Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka ei onnittele kuullessaan vauvauutiset?
29.12.2016 |
Mitä mieltä ihmisistä, jotka ei lainkaan onnittele kuullessaan, että jollekin on tulossa vauva? Osalla tietenkin voi olla aiheeseen liittyen vaikeaa (esim. oma lapsettomuus) mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Esim. keski-ikäisillä perheellisillä tai parikymppisillä sinkuilla.
Kommentit (205)
Minä olen yksi tämmöinen ei-onnittelija. Syyni on:
a) aina ei tiedä onko raskaus toivottu vai ei
b) ei tule yksinkertaisesti mieleen onnitella, kun en juuri perusta lapsista
Sama juttu kun töihin tulee joku äippälomalainen tuoreen kersansa kanssa. Toimiston muu väki rynnistää katsomaan uutta tulokasta ja minä huomaan kuinka mua ei yksinkertaisesti tippaakaan kiinnosta. En aio esittää yhtään mitään vain siksi että se on mukamas "kohteliasta". Kovin usein ipanoilla painuu kuitenkin suu irveeseen ja huuto alkaa, että eivät näy hekään siitä ihmispaljoudesta ympärillään juuri nauttivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä että on hyvä tapa onnitella. Minulla on kuitenkin jäänyt pari kertaa onnittelematta, kun esim. en ole ollut varma onko henkilö raskaana, enkä ole kehdannut kysyä, eikä henkilö itse ole kertonut. Tai sitten olen kuullut kolmannelta osapuolelta, mutta on hyssytelty että "et sitten kuullut multa". Näissä tapauksissa olen vaan odotellut, että koskahan se sopiva hetki on onnitella, että jokohan on yleisessä tiedossa uutiset. Yleensä kyseessä siis ovat olleet enemmän puolitutut.
Koska en halua itse lapsia ja minun on vaikea ajatella että kukaan vapaaehtoisesti raskautuisi, joten ensimmäinen luonnollinen reaktio olisi paniikki kaverin puolesta ja varmaan kysyisin tarvitseeko saattajaa aborttireissulle.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi tämmöinen ei-onnittelija. Syyni on:
a) aina ei tiedä onko raskaus toivottu vai ei
b) ei tule yksinkertaisesti mieleen onnitella, kun en juuri perusta lapsistaSama juttu kun töihin tulee joku äippälomalainen tuoreen kersansa kanssa. Toimiston muu väki rynnistää katsomaan uutta tulokasta ja minä huomaan kuinka mua ei yksinkertaisesti tippaakaan kiinnosta. En aio esittää yhtään mitään vain siksi että se on mukamas "kohteliasta". Kovin usein ipanoilla painuu kuitenkin suu irveeseen ja huuto alkaa, että eivät näy hekään siitä ihmispaljoudesta ympärillään juuri nauttivan.
Varmaan suhtaudut ymmärtäväisesti siihenkin, että muita ei kiinnosta paskan vertaa sinun asiasi? Mä en perusta koirista lainkaan, mutta käytöstapojeni vuoksi voin vähän hymähdellä kun minulle kerrot Puppesi asioista ja ah-niin-hauskoista jutuista joita viikonloppuna sattui. Jatkossa voinkin varmaan ilmeettömänä poistua työhuoneeseeni vastaavassa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen hankkiminen on moraalisesti väärin
Miksi?
Lapsen tuominen maailmaan on väärin mm. siksi, että siitä koituu syntyvälle ihmiselle aina kärsimystä. Maailma ei ole kiva paikka, ja ihminen joutuu täällä väistämättä kokemaan voimakasta epämukavuutta, ahdistusta, kipua ja tuskaa. Tällaiselle kärsimykselle altistaminen on väärin. Vastaavasti siitä, ettei pääse koskaan syntymään, ei ole yksilölle mitään haittaa. Hänhän ei ole paikalla harmittelemassa asiaa.
Minulle olisi haittaa siitä, jos en olisi koskaan syntynyt. Tämä ainutlaatuinen, ihana elämä olisi jäänyt elämättä. AV:lla aina maalaillaan sitä, miten maailma on karmea paikka ja kaikki olisivat kuolleina onnellisempia. Mieleltään mustien mielenterveyspotilaiden kontekstissa ehkä joo, mutta ylivoimainen enemmistö on vallan kiitollinen siitä, että saa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen hankkiminen on moraalisesti väärin
Miksi?
Lapsen tuominen maailmaan on väärin mm. siksi, että siitä koituu syntyvälle ihmiselle aina kärsimystä. Maailma ei ole kiva paikka, ja ihminen joutuu täällä väistämättä kokemaan voimakasta epämukavuutta, ahdistusta, kipua ja tuskaa. Tällaiselle kärsimykselle altistaminen on väärin. Vastaavasti siitä, ettei pääse koskaan syntymään, ei ole yksilölle mitään haittaa. Hänhän ei ole paikalla harmittelemassa asiaa.
Minulle olisi haittaa siitä, jos en olisi koskaan syntynyt. Tämä ainutlaatuinen, ihana elämä olisi jäänyt elämättä. AV:lla aina maalaillaan sitä, miten maailma on karmea paikka ja kaikki olisivat kuolleina onnellisempia. Mieleltään mustien mielenterveyspotilaiden kontekstissa ehkä joo, mutta ylivoimainen enemmistö on vallan kiitollinen siitä, että saa elää.
Ei olisi, koska ei olisi ketään, joka voisi tätä haittaa kokea. Ei-olemassaolevat eivät voi jäädä mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri, jee se 8 miljardis 4 sadastuhanneskolmannes sai alkunsa! Mitä sitten? Siinä vaiheessa jos sen onnistuu kasvattamaan jotakuinkin täyspäiseksi, omillaan toimeentulevaksi nuoreksi aikuiseksi, onkin syytä onnitella.
Itse onnittelen tosin aina, koska niin kuuluu tehdä.
Ehkä erityisesti noita mainitsemiasi ryhmiä ei kiinnosta (nuoret aikuiset) ja perheelliset taas eivät näe syytä onnitella kun ovat itse siinä kurjimmassa vaiheessa esim. juoksemassa adhd-lapsen kanssa terapiasta toiseen jne.
Vierailija kirjoitti:
No itse en koe sitä mitenkään erikoisena tapahtumana, lähes kaikki raskautuvat niin halutessaan. Aika luonnollista.
Noissa kahdessa vastauksessa tiivistyy empatiakyvyttömyydestä esiin olennainen. Jotkut ihmiset käsittelevät kaiken vain ja ainoastaan OMAN NAPANSA kautta!
Sen sijaan, että kykenisivät tajuamaan asian toisen kautta ja ymmärtämään, että tuo toinen iloitsee raskaudestaan ja sitä sopii myötäelää onnittelulla. Ihan riippumatta siitä, haluaisiko itse olla raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla pitäisi onnitella? Olen minä aina sanonut "Onnea", kun odottava on uutisesta kertonut, mutta pitäisikö jotenkin muuten onnitella?
Itsellä kaverit on nyt siinä iässä, että joka toisella alkaa olla vauvauutisia, ehkä ne uutiset vähän kyllästyttääkin ja ajattelee (varsinkin jos eka lapsi tulossa), että jaahas, taas yksi joka katoaa kohta vaippamaailmoihin.
Ainoa mikä särähti korvaan, kun odotin esikoista niin lääkäri kysyi: "Oliko vahinko?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelen niitä ihmisiä jotka eivät lisäänny, koska jälkikasvulle tulee hankalat paikat tällä maapallolla kun ruuan tuotanto on jo hidastunut eikä sitä riitä enää muutaman vuosikymmenen jälkeen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri, jee se 8 miljardis 4 sadastuhanneskolmannes sai alkunsa! Mitä sitten? Siinä vaiheessa jos sen onnistuu kasvattamaan jotakuinkin täyspäiseksi, omillaan toimeentulevaksi nuoreksi aikuiseksi, onkin syytä onnitella.
Itse onnittelen tosin aina, koska niin kuuluu tehdä.
Ehkä erityisesti noita mainitsemiasi ryhmiä ei kiinnosta (nuoret aikuiset) ja perheelliset taas eivät näe syytä onnitella kun ovat itse siinä kurjimmassa vaiheessa esim. juoksemassa adhd-lapsen kanssa terapiasta toiseen jne.
Vierailija kirjoitti:
No itse en koe sitä mitenkään erikoisena tapahtumana, lähes kaikki raskautuvat niin halutessaan. Aika luonnollista.
Noissa kahdessa vastauksessa tiivistyy empatiakyvyttömyydestä esiin olennainen. Jotkut ihmiset käsittelevät kaiken vain ja ainoastaan OMAN NAPANSA kautta!
Sen sijaan, että kykenisivät tajuamaan asian toisen kautta ja ymmärtämään, että tuo toinen iloitsee raskaudestaan ja sitä sopii myötäelää onnittelulla. Ihan riippumatta siitä, haluaisiko itse olla raskaana.
Tätä mäkin ihmettelin. Eihän sen uutisen sille onnittelijalle tarvitse olla iloinen tai toivottu asia, mutta jos se raskautuneelle on sitä, niin miksei häntä voi onnitella siitä? Osoitus sosiaalista kyvykkyydestä tai taidosta asettua toisen ihmisen asemaan. Vähän sama jos vaikka työkaverin isä olisi kuollut eikä tälle sanottaisiin "otan osaa" jos ei itse sure kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä ihmisistä, jotka ei lainkaan onnittele kuullessaan, että jollekin on tulossa vauva? Osalla tietenkin voi olla aiheeseen liittyen vaikeaa (esim. oma lapsettomuus) mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Esim. keski-ikäisillä perheellisillä tai parikymppisillä sinkuilla.
Luuletko että jokainen haluaa lapsia ja pitää niitä poikkeuksetta toivottuina? Itse en onnittelisi vahingonlaukauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla pitäisi onnitella? Olen minä aina sanonut "Onnea", kun odottava on uutisesta kertonut, mutta pitäisikö jotenkin muuten onnitella?
Itsellä kaverit on nyt siinä iässä, että joka toisella alkaa olla vauvauutisia, ehkä ne uutiset vähän kyllästyttääkin ja ajattelee (varsinkin jos eka lapsi tulossa), että jaahas, taas yksi joka katoaa kohta vaippamaailmoihin.
Sinä, sinä,sinä ja vain SINÄ. Et siis ollenkaan osaa myötäelää toisen iloa? Huomaa, että hän itse iloitsee syntyvästä vauvastaan, ja siksi siihen iloon on HYVÄN ystävän tapana osallistua, ihan riippumatta siitä, mitä itse ajattelet vauvasta ja raskaanaolosta.
Jos sinä iloitset jostakin omasta asiastasi, et takuuvarmasti halua ystäviltäsi kyllästynyttä haukottelua, tyyliin "aijaa, ei vois mua vähempää kiinnostaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi tämmöinen ei-onnittelija. Syyni on:
a) aina ei tiedä onko raskaus toivottu vai ei
b) ei tule yksinkertaisesti mieleen onnitella, kun en juuri perusta lapsistaSama juttu kun töihin tulee joku äippälomalainen tuoreen kersansa kanssa. Toimiston muu väki rynnistää katsomaan uutta tulokasta ja minä huomaan kuinka mua ei yksinkertaisesti tippaakaan kiinnosta. En aio esittää yhtään mitään vain siksi että se on mukamas "kohteliasta". Kovin usein ipanoilla painuu kuitenkin suu irveeseen ja huuto alkaa, että eivät näy hekään siitä ihmispaljoudesta ympärillään juuri nauttivan.
Varmaan suhtaudut ymmärtäväisesti siihenkin, että muita ei kiinnosta paskan vertaa sinun asiasi? Mä en perusta koirista lainkaan, mutta käytöstapojeni vuoksi voin vähän hymähdellä kun minulle kerrot Puppesi asioista ja ah-niin-hauskoista jutuista joita viikonloppuna sattui. Jatkossa voinkin varmaan ilmeettömänä poistua työhuoneeseeni vastaavassa tilanteessa?
:D No nyt kun kerran kysyit, niin eipä juuri haittaa vaikka joku niin tekisikin. Tapanani ei muutenkaan ole lätistä asioistani ihmisille jos eivät oikeasti ole läheisiä.
En ole lainkaan ymmärtänyt että joku voi loukkaantua noin pahasti siitä jos joku (tässä tapauksessa tuntematon ihminen netissä) ei ole varauksettomasti silmät kimmeltäen ylistämässä kun joku on saanut/saamassa lapsen/lemmikin/sisäloisen/uuden auton/uuden munuaisen (no, okei, uusi munuainen voisi kyllä jo vähän saada reaktiota aikaan). Itse en noin tee, joka kyllä ehkä johtuu siitä että en pidä lainkaan teennäisen tuntuisista onnitteluista ja hehkutuksista, mitä jotkut harrastavat ylettömyyksiin asti.
Jatkuvasti pitäis olla onnittelemassa. Onnistuneesti siitoksesta ja kun se mukula syntyy. Toinen onnittelu saa luvan riittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä ihmisistä, jotka ei lainkaan onnittele kuullessaan, että jollekin on tulossa vauva? Osalla tietenkin voi olla aiheeseen liittyen vaikeaa (esim. oma lapsettomuus) mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Esim. keski-ikäisillä perheellisillä tai parikymppisillä sinkuilla.
Luuletko että jokainen haluaa lapsia ja pitää niitä poikkeuksetta toivottuina? Itse en onnittelisi vahingonlaukauksesta.
Vittuako se ketään kiinnostaa, mitä sinä ajattelet lapsista. Se TOINEN siinä juuri iloitsee OMASTA raskaudestaan. Siksi HÄNTÄ onnitellaan. Ei sinun lapsettomuutesi asiaan liity millään tavalla.
Ziisus teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri, jee se 8 miljardis 4 sadastuhanneskolmannes sai alkunsa! Mitä sitten? Siinä vaiheessa jos sen onnistuu kasvattamaan jotakuinkin täyspäiseksi, omillaan toimeentulevaksi nuoreksi aikuiseksi, onkin syytä onnitella.
Itse onnittelen tosin aina, koska niin kuuluu tehdä.
Ehkä erityisesti noita mainitsemiasi ryhmiä ei kiinnosta (nuoret aikuiset) ja perheelliset taas eivät näe syytä onnitella kun ovat itse siinä kurjimmassa vaiheessa esim. juoksemassa adhd-lapsen kanssa terapiasta toiseen jne.
Vierailija kirjoitti:
No itse en koe sitä mitenkään erikoisena tapahtumana, lähes kaikki raskautuvat niin halutessaan. Aika luonnollista.
Noissa kahdessa vastauksessa tiivistyy empatiakyvyttömyydestä esiin olennainen. Jotkut ihmiset käsittelevät kaiken vain ja ainoastaan OMAN NAPANSA kautta!
Sen sijaan, että kykenisivät tajuamaan asian toisen kautta ja ymmärtämään, että tuo toinen iloitsee raskaudestaan ja sitä sopii myötäelää onnittelulla. Ihan riippumatta siitä, haluaisiko itse olla raskaana.
Tätä mäkin ihmettelin. Eihän sen uutisen sille onnittelijalle tarvitse olla iloinen tai toivottu asia, mutta jos se raskautuneelle on sitä, niin miksei häntä voi onnitella siitä? Osoitus sosiaalista kyvykkyydestä tai taidosta asettua toisen ihmisen asemaan. Vähän sama jos vaikka työkaverin isä olisi kuollut eikä tälle sanottaisiin "otan osaa" jos ei itse sure kuolemaa.
Eli jos olet vaikka puoli vuotta seurustellut jonkun tosi ihanan tyypin kanssa, ja sitten tämä ilmoittaa, että sain ylennyksen ja muutan nyt pysyvästi Alaskaan, sinä vain iloisena halaat ja sanot "Onnea ylennyksestä!" Tuolla tavallahan sinusta lapsettoman ystävän pitäisi reagoida uutiseen, joka tarkoittaa sitä, että hän tulee melkeinpä väistämättä etääntymään itselleen tärkeästä ihmisestä.
Sinulta puuttuu kysy asettua sen lapsettoman asemaan ja ymmärtää se suru ja pettymys, jonka lapsiuutinen voi aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi tämmöinen ei-onnittelija. Syyni on:
a) aina ei tiedä onko raskaus toivottu vai ei
b) ei tule yksinkertaisesti mieleen onnitella, kun en juuri perusta lapsistaSama juttu kun töihin tulee joku äippälomalainen tuoreen kersansa kanssa. Toimiston muu väki rynnistää katsomaan uutta tulokasta ja minä huomaan kuinka mua ei yksinkertaisesti tippaakaan kiinnosta. En aio esittää yhtään mitään vain siksi että se on mukamas "kohteliasta". Kovin usein ipanoilla painuu kuitenkin suu irveeseen ja huuto alkaa, että eivät näy hekään siitä ihmispaljoudesta ympärillään juuri nauttivan.
Varmaan suhtaudut ymmärtäväisesti siihenkin, että muita ei kiinnosta paskan vertaa sinun asiasi? Mä en perusta koirista lainkaan, mutta käytöstapojeni vuoksi voin vähän hymähdellä kun minulle kerrot Puppesi asioista ja ah-niin-hauskoista jutuista joita viikonloppuna sattui. Jatkossa voinkin varmaan ilmeettömänä poistua työhuoneeseeni vastaavassa tilanteessa?
:D No nyt kun kerran kysyit, niin eipä juuri haittaa vaikka joku niin tekisikin. Tapanani ei muutenkaan ole lätistä asioistani ihmisille jos eivät oikeasti ole läheisiä.
En ole lainkaan ymmärtänyt että joku voi loukkaantua noin pahasti siitä jos joku (tässä tapauksessa tuntematon ihminen netissä) ei ole varauksettomasti silmät kimmeltäen ylistämässä kun joku on saanut/saamassa lapsen/lemmikin/sisäloisen/uuden auton/uuden munuaisen (no, okei, uusi munuainen voisi kyllä jo vähän saada reaktiota aikaan). Itse en noin tee, joka kyllä ehkä johtuu siitä että en pidä lainkaan teennäisen tuntuisista onnitteluista ja hehkutuksista, mitä jotkut harrastavat ylettömyyksiin asti.
Ei, kenenkään ei tarvitse hehkuttaa teennäisesti. Jos sinua ei yhtään liikuta toisen vilpitön ilo, edes sen vertaa, että hymyilisit mukana ja sanoisit "onnea", niin ehkä on parempi, ettet ole juurikaan sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse onnittelin viimeksi ystävääni ylennyksestä jonka hän sai tehtyään vuosia töitä asian eteen. Mielestäni se oli oikeasti onnittelun arvoinen suoritus. Raskautumiseenharvemmin tarvitaan kovaa työpanosta ja unettomia öitä ja tuntuu että kaikki pukkaavat jatkuvasti mukuloita. Big deal?
Kaikki eivät edes pidä lapsista ja eivät ehkä siksi ''tajua'' onnitella.
Te ette varmaan onnittele syntymäpäiväsankariakaan, jos on alta seitsemänkymmenen? Kun melkein kaikkihan niin vanhoiksi elää. Tai hääparia, kun kuka tahansa voi mennä naimisiin.
Hyviin tapoihin nyt kuuluu noteerata ihmiselämän erityiset tapahtumat jotenkin, vaikkapa onnittelemalla. Ei sitä raskaaksikaan joka päivä tule.
Täällä sitä, ettei onnitella tunnutaan nyt pitävän ihan ymmärrettävänä ja raskautta jotenkin pikkujuttuna. Se saattaa ihan hyvin olla yksilön elämän isoin asia koskaan. Ja minä ainakin pahoitin todella mieleni, kun uutiseeni suhtauduttiin kylmäkiskoisesti. Jos joku ei kyennyt minun elekielestäni ja sanavalinnoista päättelemään iloani niin kyllä on sosiaalisissa taidoissa aika isoja puutteita. Koin, että kyseessä todella oli kyvyttömyys nähdä toisen ihmisen onnea ja iloita siitä.