Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Fakta on, että se, joka säästää, vaurastuu. Esimerkkinä olkoon esim. saksalaiset. Ovat kuuluja tarkkuudestaan ja säästäväisyydestään - joka on hyve ja kansallinen, sosiaalisesti arvostettu ja hyväksytty hyve. Ja katso, maa on vauras.

Säästäväisyys on siis hyve, mutta äärimuodossaan eli saituudessa hulluutta. Esimerkkejä riittää. Sisareni mies ostaa kirpputorilta joululahjoja. Sinänsä eettistä, mutta ei ehkä tahdikasta. (Entinen)  ystävättäreni kutsui kylään. Laski suupalat, leikkasi kakun annospaloiksi, vahti tarkkaan kuinka paljon kukin syö. Vittuili suoraan kahvipöydässä, jos joku otti lisää. Miehensä tarjoili kahvin kanssa lasillisen (ei siinä mitään, asiallista). Mutta meillä käydessään illallisilla ko.mies meni jääkaapille valkoviinipönikälle, ja kaatoi runsaasti itselleen. Sekä nautti mieheni avokätisyydestä laatuviskien suhteen. Katsos kun meillä tarjotaan. Ollaan niin naiveja, että luullaan ihmisten olevan kohtuullisia kyläillessään. Väärin luultu: useimmiten suurinta toisen vieraanvaraisuuden(=hölmöyden) hyväksikäyttöä etenkin tarjottujen juomien suhteen. Itsekaadellaan toisten pulloista! Meillä ei ole juomisongelmaa, me ei todellakaan mennä toisten luo kyläilemään ja kieli pitkällä juomaan....Käytöstavoissa huomaa saituuden, pihiyden, toisen hyväksikäyttämisen suurimmat muodot.

Osaan minäkin olla saita, ei sillä.

Jonkinlaista vastavuoroisuutta on turha odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3781 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on jo aikaa mutta köyhinä opiskelijoina meidän porukan ainoa varakas henkilö eli kaikki retket ja reissut meidän muiden eväillä.

 Olen huomannut että jostain syystä se rikkain on usein myös pihein. Niin kuin hyväntekeväisyyteen rahaa keräävät ovat todenneet: 95 prosenttia rahan lahjoittajista ovat köyhiä nuoria. Rikkailta voi saada sen kymmen senttisen tai vihaisen katseen..

Rikkaat harvoin laittavat rahaa keräyslippaisiin. He hoitavat lahjoitukset pankkisiirtoina.

Silloin kun sain viidettä tonnia kuussa laitoin SPR:lle ja Planille kummallekin kympin kuussa. Kuukausimaksuna, automaattisesti. Väistelin feissareita ja lipaskerääjiä. Nyt väistellen edelleen mutta eri syystä (: duuni loppui ja rahat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona jaettiin karkkipäivänä kuudelle lapselle 500g karkkirasia. Eli vanhin lapsi jakoi karkit muovimukeihin... :D

Tuo on vain terveellistä.

Meillä kotona lapsuudessa ostettiin vähän herkkuja ja ruokaa per henkilö. Esim. yksi jäätelöpaketti jaettiin 11 ihmiselle ja pieni paketti lihaa riitti isoon keittoon tai kastikkeeseen. Äiti myös purki vanhat villavaatteet, pesi langat ja kutoi uudestaan paitoja siten, että ne voi vielä purkaa. Kaikki tämä ei johtunut saituudesta, vaan köyhyydestä.

Erään sukulaispariskunnan rouva kuoli (aivoverenvuoto tai muu vastaava aivoperäinen juttu oli kyseessä) ja mies menetti raajan pihistelyn takia, ei siis samalla kertaa. Kun päivystyksessä käynti on niin pirun kallista ja kannattaa ennemmin odottaa tuskissaan seuraavaa arkipäivää, että pääsee terveysasemalle. Olisinkin provo, mutta täysin totta.

Vierailija kirjoitti:

Amisope kirjoitti:

Amisope jatkaa vielä. Eli ei ole edes mahdollisuutta keittää itse kahvia - ellei sitten hanki omalle työpisteellensä kahvinkeitintä.

Ihan hyvinhän teillä menee, meillä kiellettiin omat kahvinkeittimetkin. Työnantaja myy kahvia. Onneksi en juo lainkaan kahvia.

Oot varmaan Hyvinkään kaupungilla :D meinasin pyörtyä kun kuulin että henkilökunnan kahvinkeittimet on kielletty (mukamas tulipalovaaran vuoksi) ja kahvin joutuu ostaa kaupungintalon kahvilasta sikakalliilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sairaalloisen pihi. Kun olin lapsi, inhosin kauppareissuja, sillä tarjousten (3 prk tonnikalaa kahden hinnalla jne.) perässä piti kiertää joka kerta kolme-neljä ruokakauppaa. Lisäksi tuotenäytteitä ja ilmaisia maistiaisia piti rohmuta kaksin käsin ja käydä monta kertaa samalla tiskillä. Minua hävetti, sillä varmasti touhu kiinnitti muiden asiakkaiden huomion. Leipäjonoissa kävimme tietysti myös, vaikka tarvetta ei olisi ollut. Kaikkiin arvontoihin piti osallistua. Välillä äiti otti kaupasta mukaan kymmeniä arvontalappuja, joita piti kaikkien perheenjäsenten täyttää. Vieraisilla äiti söi usean edestä ja hoputti myös meitä lapsia syömään, jotta vatsamme tulisi täyteen eikä kotona kuluisi niin paljon ruokaa. Vastaavasti jos meillä kävi vieraita, heille ei joko tarjottu mitään tai sitten äiti pyysi ovella maksua ruoasta. Mitään uutta me lapset emme koskaan saaneet, ja käytettyäkin vain harvakseltaan. Pikkuveli joutui käyttämään päiväkerhossa minulta jääneitä (alun perin naapurin lapsilta saatuja) vaaleanpunaisia jumppatossuja. Äiti myi sukulaisilta saamiamme joulu- ja synttärilahjoja ja piti rahat, tai vaihtoi lahjoihin kortin, johon oli merkinnyt itsensä lahjan antajaksi.

Tämä on niin mielenkiintoista, että on pakko kysyä, mitä äitisi kaikilla "säästämillään" rahoilla teki?

Näillä rahoilla reissattiin. Olimme useampilapsinen yksinhuoltajaperhe ja äiti oli työtön, eli varaa risteilyihin ja ulkomaanmatkoihin ei olisi ollut. Elämällä arjessa todella niukasti pääsimme muutaman kerran vuodessa risteilylle ja kerran "etelään" eli Kanarialle. Perheen yhteisten reissujen lisäksi äiti matkusti myös yksin. En itse nauttinut näistä matkoista juuri ollenkaan, sillä viikonlopun tai viikon eläminen yltäkylläisesti - esimerkiksi jäätelöä saimme vain näillä matkoilla - tarkoitti kuukausien kärvistelyä kotona. Olisin mieluummin syönyt normaalia kotiruokaa mikropizzojen (kolme kappaletta kymmenellä markalla) sijaan ja saanut edes joskus jonkin uuden vaatteen, vaikka se sitten olisikin tarkoittanut reissujen jäämistä väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sairaalloisen pihi. Kun olin lapsi, inhosin kauppareissuja, sillä tarjousten (3 prk tonnikalaa kahden hinnalla jne.) perässä piti kiertää joka kerta kolme-neljä ruokakauppaa. Lisäksi tuotenäytteitä ja ilmaisia maistiaisia piti rohmuta kaksin käsin ja käydä monta kertaa samalla tiskillä. Minua hävetti, sillä varmasti touhu kiinnitti muiden asiakkaiden huomion. Leipäjonoissa kävimme tietysti myös, vaikka tarvetta ei olisi ollut. Kaikkiin arvontoihin piti osallistua. Välillä äiti otti kaupasta mukaan kymmeniä arvontalappuja, joita piti kaikkien perheenjäsenten täyttää. Vieraisilla äiti söi usean edestä ja hoputti myös meitä lapsia syömään, jotta vatsamme tulisi täyteen eikä kotona kuluisi niin paljon ruokaa. Vastaavasti jos meillä kävi vieraita, heille ei joko tarjottu mitään tai sitten äiti pyysi ovella maksua ruoasta. Mitään uutta me lapset emme koskaan saaneet, ja käytettyäkin vain harvakseltaan. Pikkuveli joutui käyttämään päiväkerhossa minulta jääneitä (alun perin naapurin lapsilta saatuja) vaaleanpunaisia jumppatossuja. Äiti myi sukulaisilta saamiamme joulu- ja synttärilahjoja ja piti rahat, tai vaihtoi lahjoihin kortin, johon oli merkinnyt itsensä lahjan antajaksi.

Tämä on niin mielenkiintoista, että on pakko kysyä, mitä äitisi kaikilla "säästämillään" rahoilla teki?

Näillä rahoilla reissattiin. Olimme useampilapsinen yksinhuoltajaperhe ja äiti oli työtön, eli varaa risteilyihin ja ulkomaanmatkoihin ei olisi ollut. Elämällä arjessa todella niukasti pääsimme muutaman kerran vuodessa risteilylle ja kerran "etelään" eli Kanarialle. Perheen yhteisten reissujen lisäksi äiti matkusti myös yksin. En itse nauttinut näistä matkoista juuri ollenkaan, sillä viikonlopun tai viikon eläminen yltäkylläisesti - esimerkiksi jäätelöä saimme vain näillä matkoilla - tarkoitti kuukausien kärvistelyä kotona. Olisin mieluummin syönyt normaalia kotiruokaa mikropizzojen (kolme kappaletta kymmenellä markalla) sijaan ja saanut edes joskus jonkin uuden vaatteen, vaikka se sitten olisikin tarkoittanut reissujen jäämistä väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona jaettiin karkkipäivänä kuudelle lapselle 500g karkkirasia. Eli vanhin lapsi jakoi karkit muovimukeihin... :D

Tuo on vain terveellistä.

Ihan ok. Me ollaan yhden lapsen kanssa pyritty jakamaan pienikin karkkipussi kahdelle karkkipäivälle, alle muovimukillinen siitä tulee. Syynä ei ole saituus vaan se, että lapsi söisi kunnon ruokaa ja hampaat säilyisi ehjinä. Jatkuva sokerin syöttäminen ruokkii vääränlaista suolistoflooraa.. Ei pihdata.

Kaveri kutsui neljä kaveripiirimme ihmistä kesäiltaa saarelleen viettämään. Kutsu tuli siis häneltä ja se meni suurin piirtein näin: Tervetuloa kesän päättäjäisiin x paikkaan x aikaan. T: x

Ruokana oli ranskiksia ja nakkeja uunissa paistettuna ja emäntä peri niistä 5 euron maksun jokaiselta :D Kaveriporukassamme on tapana kutsua toisia illallisille. Tämä oli hänen versionsa traditiosta. 

Huomaatte varmaankin, että mitä tarkempi ihminen kyseessä, sen varmemmin hänellä on paalua pahan päivän varalle.

Anoppi veti väkisin kasan siistejä käytettyjä joululahjapapereita kädestäni, kun olin siistimässä olohuonetta lahjojen avaamisen jälkeen, ja pakkasi ne laukkunsa. Arvostan kierrätystä järkevässä määrin minäkin, mutta hoomoilasena jäin siihen seisomaan, että miten on otsaa.

Tuttavat on tuoneet molemmille lapsille synttärilahjaksi IKEAsta euron fleecepeiton. Toinen oli lisäksi hirveän ruma ja toinen vauvan kokoinen, vaikka lapsi oli jo isompi. Eivät ole enää vieraslistalla.

Kaveri otti laivalle mukaan oman vedenkeittimen.

Anoppi ja appiukko: Tärkeintä on hoitaa kaikki asiat juuri tällä hetkellä mahdollisimman halvalla; sillä onko ko. tapa pidemmällä ajalla halvin vai ei, ei ole mitään väliä. Esimerkki: autosta hajosi kuskinpuoleisen sivupeilin peililasi. Sen sijaan, että auto olisi viety korjaamolle, hommattiin itse purkaamolta lasi ja asennettiin se. Kun kyseessä oli sähkötoiminen pieli, eikä itse osattu asentaa sitä niin, että sähkösäätö toimisi, revittiin johdot irti ja nyt peiliä säädetään käsin ikkunan kautta. Samalla auton jälleenmyyntiarvo laski monta sataa euroa.

Sama homma kaiken muun suhteen; esimerkiksi joululahjan olen asaanut appivanhemmilta 2 kertaa. Ekana seurusteluvuonna, jolloin sain jonkun kirpparilta löydetyn ikivanhan DVD-elokuvan ja sitten naimisiinmenon jälkeen ekana jouluna, jolloin sain satsin vanhoja työkaluja.

Minussa taitaa olla vikaa, kun löysin tästä ketjusta ihan järkeviä uusia säästövinkkejä: kuten vanhojen trikoovaatteiden käyttämisen kahvinkeitossa...

Vieraanvarainen olen, mielelläni ilahdutan varoillani ja omaisuudellani toisia, mutta rahasta tekee välillä tiukkaa pienituloisena, jos kaikkeen käyttää rahaa... Ison osan tuloistani vie lapasen harrastukset. Yhden kuukauden bruttopalkka menee kokonaan lapsen harrastuksiin vuodessa. Ainakin tähän asti tuohon on ollut varaa, kun on pihistänyt/säästänyt monessa muussa asiassa.

Kaikkeasitäkuulee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi, laskee minuutteja kuinka kauan vettä lasketaan suihkussa käydessä. Kuulemma kahdesta viiteen minuuttiin on riittävästi.

Mäkin pihtailen lämmintä vettä ja vältän muovipussiin ostoa jne koska ympäristö. En silti ole pihi, eikä tulis mieleenkään neuvoa vieraita suihkuttelemaan lyhyesti.

Tuntemani pihtaajat on enimmäkseen olleet vähän dementtejä ja sodan nähneitä vanhuksia.

Yksi tuttavaperhe sentään kerää käytetyt servietit vessapaperiksi. Yök, en kyllä haluais toisen ruoanjäämiä ja sylkeä peräreikääni.

Toivottavasti tuttavaperheesi ei heitä käytettyjä serviettejä wc-pönttöön. Wc-paperissa on noin 10 s kestävä märkäliimaus, että paperit hajoavat pöntössä nopeasti eivätkä tuki viemäreitä. Servieteissä ja talouspaperissa on kestävä märkäliimaus ja ne tukkivat putket helposti, joten niitä ei saa heittää wc-pönttöön.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatte varmaankin, että mitä tarkempi ihminen kyseessä, sen varmemmin hänellä on paalua pahan päivän varalle.

Joo, mutta heille ei koskaan tule niin pahaa päivää, että säästöistä otettaisiin rahaa omaa oloa helpottamaan. Julkisen puolen jonoissa kärsitään kivuissa ja säryissä, kun yksityiselle lääkärille ei raskita maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sairaalloisen pihi. Kun olin lapsi, inhosin kauppareissuja, sillä tarjousten (3 prk tonnikalaa kahden hinnalla jne.) perässä piti kiertää joka kerta kolme-neljä ruokakauppaa. Lisäksi tuotenäytteitä ja ilmaisia maistiaisia piti rohmuta kaksin käsin ja käydä monta kertaa samalla tiskillä. Minua hävetti, sillä varmasti touhu kiinnitti muiden asiakkaiden huomion. Leipäjonoissa kävimme tietysti myös, vaikka tarvetta ei olisi ollut. Kaikkiin arvontoihin piti osallistua. Välillä äiti otti kaupasta mukaan kymmeniä arvontalappuja, joita piti kaikkien perheenjäsenten täyttää. Vieraisilla äiti söi usean edestä ja hoputti myös meitä lapsia syömään, jotta vatsamme tulisi täyteen eikä kotona kuluisi niin paljon ruokaa. Vastaavasti jos meillä kävi vieraita, heille ei joko tarjottu mitään tai sitten äiti pyysi ovella maksua ruoasta. Mitään uutta me lapset emme koskaan saaneet, ja käytettyäkin vain harvakseltaan. Pikkuveli joutui käyttämään päiväkerhossa minulta jääneitä (alun perin naapurin lapsilta saatuja) vaaleanpunaisia jumppatossuja. Äiti myi sukulaisilta saamiamme joulu- ja synttärilahjoja ja piti rahat, tai vaihtoi lahjoihin kortin, johon oli merkinnyt itsensä lahjan antajaksi.

Tämä on niin mielenkiintoista, että on pakko kysyä, mitä äitisi kaikilla "säästämillään" rahoilla teki?

Näillä rahoilla reissattiin. Olimme useampilapsinen yksinhuoltajaperhe ja äiti oli työtön, eli varaa risteilyihin ja ulkomaanmatkoihin ei olisi ollut. Elämällä arjessa todella niukasti pääsimme muutaman kerran vuodessa risteilylle ja kerran "etelään" eli Kanarialle. Perheen yhteisten reissujen lisäksi äiti matkusti myös yksin. En itse nauttinut näistä matkoista juuri ollenkaan, sillä viikonlopun tai viikon eläminen yltäkylläisesti - esimerkiksi jäätelöä saimme vain näillä matkoilla - tarkoitti kuukausien kärvistelyä kotona. Olisin mieluummin syönyt normaalia kotiruokaa mikropizzojen (kolme kappaletta kymmenellä markalla) sijaan ja saanut edes joskus jonkin uuden vaatteen, vaikka se sitten olisikin tarkoittanut reissujen jäämistä väliin.

Myötätuntoa sulle. Toivottavasti elämä on kohdellut sua paremmin myöhemmin.

Vanhempani eivät koskaan ole reissanneet ulkomailla, kerran jopa laivalla. Elävät nuukasti ja rahaa on kertynyt vuosien varrella runsaasti. Roope Ankan lisäksi heissä on Hannu Hanhea. Niillä rahoilla on ostettu uusia asuntoja ja sijoitettu.

Lapsena ja varsinkin teininä tosin hävetti kun oli aina epämuodikkaat vaatteet ja kengät, vanha auto ja kaikkialle piti mennä pyörällä kun vanhemmat oli töissä. Lukionkin maksoin matkoja myöden täysin omilla, työstä saaduilla rahoilla, koska se oli mielestäni ihan normaalia.

Olen huomannut, että tavat periytyvät. Elämme nuukasti (muttemme saidasti). Katson kaupan tarjoukset aina tarkkaan, lämmintä vettä ei tuhlata ja hyötyliikumme paljon. Vanhempiin verrattuna tosin käydään ulkomailla lomilla. Muttemme mitenkään superleveästi-ei toki missään kirppupedeissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pesee minigrip-pusseja. Vieläpä niitä Ikean halpiksia, jotka maksavat pari senttiä kappaleelta. Aika painokkaasti sanoin, että omia kamojaan laittakoot minne laittaa, mutta yhteisiä elintarvikkeita ei mihinkään vedellä huljutettuihin, huonosti kuivuneisiin ja rasvatahraisiin pusseihin laiteta. 

Mä oon varmaan sitten tosi pihi, kun pesen aina minigrip-pussit ja käytän niitä niin kauan, kunnes ne alkaa repeillä. Minigrip-pusseja käytän koiran ruoka-annoksiin, joita teen aina isot satsit kerralla pakkaseen, kirjolohta-riisiä, naudanjauhelihaa, broilerinjauhelihaa-riisiä-porkkanaa, riistaa-riisiä, käytän kyllä välillä myös pakasterasioita.

onhan noita pihejä minullakin tuttavapiirissä. yksi ei käytä ikinä omaa autoa kun on lapsia jonnekin kuskattava. itse en jaksa sitä jahkailua järjestyykö kyyditys lapsille vai ei joten kuskaan lapsia pelitapahtumiin. kyseinen henkilö siis kysyy aina edellisenä päivänä mahtuuko heidän lapsi meidän kyytiin. kerran tuli itsekkin minun kyydissä pelipaikasta pois. pysähdyimme bensa-asemalle ja siellä sitten sanoi ostavansa jäätelötuutin minun lapselleni kun hänen lapsi saa aina kulkea kyydillä. muutaman kerran kyseinen perhe on kuskannut lastaan itse, mutta silloin ei ikinä muiden lapset mahdu heidän kyytiin. luikkivat pikaisesti tapahtumista pois ettei kukaan ennätä kysyä kyytiä. heidänkin arki on helpottunut aika paljon kun lapsi pääsee toisten kyydeillä. siinä voi säästää illassa parikin tuntia, jos joutuisi itse kuskiksi tai käyttämään julkisia.  

Minä olen oppinut lapsuuden perheestä, että niitä pakastepusseja voi pestä. Mutta minun perheessä tämä ei johtunut piheydestä vaan siitä, että haluttiin säästää luotoa. Muovihan ei ihan helposti maadu.