Mitä mieltä haudanhoitovastuusta? Jos perillisiä on 2 ja toinen hoitaa hautaa, onko oikeus pyytää rahaa toiselta hoitoapuun?

Vainajalta on itsekästä olettaa, että jälkeläiset käyvät haudalla viemässä sitä sun tätä. 

Mua ei missään nimessä haudata silleen, vaan korkeintaan nimikyltti muistolehtoon, tai ei sitäkään. Musta olis hirveetä, että läheiseni joutuisivat raahautumaan jouluna ym. seisomaan mun hautakiven luona. 

Vierailija kirjoitti:

Vainajalta on itsekästä olettaa, että jälkeläiset käyvät haudalla viemässä sitä sun tätä. 

Mua ei missään nimessä haudata silleen, vaan korkeintaan nimikyltti muistolehtoon, tai ei sitäkään. Musta olis hirveetä, että läheiseni joutuisivat raahautumaan jouluna ym. seisomaan mun hautakiven luona. 

Mitä tapahtuu jos et tottele vainaja toivetta?

Vierailija kirjoitti:

Vainajalta on itsekästä olettaa, että jälkeläiset käyvät haudalla viemässä sitä sun tätä. 

Mua ei missään nimessä haudata silleen, vaan korkeintaan nimikyltti muistolehtoon, tai ei sitäkään. Musta olis hirveetä, että läheiseni joutuisivat raahautumaan jouluna ym. seisomaan mun hautakiven luona. 

Moni kuitenkin nauttii joulun kauniista hautausmaasta. Miten kaunista ja tunnelmallista siellä onkaan...

Eikä mun mielestä siellä seisota hautakiveen tuijottaen pää alhaalla vaan se on sellaista kokonaisvaltaista aistimista. Perinteenä hieno juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni hautapaikkamaksu on ainoo mikä ois puolitettava. Kukat ja kynttilät ym on jokaisen henkilökohtainen asia.

 

Hautapaikkamaksun voi maksaa kuolinpesän varoista.

Kuolinpesä lakkaa olemasta kun pesän (mahdollinen) varallisuus on jaettu perillisten kesken ja kaikki sen maksut ja velvoitteet (mm. verotus) on hoidettu loppuun.

Pesää ei ole pakko jakaa eli se kuolinpesä voi olla voimassa vaikka kuinka kauan. Isovanhempani pesä on yhä jakamatta, vaikka hän kuoli 80-luvun puolivälin jälkeen. Suku käyttää vanhaa tönöä kesäpaikkana. Kauhulla odottelen, että joudun itse tuon pesän osakkaaksi. Voi olla parempi kieltäytyä koko perinnöstä ja neuvoa omia jälkeläisiäni tekemään samoin. Sen jakaminen tulee olemaan pa

Pesä voi tosiaan olla jakamatta vaikka kuinka kauan, mutta aina se lakkaa olemasta siinä vaiheessa jos/kun jaetaan.

Itse en jaksa tapella sen toisen kanssa, joten huolehdin haudasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kuollut kun olen ollut lapsi. Tiedän että hänen vanhempansa aikoinaan järjesti hänelle hautapaikan, mutta en ole käynyt siellä koskaan. Ihan siksikin, että se sijaitsee tuhansien kilometrien päässä. Isän vanhemmat on kuolleet jo aikoja sitten ja en tiedä, kuka vastaa asioista nykyisin vai vastaako kukaan. Isällä oli toinenkin lapsi, minua nuorempi, mutta hän ei ole koskaan ollut tekemisissä isän suvun kanssa, hänellä on toinen isä joka on aikoja sitten adoptoinut hänet. Mielestäni minä tai isän toinen lapsi emme ole missään vastuussa isän hautapaikkaan liittyvissä asioissa.

Ettei edes oman vanhemman haudan hoito kiinnosta. Oletko ottanut edes selvää? Voi olla tulossa aika iso lasku seurakunnalta jos hautaa on hoidettu vuosia seurakunnan toimesta.

Mitään laskua ei tule, jos haudan hallintam

Huomioitava on että tässä tapauksessa ylempänä olevan kirjoittajan isän hauta on tuhansien kilometrien päässä, oletettavasti siis ulkomailla jossa hautaustoimi ja seurakuntien käytännöt eivät välttämättä vastaakaan suoraan suomalaisten seurakuntien käytäntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajalta on itsekästä olettaa, että jälkeläiset käyvät haudalla viemässä sitä sun tätä. 

Mua ei missään nimessä haudata silleen, vaan korkeintaan nimikyltti muistolehtoon, tai ei sitäkään. Musta olis hirveetä, että läheiseni joutuisivat raahautumaan jouluna ym. seisomaan mun hautakiven luona. 

Moni kuitenkin nauttii joulun kauniista hautausmaasta. Miten kaunista ja tunnelmallista siellä onkaan...

Eikä mun mielestä siellä seisota hautakiveen tuijottaen pää alhaalla vaan se on sellaista kokonaisvaltaista aistimista. Perinteenä hieno juttu.

Ne jotka nauttii varasti käy siellä, mutta miten siitä voisi nauttia jos ne haudat ja hautausmaat kokee turhiksi. 

Ja monet vaikuttuu kyllä niistä uurnalehtojen ja muualle haudattujen muistomerkkien kynttilä ja tai kukka merestä kuin yksittäisen haudan muutamasta kynttilästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kuollut kun olen ollut lapsi. Tiedän että hänen vanhempansa aikoinaan järjesti hänelle hautapaikan, mutta en ole käynyt siellä koskaan. Ihan siksikin, että se sijaitsee tuhansien kilometrien päässä. Isän vanhemmat on kuolleet jo aikoja sitten ja en tiedä, kuka vastaa asioista nykyisin vai vastaako kukaan. Isällä oli toinenkin lapsi, minua nuorempi, mutta hän ei ole koskaan ollut tekemisissä isän suvun kanssa, hänellä on toinen isä joka on aikoja sitten adoptoinut hänet. Mielestäni minä tai isän toinen lapsi emme ole missään vastuussa isän hautapaikkaan liittyvissä asioissa.

Ettei edes oman vanhemman haudan hoito kiinnosta. Oletko ottanut edes selvää? Voi olla tulossa aika iso lasku seurakunnalta jos hautaa on hoidettu vuosia seurakunnan toimesta.

Miten siitä voisi tulla lasku kun en ole mit

Tunnetko sä sieltä tuhansien kilometrien päästä ketään joka voisi tietää/muistaa isäsi hautaamisesta jotakin tai voisi alkaa hoitaa sitä hautaa, tiedätkö edes missä hänet on siunattu ja mille hautausmaalle hänet on haudattu? Sillä kysyn kun tuo toinen kirjoittaja vänkää että sinun pitäisi nyt järjestää joku hoitamaan sitä hautaa (oikeastihan sinun ei todellakaan tarvitse), tajuamatta että se ei (oletettavasti) ole edes Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä taas on näitä minäminä-tyyppejä. Ei välitetä onko hautaa kun itse kuolee, joten ei hoideta nykyisiäkään hautoja. Ei välitetä myöskään yhtään sinne haudattujen toiveista. En usko, että kovin moni on sanonut omaisilleen, että älkää sitten vaan käykö haudalla tai hoitako sitä millään tavalla. 

Ainakin mun mutsi sanoi, että hänen haudallaan ei tarvitse käydä. Äiti olikin järki-ihminen. Hän olisi halunnut vain tuhkat siroteltavaksi johonkin, mutta isäni halusi kiven ja sitä rataa. Itse olen testamentannut ruumiini tieteelle, toivottavasti kelpaa, niin ei tule kustannuksia lapsille.

Ketju on aloitettu vuonna 2016, joten ap ei liene enää seuraamassa keskustelua. Mun mielestä tällaiset asiat olisi hyvä sopia jo silloin, kun läheinen on juuri kuollut. Eli kun aletaan tehdä hautajaisjärjestelyjä. Seurakunta ei edellytä kukkia eikä kynttillöitä haudalle, joten jos joku haluaa niitä viedä, vieköön ja ihan omasta pussistaan. Mutta voihan olla, että vaikkapa kahdesta perillisestä toinen asuu lähellä hautausmaata, toinen kaukana ja kummankin mielestä kukat ja kynttilät haudalle on hyvä asia, silloin tietty voidaan jakaa kustannukset. Mutta jos toisen mielestä kukkia ja kynttilöitä ei tarvita ja toisen mielestä tarvitaan, silloin se vie ja myös maksaa, joka niitä haudalle haluaa. Seurakunnan edellyttämästä haudan hoidosta voi sopia seurakunnan kanssa. Ei tarvitse kenenkään perillisistä käydä hautaa hoitamassa eikä myöskään katkeroitua siitä, että joutuu hautaa hoitamaan. Tämäkin palvelu olisi mielestäni hyvä ostaa heti eikä vasta vuosien päästä, kun on jo onnistuttu riitautumaan haudan hoidosta sisarusten kanssa. 

Tilanteet ei tietenkään ole aina ihan yksinkertaisia. Äitini kuoli tänäaamuna ja tullaan hautaamaan sukuhautaan. Voisi siis ajatella, että mä jollain tavalla osallistuisin sen haudat hoitoon. Tässä on vaan sellainen pieni mutka, että kaikki kolme tähän mennessä ko hautaan haudattua eivät ole mulle sukua. Nyt, kun äitikin haudataan sinne, mikä olisi mun osuuteni? Jos se olisikin vain äidin hauta, reiluinta olisi tietysti maksaa haudan hoito siskoni kanssa puoliksi. Mutta koska äitini on vain yksi neljästä sinne haudatusta, reiluinta varmaan olisi, että mä maksaisin 1/8 haudan hoidosta. Jos siis alkaisi pilkkua viilaamaan siitä, kenen täytyy maksaa ja kuinka paljon. Se hauta on siskolleni tärkeä paikka ja hän hoitaa sitä ihan mielellään, joten me tuskin tarvitaan mitään sopimuksia, miten hautaa hoidetaan. 

Osanottoni💔. Surullinen ajanjakso elämässäsi, mutta oletan, että osasit odottaa. T. Ikäihminen

Otan osaa suruun.  Surunkin hetkellä kannattaa muistaa ainakin merkitä kaikki kulut.  Meillä kävi niin ettei sisko edes muistanut paljonko oli maksanut, lopuksi ei kehdannut vaatia, maksoin vain sovitun summan.  Kai hän omiaan jäi paitsi vieläkin.

Miksi ketään kiinnostaisi alkaa hoitaa vuosia sitten kuolleen isän hautaa missä ei ole ikinä käynyt?

Mikä pakko sitä on hoitaa? Edes kivi ei ole pakollinen. Ei se sun äitis/isäs siellä kuopassa ole vaan lahoava loota ja kudosta.

En ole ikinä vienyt äidin haudalle mitään. Äiti kuoli 10 v  sitten ja haudattiin 300 km päähän. 

Itseäsi sinä hoivaat nitä kukkia viemällä, nauti koko rahalla, ap 

Ei ole mitään velvollisuutta. Jotkut eivät usko edes. Ja mitä se vainaja siitä hyötyy, eihän tuo ole kuin muille esittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketään kiinnostaisi alkaa hoitaa vuosia sitten kuolleen isän hautaa missä ei ole ikinä käynyt?

Onhan oma isä kuitenkin kyseessä joten luulisi olevan halua hoitaa edes hautaa. Kunnioituksesta vanhempaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin asiasta on saatu kilpavarustelun aihe. Vanhempani ovat kuolleet ja hautajaisten jälkeen en ole haudalla käynyt, jo matka maksaisi maltaita ja eiväthän haudatut tiedä miten hautaa hoidetaan.

Lapsuudessani oma mummuni kävi äitinsä haudalla, hänet oli haudattu 1916, mutta ei mitään kukkia tai kynttilöitä viety. Kynttilöiden vienti yleistyi omassa kunnassani vasta 70-luvulla.

Mielestä on aika outoa hautojen palvomista, eikö ihmistä voi muistella muutenkin. Tuhkaus ja muistolehto ovat hyvä asia ja voihan tuhkat heittää muuallekin. Käsittämätöntä tuhlausta hankkia tammiarkku maatumaan, mutta pitipä näyttää, että kyllä meillä oli varaa. Toivon, että minua ei palvota, heittäköön jonnekin mereen tai muuhun tuntemattomaan paikkaan.

Onko huono omatunto vai miksi pitää käydä kukkia ja kynttilöitä viemässä vainajan syntymäpäivänä joulun lisäksi.

Monikin asia on toisten mielestä outoa, mutta mistä ihmeestä sait päähäsi huonon omantunnon kukkien ja kyntttilöiden viennin syyksi? Kademieli, kun toisilla on mitä kaivata ja sinä et kaipaa ketään?

Veisin kukkia äidille merkkipäivinä jos hän olisi elossa. Miksi siis haudalla muiston kunnioittaminen olisi pilkan aihe? Vai arveletko  huonon omantunnon olevan synä siihenkin, että vien kukkia ja kynttiloitä myös vuosikymmeniä sitten syöpään kuolleen poikaystäväni haudalle? Oma motiivini on kuitenkin muistaa häntä, ja kun en muuta voi, vien kukat sinne mihin näin hänet sinä kauheana päivänä laskettavan. 

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa suruun.  Surunkin hetkellä kannattaa muistaa ainakin merkitä kaikki kulut.  Meillä kävi niin ettei sisko edes muistanut paljonko oli maksanut, lopuksi ei kehdannut vaatia, maksoin vain sovitun summan.  Kai hän omiaan jäi paitsi vieläkin.

Kiitos ja kiitos myös numerolle 231. Mun isäni elää vielä, joten hän maksaa kaikki äidin hautaamiseen liittyvät kulut nyt. Ja tätähän en aiemmassa kommentissani älynnyt huomioida ollenkaan eli jos äitini on1/4 hautaan haudatuista ja meitä äidin omaisia on 3, niin silloinhan mun osuuteni haudan hoidosta olisikin vain 1/12 eikä 1/8. Tai oikeastaan isän osuus olisi tuo 1/4 ja mun ja siskoni ei tarvitsisi maksaa vielä äidin haudan hoidosta yhtään mitään vaan vasta sitten, kun isäkin kuolee. Mutta en mä kyllä usko, että mun siskoni haluaa sitä haudan hoitoa siirtää seurakunnallekaan, vaikka maksaisinkin seurakunnan lähettämästä laskusta oman osuuteni. Haudan hoitaminen kun on hänelle itselleen tärkeää ja lisäksi tiesi oikein hyvin, ettei sinne pääse kuin omalla autolla ja mulla ei ole edes ajokorttia, niin ei ole missään vaiheessa voinut edes olettaa, että mä alkaisin sitä hautaa hoitaa. Tilanne olisikin toinen, jos hauta olisi jossain täällä pääkaupunkiseudulla.

Ähh, meidän tuttavapiirissä on just näitä jotka haalii hoidettavakseen kaikkien sukulaisten hautoja ja sitten valittavat kun heillä on niin paljon hoidettavaa, sekä tietty siitä kun muut ei osallistu kuten he.

Ei tarvi jos ei halua