Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Kaverit kinasteli 5cnt velasta, kuulin

Meidän lapset saa sitten ikuisen trauman, koska me ei koskaan syödä huoltsikoiden sotkuja.

Lähdetään viikonloppuna kylään 300 km päähän ja lapset jo suunnittelee, mitä eväitä ostetaan. He saavat siis etukäteen päättää 'herkut' mukaan: kinkku- ja juustosämpylöitä, täysmehua, omenaa, banaania...

Olen varmaan tosi saita, mutta saadaan neljän hengen upeet herkkueväät sillä hinnalla, mitä huoltsikalla maksaan yhdet sämpyläkahvit.

Olimme Virossa ystävieni kanssa ja ystäväni oli joka paikan ja asian kohdalla, että "ei mennä tonne kun siellä menee rahaa ihan turhaan" ja pienimpiäkään juttuja ei voinut ostaa. Reissun lopuksi sitten osti Superalkosta pelkkää Taxi-vodkaa 2 10-packia eli halvinta mahdollista lasinpesunestettä. Tämä siis säästääkseen rahaa alkoholin suhteen (mikä on siis yleisesti ihan fiksua.) Niitä se sitten joi varmaan 1.5 vuotta ja hauskinta oli, että laimensi ne aina vedellä :D

Säästövinkkejä noiden suihku-, muovi- ja sähkönsäästövinkkien lisäksi ja muiden kauhuksi:

- Motto: jos ei ole rahaa, ei osteta mitään, luottokortit ja lainat on saatanasta, olemme AINA ostaneet kaiken käteisellä, myös autot, omakotitaloon otettiin vähän velkaa, mutta nyt sekin velaton.

Ulkomaan matkat maksamme luottokortilla, koska vain silloin ilmainen matkavakuutus voimassa, mutta luotto maksetaan heti täysimääräisenä takaisin.

- kaikki vaatteet alennusmyynneistä tai Torista: just alesta lapsille vaatteita -50 ja -70%, Torista tuliterät Kuomat 10 euroa...

- Tori.fi, sieltä kaikki irtain ja lahjat itselle vähintään puoleen hintaan, esim. aivan uusi 500 euron liesi 40 euroa, Stalan 500 euron tiskipöytä hanan kera 100 euroa, pelkkä hana kaupassa 140 euroa.

Sain itseltäni joululahjaksi Kalevala Korun yli 100 euron hopeiset korvakorut 25 eurolla, saman sarjan kaulakorun 70 eurolla, ovh 200, Longchampin käsilaukku maksoi 50 euroa, kaupassa 400 euroa.

- en syö töissä, mukana hyvät eväät, enkä ravintoloissa, koska olen kokki... syömme hyvää kotiruokaa, oranssit alelaput kaikille tuttuja, jos menemme hampurilaiselle tai pizzalle, käytämme alekuponkeja tai cityshopparia, loput ruuat dogibagiin ja servetit taskuun.

- matkustamme halvalla ja selviämme aina käsimatkatavaroilla, mutta yövymme 5* hotelleissa, ei sitä nyt aina jaksa pihtailla...

En pidä itseäni pihinä, vain säästäväisenä ja rahan arvon tuntevana. Tämä elämäntapa on opetettu myös lapsillemme.

Pitkillä lennoilla esim. Aasiaan, Amerikkaan jne. ei jotkut raski ostaa businessluokan paikkoja, vaikka olisi varaakin. Minusta pitkillä lennoilla on ihana lentää business luokassa, pääsee lepäämään makuuasentoon ja tarjottimelle laitetaan pöytäliina ja ruuat tuodaan oikeilla lautasilla: ensin alkuruoka, sitten pääruoka ja lopuksi jälkkäri ja ehkä juustotarjotin. Shampanjan siemailu ennen koneen lähtöä on myös mukavaa. Niin visuksi en toivottavasti ikinä tule, etten raaskisi business luokassa lentää yli 6 tunnin lentoja.

Käytän leivinpaperia kymmeniä kertoja.

Melkein tyhjiin astianpesuaine-, shampoo-, hoitoaine- ja suihkusaippuapulloihin laitan lopuksi vielä vähän vettä, ravistan, tulee käytettyä viimeiset pisarat. Miehellä on esim. 10 puolillaan olevaa suihkusaippuapulloa ja aina ostaa uusia, tosi ärsyttävää tuhlailua.

Vierailija kirjoitti:

Käytän leivinpaperia kymmeniä kertoja.

Niin mäkin, ainakin useita kertoja, jos suht koht siistejä.6

Entinen kämppikseni oli uskomaton saituri ja todella itsekäs ihminen. Hän merkitsi markka-aikaan vihkoonsa, jos jäin vaikka 5 penniä velkaa yhteisiä ruokia ostaessamme ja muisti taatusti jokaisen pennin periä. Minä en koskaan vastaavassa tilanteessa noita pennejä takaisin kysellyt. Hän myöskin lupasi kerran tarjota pizzaa minulle ja eräälle yhteiselle tuttavallemme. No, kolmeen osaan jaettu Saarioisen jauhelihapizzahan meitä sitten odotti. Itselleen otti vielä palan, joka oli noin puolet siitä "lätystä" ja me kaksi sitten jaoimme toisen puolikkaan. Siinäpä vatsa täyttyikin, heh! Kerran äitini oli tullut meille kyläilemään ja toi tuliaisina kaikkia herkkuja. Äitini kohteliaana ihmisenä luonnollisesti tarjosi niitä kämppikselleni ja hyvällä ruokahalulla tämä niitä mässyttikin. (Siis kirjaimellisesti!!!) Kun sitten kämppis sai kotoaan ruokaa ja karkkeja, niin tuli niitä syömään viereeni sohvalle  kehuen ihaniksi, yms. Mutta mitään ei minulle tarjonnut tietenkään! Eipä ihme, että kämppissuhde sitten päättyikin! Menin vielä joskus käymään hänen luonaan toisessa kaupungissa, jonne hän muutti. Itse ostin ruokani, sehän nyt oli selvää! Viinipullo kuitenkin oli valmiina, ja hän sanoi, että juodaanpa se pois. Olin ihan ihmeissäni, että mistäs nyt viiraa... Mutta, kun olin lähdössä seuraavana päivänä kotiin, tämä ex-kämppikseni sitten sanoi, että minun pitäisi maksaa puolet siitä edellisillan viinipullosta. Just joo, pitihän se arvata! Maksoin ja enpä ole enää vuosiin ollut tämän ihmisen kanssa missään tekemisissä. Saituus voi olla sairaalloista, enkä minä ainakaan halua sellaisia ihmisiä elämääni!!!

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.

En tosiaankaan ala maksamaan himokahvinjuojien kahvittelua, kun maksut maksetaan "oman tunnon mukaan", toisilla kun tuo omatunto on vähän venyvä käsite. Vielä vähemmän rupean rahtaamaan jo ennestään läskeille mutusteltavaa keksien, karkkien ja pullan muodossa ja ei tulisi mieleenikään leipoa jollekin työpaikan juoruakkaporukalle omalla ajalla "mokkapaloja". Omat eväät ja omat juomat ja ruokkiksella lähiravintolaan syömään.

Voi jos pakastat kasvikset ja lihat/ostat pakasteita ja maitoa saa sitä käsitellympää nikä säilyy huoneenlämmössä.

Vierailija kirjoitti:

Voi jos pakastat kasvikset ja lihat/ostat pakasteita ja maitoa saa sitä käsitellympää nikä säilyy huoneenlämmössä.

Niin tämä siis siihen ettei voi kuukaudeb ruokaostoksia ostaa kerralla.

Olin tavannut ravintolassa erään miehen, jonka kanssa sovittiin lähtevämme seuraavana päivänä piknikille . Työnjako oli se, että hän ostaa grillattua kanaa, patonkia  sekä muuta pientä syötävää ja minä ostan viinit. Tavattiin sitten ja matka suuntautui läheiselle Pikku-veskun rannalle. Siellä mies kaivoi repustaan todella karmean näköisen muoviin pakatun grillatun broilerin, jossa komeili iso punainen -50%-tarra!!! Päiväyskin oli jo mennyt umpeen. Mitään muuta hän ei sitten ollutkaan tuonut... Mutta onneksi minä naisen vaistoilla olin varautunut kaikkeen ja minulla oli  kolmen viinipullon lisäksi itse tehtyä pizzaa ja salaattia mukana. Mies ei selittänyt mitään syytä ankeille "eväilleen". Jostain kumman syystä tapailin tuota saituria jonkun aikaa, mutta tapojaan hän ei muuttanut, päinvastoin. Tapaamiset olivat aina minun luonani. Minä tietenkin laitoin pientä purtavaa ja juotavaa joka kerran tarjolle. Koskaan hän ei tuonut edes viinipulloa tuliaisena. Kun olimme baarissa, hän osti ensimmäiset juomat ja sitten toisia tilatessamme jo totesi, että nyt on minun vuoro maksaa. Kyllä normaalijärkinen mies olisi jo tarjonnut illan, kun minä aina maksoin kaikki "alkupalat". Ei liene ihme, että haukuin sitten tuon miehen täysin pataluhaksi, kun mitta täyttyi kunnolla. Ja tietenkin suhde lopahti  siihen. Mikä helpotus!

Lapsuudessa meille ostettiin käsisaippuaa iso pullo mutta siitä lantrattiin toiseen pulloon vesi-saippua seosta. 1 osa saippuaa, 9 osaa vettä ja siitä sai ottaa yhden pumppauksen.

Palasaippuaa sai pyörittää mummolassa kaksi täyttä "kierrosta".

Äitini tänä päivänäkin ostaa litran täysmaitoa jota jatkaa vedellä niin että siitä tulee 2l. Vien aina oman maidon kun menen kahville...

Kuulostaa kamalalta elämältä. Itse en osta muovikasseja koska käytän kangaskasseja ja roskapussit ovat ohutta rullamuovia. Hankin myös huonekaluja käytettynä ja kaikki polkupyörät koska osaan korjata niitä. Lasten vaatteissa ja muissa tarvikkeissa en pihistele, saavat myös merkkituotteita halutessaan harkinnan mukaan. Eväitä ei juurikaan syödä vaan käydään kahviloissa ja ravintoloissa.

Tykkään muutenkin tarjota ystäville ja hankin varattomille heidän tarvitsemiaan tavaroita välillä.

Osaan myös pihistellä ja säästää tarvittaessa mutta en ikinä muiden tai terveyteni kustannuksella.

Saituus ja säästäväisyys on joskus aika lyhyen matkan päässä toisistaan. Toinen hyväksi, toinen ei. Mulla tulee mieleen lapsuudesta kaveri, jonka äiti oli töissä lastentarhassa. Se oli sellainen tarha, jossa tehtiin ruoat itse ja tämä rouva oli jonkinlainen keittäjä siellä. Niille tuli myös usein jugurtteja, viilejä yms. ja kun lapset oli ne syöneet tämän kaverini äiti pesi ne purkit. Kotona ne purkit oli sitten juomalaseina. Koskaan siellä ei ollut tavallisia laseja pöydässä. Se äiti säästi myös kaikenlaista muutakin pakkaus- ja annosmateriaalia, kuten silakoiden pakkausalustoja, sellaista tavallaan ohutta styroksia. Niillä silakkapakkausten pohjilla sitten eristivät talvella ikkunoiden välejä ja niistä tehtiin nukeille pulkkia ja kenkiin pohjallisia. Tajusin vasta aikuisena mistä se outo kalan haju niillä tuli :D Ja niillä oli erikoisia sääntöjä. Ruoalla piti ensin syödä leipä ja juoda jugurttimukillinen vettä. Jos oli synttärit, ensin piti ottaa keksiä, sitten pullaa ja viimeiseksi vasta sai kakkua.

Jotkut sen äidin saiturinhommat oli ihan viisaitakin, mutta sen säästeliäisyys oli kuin maniaa. Sellaisia ihan fiksuja juttuja oli esimerkiksi se, että kun ne kasvatti kesällä paljon kaikkea, tomaattia, salaattia, kurkkua, kurpitsoita, perunaa ja jopa vesimeloneja jne, niin se säästi aina syötävistä niitä siemeniä seuraavaa satoa varten eikä koskaan joutunut ostamaan lisää siemeniä. Liiallisuuksiin sekin meni, sillä hän pisti lapsensa sylkemään niitä siemeniä myös muiden kotona, esimerkiksi jos jollain oli kakussa viinirypäleitä, kiiviä tms. niin niitä piti sitten syljeksiä lautasliinaan ja kokeilla kasvaisiko kotona vähän eksoottisempaakin.  Niillä oli aina keväisin kaikki tasot täynnä taimia, jugurtti-, viili- ja maitopurkeissa tietysti ja ne mullat rouva kantoi Valintatalon kassissa oman työpaikan kukkapenkistä salaa :D

Sellainen onko se sitten säästämistä tai saituruutta rajapyykki oli varmaan se, että se otti AINA töistä kaikki ylijäämäraasteet mukaansa. Siinä tarhassa taidettiin tykätä  tarjoilla raasteita joka päivä ja yhtälailla tarhan lapset eivät tainneet raasteesta pitää, koska muistan syöneeni heillä yhden syksyn ajan raastetta eri muodoissaan joka päivä. Olin siis ko. perheessä iltapäivähoidossa ekalla luokalla koko syksyn, kun omat vanhemmat oli aina töissä kuuteen.  Raastetta piisasi. Terveellistä, kyllä ja fiksuakin, mutta kun sitä raastetta oli aina ja kaikkialla. Lihapullissa oli lihaa varmaan sen verran, että sitä oli siteeksi. Muuten oli vaikkapa lantturaastetta. Perunamuusi oli aina osin raastetta. Kalapihvit oli aina mössöttyä kalaa ja raastetta. Kakuissa oli raastetta. Leivässä oli raastetta. Makaroonilaatikossa oli raastetta. Keitoissa oli raastetta. Kaikessa oli aina raastetta ja jos mahdollista, se tarjoiltiin raasteen kanssa. Liika on liikaa :D

Vierailija kirjoitti:

Kaverit kinasteli 5cnt velasta, kuulin

Joo, ei se velka, mutta se periaate.

Siipeilijä-eksä asui luonani, minä maksoin vuokran ja kaikki menot paitsi eksän osuuden ruoista. Olin opiskelija ja tein töitä myöhään illalla, hän oli kokopäivätöissä tienasi paljon enemmän kuin minä, luonnollisesti. 

Mies perusteli, että hänen ei tarvitse maksaa asumiskuluja, koska vuokrasopimus on minun nimelläni. Lisäksi, ja tämä oli enemmän vain mulkkuutta, hänen ei tarvinnut mielestään tehdä kotitöitä, koska tienasi paremmin. Ei tosiaan maksanut penniäkään asumisesta. 

Jätin miehen, joka itki perääni vuosia. Taisi olla ehta lompakkoloinen. :D

Vierailija kirjoitti:

Siipeilijä-eksä asui luonani, minä maksoin vuokran ja kaikki menot paitsi eksän osuuden ruoista. Olin opiskelija ja tein töitä myöhään illalla, hän oli kokopäivätöissä tienasi paljon enemmän kuin minä, luonnollisesti. 

Mies perusteli, että hänen ei tarvitse maksaa asumiskuluja, koska vuokrasopimus on minun nimelläni. Lisäksi, ja tämä oli enemmän vain mulkkuutta, hänen ei tarvinnut mielestään tehdä kotitöitä, koska tienasi paremmin. Ei tosiaan maksanut penniäkään asumisesta. 

Jätin miehen, joka itki perääni vuosia. Taisi olla ehta lompakkoloinen. :D

Lisättäköön, että hän tosiaan maksoi sii vain puolet ruoista. Söi minua enemmän. 

Opin jotakin tuosta suhteesta...

sama

En raaskinut mennä tänään ruokalaan. Olis kulunu rahaa 6,80 euroa!

Hoksasin kuivat leivät töissä jotka joku oli jättänyt ja keitetty kananmuna valmiina( ilmainen).

Söin ne.

Illalla söin lanttulooraa(0,49). Puolet siitä eli 25 senttiä.

Ottakaa mallia.