onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

biboo kirjoitti:

Taiteilija on monesti mielipuoli, masennus ja mania vuorottelevat. Näkeehän sen näistä kommenteistakin.

Hienompi termi = muuntautumiskykyisiä.

Onko mikään muu ammattikunta niin kiinnostunut mitä muut ajattelevat hänen ammattikunnastaan?

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Minusta laulaminen on pitkälti kopiointia ja toistoa, ei kovin luovaa työskentelyä niinkään.

Ukko-Noah kirjoitti:

ei ole muuta taidetta olemassakaan kuin musiikki, muu taide on humpuuqia

On se viisas ollu se Ukko Nooa. Kun hän menee saunaan, laittaa laukun naulaan. - ihan mieletöntä. Eläköön muusikot, ne oikeat taiteiliat.

Muusikkohan on jo se sellainen, kun kasvattaa pitkän tukan ja heiluttaa sitä kitaransa kanssa. UUUUUHHH.

Veronmaksaja kirjoitti:

Taiteilijan arvo = hänen töidensä arvo. Voiko niistä saaduilla myyntituloilla elää ja tarvittaessa elättää perheensä? Jos ei ja elää sossun rahoilla, sun muilla apurahoilla, jotka kaikki maksaa suomalainen veronmaksaja, niin on pelkkä laiska taivaanrannan maalari.

Eli Sibeliukset, Järnefeltit sun muut, jotka Pariisissa rälläsivät muiden rahoilla eivät ole taiteilijoita ensinkään?

Kannattaa muistaa, että töiden arvo nousee vasta sitten, kun taiteilija on jo kuollut. Vertaa vaikka siihen, että roskakuski saisi palkkansa vasta kuoleman jälkeen. Millä hänen pitäisi elää, jos töiden arvo tajutaan kuluttajapuolella 20 v jälkeen kuolemasta? Mitään taidetta ei olisi syntynytkään, jollei siihen oltaisi investoitu jo muinaisessa Roomassa.

Kun luovakausi on parhaimmillaan lue: pahimmillaan, niin mulla alkaa yksinhuoltajan osa. Taiteilija uppoaa ateljeeseensa, sinne ei sitten mennä kuin tosi varovasti anteeksipyydellen. Joskus kysyy mielipidettä jostain puolivalmiista työstään, mutta tosiasiassa se on vain teatteria, koska kaikki kritiikki valuu kuin vesi hanhen selästä. Lapsia ei kyllä kannata päästää ateljeen lähellekään, nehän sotkevat siis kaiken järjestyksen, joka on luotu epäjärjestyksestä näin ulkopuolisen silmin. Elämä on vähän sellaista ex tempore meininkiä, emme suunnittele matkoja tai oikein mitään kauheasti eteenpäin, koska kaikki päätökset tehdään hyvin nopeasti tunnepohjalta, minulle se kyllä sopii, paljon mielenkiintoisia tempauksia olemme tehneet. Kyllähän me minun säännöllisillä tuloilla pääasiassa toimeen tullaan, hänen tulonsa vaihtelevat

Rekkakuski kanssa asuminen on ihan samanlaista.

Veronmaksaja kirjoitti:

Taiteilijan arvo = hänen töidensä arvo. Voiko niistä saaduilla myyntituloilla elää ja tarvittaessa elättää perheensä? Jos ei ja elää sossun rahoilla, sun muilla apurahoilla, jotka kaikki maksaa suomalainen veronmaksaja, niin on pelkkä laiska taivaanrannan maalari.

Suurimman osan apurahoista myöntää kyllä ihan joku muu taho kuin yhteiskunta. Jos esimerkiksi Koneen säätiön mielestä taitelijan taide on tukemisen arvoista, keneltä se on pois, paitsi Koneen säätiöltä?

Muutoinkin taiteen arvottaminen ainoastaan myyntitulojen kautta on perin kyseenalaista. Esimerkiksi Van Gogh ei eläessään myynyt juuri mitään, mutta kuolemansa jälkeen hänen teoksiaan on myyty miljoonilla ja taas miljoonilla, ja häntä pidetään yhtenä 1800-luvun suurimmista vaikuttajista. 

Taiteen maisteri, mutta ei tiedä, että pilkun jälkeen tulee välilyönti. Hieman epäilen.

Vaimo on kuvataiteilija, mutta myös konservaattori, tulkki, lähihoitaja ja kokki. Aivan normaali ihminen, joka tienaa osan perheen tuloista osapäivätöillä ja maalaa loppuajan. Ominut ylimääräisen makuuhuoneen ateljeekseen. Ei vastaa taiteilijoiden boheemia stereotypiaa.

Taiteilija/taiteilijaluonne. Välillä luulen että olen ihan tavallinen ja käyttäydyn niinku muutki mut sit taas kerrotaan et ei..et ole. Mä olen ihan enkeli kunnes kilahdan.

Projekteja on ollu aina monenlaisia ja "tavallisessa" työssä pian tylsistyn. Maalarintöitä, myyntitöitä ja mitä nyt milloinki. Onnellisimmillani olen aina ollut kun oon saanu laulaa, kirjoittaa kaikenlaista visioista lauluteksteihin ja maalata joko tauluja tai muita erikoisempia juttuja lavasteita tai erikoismaalauksia.

Valkosia seiniä en jaksa kaukaa vääntää. Baarihommat sopii kun on iltapainotteisia mut en mä jaksa asiakaspalvelua jatkuvasti.

Taidekoulu jäi kesken, luontaishoitajankoulu myös, oppisopimuksella sain suorittua teatterialan ammattiin itseni, laulu ja musiikkiteatterikoulutuksia on suoritettu. Nyt opiskelen pintakäsittelijäksi mutta valinnaisina kaikki spessut joita en ois saanu valita työssäoppimispaikan puutteen takia mutta väkisin halusin. Koristemaalaus, mukailumaalaus, erikoismaalaus. Koska mä voin.

Arki..niin no..mä en ole siivousihminen. Onneks mies osaa imuroida ja luututa ni mä koitan hoitaa niitä muita. Pyykit toki on vähä kausiluontosia. Nytkin tos oottaa useempi koneellinen viikkausta ja uutta pitäs pestä.

Mut tykkään tehä ruokaa. Kokeilen nyt vegaanihaastetta ja tuntuu sopivan. Lakto-ovo oon ollu jonkuaikaa. Eli lihansyöjät on.....! 😂

Luomuilut, lääkevastaisuus, ei myrkkyjä meidän kotiin, rasisminvastaisuus, seksuaalinen avoimuus, alkoholin ajoittainen liikakäyttö, raha-asioiden impulssiivinen hoitaminen ja hoitamatta jättäminen ja velkaantuminen, valvominen ja pitkään nukkuminen kuuluu asiaan. Ja se et mä oon adhd. Se on ylpeyteni. 👍🐒

Mikä oikeus on ihmisellä koneen välityksellä sanoa kua on taiteilija ja kuka ei

Puoliso on palkittu esittävän taiteen koreografi ja opettaja. Tekee työtä pääosin kodin ulkopuolella, mutta melko vaihtelevalla aikataululla 4-18 tuntia kerralla. Kotona rentoutuu muiden harrastusten parissa ja pitää kehostaan huolta. Siisti ja huolehtii kodistaan, mutta ei sentään pedanttisuuteen asti. Kätevä  käsistään ja hyvä huolehtimaan myös raha-asioista. Hyvin korkea työmoraali, jää pois töistä vasta silloin kun ei oikeasti pysty liikkumaan. 

Nuorena 90- luvulla asuin miehen kanssa joka opiskeli Taideteollisessa Korkeakoulussa. Hänelle vain sen ja Taideakatemian opiskelijat oli jotain. Muut ihmiset oli vain tavallisia, oikeastaan ei-mitään, mutta he olivat armoitettuja erityisyksilöitä. (Siihen aikaan ihmisten identiteetti rakentui enemmän ammatin ympärille. Nykyään on vähemmän mitään töitä ja aikaa seuraavat osaavat joustaa, ja ihmiset osaavat katsoa laajemmin. Silloin ei myöskään ollut nettiä). Vain ihmisen kusipäisyys ei muutu ajan kuluessa.

Koulupäivistä osa kului koulun baarissa, kipsarissa. Kun hän tuli yöllä kännissä kotiin, ei voinut hiipiä hiljaa vaan herätti minut yleisöksi, hänen ainutlaatuista eksistenssiään ihailemaan. Joskus lattialta löytyi kalsarit jossa oli ihmispaskaa, ja kun laitoin ne roskiin hän raivostui. Asuimme kaukana pohjois-helsingissä, ja hän jäi usein kaupungille yöksi. Jossain vaiheessa hän alkoi vihjailemaan, että minä petän häntä, vaikka taisi kertoa itsestään. Lähtökohtaisesti muut ihmiset oli vähempiarvoisia ja hän itse muita ylempänä. Ero olisi todellakin saanut tulla jo alkuvaiheessa.

Vasta myöhemmin tuli kirjoja narsismista, ja tuttava todella täytti narsistin tunnusmerkistön.

Narsismi ja alkoholismi liittyvät yhteen.

Tyhjällä ihmisellä ei ollut mitään omaa, vaan hän kierrätti muiden ideoita ja pärjäsi vain ryhmätöissä. Ei hän myöhemminkään menestynyt.

Vaikka kaikkien työt olisi suunnilleen keskinkertaisia, taidealalla ekstrovertti myy itseään paremmin.

Noita touhuja pitkään seuranneena arvostan ainoastaan ITE- taiteilijoita, jotka eivät kuvittele että heistä tulisi maailmankuuluja, tai että edes tarvisi muiden arvostusta.

Vaan ovat enemmän ihmisiä.

Taiteilija vaatii toisen taiteilijan. Ei ikinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.

Päivien nukkuminen ja yöt töitä tehden ei automaattisesti tee taiteiijaa. Mutta ei sitä myöskään tee 8-16 päivittäinen mahdollisimman oikein soittaminen ja laulaminen.

Puolisosi taitaa työskennellä mainos- tai mediaoimistossa. Se ei ole taiteilijan työtä vaikka luovaa onkin ja saattaa kyttää osittain samoja taitoja.

Kysymyksen kysyi joku jota kiinnostaa millaista taiteilijan kanssa olisi elää, ei taiteilija. Miksi tämä on kiinnostavaa? Ehkä muihin ammatteihin liittyy vähemmän myyttejä.

Taiteilijapuolisoni herää yleensä hyvin aikaisin. Keittää kahvit, puurot ja valmistaa aamiaisen koko perheelle. 8-11 hän on työhuoneellaan ja toteuttaa pilkuntarkasti laatimiaan ennakkosuunnitelmia. Käyttää runsaasti aikaa uusien materiaalien hankintaan, niiden analysointin kuinka käyttäytävät eri yhteyksissä eri tekniikoilla ja tietää hyvin tarkkaan minkälaista tavoittelee ja kuinka siihen pääsen.

11-12.30 on lounastauko.

12.30-16.30 on toinen sessio jolloin keskittyy suunnitteluun, taidemaailman seurantaan ja ideoitiin, suunnitteluun ja hahmottelee tulevia teoksia. Tänä aikana myös yhteydessä galleristeihin, vastaan asiakkaiden sähköposteihin ja hoitaa muuten taidemaailmaan kuuluvat yhteydet.

16.30 alkaa aika perheen kanssa ja emme vapaata kaikkien työasioista.

Viikonloppuisin saatamme sunnuntaisin 13-16 välillä käydä katsomassa näyttelyitä gallerioissa ja museoissa.