onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Narsisteja on kaikilla aloilla, suhteellisesti eniten siellä missä on mahdollisuus saavuttaa valtaa ja /tai huomiota.

Itsekin taiteilija ja tämä kommentti kuvaa mielestäni arkea parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Minun mieheni on oikeasti taitelija eikä mikään tusina taiteilija. Mieheni tekee asioita, joita toiset voivat vain kopioida. Saat sitten kutsua itseäsi aidoksi taiteilijaksi, kun teet jotain merkittävää ja omalaatuista.

          Mitäkhä merkittävää ukkos on tehny? Ihminen joka tekee taidetta on taiteilija...ei siihen vaadita julkisuutta,näyttelyjä,konsertteja ym. Olenko taiteilija kun olen soittanu usammassakin bädissä ja teen omaa musiikkiani? Vai oonko vast sitten taiteilija kun biisit on top 10 listalla,missä ei ole oikeastaan yhtään artistin itse tekemää kappaletta vaan artisti vain tulkitsee jonkun muun sanoituksen/sävellyksen.

Minulle kodin siisteys, värit (tai oikeastaan värittömyys) ja harmonia ovat todella tärkeitä mielenrauhan kannalta. Katselen usein ympärilleni ja nautin sisälle tulevasta valosta, materiaaleista ja huonekalujen mittasuhteista. Koti on minulle tärkein paikka maailmassa, eikä se johdu vain lapsista tai miehestä. Olen ammatiltani valokuvaaja ja vaikka kuvaan paljon käyttökuvaa mainoksiin, lasken itseni taiteilijaksikin. Minulla on alan korkeakoulutus ja olen julkaissut kaksi valokuvakirjaa sekä pitänyt useita henkilökohtaisia ja ryhmänäyttelyitä. Perheemme tuloista taiteellinen työ kattaa ehkä neljänneksen ja minun ansioni puolet. Mieheni on teknisellä alalla, eikä harrasta taidetta tai työskentele sen parissa. Meillä on kuitenkin paljon muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita, enkä edes haluaisi puhua taiteen tekemisestä iltaisin sen enempää kuin muidenkaan alojen ihmiset.

Teen työtä pitkälti kahdeksasta neljään ja niin tekee moni muukin tuntemani taiteilija. Meitä on monenlaisia, eikä yökyöpeli ole mikään ainoa tyyppi. Monille meistä perheellisistä selkeä aikataulu on tärkeä asia ja samasta syystä työskentelen lähtökohtaisesti työhuoneellani enkä kotona. Kesällä saatan ottaa lapset mukaan työhuoneelle, mikäli en pysty olemaan heidän kanssaan kotona. Työt kuitenkin tulevat kotiin luovien alojen ystäväpiirin, kirjahyllyn ja joskus etätöiden muodossa, mutta en koe sen haittaavan muuta elämää. Taide on minulle muutakin kuin työtä, mutta en pidä sitä muita töitä hienompana. Sekin vaatii useimmilta tekijöiltään pitkäjänteisyyttä, opiskelua ja kurinalaisuutta, mikäli sillä haluaa elättää itsensä.

Po.

Laulaja voi varmaan olla järjestelmällinen, sillä hän on esittäjä, ei luova taiteilija.

Mies ammattitaiteilija. (Siis korkeakoulutus siihen ja elää pelkästään sillä) Niillä on aikataulut näyttelyiden ja apurahahakemusten kanssa, tekevät paljon työtä, jotkut aamuvirkkuja, jotkut ei. Rahaa on vaihtelevasti. Joskus normaalisti, joskus ei yhtään. Kuvataiteilijan työ on sellaista, että kuluja on, vaikka ei olisi tuloja. Työhuone, työmateriaalit, monesti apuraha ja tietysti myyntitulot tulevat vasta sitten, kun työ on jo valmis tai melkein valmis.

En tajua tässä ketjussa dissailemista. Kyllä moni taiteilija ittaa kuvia vaikkapa kadusta tms muille hullua, koska se on materiaalia, ikäänkuin muistiinpanoa, jota kerää. Taiteilija kuten monen muunkin ammatin edustaja on valppaana työhönsä liittyvissä asioissa myös vapaa-ajallaan. Yhtä moni ei ota, vaan käyttäytyy hyvin normaalisti ja asiallisesti, jopa sulkeutuneesti. Itse en määrittele taiteilijaksi ihmistä, jolle se on harrastus vaan sellaisen, joka tekee sitä työkseen, ensin opiskelee ja sitten tekee työkseen pääasiallisesti sitä. Menestyneetkin taiteilijat suomessa ottavat välillä jonkun perushanttihomman tasapainottaakseen taloutta,

Helvettiä siitä tekee sitten se, jos tähän palettiin kuuluu alkoholi. Alkoholisoitunut taiteilija on tunnevammainen paskaläjä vanhempana siinä missä alkoholisoitunut kuka vain. Siihen älä lähde. Alkkis-taiteilija rakentaa kaikesta tekosyyn olla uhri ja vaikea. Kun sinä synnytät, hän on uhri, koska ei pääse työhuoneelle. Kun sinun nivelesi eivät palaudu raskaushormonin jäljiltä ja elämäsi on fyysistä tuskaa, hän on uhri, koska ei pääse työhuoneelle. Kun sinä tarvitset apua, estät näyttelyä, olet ihmishirviö, estät taidetta, vaikka yrität säilyä vauvoinesi hengissä.

Mielenkiintoinen keskustelu, tämän mukaan "oikea taiteilija" onkin aika myyttinen hahmo.

Ei siis saa olla koulutettu, koska kouluista syntyy akateemikkoja eikä taiteilijoita, taiteenHARJOITTAJIA korkeintaan, töillä täytyy rikastua heti, sillä jos elää muiden tuilla, on laiska ja lusmu taivaanrannanmaalari. Ei ole taiteilija ensinkään, jos ei luo jotain uutta, jonka kaltaista kukaan muu ei ole ensin tehnyt, sillä muutenhan sitä vain kopioi ja toistelee. Muusikot eivät liene taiteilijoita ollenkaan, sillä ei ole luovaa soittaa uudestaan muiden tekeleitä. Siten eivät kai sitten näyttelijätkään, hehän vain toistelevat muiden hengentuotteita. Oikea taiteilija ei voi olla siisti ja täsmällinen, eihän siinä ole mitään luovaa. Tunneilla ei myöskään saa käydä ja itseään kehittää opettajan avulla, silloinhan teet mitä JOKU MUU pyytää. Pitää kiukutella ja valvoa yöt ja olla maanis-depressiivinen ja omituinen ja itsekäs ja fantastinen ja ainutkertainen. Kaikki muu on jotain tusinataiteilua.

Siis voi luoja.

Päinvastoin, taiteilijat ovat perfektionisteja. 

Vierailija kirjoitti:

...tavallisia ihmisiä ovat. Todella tunnollisia ja ahkeria, toki tarvitaan lahjakkuutta huipulle pääsyyn myös. Samantapaisia puurtajia kuin vaikka lääkärit, juristit ja vaikka tekniikan alan yliopistokoulutuksessa olevat. Kova työ tulee ensimmäisenä mieleen.

Ei se ole "kovaa työtä", jos sitä tekee mielellään, eikä toisaalta rutiinityyppisiin töihin pysty. Siksi en arvosta.

Kirjoitan koulutettuna muusikkona. Herään aikaisin aamulla, joka aamu. Aamu on parasta harjoitteluaikaa. On vielä virkeä olo ja jaksaa keskittyä hyvin. En pysty keskittymään töihin jos kotona on sotkuista ja asiat on rempallaan, joten pidän huolta siitä, että meillä on siistiä ja arki rullaa. Mieheni on insinööri. Kyllä välillä tuntuu siltä, että minä olen silti se joka pitää arjen kasassa, kun nuo insinöörit on välillä niin omissa maailmoissaan. Ei sillä rakastan miestäni ja hän tekee aivan ihanaa ruokaa ja auttaa kaikessa missä pyydän. Älkää luoko stereotypioita sotkuisista taiteilijoista, joiden kanssa on hankala elää. Se on luonteesta, ei ammatista kiinni, millaista se arki on. Niin ja ette te muidenkaan ammattien edustajat varmaan pidä siitä, jos teitä häiritään silloin kun teette töitä. Taitelija vaan usein joutuu tekemään töitä kotonakin. Silloin on otettava se aika ja tila siellä kotona. Ei mekään tulla häiritsemään teitä teidän työpakalle. Ymmärtävä puoliso osaa huomioida sen että joskus koti on taiteilijalle myös osittain työpaikka. Kun keskitymme työaikaimme kunnolla jää meille sitten laadukkaampaa aikaa olla puolisomme ja perheemme kanssa ilman että ajatukset harhailee huonosti tehtyihin töihin. Niin ja annan minäkin insinöörimiehelleni tilaa ajatella ja suunnitella töitään kotona. Ei niitä aivoja muidenkaan ammattien edustajat aina saa pois päältä.

Minun lapsiani (valmiita teoksia) on jo maailmalla seikkailemassa. Hartaasti heitä kasvatin, kunnes piti päästää irti. Nyt ovat omillaan.

Kyllä esittävä taiteilija kuten muusikko tai näyttelijä on ihan oikea taiteilija. Ilman heitä musiikki tai näytelmä on vain merkkejä paperilla, ja niiden merkkien tulkitseminen ja teoksen saattaminen yleisön kuultavaksi tai nähtäväksi vaatii osaamista ja ymmärrystä, siis taiteellista työtä. Ei se ole mitään mekaanista suorittamista: paljon joutuu tietysti vaikka joku viulisti tai pianisti harjoittelemaan, jotta se taito on todella sellaisella tasolla, että soitosta tulee taidetta.

Taiteenalat ovat keskenään erilaisia. Usein esittävän taiteen alalla taiteilijoiden pitää olla aika säntillisiä, jotta saavat työnsä tehdyksi kunnolla. Muusikonretkun tai näyttelijänplantun on ilmaannuttava harjoituksiin ajoissa ja musiikit/repliikit osattava, tai muuten keikka menee muille. Tähän ei sovi ihan sellainen stereotyyppinen boheemielämä kuin vaikka kuvataiteeseen tai kirjoittamiseen ajatellaan kuuluvan, mutta kyllä se silti ihan oikeaa taidetta on.

Ei ihmisen tarvitse olla päästään vialla ja elää jotenkin sekopäisesti ollakseen taiteilija - useimmat tuntemani kirjailijat, kuvataiteilijat ja säveltäjätkin työskentelevät varsin kurinalaisesti. Ns. elämäntaiteilijat sitten erikseen. :-)

Hyvänen aika, mitä itselleen sopivaa asiantuntijuutta täällä harjoitetaan. Lopulta onko näillä itse määritelmillä mitään merkitystä? Voisiko olla mahdollista, että itsessään määritelmiä koko taitelijaisuudesta on edes olemassa. Se että, henkilö A on taitava ja omistautunut asialle B ja työnsä tuloksena luo henkilölle C miellyttävän kokemuksen asiasta B voi olla itsessään se riittävä "juttu". Myönnän, että tuo on hieman epämääräinen ajatus, joka kantaa useille eri tasoille jopa tähtitieteellisesti ja omassa mahdottomuudessaan on jo kumottavissa ajatuksena. Lähinnä haen paskanjauhannallani sitä, ettei yhtikäs mitään. Se että joku toinen olisi enemmän taitelija kuin joku toinen on yhtä kyseenalaista kuin ei mitään.

--------Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.-------

Toi ylläoleva on typerää puhetta ihmiseltä, joka ei taida tuntea ammattilaistaiteilijoita.

Ei taiteilija ole mikään luonnetyyppi, se on ihan oikea ammatti. Tosin kaikkihan me tiedetään ne erikoisuudentavoittelijat, jotka kutsuvat itseään vaikka maalareiksi olematta sitä oikeasti. Tekevät ihan muita töitä ja vapaa-ajallaan tuntevat jotain taiteen paloa (mikäs siinä, se on toki ihan ok).

Nimenomaan Sibelius-Akatemia ja muut taideyliopiston koulut tekevät ihmisestä taiteilijan. Kaikki heistä eivät kuitenkaan lopulta elätä itseään taiteella,

Olen itse kuvataiteilija, 80% tuttavapiiristäni on ammattitaiteilijoita. Luovuus, ystäväiseni, on vain pieni osa sitä työtä. Ihan sama osa kuin se on muissakin töissä. Luovuutta tarvitsee vaikkapa kampaaja, ei hän silti taiteilija ole. Luovuutta tarvitsee myös lääkäri luoviessaan erilaisten ihmisten asioiden kanssa. Luovuus on yksi älykkyyden osa-alue, teemme luovia eli ei-valmiita ratkaisuja erilaisissa tilanteissa, toiset enemmän kuin toiset.

Ammattiataiteilijat eivät myyttien mukaisesti kiehu luovuuspäissään, vaan duuni on duunia. Moni meistä on kymppejä saanut, ei kukaan pääse taidekouluihin olematta lahjakas ja harva on lahjakas pelkästään taiteellisesti. Että anteksi ne kympit. Joku meistä suhtautuu taiteeseen intohimoisesti, joku virkamiesmäisesti, joku milloin mitenkin. Mutta se on työ, eikä mikään identiteetti. Emme luule olevamme muita parempia ihmisiä, mutta koemme esimerkiksi, että meidän työtä on ajatella ja työstää vaikkapa ajan kriisejä muotoon, joka herättelee ihmisiä tai auttaa ihmisiä tai asettaa kysymyksiä näkyville, tarjoaa vastauksia tms. Itsensä toteuttaminen luovuutena ei oikeastaan ole se juttu. Myös joku oikuttelu ja diivailu kuuluu enemmänkin wanna-be-taiteilijoille. Herkkiä moni meistä on, muttei se välttämättä mitenkään missään muille näy.

Ne, joille on hirveän tärkeää julistaa olevansa taiteilija, erityisesti humalassa, eivät aina koulutuksesta huolimatta jaksa tätä ammattia. Tulee kateus ja katkeruus jne.

Vanhempina ja puolisoina ollaan ihmisiä siinä missä muutkin, on ärsyttäviä ja on ihania, siistejä ja epäsiistejä. Ei ole yhdenlaista taiteilijaa. Tiettyjä eroja on vaikka näyttämötaiteen tai kuvataiteen tai musiikin alan tyypeissä, mutta ne liittyy usein duunin aikatauluihin ja rakenteeseen ja siihen, että vaikkapa näyttelijät lähtökohtaisesti diggaavat ja osaavat olla esillä, kun taas kuvataiteilijoista moni antaisi teoksensa puhua, ei tykkää välttämättä tehdä itsestään numeroa.

Mainostoimistoissa työskentelevät eivät ole taiteilijoita. He ovat mainosalan tyyppejä. Monella paljon taiteellista lahjakkuutta ja juuri sitä luovuutta, mutta työ työnä ei ole missään tekemisissä taiteen kanssa. Taide ja design ovat ihan eri asioita. Design tehdään maksavalle asiakkaalle, design on arjen esineitä ja palveluita. Taide tehdään taiteelle ja välillä sillä tienaa, välillä ei. Taide vaatii suurtakin filosofista ja akateemista tietoa ja osaamista toimiakseen, mainostyö ei. Se vaatii kyllä älyä, osaamista ja pitkäjänteisyyttä, mutta taidetta se ei ole. Harva AD niin myöskään kuvittelee. Moni haaveillut nuorena taiteijan ammatista, mutta tullut sikäli järkiinsä, että valinnut varmat tulot,

Eräs muusikko kirjoitti:

Kyllä esittävä taiteilija kuten muusikko tai näyttelijä on ihan oikea taiteilija. Ilman heitä musiikki tai näytelmä on vain merkkejä paperilla, ja niiden merkkien tulkitseminen ja teoksen saattaminen yleisön kuultavaksi tai nähtäväksi vaatii osaamista ja ymmärrystä, siis taiteellista työtä. Ei se ole mitään mekaanista suorittamista: paljon joutuu tietysti vaikka joku viulisti tai pianisti harjoittelemaan, jotta se taito on todella sellaisella tasolla, että soitosta tulee taidetta.

Taiteenalat ovat keskenään erilaisia. Usein esittävän taiteen alalla taiteilijoiden pitää olla aika säntillisiä, jotta saavat työnsä tehdyksi kunnolla. Muusikonretkun tai näyttelijänplantun on ilmaannuttava harjoituksiin ajoissa ja musiikit/repliikit osattava, tai muuten keikka menee muille. Tähän ei sovi ihan sellainen stereotyyppinen boheemielämä kuin vaikka kuvataiteeseen tai kirjoittamiseen ajatellaan kuuluvan, mutta kyllä se silti ihan oikeaa taidetta on.

Ei ihmisen tarvitse olla päästään vialla ja elää jotenkin sekopäisesti ollakseen taiteilija - useimmat tuntemani kirjailijat, kuvataiteilijat ja säveltäjätkin työskentelevät varsin kurinalaisesti. Ns. elämäntaiteilijat sitten erikseen. :-)

Itse taas ajattelisin, että vikka kansallisorkesterissa soittamimen on hyvin mekaanista työtä.

ikävää kirjoitti:

Mikä oikeus on ihmisellä koneen välityksellä sanoa kua on taiteilija ja kuka ei

Toi oli hauska ja totta. Taiteilijuus on vaikea prosessi. Olen tehnyt kaksikymmentä vuotta taidetta, piirtänyt, maalannut ja valokuvannut. Lopulta sillä ei ole merkitystä, mitä muut ajattelevat. Kutsun itseäni kuvataiteilijaksi, kun pitää määritellä tekeminen. Omaperäisyys on taiteen lähtökohta, uuden luominen on hidasta ja vaikeaa. Taiteilijat ovat rohkeita, oman sisäisen tien kulkijoita.

Aikani katselin, sitten riitti.

Minä heräsin töihin -> hän meni nukkumaan

Tulin töistä -> hän keitti aamukahvia

Menin nukkumaan -> hän aloitti "työnteon" (piirsi, maalasi, kirjoitti)

Mitään tuloja en näistä töistä koskaan nähnyt. Hänen pääasiallinen tulonlähteensä oli sairaseläke (skitsoaffektiivinen häiriö). Näytti myös siltä että tulopotentiaali ei ollut nousemaan päin vaikka jatkuvasti oli jotain projektia meneillään tai tuloillaan.

Seksi oli hyvää, sen takia aikoinaan alettiinkin seurustella. Pian kuitenkin selvisi ettei yksi nainen riitä, eikä sen jälkeen miestä pahemmin kotona näkynytkään. Selitteli minulle kirkkain silmin että tarvitsee uusia kumppaneita tai muuten luovuus kärsii, mutta haluaa silti turvallisen perheympäristön minun kanssani. Annoin monoa. Oli onneksi lyhyt suhde, vain puolitoista kuukautta.

Nimimerkki "Veronmaksaja" useimmat apurahat tulevat erilaisilta säätiöiltä, jolloin veronmaksajat eivät maksa penniäkään taiteilijalle, päinvastoin taiteilija maksaa tuolloin veroja. 

Mitä on taide?
Taiteella on monta tehtävää

http://www.atelierhannula.fi/funktio.html