Kuinka on mahdollista, että keskiluokkaisen ja raittiin perheen lapset sairastuvat psyykkisesti?

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Omituista, että minun tuntemani asperger ei ole haukkunut eikä lytännyt ketään.

Ihmisillä on joku outo tarve yrittää selittaa tuollaiset sairastumiset selkeillä, perhe-elämään ja ihmissuhteisiin liittyvillä syy-seuraussuhteilla. Ilmeisesti se antaa heille jonkinlaisen turvallisuuden tunteen, että itse tai omat lapset ei voisi sairastua, koska ei ole tekijöitä X ja Y, jotka tietyille ihmisille aiheuttivat ongelmat. 

Kuitenkin fakta on, että ihminen voi sairastua mielenterveyden ongelmiin, vaikka olisi oikein hyvä, raitis perhe, ei kiusattaisi koulussa, ei olisi mitään erityisiä ongelmia. Niihin voi sairastua kuka vaan, koska vaan, ilman mitään ulkoista syytä. Ne voivat iskeä ihan aivokemian häiriötilana, samalla tapaa kuin joku sisäeritysrauhanen voi alkaa temppuilla ja tuottaa liian vähän tiettyjä keholle tarpeellisia hormoneja. Jos ihmiselle tulee kilpirauhasen vajaatoiminta, ei kukaan ala etsimään syytä lapsuudesta, ripustautuvasta äidistä tms, vaan se nyt on vaan yksi häiriö mikä ihmiselimistön toimintaan voi joskus tulla, ja sitten se hoidetaan. Nämä mielenterveysjutut voivat monessa tapauksessa olla aivan saman luonteisia.

Vierailija kirjoitti:

Kliininen masennus esimerkiksi on aivokemiallinen sairaus. Eipä siinä kauheesti keskiluokkaisuus ja mukavat vanhemmat auta, kun aivot päättää lakata toimimasta normaalisti.

Vähän sama ois ihmetellä et miten keskiluokkaisen perheen lapsilla voi olla astma, vaikkei vanhemmat ees tupakoi.

Harvemminpa ne aivot vaan "päättää" lakata toimimasta kunnolla. Paljon useammin on syynä sairas tunneilmasto, henkinen väkivalta ja uhriin jo pienenä kohdistuva mitätöinti ja manipulointi. Josta sitten seuraa kunnon traumat ja jossain vaiheessa kohde alkaa näkyvästi oireilla. Nykyään jo tunnustetaan, että henkisellä väkivallalla voi olla yhtä pahat ellei pahemmat seuraukset kuin fyysisellä väkivallalla.

P.S. Ei munkaan perheestä kukaan arvannu millaista helvettiä se oli neljän seinän sisällä. Esitys alkoi heti, kun ulko-ovesta astui.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Osu ja upposi. Mulla tämä toinen vanhempi on asperger. Olen aina ollut lahjakas mutta alisuoriutuja. Lapsesta asti masentunut, nyt kohta 40v. Koko lapsuuteni kärsin kun herkkänä lapsena elin täysin tunteettomassa ympäristössä. Päivärytmi ja rutiinit kyllä pitivät kellontarkasti, ruokaa oli pöydässä eikä kotona ryypätty, akateeminen koti. Pidin koko lapsuuteni itseäni niin huonona ja vääränlaisena. Vasta kun tutustuin ihmisiin kodin ulkopuolella aloin oppia, etteivät muut ole kuin toinen vanhempani. Muiden ihmisten tuella aloin rakentaa itsetuntoani pala palalta mutta lapsuuden jäljet näkyy muelenterveydessä vielä tänäkin päivänä. Edelleenkään nyt vanhana tämä vanhempani sanoi ettei ymmärrä, jos hänelle sanoo miltä vaikka minusta joku asia tuntuu. Sanoo suoraan ettei ymmärrä tunteita eikä niitä ole. Ei silti myönnä että itsessään olisi mitään vikaa eikä autismia saa mainita ääneen.

Joo... mielummin perhe jossa ryypätään ja riidellään mutta lapsille osoitetaan rakkautta, kuin tunteeton keskiluokkainen kulissikoti. Monesta tuntemastani rikkaan menestyvän yrittäjäperheen pojasta tuli heroiiniriippuvaisia 90-luvulla. Rahaa syydettiin lapsille millä mällätä, mutta vanhemmilla ei ollut aikaa olla läsnä tai huomioida lapsiaan.

Ainakin osassa skitsofrenioita on taustalla ihan biologiset tekijät. Ei syy sairastumiseen aina ole kasvatuksessa.

Isoäiti sairasti skitsofreniaa ja toinen vanhempi sukulainen kaksisuuntaista.

Arvoista "paskin" mäihä osui sitten omalle kohdalleni, vaan eipä tässä mitään.

Olen nyt ollut 2,5 vuotta saikulla ja n. kolmen vuoden sisällä ovat nuo diagnoosit itsellenikin tulleet.

Nyt tässä koetetaan taas päästä pikkuhiljaa eteenpäin kuntouttavan työtoiminnan voimin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan joku tällaista ihmettelee? Näihin on ihan puhtaasti geneettisiä ja biologisia syitäkin, ei ne aina liity mitenkään kasvatukseen ja kotioloihin.

Esim. omassa keskiluokkaisessa hyvin toimeentulevassa, ja varsin ongelmattomassa lapsuudenperheessäni meitä oli 3 lasta. Yksi meistä sairasteli masennusta ja ahdistusta teini-iästä lähtien ja kolmekymppisenä joutui sen takia pysyvästi eläkkeelle. Meillä muilla kahdella ei ole ollut mt-ongelmia, vaikka ihan samassa perheessä kasvettiin, samoissa oloissa. Äitini suvussa on tosin historiaa mielenterveyden ongelmista, sillä kaksi hänen veljistään on tehnyt itsemurhan hyvin nuorena.

Ohis mutta ei samassa perheessä kasvaminen tarkoita mitenkään välttämättä samanlaisia oloja. Perheenjäsenet suhtautuvat eri tavoin eri jäseniin ja lisäksi on se perheen ulkoinen maailma. Pahoillani olen silti sisaruksesi sairastumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Osu ja upposi. Mulla tämä toinen vanhempi on asperger. Olen aina ollut lahjakas mutta alisuoriutuja. Lapsesta asti masentunut, nyt kohta 40v. Koko lapsuuteni kärsin kun herkkänä lapsena elin täysin tunteettomassa ympäristössä. Päivärytmi ja rutiinit kyllä pitivät kellontarkasti, ruokaa oli pöydässä eikä kotona ryypätty, akateeminen koti. Pidin koko lapsuuteni itseäni niin huonona ja vääränlaisena. Vasta kun tutustuin ihmisiin kodin ulkopuolella aloin oppia, etteivät muut ole kuin toinen vanhempani. Muiden ihmisten tuella aloin rakentaa itsetuntoani pala palalta mutta lapsuuden jäljet näkyy muelenterveydessä vielä tänäkin päivänä. Edelleenkään nyt vanhana tämä vanhempani sanoi ettei ymmärrä, jos hänelle sanoo miltä vaikka minusta joku asia tuntuu. Sanoo suoraan ettei ymmärrä tunteita eikä niitä ole. Ei silti myönnä että itsessään olisi mitään vikaa eikä autismia saa mainita ääneen.

Ettet vain itse olisi asperger? Minulla on ollut monenlaista vastoinkäymistä, koulukiusaamista ja sellaista, että minun on oletettu olevan ihan jotain muuta kuin olen, lyttäämistä. Huono parisuhde, yksinhuoltajuus, työttömyyttä, erityislapsia. Silti en ole sairastunut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos äiti on vaikka riippuvainen lapsistaan? Tiedän yhden tällaisen äidin, joka halusi monta lasta. Rakasti heitä eniten vauva -ja pikkulapsiaikana, mutta kun lapset kasvoivat, alkoi syyllistää heitä. Takertui lapsiin ja halusi heidän viettävän aikaa vain äidin kanssa. Loukkaantui verisesti, kun kouluikäiset lapset valitsivat kaverit äidin sijaan.

Ulkoapäin perheen tilanne vaikutti ihanteelliselta. Äitiydelle täysin omistautunut äiti, joka huolehti lapsista hyvin. Totuus oli kuitenkin toinen. Vielä aikuisenakin lapset kokevat jatkuvaa syyllisyyttä. Kaikilla psyykkisiä ongelmia :(

Äiti joka ripustautuu lapsiinsa ja tekee heistä elämänsä eli itsensä jatkeita. Eräänlainen läheisriippuvaisuuden tai narsismin muoto. Se on voinut mennä ap:nkin kertomalla perheellä pieleen.

tuo mitä joku sanoi autistista vanhempana...epäilen appiukkoni olevan diagnosoimaton asperger, kaikki lukemani kuvaukset täsmäävät. Puolisossani näkyy tietynlaiset jäljet, joita on terapiassa korjailtu.

Tämän perheen äiti on kyllä virkanainen, joka lähti töihin lyhyen äitiysloman jälkeen. Ei todellakaan mitään vuosien kotiäiteilyä. Lapset ihan kunnollisella perhepäivähoitajalla sillä aikaa kun vanhemmat olivat töissä.

katso lasta kaksi vuotta muuten katsot koko iän

Vierailija kirjoitti:

Isoäiti sairasti skitsofreniaa ja toinen vanhempi sukulainen kaksisuuntaista.

Arvoista "paskin" mäihä osui sitten omalle kohdalleni, vaan eipä tässä mitään.

Olen nyt ollut 2,5 vuotta saikulla ja n. kolmen vuoden sisällä ovat nuo diagnoosit itsellenikin tulleet.

Nyt tässä koetetaan taas päästä pikkuhiljaa eteenpäin kuntouttavan työtoiminnan voimin.

Siis sairastat sekä skitsofreniaa että kaksisuuntaista? En tiennyt sen olevan edes mahdollista? Joskaan en olekaan alan ammattilainen. Kaikkea sitä ihmisille tapahtuu ja kaikenlasen kanssa pitää pärjätä!

Olosuhdetekijöitä, kehonsisäisiä ja -ulkoisia, on lukemattomia. Niitä ei pysty kokonaan hallitsemaan ja siten tuottamaan kasvatuksella varmuudella psyykkisesti terveitä aikuisia.

Yksi äärimmäinen esimerkki. Katsoin äskettäin Youtubesta dokumentin amerikkalaisesta perheestä, jonka poika oli lapsesta lähtien puhunut kuolemasta ja siitä, että haluaisi kuolla. Varhaisteininä poika teki monia itsemurhayrityksiä. 15-vuotiaana hän heittäytyi alas kerrostalon ikkunasta ja kuoli. Dokumentin perhe oli osannut ennakoida "häiriön" ja sen lopputuleman, ja olivat hankkineet kaiken mahdollisen avun pojalleen jo varhain lapsuudessa. Perheen isän veli nimittäin oli ollut samanlainen pari vuosikymmentä aiemmin! Isän veli oli sinnitellyt 22-vuotiaaksi asti, jolloin oli tehnyt itsemurhan auton pakokaasulla.

On kai olemassa jokin geneettinen alttius psyykkiseen sairaalloisuuteen ja jopa itsetuhoisuuteen? Tätä mahdollista alttiutta ei tunneta lääketieteessä (vielä).

Dokumentin perheen tilanne oli poikkeuksellinen enkä rinnasta sitä suoraan ap:n kuvaamaan perheeseen, jossa oireilu on toivottavasti lievempää. Dokumentin perhe on vain esimerkki siitä, että vaikka vanhemmat tekisivät kaikkensa ja eläisivät tasapainoista ja raitista elämää, se ei silti aina riitä.

___________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Vierailija kirjoitti:

Niin että mielenterveysongelmia voi tulla vain viinasta, rahan puutteesta ja tunnekylmistä vanhemmista? Ja jos äiti rakastaa lastaan, lapsella ei voi olla mielenterveysongelmia? Oikeesti nyt...

Ei se riitä että äiti rakastaa jos isä on niin karmea tyyppi että äitiki sairastuu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Osu ja upposi. Mulla tämä toinen vanhempi on asperger. Olen aina ollut lahjakas mutta alisuoriutuja. Lapsesta asti masentunut, nyt kohta 40v. Koko lapsuuteni kärsin kun herkkänä lapsena elin täysin tunteettomassa ympäristössä. Päivärytmi ja rutiinit kyllä pitivät kellontarkasti, ruokaa oli pöydässä eikä kotona ryypätty, akateeminen koti. Pidin koko lapsuuteni itseäni niin huonona ja vääränlaisena. Vasta kun tutustuin ihmisiin kodin ulkopuolella aloin oppia, etteivät muut ole kuin toinen vanhempani. Muiden ihmisten tuella aloin rakentaa itsetuntoani pala palalta mutta lapsuuden jäljet näkyy muelenterveydessä vielä tänäkin päivänä. Edelleenkään nyt vanhana tämä vanhempani sanoi ettei ymmärrä, jos hänelle sanoo miltä vaikka minusta joku asia tuntuu. Sanoo suoraan ettei ymmärrä tunteita eikä niitä ole. Ei silti myönnä että itsessään olisi mitään vikaa eikä autismia saa mainita ääneen.

Ettet vain itse olisi asperger? Minulla on ollut monenlaista vastoinkäymistä, koulukiusaamista ja sellaista, että minun on oletettu olevan ihan jotain muuta kuin olen, lyttäämistä. Huono parisuhde, yksinhuoltajuus, työttömyyttä, erityislapsia. Silti en ole sairastunut mihinkään.

Olisitko ennemmin kerran masennuksen kokenu nykyisin onnellinen kun kokenu kaiken tuon paskan?

Vierailija kirjoitti:

Se on mahdollista koska lapset eivät ole kopioita vanhemmistaan. Hyvä ja turvallinen tausta saattaa auttaa siihen että nousee ongelmista vielä jaloilleen.

Eivät olekaan. Eivät hyvässä, eivätkä myöskään pahassa. Sairaudet ei periydy suoraan vaan ne voi hypätä sukupolviakin yli ja myös katketa jostain kohtaa sukua. Ihan miten geenit sekoittuu. Yleensä kuitenkin vakavasta mt-häiriöstä kärsivän lapsilla on jotain häiriötä. Tottahan se jotenkin heijastuu. Kongnitiivinen psykoterapia olisi aina paikallaan noilla lapsilla. Kaikki sitä ei ikäväkyllä saa.

Tää aihe on vähän rankka enkä uskalla kirjoittaa mitä kaikkea minulle on tehty. Mitä jos poliisit vie ne vankilaan? En uskalla vieläkään puhua. Edes anonyyminä netissä. Koska jos joku tunnistaa. Tai jotain. Ja häpeän että ne teot on tehnyt minulle sukua olevat ihmiset. Tai ihmiset pitää minua hulluna. Miten ikinä selviän? Keskiluokkaisia oltiin ja olen nyt vähän vainoharhainen. Tuntuisi vaan niin suurelta askeleelta kirjoittaa. Kun koskaan ei saanut puhua. Kenellekään, ikinä tai jotain pahaa tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempi voi olla asperger, joka on lytännyt ja haukkunut lapsia koko heidän elämänsä ajan. Monesti masennut johtuu juuri siitä, että lapsi on joutunut autistin kasvatettavaksi. Tunnekylmyys ja jatkuva kritiikki tuhoaa lahjakkaan ja geeneiltään terveenkin lapsen.

Osu ja upposi. Mulla tämä toinen vanhempi on asperger. Olen aina ollut lahjakas mutta alisuoriutuja. Lapsesta asti masentunut, nyt kohta 40v. Koko lapsuuteni kärsin kun herkkänä lapsena elin täysin tunteettomassa ympäristössä. Päivärytmi ja rutiinit kyllä pitivät kellontarkasti, ruokaa oli pöydässä eikä kotona ryypätty, akateeminen koti. Pidin koko lapsuuteni itseäni niin huonona ja vääränlaisena. Vasta kun tutustuin ihmisiin kodin ulkopuolella aloin oppia, etteivät muut ole kuin toinen vanhempani. Muiden ihmisten tuella aloin rakentaa itsetuntoani pala palalta mutta lapsuuden jäljet näkyy muelenterveydessä vielä tänäkin päivänä. Edelleenkään nyt vanhana tämä vanhempani sanoi ettei ymmärrä, jos hänelle sanoo miltä vaikka minusta joku asia tuntuu. Sanoo suoraan ettei ymmärrä tunteita eikä niitä ole. Ei silti myönnä että itsessään olisi mitään vikaa eikä autismia saa mainita ääneen.

Ettet vain itse olisi asperger? Minulla on ollut monenlaista vastoinkäymistä, koulukiusaamista ja sellaista, että minun on oletettu olevan ihan jotain muuta kuin olen, lyttäämistä. Huono parisuhde, yksinhuoltajuus, työttömyyttä, erityislapsia. Silti en ole sairastunut mihinkään.

Ei ole, se on suljettu pois tutkimuksissa kun itsekin sitä epäilin joskus. Masennusta on ollut aina ja tunnelukkoja, joita työstän varmaan lopun elämäni. Muutkin sisaruksistani ovat olleet terapiassa kukin vuorollaan tässä vuosien aikana.

Up

Jokaisesta suvusta löytyy vähintään yks hullu.

Vierailija kirjoitti:

Isoäiti sairasti skitsofreniaa ja toinen vanhempi sukulainen kaksisuuntaista.

Arvoista "paskin" mäihä osui sitten omalle kohdalleni, vaan eipä tässä mitään.

Olen nyt ollut 2,5 vuotta saikulla ja n. kolmen vuoden sisällä ovat nuo diagnoosit itsellenikin tulleet.

Nyt tässä koetetaan taas päästä pikkuhiljaa eteenpäin kuntouttavan työtoiminnan voimin.

Saitko siis molemmat diagnoosit? Annetaanko Suomessa edes kunnon mt-hoitoa nykyään vai jätetäänkö potilas yksin? Onko perheesi tulemust sinua? Mikä auttaisi sinua eniten?