.Saisi maksaa omaa lääkettään korkojen kera.
Vierailija kirjoitti:
Tulkaapa nyt sieltä keskiajalta 2010-luvun Suomeen.
Miehen lapsuudenkoti on miehen ihanteiden mukainen. Mieheni äiti on hakattu hiljaiseksi niin sanotusti ja pysyttelee huoneessaan pääosin muuten paitsi kotitöiden teon aikana. Miehen äiti ei saa esim. peseytyä kovin usein ilman jatkuvaa sättimistä. Mies yrittää rajoittaa mua samaan tapaan ja kitisee suihkussakäymisestä ja hiusten pesusta sekä joskus vetää valot pääkatkaisijasta pois kesken suihkussakäynnin. Mä en saisi keskustella, mulla ei saisi olla mielipiteitä (miehen mielipiteistä poikkeavia ainakaan). Mun pitäisi vain tehdä kotitöitä tai olla poissa silmistä ja hiljaa. En saisi omistaa kuin välttämättömimmän. Mies heittelee tavaroitani roskiin ollessani töissä jne. T. Ap
Taidat tykätä kun ukko tuo vähän parempaa leipää pöytään. Omalla palkalla kitkuttelu voisi käydä pidemmän päälle tylsäksi. Voithan sinä lähteä, ei ole mikään pakko kuunnella paskaa keneltäkään. Eri asia on se onko sinulla tarpeeksi selkärankaa tehdä muutosta elämässäsi. Et varmaan sietäisi tuollaista käytöstä mieheltä jos tämä olisi työtön tai saisi huonompaa palkkaa kuin sinä ja näin ollen ei toisi taloudellaista tukea perheeseenne.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä itsellään on kolme akateemista tutkintoa ja hyväpalkkainen työ jne. Mulla on keskipalkkaa vastaava palkka ja teen hieman rutiininomaista työtä IT-alalla. Mies usein haukkuu työtäni ja pientä palkkaani sekä älykkyyteni puutetta ja muita henkisiä vajavaisuuksiani (esim. sitä, kun tutkintoni on kesken). Toisaalta mies ei anna mun opiskellakaan, sillä hän ei salli opintovapaan ottamista tai sitä, että joutuisi joustamaam itse lastenhoidossa. Mies myös haukkuu opiskelemaani alaa ja sanoo, että mulle opiskelu on muutenkin turhaa, kun olen liian vanha (39-vuotias). Siis alan olla todella loppu tähän tilanteeseeni. Sinänsä ollaan eroamassa, mutta pelkään sitä, sillä pelkään, että mieheni jotenkin estääkin lasten muuton kanssani viime hetkillä.
Elämäsi nykyisellään ei ole ihmisarvoista elämää, eikä tuollaisessa ilmapiirissä voi kasvattaa tasapainoisia lapsia. Millaisen perhemallin saavat lapset, jotka kasvavat kodissa, jossa isä avoimesti halveksii äitiä? Et todellakaan ole liian vanha opiskelemaan; jos opintosi veisivät esim. 5 vuotta vielä, sinulla olisi vielä kaksikymmentä vuotta työelämässä ennen eläkeikää.
Tee päätökset omasta tulevaisuudestasi ja ryhdy toteuttamaan niitä. Jos miehesi ei suostu opintovapaaseen eroa. Jos miehesi uhkailee estää lasten muuton sano, että muutat ilman lapsia, hän saa jäädä yksinhuoltajaksi.
Sano sille että on tämäkin elämää; Hullun mulkku mielettömän perseessä.