Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?

Ei mitenkään.

Itellä ei oo kyl vaikuttanu mitenkään.

Voimia! Piiskan saaminen on oikeasti traumatisoiva juttu.

En ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka harjoittavat väkivaltaa minua kohtaan. Tämä pitää sisällään ihmiset lapsuudestani.

En ole traumatisoitunut, vaikka sain sekä risusta että remmistä. Olin tavallinen, kiltti tyttö, mutta vanhempani olivat saaneet itse sellaisen kasvatuksen, että pitivät piiskaamista normaalina kasvatusmetodina. Olen antanut sen heille anteeksi jo ajat sitten.

Sama juttu mulla piiskan saamisen kans, paitsi että ei tunnu mitenkään fyysisesti vaan henkinen puoli on se mikä on esim koulussa ja työelämässä haitannut.. Ikävää toki. Haluun sanoa sen, että oot vahva ihminen Ap niinkuin muutkin meistä toki, jokainen varmasti on joskus kokenu jotain traumaattista. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Mutta eiköhän täältä vielä nousta👍

Minulla piiskan saaminen on vaikuttanut niin, että aikuisenakin tunnen usein pelkoa, jos esimerkiksi töissä tulee joku konfliktitilanne. Olen myös liian kiltti ja vältän suututtamasta muita. Jos saan kritiikkiä jostain, tunnen ansaitsevani ankaran rangaistuksen ja halua rangaista itseäni olemalla iloitsematta mistään. Minulle on jäänyt piiskaaminen myös lihasmuistiin niin, että ahdistavissa tilanteissa saatan tuntea kuumotusta takamuksessa.

Ei tuo mistään piiskaamisesta johdu. Olet vain nössö.

Ei se nykyelämään vaikuta millään lailla siten, että tuntisin pelkoa joissain konfliktitilanteissa.

Meillä isä hakkasi äidin ja äiti lapset. Isä ei koskaan sormenpäällänkään korkenut lapsiin.

Pidän etäisyyttä äitiin, soitan hänelle harvoin enkä aina vastaa hänen puheluihinsa. Käymme harvoin vierailemassa, itse ovat jo sen verran vanhoja ja raihnaisia, etteivät meille 50 km päähän jaksa matkustaa.

Muistan kyllä ne hakkaamiset, tukistamiset ja luunapit. Mieleen ei ole jäänyt ainoatakaan syytä, miksi rangaistiin, mutta aina sai olla varuillaan. Ne eivät ne unohdu.

Sain lapsena piiskaa. Nykyään saan seksuaalista nautintoa kivusta. En näe asioilla syy-yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

En ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka harjoittavat väkivaltaa minua kohtaan. Tämä pitää sisällään ihmiset lapsuudestani.

Minua ei piiskan saaminen ole haitannut (taisi olla ihan aiheesta), mutta henkinen pahoinpitely on

Joka kerta sitä tuli saatua ihan aiheesta ja monia kertoja jäi saamatta, vaikka olisi ansainnut. En usko, että se on vaikuttanut millään muulla tavalla, kuin päätin jo nuorena, etten omia lapsiani rankaise samalla tavalla. Nöyryyttäväähän tuo lähinnä oli.

Tässäkin ketjussa oli yksi joka väheksyi piiskaamisen traumatisoivuutta. Tuskin itse siis saanut kunnolla piiskaa, kun vähättelee.

Sain pienenä "risusta" eli fyysistä kuritusta ainoastaan niistä pahoista tihutöistä ja koen että ne tuli ihan aiheesta, en muistele mitenkään pahalla. Pahiten oikeastaan jäi traumat verbaalisesta puolesta, kun vanhemmat suoraan haukkuivat ja nimittelivät ja muistelen niitä vieläkin joskus katkeruuksissani.

Eli piiskaaminen on sinun kohdalla toiminut, sinusta on kasvanut kiltti ja nöyrä ihminen.

Tehdessään kuolemaa äitini lahjoitti minulle hopeanuppisen piiskan ja vannotti minua käyttävän sitä jos lapseni koskaan ovat tottelemattomia. Olen lapseton koska en voi rikkoa kuolevalle tekemääni lupausta.

Mielestäni piiskaamisesta ei jäänyt traumoja, koska tosiaan kaikki kerrat oli ihan aiheesta.

Ne traumat mitkä kotoa tuli liittyi enemmänkin luottamukseen/epäjohdonmukaiseen toimintaan, kyse oli sinällänsä pikkuasioista. Paljon isommat jäljet jäi alakoulusta. 

Minua piti hakata vähän reilummin kun olin jästipää. Tiedä sitä mikä kusipää olisi tullutkaan ilman kunnollista kurinpalautusta.

Nuorempana ollessaan se oli traumatisoivaa, mutta vanhemmiten on niistä parantunut ja pitää sitä jonkunlaisena rankaisu keinona. En ehkä itse satuttaisi lastani ja yrittäisin muita keinoja, jotta hyvä henki säilyy.

Minusta tuli asianajaja.

Minua hakattiin vyönsolkipäällä ja kyllä se siinä hetkessä sattui, mutta enemmän traumatisoivaa oli isän väkivalta äitiä kohtaan.