On ihanaa olla suurperhe

Mä olin kuusilapsisen perheen esikoinen ja en nauttinut. Aina oli hälinää ja melua ja pikkusisaret tunkivat mukaan joka paikkaan. Olisin halunnut talviriehapäivinä laskettelemaan, mutta siihen ei ollut koskaan varaa ja lähdin sitten pulkkani kanssa Talmaan... Laskettelin ensimäisen kerran vasta aikuisena. Olin kateellinen kavereille, jotka pääsivät matkustelemaan ulkomaille, me käytiin risteilyillä ja kerran kanarialla. Limsaa ei saanut kuin synttäreillä ja hamppariaterian sai, jos joku kaveri piti McDonald's synttärit. Mun kaikki urheilukamat kuten luistimet, sukset ja pyörät kiersivät sisaruksille ja meidän perheen nuorimmalla olikin jo aika puhkikuluneita välineitä. Niin ja en saanut harrastaa balettia, koska se oli liian kallista. Ratsastamaan pääsin, kun kävin kaverini kanssa lähitallilla hoitamassa hevosia.

Pliiiiiiiiiiis, miettikää oikeasti minkälaisen lapsuuden haluatte tarjota lapsillenne.

Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ikinä ei saanut mitään uutta, ulkomailla kävin ekaa kertaa Ruotsissa 23-vuotiaana. Edes yo-kuvaan ei ollut rahaa. Ei luokkaretkiin tms. Ikinä.

Isän kuoltua kahdeksan vuoden perintöriita, itse vielä alaikäinen...

Itselläni kaksi lasta ja joka minuutti vahdin että saavat saman kuin muutkin ja että heitä kohdellaan tasapuolisesti.