Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Onko tässä ketjun kuvottavin juttu? Ihan normituloinen perhe, autot, mökki, talo ja talossa takka. Talon isäntä on saita kuin mikä eikä oikeastaan muusta puhu. Kertoi mm. miehelleni, joka teki heidän talonsa edessä tienlaajennusta kunnalle, että heidän vessaansa ei vedetä kuin "ison asian jälkeen" ja niin säästyy vettä ja jatkoi, että hän sytyttää takan talvisin käytetyillä vessapapereilla. Jep. Kun vaimo ja tyttäret käyvät pissalla ja pyyhkäisevät haarovälinsä, se vessapaperi laitetaan muovipussiin, joka roikkuu koukussa vessanpöntön vieressä. Sieltä sitten isäntä hakee takkasytykepaperia :D Näitä sästövinkkejään se oli jaellut tunteja siinä tonttinsa rajalla ja jokainen lause oli loppunut: "eikö vaan ole fiksua, säästyy rahaa pitkällä tähtäimellä" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.

En tosiaankaan ala maksamaan himokahvinjuojien kahvittelua, kun maksut maksetaan "oman tunnon mukaan", toisilla kun tuo omatunto on vähän venyvä käsite. Vielä vähemmän rupean rahtaamaan jo ennestään läskeille mutusteltavaa keksien, karkkien ja pullan muodossa ja ei tulisi mieleenikään leipoa jollekin työpaikan juoruakkaporukalle omalla ajalla "mokkapaloja". Omat eväät ja omat juomat ja ruokkiksella lähiravintolaan syömään.

Kaikki maksavat ensin 20 euroa kahvikassanpitäjälle, joka sitten pyytää lisää tarvittaessa. Ruokiksella syöt kouluruokaa varmasti tasan sen koko ruokatunnin tai sitten käyt ensin hyppytunnilla syömässä ja vielä varsinaisella ruokatunnilla ja vedät valtavia annoksia ja olet yleinen naurun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Itse pihistelen mm. talouspaperin käytössä niin, että otan vain puolikkaan arkin tai puolikkaasta puolikkaan. Pesu- ja puhdistusaine purkit huljuttelen vielä veden kanssa tyhjäksi (kun ovat tyhjentyneet) ja saan vielä yhden kerran käytettyä. Kaupasta saattaa tulla yksi ylimääräinen vihannespussi mukaan. Suihkussa olen maksimissaan 5 minuuttia, vaikka pitkät hiukset onkin.

Paljon näissä on kyllä myös ihan luontoa säästäviä juttuja: omat kauppakassit, vaatteiden kierrätys, kimppakyydit, veden ja sähkö säästäminen. Mikään ei pese hiuksia niin ihanan pehmeiksi kuin sadevesi! Ei tarvitse edes hoitoainetta. 

Häähää, meillä säästetään ettei osteta ollenkaan talouspaperia.aivan turhaa

Vierailija kirjoitti:

Entinen kämppikseni oli uskomaton saituri ja todella itsekäs ihminen. Hän merkitsi markka-aikaan vihkoonsa, jos jäin vaikka 5 penniä velkaa yhteisiä ruokia ostaessamme ja muisti taatusti jokaisen pennin periä. Minä en koskaan vastaavassa tilanteessa noita pennejä takaisin kysellyt. Hän myöskin lupasi kerran tarjota pizzaa minulle ja eräälle yhteiselle tuttavallemme. No, kolmeen osaan jaettu Saarioisen jauhelihapizzahan meitä sitten odotti. Itselleen otti vielä palan, joka oli noin puolet siitä "lätystä" ja me kaksi sitten jaoimme toisen puolikkaan. Siinäpä vatsa täyttyikin, heh! Kerran äitini oli tullut meille kyläilemään ja toi tuliaisina kaikkia herkkuja. Äitini kohteliaana ihmisenä luonnollisesti tarjosi niitä kämppikselleni ja hyvällä ruokahalulla tämä niitä mässyttikin. (Siis kirjaimellisesti!!!) Kun sitten kämppis sai kotoaan ruokaa ja karkkeja, niin tuli niitä syömään viereeni sohvalle  kehuen ihaniksi, yms. Mutta mitään ei minulle tarjonnut tietenkään! Eipä ihme, että kämppissuhde sitten päättyikin! Menin vielä joskus käymään hänen luonaan toisessa kaupungissa, jonne hän muutti. Itse ostin ruokani, sehän nyt oli selvää! Viinipullo kuitenkin oli valmiina, ja hän sanoi, että juodaanpa se pois. Olin ihan ihmeissäni, että mistäs nyt viiraa... Mutta, kun olin lähdössä seuraavana päivänä kotiin, tämä ex-kämppikseni sitten sanoi, että minun pitäisi maksaa puolet siitä edellisillan viinipullosta. Just joo, pitihän se arvata! Maksoin ja enpä ole enää vuosiin ollut tämän ihmisen kanssa missään tekemisissä. Saituus voi olla sairaalloista, enkä minä ainakaan halua sellaisia ihmisiä elämääni!!!

Kyllä, teit oikein. Itsekkäitä ihmisiä ei kannata elämässään pitää. Itselleni kävi myös aikoinaan noin-maksoin bensakuluja, syötin ja juotin kaveria. Kerran meni kuppi nurin ja hyvä niin.

Nro 18. Kirjoittamasi on silkkaa järkevyyttä ja luonnonsuojelua, muut ottakoon tavoistasi oppia, niin maailma pikkuisen paranee.  Pihiys on toisenlaista mielestäni. Saituutta esm. valmiudessa antamaan muille omastaan.

Miesystävä ei antanut minun luonaan silittää paitapuseroani, koska yhden paidan vuoksi ei kannta silitysrautaa kuumentaa. Oli todella vihainen, kun sähköhellan uuni oli tyhjillään kuumenemassa. Kaikki paistettava ruoka olisi pitänyt laittaa kylmään uuniin.  Exä on nyt. Sijoitusasuntoja keräilee.

Meni ensin väärään lankaan, mutta siis:

Meillä isä oli älyttömän pihi, ja se esiintyi lähinnä sillä, että ruuan kanssa oli kaikkia sääntöjä. Isä aina täytti kaikkien lautaset, lisää ei saanut vaikka nälkä olikin. Koko lapsuuden totuin siihen että aina oli pikkuisen nälkä.

Oli jotenkin ihan hirveä mullistus kun muutin omilleni, että sain syödä mahan täyteen. Kesti vuosia ennen kuin opin syömään ns. normaalin kokoisia annoksia ilman syyllisyyttä, ja nyt puolisen vuotta sitten ensimmäisen kerran elämässäni saavutin normaalin painon kun tähän mennessä olen aina ollut lievästi alipainoinen.

Mä kuulun niihin, jotka punnitsevat valmiiksi pakattuja elintarvikkeita. Yhdeltä tuottajalta saa aina 2kg paketissa enemmän kuin tuon 2kg. Ennätys tähän mennessä oli 3,5kg (2kg:n hinnalla).

En kuitenkaan punnitse koko ostoskoria vaan sellaiset, joissa tiedän olevan suuria heittoja.

Mä en tajuu niitä ihmisiä, kenellä sitä rahaa olisi mutta ovat noin sairaan pihejä :O Mitä iloa on istua sen rahakirstun päällä nauttimatta elämästä? Ymmärrän jos säästää johonkin tiettyyn, mutta se että vaan jemmaa sitä rahakasaa.

Meillä äiti oli aika pihi (pihi tuntuu olevan väärä sana näiden tarinoiden jälkeen), koska rahat olivat oikeasti tiukilla. Hyviä säästövinkkejä siis: esim. kasvorasvatuubi leikataan lopussa ylhäältä ja saadaan sormin kaavittua tuubi tyhjäksi. Käsisaippuapulloon lopuksi loraus vettä, jotta saadaan kaikki saippua hyödynnettyä. Hyödynnetään kausivihanneksia ja ruokakauppojen tarjouksia, ja ruokaa tehtiin kerralla iso satsi. Verrattiin aina kaupassa kilohintoja. Paljon ei mitään herkkuja saatu, ei viikkorahaa, ei ollu hienoa kännykkää ja merkkivaatteita kun kavereilla oli.. Eikä koskaan käyty ulkomailla, muille kun se tuntu olevan normi että ollaan lapsesta asti käyty etelässä. Muuta ei nyt äkkiseltään tule mieleen.

Exä oli legendaarisen pihi. Valitti aina kun piti ostaa uusia vaatteita. Käytti vanhat rikki asti. Ei siinä mitään, sehän on vain järkevää. Sen jälkeen tarjosi mulle, että josko minä voisin hyödyntää (ompelen itse, isoja vaatekappaleita, ei mitään tilkkutöitä), ettei tarttisi heittää hyvää kangasta pois.

Olihan siinä esim. etureiden kohdalla 20x40 cm yhtenäistä hyvää kangasta.

Minä oon 24v opiskelija etelä-suomesta, mies välillä valittaa pihiksi. :D Mulle jää opintotuen jälkeenki yleensä vähän rahaa säästöön ja sen lisäksi, kun käyn töissä viikonloppuisin ja lomilla, niin siihen päälle vielä muutama satanen kuussa. Mies opiskelee myös, ei käy töissä.

Syödään halpaa ruokaa (lidlin makaronia, kaurapuuroa, jauhelihaa, kanasuikaleita, tonnikalaa jne). Tarjousten mukaan. Ostetaan kauden mukaan kasviksia; syksyllä porkkanaa (sitä pilkotaan ja pakastetaan muutama pussi, hyvä lisätä ruokaan), talvella appelsiinia. Harvoin tehdään salaattia. Koulussa saa syödä monipuolisesti, niin kyllä sitä pari vuotta näillä ruuilla vielä pääsee. Sämpylät leivotaan itse. Kesällä kerättiin pakastimeen vähän mustikoita, puolukoita ja sieniä.

Ärsyttää, jos kauppakassi jää kotiin ja joutuu ostamaan muovipussin. :D Valoja ei pidetä turhaa päällä, saunaa lämmitetään harvoin. Pestään täysiä koneellisia pyykkejä ja astioita. Saatan joskus jäädä koulussa koneelle, ettei tarvi kotona aukasta sähkösyöppöä. Kuljetaan pyörällä, ei omisteta autoa. Mies harrastaa tennistä, niin sen juttuihin kuluu enemmän rahaa. Ei käydä usein opiskelijapippaloissa. Leikkaan itse miehen tukan ja itsekin käyn melko harvoin kampaajalla. Ostan meikit tarjouksista. Korjaan vaatteet, jos ne menee rikki ja on korjattavissa. Kirppareilla ei tule käytyä kylläkään usein. Koulusta otan joskus pätkän vessapaperia nenäliinaksi kotiin. Ostan lahjat pitkin vuotta, yleensä alennusmyynneistä. Roskapusseina käytetään hedelmäpusseja tai muita kauppojen ilmaispusseja. Mainokset luen tarkkaan. Kerran nuorempana olin jonottamassa Tokmannin avajaisiin, mutta enää en kyllä kehtaisi.

Olin yhden vuoden töissä tarjoilijana ennen nykyistä opiskelua. Rahaa on säästynyt useita tonneja ja ollaan saatu pitää hienot häät, matkustella ja ostettua asumisoikeus (jossa säästää myös pitemmällä välillä, sillä vastike on pienempi kuin vuokra). Olen käynyt yksityisellä lääkärillä useamman kerran parina edellisenä vuotena (opiskelijaterveydenhuoltoon ei päässyt minun syiden vuoksi). Leffoja, kirjoja, Iittalaa, Arabiaa, Villeroy &Bochia, muumimukeja jne. löytyy monta hyllyllistä sekä on hyvät puhelimet, elektroniikkaa, Marimekkoa, Vallilaa, Finlaysonia, Pentikiä...

Moni opiskelija valittaa, kun raha ei riitä mihinkään ja aina joutuu ottamaan lainaa. Minä tykkään pihistellä joistakin asioista ja joihinkin taas panostaa. Sitä aikaa odottellessa, kun pääsee oman alan töihin ja saa alkaa talon ja lapsien sekä saa ostaa monipuolisempaa ruokaa. :)

Meillä ei ollut rahasta pulaa kun olin lapsi, mutta vanhempani olivat todella säästäväisiä. Tai äitini oli. Äiti ei priorisoinut esim. sopivia vaatteita/ kenkiä lainkaan tärkeisiin asioihin, vaan jokin vaate tarvittiin, se ostettiin AINA alesta, ihan sama oliko sopiva vai ei (siis oliko pari kokoa liian iso, aivan sama, kunhan oli halpa). Jouduin 11-vuotiaana käyttämään Miesten M-koon talvitakkia, koska se oli ollut halpa, ja tarvitsin talvitakkia. Olin silloin vielä todella pienikokoinen. Kiusattiin joo, onhan se koomisen näköistä kun pieni tyttö kulkee aikuisen miehen talvitakissa.

Kengät olivat usein eriparia, siis eri kokoa. Mutsilla kun oli kaveri tavaratalossa töissä, jossa sitten myymättä jäääneet kengät joissa oli vikaa heitettiin menemään, ja äidin kaveri otti sieltä aina äidille kenkiä. Kengänkokoni oli 35, mutta kuljin kengissä joissa toinen kenkä oli kokoa 38 ja toinen 36. Äidin mielestä ei se ollut niin justiinsa.

Sukat oli myös aivan turhuutta, koko perhe käytti miesten tennissukkia,kätevään sinänsä, mutta p*rkeleen noloa näyttää semmoselta hessuhopolta liian isot sukat jalasta valuen.

Nyt kun itsellä on lapsia, olen tosi tarkka että kulkevat mukavisssa, sopivissa ja tarpeellisissa vaatteissa. Pienempänä tuntui että tärkeintä oli vaan saada kaikki mahd. halvalla, ja sitten kärvisteltiin mutta pääasia että rahaa säästyi. Ymmärrän tuollaisen säästäväisyyden jos oikeasti on tiukkaa rahasta, mutta meillä ei ollut. Enemmän meni rahaa varmaan siihen kun aina piti olla paskin mahdollinen auto, jota sitten jatkuvasti korjattiin ja paikattiin.

-Nainen 34-v

Vierailija kirjoitti:

Käytän leivinpaperia kymmeniä kertoja.

Mikä leivinpaperi kestää useita paistokertoja? Olen huomannut, että yli 200°C:n lämpötilassa nykyiset leivinpaperit palaa ihan ruskeaksi hötöksi.

Vierailija kirjoitti:

Saatan joskus jäädä koulussa koneelle, ettei tarvi kotona aukasta sähkösyöppöä.

Tietokone nyt ei hirveästi sähköä käytä. Jos vaikka joka arkipäivä vuoden ajan (5h/viikko) teet noin, niin tuolla säästät koko vuoden aikana ehkä kaksi euroa. Onhan se säästö toki sekin, jos kaikesta laskee, mutta vietät 260 ylimääräistä tuntia koululla kodin sijaan :D No eipähän selkänojat kulu.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sekin selvisi miksi lennoilla on aina itkuisia lapsia. Heidät on tietenkin herätetty keskellä yötä, matkustettu satoja kilometrejä ja lentälläkin on tietenkin jouduttu odottamaan kauan, koska ei pitkästä matkasta voi jättää lähtöä niin tiukalle. Eikö oikeasti olisi kaikkien kannalta parempi ottaa se hotellihuone ja matkustaa levänneenä?

Noin meillä aina toimittiin, kun olin lapsi ja aion toimia mahdollisen tulevan perheeni kanssa samoin. Siis varata hotellihuoneen lentokentän läheltä, jos lento on aamulla. Mielestäni se on niin järkevä ratkaisu, ettei tulisi mieleenkään toimia toisin.

Tosi piittaamatonta vanhemmilta lapsia kohtaan, jos vain piheyden vuoksi jätetään nukkumatta kunnolla ja ajellaan vaan autolla koko yö. Ja kiva niille kanssamatkustajienkin kuunnella parkuvia lapsia monen tunnin lennon ajan! En edes tajua mikä järki on lähteä pitkille matkoille pienten lasten kanssa, vauvoista puhumattakaan. Itse vannhempana odottaisin, että kaikki ovat vähintään viiden - helpompaa ja mukavampaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sairaalloisen pihi. Kun olin lapsi, inhosin kauppareissuja, sillä tarjousten (3 prk tonnikalaa kahden hinnalla jne.) perässä piti kiertää joka kerta kolme-neljä ruokakauppaa. Lisäksi tuotenäytteitä ja ilmaisia maistiaisia piti rohmuta kaksin käsin ja käydä monta kertaa samalla tiskillä. Minua hävetti, sillä varmasti touhu kiinnitti muiden asiakkaiden huomion. Leipäjonoissa kävimme tietysti myös, vaikka tarvetta ei olisi ollut. Kaikkiin arvontoihin piti osallistua. Välillä äiti otti kaupasta mukaan kymmeniä arvontalappuja, joita piti kaikkien perheenjäsenten täyttää. Vieraisilla äiti söi usean edestä ja hoputti myös meitä lapsia syömään, jotta vatsamme tulisi täyteen eikä kotona kuluisi niin paljon ruokaa. Vastaavasti jos meillä kävi vieraita, heille ei joko tarjottu mitään tai sitten äiti pyysi ovella maksua ruoasta. Mitään uutta me lapset emme koskaan saaneet, ja käytettyäkin vain harvakseltaan. Pikkuveli joutui käyttämään päiväkerhossa minulta jääneitä (alun perin naapurin lapsilta saatuja) vaaleanpunaisia jumppatossuja. Äiti myi sukulaisilta saamiamme joulu- ja synttärilahjoja ja piti rahat, tai vaihtoi lahjoihin kortin, johon oli merkinnyt itsensä lahjan antajaksi.

kamala äiti...

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pesee minigrip-pusseja. Vieläpä niitä Ikean halpiksia, jotka maksavat pari senttiä kappaleelta. Aika painokkaasti sanoin, että omia kamojaan laittakoot minne laittaa, mutta yhteisiä elintarvikkeita ei mihinkään vedellä huljutettuihin, huonosti kuivuneisiin ja rasvatahraisiin pusseihin laiteta. 

Hän maksaa vedestä, eli säästöä tuskin syntyy 😏🤔🤗

Vierailija kirjoitti:

Minä oon 24v opiskelija etelä-suomesta, mies välillä valittaa pihiksi. :D Mulle jää opintotuen jälkeenki yleensä vähän rahaa säästöön ja sen lisäksi, kun käyn töissä viikonloppuisin ja lomilla Koulusta otan joskus pätkän vessapaperia nenäliinaks:)

Mikään ei vituta enenpää kuin nämä wc-paperirullien kääntäjät julkisista tiloista.

Massia on tilillä mutta siitä huolimatta pitää pölliä paskapaperit kouluista, työpaikoilta ja marketeilta!

Ootte itsekkäitä ja vaikka naureskellen luulette olevanne säästäväisiä niin todellisuudessa varastatte muiden kustannuksella omaksi hyväksenne sillä  wcpaperirullien ottaminen mukaan yhteisistä tilista on varastamista.

Oltiin kaveriporukalla ulkomailla ja yksi halusi aina jakaa ravintolalaskut 'pennilleen' sen mukaan, mitä kukakin oli syönyt. Kauhea ruljanssi, kun piti laskea tipit ja kaikki tasan joka kerta. Että mua hävetti! Käytiin yhdessä ravintolassa toisenkin kerran ja henkilökunta näkyi muistavan meidät silmien pyörittelystä päätellen. Samainen kaveri osti myös toiselta kaverilta luistimet, luisteli talven ja palautti kun jäät suli, että en ostakaan.

Tossahan sanottiin, että ottaa _pätkän_ paperia, eli tuskin koko rullaa :D