Näin tänään bussissa todella huonosti puetun lapsen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon minäkin nähnyt näitä lapsia, joilla puutteellinen varustus talveen. Silti he iloisina leikkivät lumessa, ihan kuin eivät palelisi. Säälittää niin paljon :(

Siinä kyllä pettää kaikki tukiverkot ja lähimmäiset myös.

Itse vahdin, että lapsenlapsellani on tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Hoputan syksyllä vanhempia ostamaan talvihaalaria ja -kenkiä. Ostan saappaita ja välikerrosta, ja villavaatteita, etteivät vaan pääse unohtumaan. Kehun vanhemmat aina maasta taivaaseen, kun lapselta löytyykin kaikki vermeet ilman kehotuksia. Ovat sitten ihanan ylpeitä, kun homma on mennyt nappiin. Kyllä tässä asiassa on hyvä lähimmäistenkin ottaa vastuuta. Suomen talvi on julma.

Ehkä he pärjäävät ilman sinuakin.

Se on sitä henkistä köyhyyttä, kun vanhemmalla on siistit vaatteet, mutta lapsi on rytkyissä.

Ne vaatteet ovat vain pintaa, ne ovat perheen ongelmista se pienin. Ja tuohon eivät vaikuta kikyt eikä nousukaudet.

Ei ole kyse siitä oikeasti olisi varaa siisteihin vaatteisiin lapselle, vaan siitä ettei lapseen haluta käyttää rahaa eikä oikein aikaakaan. Ihan tyypillistä on, että ulkopuolelle yritetään esittää että kaikki on kunnossa, lahjoitusvaatteita ei haluta ottaa vastaan.

Lisärahalla ongelma ei ole ratkaistavissa.

Sinällään hassua että ei se lasu näissä perheissä auta yhtään. Vaan korkeammat sosiaalituet on ne millä autetaan ihmisiä. Lasu aiheuttaa vain lähinnä stressiä ja ahdistusta koko perheelle.

Rahaa pitäisi enemmän jakaa siitä se apu tulee.

Miksi 90-luvun vaate olisi lähtökohtaisesti jokin ongelma? Mulla oli lapsena käytössä joitain äidin vanhoja vaatteita, ja osa niistä on edelleen säästössä minun mahdollisille tuleville lapsilleni. Samoin aikanaan minulle ostettuja 90-luvun vaatteita. Jos ovat siistikuntoisia, niin en tajua miksi niitä ei voisi käyttää. Toki eri asia jos on rikkinäisiä tai huonokuntoisia vaatteita tai jos vaikuttaa olevan jotain muutakin ongelmaa perheessä.

Minulla on itselläni vielä 90-luvun lopun vaatteita ja käytän niitä ihan sujuvasti ilman mitään ongelmia. Miksi ne olisi lapsille mikään ongelma. Itse ainakin pakotan lapseni pukeutumaan siihen mitä on ja uusia ei osteta.

Köyhyyttä on ja matalapalkka-alan hommissa molemmat vanhemmat. Korkeastikoulutettua väkeä ollaan ja ei ole vaan oman alan hommia ollut tarjolla vuosiin.

Yksi ongelma köyhyydessä on, on se ostovoiman vähyys. Se aiheuttaa lopulta sitä ettei enää tule käytyä vaateostoksilla. Eli lapset ei välttämättä opi koskaan vaateostoksille, kun ei ole sitä ylimääräistä rahaa heittää lapsille että käykää ostamassa vaatteet. Ja eihän ne opi ostamaan tai sovittamaan, kun ei ole rahaa ja kultuuria vaateostoksille.

Sitten mennään vanhoilla ja lahjoitetuilla vaatteilla. Kiitos niistä.

Tosiaan tuo 8-12e tunti hommien palkat menee vuokraan ja ruokaan. Ei niillä ostella tai säästellä yhtään mitään ylimääräistä.

Tehkää siihen päälle vielä lastensuojeluilmoitus niin tulee lisää kuluja ja stressiä koko perheelle.

Jotenkin absurdia lukea kuinka hyvätuloiset vähättelevät köyhyyttä ja rankaisevat sitten vanhempia siittä, että vanhemmilla ei ole varaa ja uhkailevat kaiken lisäksi lasuilla.

Todella törkeetä toimintaa.

Suomalaisten arvot on ihan perseestä nykyään.

Ehkä ne omat leivänpäälliset on pois siltä lapselta josta lasua ajattelitte tehdä.

Vaan ettehän te leivänpäällisistä halua luopua vaan tehdä kiusaa ja lasun köyhän lapsesta.

Haistakaa pitkä paska!

Toiset eivät vaan välitä, eivät kiinnitä huomiota vaatteisiin. Kyseessä ei välttämättä ole välinpitämättömyydeksi kutsuttava asia, vaan ollaan oikeasti sitä mieltä, että vaatteilla ei ole väliä.

Mitä kuluja lasusta tulee? Sekö, että on pakko käyttää lapsilisät  lapsiin?

Sosiaalitukien nosto tarkoittaisi vain sitä noissa perheissä, että vanhemmat menisi useammin kapakkaan.

Niin ei ole rahasta kiinni.Ostakaa tori.fi jos ei ole hyvää lähikirpparia...Näin kaupassatänään myös lapsen risoissa ja likasissa vaatteissa,liian isot kengät jalassa.Eniten pisti silmään kun isällä oli merkkivaatteet päästä varpaisiin.

Rahasta se ei aina ole kiinni.

Tiedän yhden perheen jossa ekaluokkalainen lapsi oli aina samoissa vaatteissa koulussa. Perheellä oli rahaa. Äiti itse selitti ettei lapsi halua muuta pukea. Eli kasvatuksen ja äidin välinpitämättömyyden piikkiin laittaisin. Aina ei ole siitä rahasta kiinni tuo.

Ei ne risoissa ja vääränkokoisissa vaatteissa kulkevat lapset suinkaan tule aina vähävaraisista perheistä. He tulevat myös ihan hyvin toimeentulevista perheistä, joissa ei vaan jakseta välittää siitä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Rahasta se ei aina ole kiinni.

Tiedän yhden perheen jossa ekaluokkalainen lapsi oli aina samoissa vaatteissa koulussa. Perheellä oli rahaa. Äiti itse selitti ettei lapsi halua muuta pukea. Eli kasvatuksen ja äidin välinpitämättömyyden piikkiin laittaisin. Aina ei ole siitä rahasta kiinni tuo.

Miksi ei saisi olla samat vaatteet jatkuvasti jos ovat lapselle mieluisat? Saahan ne pestyä ihan. Voivat olla vaikka joka aamu putipuhtaat.

Itse tunnen perheen jossa hyvät, fiksut ja rakastavat vanhemmat, poika halusi vain yhtä paitaa käyttää, ostivat toisen samanlaisen ja näitä poika sitten vuorotteli. Äiti sanoi että välillä hävetti kun ajatteli etä koulussa luullaan että lapsella ei muuta paitaa ole.

Ko pojalla lievä kehitysvamma ja tunteet ja tahto välillä tosi kovat, kaikki pääsevät helpommalla yhden paidan takia, ei se ole niin vakavaa, kyllä ne vaiheet menevät ohi jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Rahasta se ei aina ole kiinni.

Tiedän yhden perheen jossa ekaluokkalainen lapsi oli aina samoissa vaatteissa koulussa. Perheellä oli rahaa. Äiti itse selitti ettei lapsi halua muuta pukea. Eli kasvatuksen ja äidin välinpitämättömyyden piikkiin laittaisin. Aina ei ole siitä rahasta kiinni tuo.

   Koululaisten vaatteista puhuen: Minusta se on hyvä käytäntö, joka on monessa maassa, että käytetään koulupukua. Luokan kaikilla oppilailla on samanlaiset vaatteet. Ei tule vertailua, ei kiusaamista (jos ei toisilla ole merkkivaatteita). Myös luokan yhteenkuuluvuuden tunnetta koulupuku vahvistaa.

Luulenpa että se 90-luvulla ostettu vanu”toppapuku” on pesty 20v aikana aika monta kertaa. Tuskin kovin paljoa lämmittää.

Ja sanokoon nämä sukupuolineutraalit kasvattajat mitä tahansa, pojan ei kuulu kulkea röyhelöisessä toppapuvussa.

Yhden ja saman vaatteen käytön ymmärrän. Kaverin lapsi ei suostu käyttämään kuin kaksia housuja ja lempipaitaa. Siinähän äiti pyykkää sitten lähes joka yö sitä lempivaatetta. Poika on mahdollisesti aspergerpiirteinen, hyvin vahva tahto ks herkkä vaatteen ihotuntumalle. Turhaa riitaa välttävät, ei ole niin iso asia.

Sään mukaiset vaatteet ovat tärkeimmät. Me olemme suurituloisia, mutta kannatan kierrätystä. Saamme tutuilta hyviä vaatteita ja laitamme myös eteenpäin. Uudet ovat kalliita ja kannan huolta luonnonvaroista. Minua ei haittaa, jos varahaalari on Tokmannilta innokkaan mummon tuoma, ne ovat varsin hyviä, mutta siisti ja säähän sopiva pitää olla. Ostan mielelläni kirpparilta. Vaihdettuani asuinkuntaa olen tosin yllättynyt, miten eri kuntoisia vaatteita on kirppareilla, täällä kunto on ollut heikkoa. Uutena siis ostan nyt osan.

Olen monesti toki miettinyt, että vähävaraiset velkaantuneet naapurit aina hakivat merkkituotteita ja tyyliä, hokivat, ettei lapsi saa kärsiä ulosottoveloista. En kokenut, että meidän lapsemme kärsi kirppisvaatteistaan. Mietin, että meillä on ns. varaa käyttää halvempiakin merkkejä, leimaantuminen ei minua kiinnosta. Kun taloustilanne on hyvä, en tahdo osallistua päiväkodin merkkivaatekilpailuun, jottei paineita tule vähätuloisemmille siitä.

Osaa kommentteja lukiessa toki tulee mieleen, lasketaankohan minutkin rikkaan perheen piittaamattomaksi vanhemmaksi? Itse tosin kuljen hupparissa ja reisareissa, kyllä lapset ovat minua paremmin puettuja...

Omassa lapsuudessani häpesin liian pieniä ja huonoja vaatteita. Sain serkun 10 v vanhoja. Koulukiusaaminen keskittyi usein vaatteisiin, ja lopulta loin erikoisen tyylin vain siksi, että pystyin pistämään lewiksien puutteen sen piikkiin. Sen verran traumoja siitä jäi kuitenkin, että oma tyyli on yhä hukassa ja lapsien mielihaluja kuuntelen herkästi. Jos on haaveissa kääntöglitteripaita, joka on minusta kamala mutta koululaiselle must ihanuus, kyllä sen hankin... Mutta en ikinä kommentoi, että jokin vaate on ruma tai huono, jotten opettaisi arvostelemaan toisten vaatteita. Juhlien pukeutumisesta tosin olen tarkka, oma äitini ei siitä piitannut, ja usein hävetti joutua vaikka kuorossa juhlissa takariviin kun en ollut edustavissa kuten muut.

Mikä siis olisi oikea tapa vaatettaa lasta niin, että vaatteet eivät johtaisi kenenkään kiusaamiseen? Minusta käytännöllisyys ja sopivuus.

No on teillä pienet murheet, tuijotella ja arvotella toisten lapsia. Katsoisitte sitä omaa kotia onko ne kukkaruukut oikealla pöydällä ja pinnat pyyhitty. Varmaan on kun aikaa jää tänne ihmetellä..Totta se on että erityislapsia on ja niiden haasteet ei aina näy 30sekunnin ventovieraan Raijan silmään.  Varmaan oma vaateuskin sieltä Pytäjän maatilalta,

musta on kurjaa nuo liian pienet vaatteet. tosin en pidä kilpavarustelusta. asuinalueellamme näköjään kuljetaan molon vaatteissa. en tykkää ulkonäöstä (haalari vousi mennä yksivärisenä) ja hinnat järkyttäviä. jääkö mun lapsi reimoissa tai nordbjörneissä ihan jalkoihin. muutenkin tykkään ranskalaisvaatteiden tyylistä mutta ehkä alettava ostaa näitä mitä kaikki käyttää.

Eikai se lapsen vaatetus mitään kerro välttämättä. Voi olla ihan pränikät vaatteet ja puhdas ja hyvin ruokittu ja silti asiat päin h*lvettiä kotona. Esim. äiti kulkee niissä risoissa vaatteissa eikä peseydy eikä jaksa siivota. Helppo naamioida ongelmat sillä, että ostaa lapselle kaikkea, niin kukaan ei huomaa, että oikeesti asiat ei ole ihan niin hyvin kuin miltä ulkopuolelle näyttää. Kunhan on uudet vaatteet ja pelit ja vehkeet, niin kukaan ei sekaannu. Kaikkein ehkä kummallisinta on se, että arvostellaan lähipiirissä ja päiväkodissa siitä, että lapsi on hoidossa, vaikka on yh-vanhempi sekä avoimesti kertonut lastensuojelun asiakkuudesta ja keskivaikeasta masennuksesta ja tästä johtuvasta työttömyydestä. Silti pitäisi kotona hoitaa lasta, vaikka hyvä, että saa itsensä hoidettua eikä aina sitäkään.

Itse näin muutama vuosi sitten Pasilan asemalla äidin ja vauvan. Vauva oli rattaissa ja puettu hirveän paksuun toppapukuun, vaikka oli kesäkuu. Äiti itse oli shortseissa ja T-paidassa. Vauva parkui rattaissa ja äiti vaan puhui puhelimessa, kiinnittämättä huomiota vauvaan. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä näet lapsen, tee lasu! Päiväkodissa tuohon puututtaisi, mutta jos lapsi on kotihoidossa, ei kukaan valvo lapsen hyvinvointia.

Miten teet lasun tuntemattomasta?

- lastensuojelu?

- hei, täällä Riitta, tekisin lastensuojeluilmoituksen

- selvä, saisinko vähän tietoja sekä nimen ja osoitteen

- joo he seisoivat bussipysäkillä 23.12. kello 15.20 ja naisella oli vaalea tukka, keltainen toppatakki ja tummat housut

- *heinäsirkkojen siritystä*

Kyllä esimerkiksi pk-seudulla voidaan vartijat hälyttää julkiseen kulkuneuvoon nopeallakin tahdilla, jos epäilys herää lasten hyvinvoinnista. Esimerkiksi päihtynyt vanhempi lapsen kanssa. Ei niitä ihmisiä välttämättä aina löydetä, mutta jos liikkuvat jonkun välineen sisällä niin heidät voi ehkä nopeastikin paikantaa.