Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Asennekysymys tuo arjen raskaus enemmän on. Samat ihmiset kokeneet elämänsä raskaaksi jo opiskeluaikaan, kokevat sitä kaikissa elämänvaiheissa. Tietenkin hyvä jos tajuaa oman vähävoimaisuutensa eikä tee mitään liikaa voimia vieviä valintoja. Jotkut oikeasti paljon iloa, onnea, ja sisältöä elämään antavat asiat voivat hetkellisesti myös viedä voimia: opiskelu, ulkomailla asuminen, matkustaminen maapallon toselle puolelle - tai lapset. Oma valinta jättääkö nuo kokonaan pois elämästään ja satsaa siihen mahdollisimman helppoon elämään vai haluaako enemmän muistijälkiä aivoihinsa.

Lasten hankkiminen, todella kuormittava tai itselle epäsopiva työ sekä oman ajan puute näyttäisivät olevan tyypillisimmät tekijät, jotka tekevät terveelle työssäkäyvälle aikuiselle arjesta todella raskasta. Oma työni on aika väsyttävää välillä, mutta sitä kompensoi hyvin se, että saa vapaa-ajalla tehdä mitä lystää. -ap

Jokaisella on sama määrä aikaa. Miten sitten eräs bloggaaja x jaksaa lapsensa kanssa, opiskelee, tekee työtä (?) ja laittaa kotiaan kauniiksi?

Minulle opiskeluaika oli aivan ihanaa. Vaikka olenkin oman alan töissä, minulle vuorokaudessa jää omaa aikaa enää se max. 6 h, minkä koen liian vähäiseksi. Minulle työ itsessään ei ole elämän tarkoitus ja itsearvo vaan pelkkä tapa, jolla rahoitan elämääni ja saan siihen aitoa merkitystä. Siksi koen työelämän rankaksi, koska se vie väistämättäkin sen 9 h päivässä kun mukaan lasketaan työmatkojen osuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

No sittenhän sulla on rahaa ja ilmeisesti terveyttäkin. Ole onnellinen. Luulen, että kuitenkin olet aika nuori vielä etkä työelämässäkään vielä kovin suuressa vastuussa. Itsekin tajuan nyt vanhempana, miten helppoa työ nuorena olikaan, kun ei oikeasti ollut vielä vastuuta muiden ihmisten työn jatkumisesta ja merkittävien yhteiskunnan toimintojen turvaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Asennekysymys tuo arjen raskaus enemmän on. Samat ihmiset kokeneet elämänsä raskaaksi jo opiskeluaikaan, kokevat sitä kaikissa elämänvaiheissa. Tietenkin hyvä jos tajuaa oman vähävoimaisuutensa eikä tee mitään liikaa voimia vieviä valintoja. Jotkut oikeasti paljon iloa, onnea, ja sisältöä elämään antavat asiat voivat hetkellisesti myös viedä voimia: opiskelu, ulkomailla asuminen, matkustaminen maapallon toselle puolelle - tai lapset. Oma valinta jättääkö nuo kokonaan pois elämästään ja satsaa siihen mahdollisimman helppoon elämään vai haluaako enemmän muistijälkiä aivoihinsa.

Ei, minä koin opiskeluajan epävarmuuksineen ja epämäräisyyksineen aika raskaaksi, mutta työelämä on siihen verrattuna hyvin suoraviivaista ja helppoa, ja oma parantunut itsevarmuus auttaa myös. Ennen oli aikaa mutta ei uskallusta tai rahaa. Nyt on uskallusta, rahaa ja ihan riittävästi aikaa.

En ole kyllä kokenut matkustelua mitenkään rankaksi. Sehän on ihan vapaaehtoista hupia tällaiselle vauraalle länsimaalaiselle ihmiselle. Kotiin pääsee aina. Rankkaa olisi olla jumissa sellaisessa elämässä, joka ei sovi itselle ollenkaan, ja jota ei pääse pakoon.

Helppo elämä ei myöskään ole mikään vastakohta mielenkiintoiselle ja paljon muistoja antavalle elämälle. Päinvastoin, kun arki ei ole selviytymistaistelua, energiaa jää enemmän niille antoisille ja kivoille asioille, joita muistelee mielellään myöhemmin. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

No sittenhän sulla on rahaa ja ilmeisesti terveyttäkin. Ole onnellinen. Luulen, että kuitenkin olet aika nuori vielä etkä työelämässäkään vielä kovin suuressa vastuussa. Itsekin tajuan nyt vanhempana, miten helppoa työ nuorena olikaan, kun ei oikeasti ollut vielä vastuuta muiden ihmisten työn jatkumisesta ja merkittävien yhteiskunnan toimintojen turvaamisesta.

Heh. Esimiesasemassa toimiminen on kai aika lailla ihmisen omassa päätösvallassa. Minua se ei kiinnosta, joten en usko minulla olevan vaaraa joutua samaan tilaneeseen kuin sinä. Yhteiskunnallisesti tärkeää työni on jo nyt, ja se on ehdottomasti plussaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Asennekysymys tuo arjen raskaus enemmän on. Samat ihmiset kokeneet elämänsä raskaaksi jo opiskeluaikaan, kokevat sitä kaikissa elämänvaiheissa. Tietenkin hyvä jos tajuaa oman vähävoimaisuutensa eikä tee mitään liikaa voimia vieviä valintoja. Jotkut oikeasti paljon iloa, onnea, ja sisältöä elämään antavat asiat voivat hetkellisesti myös viedä voimia: opiskelu, ulkomailla asuminen, matkustaminen maapallon toselle puolelle - tai lapset. Oma valinta jättääkö nuo kokonaan pois elämästään ja satsaa siihen mahdollisimman helppoon elämään vai haluaako enemmän muistijälkiä aivoihinsa.

Terveyteen liittyvät asiat valitettavasti ovat sellaisia, joihin ei voi omilla valinnoilla aina vaikuttaa, toki osin voi. Itse mietin usein, miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos lapseni olisi terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.

Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.

Et käsitä. Ei kaikki asu minkään harrastuksen lähwllä tai voi oäästää niihin kulkemaan yksin. Ja koulunkäynnin muutti päättäjät, en minä. Enkä minä päätä myödkään kouluruoan budjeteista.

En kyllä äkkiseltään keksi mitään sellaista seutua Suomessa, jossa ei lapsille mitään harrastusta löytyisi joka ei vaatisi vanhemmilta jatkuvaa talkoilua, kuskaamista ym rumbaa. Toki jos oma ego on kiinni siitä, että pitää sukujuhlissa päästä pätemään seuraavalla Litmasella tai Selänteellä niin vaihtoehdot käy vähiin, mutta se on puhtaasti oma valinta. Pettymykset kuuluu elämään ja lapselle on ihan okei sanoa välillä ei, jos niistä harrastustoiveista koituisi kohtuuton rasitus muulle perheelle.

On myös ihan okei vähän miettiä että miten rahansa käyttää. Jos on mahdollisuus ostaa lisää tunteja arkeen niin kannattaa pohtia että voisiko sen citymaasturin vaihtaa sittenkin uuteen  kolmen, eikä kahden vuoden välein ja palkata se siivooja/hankkia lapselle skootteri harrastusmatkoihin/jne.

Vierailija kirjoitti:

Nyt naiset, ottakaa huomioon yksi tärkeä asia: Kaikki voi subjektiivisesit tuntua raskaalta ihan tekemisen määrästä riippumatta.

Pitäkää huolta kunnostanne. Yksi asiantuntija sanoi haastattelussa, että nykyihmisen peruskunto ei kestä kokonaista työpäivää. Saatika sitten illan askareita ja menoja. Fyysinen kunto on kaiken jaksamisen a ja o, myös henkisen jaksamisen.

Jos uuvuttaa, rasittaa, väsyttää, keskity a) saamaan unirytmi kuntoon ja b) kasvattamaan aerobista ja lihaskuntoasi. Ihan totta. Lopeta hetkeksi kaikki muu - lukeminen, kulttuuri, kaupassakäynti (tilaa vaikka tkotiin ai laita joku asialle) ja harrasta tehokasta hikiliikuntaa 30-60 minuuttia illassa. Siihen on aikaa vaikka lapsen harrasteiden aikana. Vaikka aamuisin. Jatka pari kuukautta ja katso, vieläkö perusarki uuvuttaa niin kovin.

Olen varma, että jaksat kaiken paremmin.

Tämä. Allekirjoitan. Aikaa ennen lapsia olin sairaalloisen ylipainoinen työnarkomaani. Äitiyslomalla laihdutin itseni normaalipainoiseksi ja hurahdin liikuntaan. Vaikka ikää on nyt melkein 20 vuotta enemmän kuin ennen lapsia, olen todella energinen, hyvässä kunnossa ja todella aikaansaava. Elämäni paras teko.

En todellakaan halua provosoida ketään enkä yleistää tämän koskevan ketään muuta ihmistä, mutta minua on alkanut todella ottamaan päähän oma puolisoni (nainen) joka on 30 ja 40 ikävuoden välissä. Hänellä menee työhön päivässä matkoineen se 8,5 h, viikonloput vapaat ja muutenkin unelmatyöaika kun ei tarvitse edes järin aikaisin herätä. On suuri harmi kuinka hän ei tunnu selviävän tästä elämästä.. valitusta arjen rankkuudesta ja rutiinien ärsyttävyydestä saa kuunnella päivittäin. Itselläni työhön menee enemmän aikaa ja on hankalammat työajat, mutta siinä sivussa käyn päivittäin kaupassa, laitan ruokaa, hoidan tiskit ja pyykit ja silti koen elämän suht rennoksi ja helpoksi.

en kyllä mitenkään ymmärrä miten sitä ei muka tietyn ikäisenäkään joku opi ymmärtämään mitä lapsiperheellisen ihmisen arki on. No se on juuri sitä, mutta ei sitä pakoonkaan pääse..

Eihän työmäärä sinällään ihmistä uuvuta, jos jää vähän lepoaikaakin. Uupuminen tulee siitä, ettei pysty hallitsemaan tilannetta, työ on kaoottista, vaatimukset epäselviä, työ liian vaativaa jne. Olen seurannut vierestä esimerkiksi ahkeraa raksamiestä, joka on 40 vuotta painanut 70-80 h/vko töitä ja hän jaksaa hyvin. Hallitsee hommansa niin hyvin, ettei stressi iske ja osaa suhtautua ongelmiin (toisten aiheuttamiin) rauhallisesti. Hän tekee oman pienen firmansa kautta työt, joten saa olla oma herransa. Sitten taas rinnalla on mieheni, joka ei ole töissä kuin sen 45 h/vko, mutta on aivan poikki. Työ on vielä fyysisesti kevyttä. Mutta kun vaatimukset on hirveitä, pitää innovoida, omiin töihin ja tulokseen vaikutusmahdollisuudet on pienet jne. Hän valvoo välillä aamuyöllä työasioita. Kaikki on abstraktia, hankalaa ja ennakoimatonta. Tekee siis it-alalla töitä ohjelmistoarkkitehtina isossa firmassa. Tunnen työn, koska olen itsekin ollut it-alalla aiemmin. Päälle saa koko ajan pelätä työpaikkansa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Asennekysymys tuo arjen raskaus enemmän on. Samat ihmiset kokeneet elämänsä raskaaksi jo opiskeluaikaan, kokevat sitä kaikissa elämänvaiheissa. Tietenkin hyvä jos tajuaa oman vähävoimaisuutensa eikä tee mitään liikaa voimia vieviä valintoja. Jotkut oikeasti paljon iloa, onnea, ja sisältöä elämään antavat asiat voivat hetkellisesti myös viedä voimia: opiskelu, ulkomailla asuminen, matkustaminen maapallon toselle puolelle - tai lapset. Oma valinta jättääkö nuo kokonaan pois elämästään ja satsaa siihen mahdollisimman helppoon elämään vai haluaako enemmän muistijälkiä aivoihinsa.

Ei, minä koin opiskeluajan epävarmuuksineen ja epämäräisyyksineen aika raskaaksi, mutta työelämä on siihen verrattuna hyvin suoraviivaista ja helppoa, ja oma parantunut itsevarmuus auttaa myös. Ennen oli aikaa mutta ei uskallusta tai rahaa. Nyt on uskallusta, rahaa ja ihan riittävästi aikaa.

En ole kyllä kokenut matkustelua mitenkään rankaksi. Sehän on ihan vapaaehtoista hupia tällaiselle vauraalle länsimaalaiselle ihmiselle. Kotiin pääsee aina. Rankkaa olisi olla jumissa sellaisessa elämässä, joka ei sovi itselle ollenkaan, ja jota ei pääse pakoon.

Helppo elämä ei myöskään ole mikään vastakohta mielenkiintoiselle ja paljon muistoja antavalle elämälle. Päinvastoin, kun arki ei ole selviytymistaistelua, energiaa jää enemmän niille antoisille ja kivoille asioille, joita muistelee mielellään myöhemmin. -ap

Hienoa kun olet tyytyväinen elämääsi! Ja hienoa kun koet niitä antoisia ja kivoja asioita näin turvallisesti netin ääressä jouluna, mekin pääsemme kohta kohti uusia kokemuksia koko perhe, lento odotettua vähemmän myöhässä, kiva!

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan halua provosoida ketään enkä yleistää tämän koskevan ketään muuta ihmistä, mutta minua on alkanut todella ottamaan päähän oma puolisoni (nainen) joka on 30 ja 40 ikävuoden välissä. Hänellä menee työhön päivässä matkoineen se 8,5 h, viikonloput vapaat ja muutenkin unelmatyöaika kun ei tarvitse edes järin aikaisin herätä. On suuri harmi kuinka hän ei tunnu selviävän tästä elämästä.. valitusta arjen rankkuudesta ja rutiinien ärsyttävyydestä saa kuunnella päivittäin. Itselläni työhön menee enemmän aikaa ja on hankalammat työajat, mutta siinä sivussa käyn päivittäin kaupassa, laitan ruokaa, hoidan tiskit ja pyykit ja silti koen elämän suht rennoksi ja helpoksi.

en kyllä mitenkään ymmärrä miten sitä ei muka tietyn ikäisenäkään joku opi ymmärtämään mitä lapsiperheellisen ihmisen arki on. No se on juuri sitä, mutta ei sitä pakoonkaan pääse..

Lisään vielä tähän viestiin, että kyllä, hän ei harrasta mitään hikiliikuntaa ja syö ainakin jossain määrin usein herkkuja. Pitääkö ilmoittaa johonkin telkkariohjelmaan, että tuo rakas ihminen ymmärtäisi miten elämä helpottaisi?? Minä tosiaan iän myötä olen ymmärtänyt fyysisen kunnon tärkeyden ja näin pidän itsestäni huolta, voin hyvin ja nukun hyvin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.

Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.

Et käsitä. Ei kaikki asu minkään harrastuksen lähwllä tai voi oäästää niihin kulkemaan yksin. Ja koulunkäynnin muutti päättäjät, en minä. Enkä minä päätä myödkään kouluruoan budjeteista.

Ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, kenenkään ei ole pakko asua haja-asutusalueella Suomessa. Edes taloudellisista syistä. Päinvastoin myös pienituloiset ihmiset hakeutuvat kasvukeskuksiin ja taajamiin, joissa on asuntoja ja työpaikkoja tarjolla. Siellä missä on ihmisiä, on myös harrastusmahdollisuuksia.

Koulunkäyntijankkausta en ymmärrä. Omassa perheessä tai lähipiirissäni en tunnista tuollaista ongelmaa. Vanhemmat auttavat satunnaisesti läksyissä tai vaikeissa jutuissa, joskus kuulustellaan ennen koetta. Ihan sama meininki kuin omassa lapsuudessani 80-luvulla.

Kouluruoan budjettikommenttia en ymmärrä. Oman kokemukseni mukaan kouluissa ja päiväkodeissa on edelleen laadukasta ja monipuolista ruokaa.

Asumme Helsingissä. Harrastuksiin pakko kuskata, samoin kouluun. Koulunkäyntiin pakko panostaa. Moni ostaa yrityksiltä lisätunteja jo yläkouluun pyrkimisiä varten. Kouluruoka on huonoa.

Maan paras joukkoliikenne ja joka paikkaan pitää kuskata :) Äläpä nyt viitsi. Pakkosi olet tehnyt ihan itse, eikä kouluruuassa edelleenkään ole mitään vikaa, vaikkei siitä nyt toisaalta tarvitse laulujakaan kirjoitella. Perusterveellistä perusruokaa.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan halua provosoida ketään enkä yleistää tämän koskevan ketään muuta ihmistä, mutta minua on alkanut todella ottamaan päähän oma puolisoni (nainen) joka on 30 ja 40 ikävuoden välissä. Hänellä menee työhön päivässä matkoineen se 8,5 h, viikonloput vapaat ja muutenkin unelmatyöaika kun ei tarvitse edes järin aikaisin herätä. On suuri harmi kuinka hän ei tunnu selviävän tästä elämästä.. valitusta arjen rankkuudesta ja rutiinien ärsyttävyydestä saa kuunnella päivittäin. Itselläni työhön menee enemmän aikaa ja on hankalammat työajat, mutta siinä sivussa käyn päivittäin kaupassa, laitan ruokaa, hoidan tiskit ja pyykit ja silti koen elämän suht rennoksi ja helpoksi.

en kyllä mitenkään ymmärrä miten sitä ei muka tietyn ikäisenäkään joku opi ymmärtämään mitä lapsiperheellisen ihmisen arki on. No se on juuri sitä, mutta ei sitä pakoonkaan pääse..

En ihmettele puolisoasi ollenkaan. En minäkään jaksaisi mitään lapsiperhe-elämää vaatimuksineen, en todellakaan, vaikka kuinka olisi rautainen kunto ja kiva työ. Tuo on turhuttava ja vastenmielinen elämäntapa. Onneksi lapsiperhe-elämää pääsee pakoon sillä lailla, että huolehtii ehkäisystä.

Arki on rankkaa, koska puoliso on näköjään itsekeskeinen paska. Aina ajattelee vain omaa mielihyväänsä. Tekee kaiken vain itseään ajatellen.

Minua ei rakasta.

Saatanan raskasta. Mutta lapsuudenkodista ja lapsista en luovu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Asennekysymys tuo arjen raskaus enemmän on. Samat ihmiset kokeneet elämänsä raskaaksi jo opiskeluaikaan, kokevat sitä kaikissa elämänvaiheissa. Tietenkin hyvä jos tajuaa oman vähävoimaisuutensa eikä tee mitään liikaa voimia vieviä valintoja. Jotkut oikeasti paljon iloa, onnea, ja sisältöä elämään antavat asiat voivat hetkellisesti myös viedä voimia: opiskelu, ulkomailla asuminen, matkustaminen maapallon toselle puolelle - tai lapset. Oma valinta jättääkö nuo kokonaan pois elämästään ja satsaa siihen mahdollisimman helppoon elämään vai haluaako enemmän muistijälkiä aivoihinsa.

Ei, minä koin opiskeluajan epävarmuuksineen ja epämäräisyyksineen aika raskaaksi, mutta työelämä on siihen verrattuna hyvin suoraviivaista ja helppoa, ja oma parantunut itsevarmuus auttaa myös. Ennen oli aikaa mutta ei uskallusta tai rahaa. Nyt on uskallusta, rahaa ja ihan riittävästi aikaa.

En ole kyllä kokenut matkustelua mitenkään rankaksi. Sehän on ihan vapaaehtoista hupia tällaiselle vauraalle länsimaalaiselle ihmiselle. Kotiin pääsee aina. Rankkaa olisi olla jumissa sellaisessa elämässä, joka ei sovi itselle ollenkaan, ja jota ei pääse pakoon.

Helppo elämä ei myöskään ole mikään vastakohta mielenkiintoiselle ja paljon muistoja antavalle elämälle. Päinvastoin, kun arki ei ole selviytymistaistelua, energiaa jää enemmän niille antoisille ja kivoille asioille, joita muistelee mielellään myöhemmin. -ap

Hienoa kun olet tyytyväinen elämääsi! Ja hienoa kun koet niitä antoisia ja kivoja asioita näin turvallisesti netin ääressä jouluna, mekin pääsemme kohta kohti uusia kokemuksia koko perhe, lento odotettua vähemmän myöhässä, kiva!

En oikein ymmärrä, mihin pyrit tällaisella piiloaggressiivisuudella. Loukkaannuitko jostakin? -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Asennekysymys tuo arjen raskaus enemmän on. Samat ihmiset kokeneet elämänsä raskaaksi jo opiskeluaikaan, kokevat sitä kaikissa elämänvaiheissa. Tietenkin hyvä jos tajuaa oman vähävoimaisuutensa eikä tee mitään liikaa voimia vieviä valintoja. Jotkut oikeasti paljon iloa, onnea, ja sisältöä elämään antavat asiat voivat hetkellisesti myös viedä voimia: opiskelu, ulkomailla asuminen, matkustaminen maapallon toselle puolelle - tai lapset. Oma valinta jättääkö nuo kokonaan pois elämästään ja satsaa siihen mahdollisimman helppoon elämään vai haluaako enemmän muistijälkiä aivoihinsa.

Terveyteen liittyvät asiat valitettavasti ovat sellaisia, joihin ei voi omilla valinnoilla aina vaikuttaa, toki osin voi. Itse mietin usein, miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos lapseni olisi terve.

Oma tai läheisen sairaus vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään, ettei sitä ymmärrä ennenkuin kokee. Elämä tuntuu kevyeltä jos välillä saa terveysongelmista vapaan ajanjakson. Työpaikan ongelmat ja harrastuskiireet ovat vain sitä tavallista mukavaa arkea.