Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O
26.12.2016 |
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Kommentit (383)
Normipäivä kirjoitti:
Arki mitään rankkaa ole. Itse olen kahden lapsen yh-isä, käyn töissä ja harrastelen kaikenlaista liikuntaa. Rahaa on kuin rannan hiekkaa verrattun afrikkalaisiin perheisiin joten ei todellakaan voi sanoa että olisi pulaa mistään. Kaikki on terveitä ja onni on omien korvien välissä.
Elämä Suomessa on oikeasti lottovoitto. Täällä on kaikki ilmaista ja työt on helppoja ja palkat ihan älyttömän hyvät. Eli mistään ei tartte oikesti stressata.
Tähän, tosin ollaan kahden vanhemman perhe. Tuolla asenteella ollaan menty ja oikein mainiosti pärjätään ja jaksetaan. Lisäksi muutettiin pois pk-seudulta ja kummasti tuli pari tuntia lisää aikaa per ilta, kun kaikki on lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa olla lapseton.
Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.
Olet siis pullamössösukupolvea.
Minulla oli kolme pientä yhtaikaa, raskas työ sairaalassa, mies aina matkoilla tai töissä myöhään iltaan. Isovanhemmat 300 km päässä.
Siitä huolimatta koti oli kunnossa, ruoka oli itse laitettua eikä turhia eineksiä. Luin paljon kirjoja ja ompelin vaatteita sekä lapsilleni että itselleni. Hyvin aika riitti. Erona nykypäivään se, että somessa en roikkunut, koska sitä ei ollut olemassa!
Työpäivä 8h + 0,5h ruokkis + 1,7h työmatkoihin. Siihen lisäksi liikuntaharrastus, ruuanlaitto, kotityöt, lapsi, ystävät, hoidettavat asiat, jne. Nukkumiseen jää 4-7h riippuen työvuorosta. Kyllä tämä kuluttaa.
kyllähän tuossa kiireessä on paljon kyse myös omista valinnoista = vaaditaan jotain tiettyä standardia jonka mukaan kaikki pitää suorittaa. Esimerkiksi kotona on PAKKO olla aina tosi siistiä , somessa on ihan PAKKO saada roikkua, lasten on ihan PAKKO saada harrastaa tiettyjä juttuja jne. Ei ole pakko. Vähemmälläkin voi mennä. Toki pk-seudulla on monia miinuksia, työmatkoihin menee ruuhkassa/julkisilla pitkään jos ei ihan työpaikan vieressä asu. Tämäkin on toki oma valinta, moni voisi vaihtaa työtä mutta sitä ei haluta tehdä vaikkapa palkan pienenemisen vuoksi. Sitten tehdään näitä hullun mittaisia päiviä ja perheelle ei jää aikaa eikä voimia.
Lapsiperhe-elämä näyttäytyy kyllä näiden kirjoitusten valossa suorastaan painajaismaiselta noin 95 %:lla kirjoittajista. En itsekään tuollaista elämää tahtoisi, siitä syystä lapsien hankinta on omalta osaltani jäämässä väliin.
Jos työpäivään kuluu 10 tuntia ja nukkua pitäisi 8 tuntia. Vuorokauteen jää peräti 6 tuntia vapaa-aikaa. Haet lapsen hoidosta, käytte kaupassa, laitatte ruokaa, peset pyykkiä ja siivoat, leikit lapsen kanssa, laitat lapsen nukkumaan, käyt suihkussa ja toteat, että siinähän tämä päivä menikin.
Tämä x5 viikossa vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.
Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa olla lapseton.
Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.
Olet siis pullamössösukupolvea.
Minulla oli kolme pientä yhtaikaa, raskas työ sairaalassa, mies aina matkoilla tai töissä myöhään iltaan. Isovanhemmat 300 km päässä.
Siitä huolimatta koti oli kunnossa, ruoka oli itse laitettua eikä turhia eineksiä. Luin paljon kirjoja ja ompelin vaatteita sekä lapsilleni että itselleni. Hyvin aika riitti. Erona nykypäivään se, että somessa en roikkunut, koska sitä ei ollut olemassa!
En ehdi tehdä noita asioita, vaikka en somessa roikukaan. Nyt en jaksa tehdä noita asioita, koska olen kuumeessa. Saanen kysyä, minkälaiset työajat sinulla tuolloin oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.
LOL :-D Et ole selvästikkään muita töitä koskaan tehnytkään.
Miksi työmatka ja työpäivä on pidempi akateemisen työn tekijällä, kuin muilla?
Monesti ihan siksi, että ylemmillä toimihenkilöillä töiden vuoksi matkustamista ei lasketa työaikaan. Alemmilla toimihenkilöillä lasketaan.
Jos siis esim. kaksi ihmistä lähtee sunnuntaina työmatkalle kiinaan, voi tilanne olla niin että toisella (alempi toimihenkilö, esim. tradenomi-sihteeri) matkustaminen on työaikaa ja kasvattaa saldoa vaikka 12 tuntia (jonka voi pitää myöhemmin vapaana), kun taas toisella (ylempi toimihenkilö, esim. DI-suunnittelija) matka-aika ei kuulu työaikaan ja tapahtuu siis täysin omalla ajalla. Matkan jälkeen se sihteeri pitää 1.5 päivää palkallista vapaata, mutta suunnittelija istuu töissä. Ja tämä siis siksi, että yleensä akateemisesti koulutetut ovat ylempiä toimihenkilöitä (jolla on eri tes), kun taas alemmin koulutetut alempia toimihenkilöitä).
Nyt rupesi kiinnostamaan, missä tessissä matka-aika lasketaan työajaksi? Olen itse alempi toimihenkilö eikä missään työpaikassa matka-aikaa ole laskettu työajaksi vaikka monen eri alan tes on tullut tutuksi. Matkoista saa päivärahaa, mutta matkoilla työpäiväksi lasketaan vain normaali työaika oli päivät miten pitkiä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa olla lapseton.
Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.
Olet siis pullamössösukupolvea.
Minulla oli kolme pientä yhtaikaa, raskas työ sairaalassa, mies aina matkoilla tai töissä myöhään iltaan. Isovanhemmat 300 km päässä.
Siitä huolimatta koti oli kunnossa, ruoka oli itse laitettua eikä turhia eineksiä. Luin paljon kirjoja ja ompelin vaatteita sekä lapsilleni että itselleni. Hyvin aika riitti. Erona nykypäivään se, että somessa en roikkunut, koska sitä ei ollut olemassa!
Minun äitini jauhaa myös miten ennen oli täydellisiä äitejä. Itse muistan sikolättikodin ja räyhäävän äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
turhaan amiksille kerrot, että opiskelu on vaativaa ja raskasta. Ne luulevat, että yliopistossa opiskelu on samanlaista kuin ammattikoulussa, eli raahaudut pariksi tunniksi kouluun näpräämään puhelinta. Siksi ne eivät voi tajuta, että työnteko on helppoa (ja siitä saa rahaa ja jää vielä vapaa-aikaakin) opiskeluun verrattuna.
Vähän epäilen, että olisit yliopistossa opiskellut.
Sivistymätön olet ainakin, jos kuvittelet että ammattikoulussa opiskelu on tuollaista.
Pelkkää urbaanilegendaa.
En vaan jotenkin voi käsittää että sinun kuten monen muunkin HENKI voi olla amiksen(lähihoitajan vastuulla), mutta mielestäsi tuon amiksen ei silti tarvitse osata yhtään mitään,tehdä yhtään mitään tai ottaa vastuuta mistään.
Kuvittelet että hommat hoituvat itsestään.
Hassu keskustelu. Asun itse ulkomailla ja olen kotiäiti, kuten kaikki muutkin tässä ympärillä. Koskaan ei ole niin kiire, että olisi rankkaa. En silti ehdi roikkumaan somessa yhtä paljon kuin sisareni Suomessa (he, jotka arkikiirettä valittavat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassu keskustelu. Asun itse ulkomailla ja olen kotiäiti, kuten kaikki muutkin tässä ympärillä. Koskaan ei ole niin kiire, että olisi rankkaa. En silti ehdi roikkumaan somessa yhtä paljon kuin sisareni Suomessa (he, jotka arkikiirettä valittavat).
Missasit sanan "työssäkäyvä" tuosta ketjun otsikosta...
Vierailija kirjoitti:
kyllähän tuossa kiireessä on paljon kyse myös omista valinnoista = vaaditaan jotain tiettyä standardia jonka mukaan kaikki pitää suorittaa. Esimerkiksi kotona on PAKKO olla aina tosi siistiä , somessa on ihan PAKKO saada roikkua, lasten on ihan PAKKO saada harrastaa tiettyjä juttuja jne. Ei ole pakko. Vähemmälläkin voi mennä. Toki pk-seudulla on monia miinuksia, työmatkoihin menee ruuhkassa/julkisilla pitkään jos ei ihan työpaikan vieressä asu. Tämäkin on toki oma valinta, moni voisi vaihtaa työtä mutta sitä ei haluta tehdä vaikkapa palkan pienenemisen vuoksi. Sitten tehdään näitä hullun mittaisia päiviä ja perheelle ei jää aikaa eikä voimia.
Lapsiperhe-elämä näyttäytyy kyllä näiden kirjoitusten valossa suorastaan painajaismaiselta noin 95 %:lla kirjoittajista. En itsekään tuollaista elämää tahtoisi, siitä syystä lapsien hankinta on omalta osaltani jäämässä väliin.
Satunnaisen lukijan huomio: palstan kirjoittajat eivät ole hyvä satunnaisotos suomalaisesta yhteiskunnasta. Täällä korostuu ihmisten väsymys ja masentuneisuus, olivatpa nuo perheellisiä tai perheettömiä. Iso osa perheellisistä ihmisistä on tutkimusten mukaan tyytyväisiä elämäänsä. Suurin osa koululaisten vanhemmista selviää lasten koulu- ja harrasterutiineista helpommin kuin tänne kirjoittava helsinkiläinen neurootikko joka preppaa jo alakoululaisia lapsiaan huippulukioita varten (lapsiparat). Ja aika monella suomalaisella on lyhyemmät työmatkat ja helpommat lasten harrastekuskaukset kuin tänne kirjoittavilla hankalasti asettuneilla pääkaupunkiseutulaisperheillä. Itse maalla kasvaneena, pienestä lukiosta kirjoittaneena, yliopistokoulutuksen hankkineena, ja nyt omat lapset ei-huippulukioissa ylioppilaaksi kasvattaneena ja yliopistoihin saattaneena en ihan ymmärrä noita paineita. Valtavat vaateet siirretään lasten päihin, oma "uhrautuminen" halutaan realisoida lasten onnistumisen pakkona. Huh lapsiparkoja. Onneksi tosiaan nuo vanhemmat ovat pieni vähemmistö vaikka tällä palstalla nämä omaan elämäänsä ja omiin valintoihinsa väsyneet ihmiset ovat yleisiä. Elämä on nyt ja niillä rauhallisilla, kivoilla, onnellisilla hetkillä perheen parissa voi antaa lapselleen paljon enemmän pääomaa kuin neuroottisella preppauksella. Noita hillittömän preppauksen tuloksia voi käydä katsomassa nuorisopsykiatrisilla osastoilla niin anoreksiapuolella kuin vakavasti masentuneiden osastoilla. Rauhallista ja mukavaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa nyt kun monilla aikaa joululomalla on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittäjä teen työtä 7 päivää viikossa. Lisäksi minulla on noin 3 päivää viikossa pitkiä päiviä 10-19. Kun on pitkä päivä edellisenä päivänä pitää tehdä sen päivän sekä seuraavan päivän ruoat. Myös lasten läksyt on katsottava ja haluan viettää aikaa myös lasteni kanssa. Pelaillaan paljon lautapelejä. Vien pojan kerran viikossa toimintaterapiaan eli kyllä viikot on aika kiireisiä. Joulu tuli ihanasti katkaisemaan arjen aherrusta. Vietettiin ihana rauhallinen yhteinen joulu perheen kesken. Nyt jaksaa taas😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllähän tuossa kiireessä on paljon kyse myös omista valinnoista = vaaditaan jotain tiettyä standardia jonka mukaan kaikki pitää suorittaa. Esimerkiksi kotona on PAKKO olla aina tosi siistiä , somessa on ihan PAKKO saada roikkua, lasten on ihan PAKKO saada harrastaa tiettyjä juttuja jne. Ei ole pakko. Vähemmälläkin voi mennä. Toki pk-seudulla on monia miinuksia, työmatkoihin menee ruuhkassa/julkisilla pitkään jos ei ihan työpaikan vieressä asu. Tämäkin on toki oma valinta, moni voisi vaihtaa työtä mutta sitä ei haluta tehdä vaikkapa palkan pienenemisen vuoksi. Sitten tehdään näitä hullun mittaisia päiviä ja perheelle ei jää aikaa eikä voimia.
Lapsiperhe-elämä näyttäytyy kyllä näiden kirjoitusten valossa suorastaan painajaismaiselta noin 95 %:lla kirjoittajista. En itsekään tuollaista elämää tahtoisi, siitä syystä lapsien hankinta on omalta osaltani jäämässä väliin.
Satunnaisen lukijan huomio: palstan kirjoittajat eivät ole hyvä satunnaisotos suomalaisesta yhteiskunnasta. Täällä korostuu ihmisten väsymys ja masentuneisuus, olivatpa nuo perheellisiä tai perheettömiä. Iso osa perheellisistä ihmisistä on tutkimusten mukaan tyytyväisiä elämäänsä. Suurin osa koululaisten vanhemmista selviää lasten koulu- ja harrasterutiineista helpommin kuin tänne kirjoittava helsinkiläinen neurootikko joka preppaa jo alakoululaisia lapsiaan huippulukioita varten (lapsiparat). Ja aika monella suomalaisella on lyhyemmät työmatkat ja helpommat lasten harrastekuskaukset kuin tänne kirjoittavilla hankalasti asettuneilla pääkaupunkiseutulaisperheillä. Itse maalla kasvaneena, pienestä lukiosta kirjoittaneena, yliopistokoulutuksen hankkineena, ja nyt omat lapset ei-huippulukioissa ylioppilaaksi kasvattaneena ja yliopistoihin saattaneena en ihan ymmärrä noita paineita. Valtavat vaateet siirretään lasten päihin, oma "uhrautuminen" halutaan realisoida lasten onnistumisen pakkona. Huh lapsiparkoja. Onneksi tosiaan nuo vanhemmat ovat pieni vähemmistö vaikka tällä palstalla nämä omaan elämäänsä ja omiin valintoihinsa väsyneet ihmiset ovat yleisiä. Elämä on nyt ja niillä rauhallisilla, kivoilla, onnellisilla hetkillä perheen parissa voi antaa lapselleen paljon enemmän pääomaa kuin neuroottisella preppauksella. Noita hillittömän preppauksen tuloksia voi käydä katsomassa nuorisopsykiatrisilla osastoilla niin anoreksiapuolella kuin vakavasti masentuneiden osastoilla. Rauhallista ja mukavaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa nyt kun monilla aikaa joululomalla on!
Lakatkaa, maalaiset, tunkemasta niitä lapsianne tänne pk-seudun lukioihin. Silloin meidän lasten ei tarvitse pinkoa niitä 9,6 keskiarvoja. T. Helsinkiläinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu keskustelu. Asun itse ulkomailla ja olen kotiäiti, kuten kaikki muutkin tässä ympärillä. Koskaan ei ole niin kiire, että olisi rankkaa. En silti ehdi roikkumaan somessa yhtä paljon kuin sisareni Suomessa (he, jotka arkikiirettä valittavat).
Missasit sanan "työssäkäyvä" tuosta ketjun otsikosta...
En missannut. Ihmettelen sitä, kuinka kiireisillä työssäkäyvillä ja suorittavilla sisarilla on niin paljon aikaa tuottaa nettiin elämästään kuulumisia ja kuvavirtaa. En itse ehtisi arki-iltaisin kouluviikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu keskustelu. Asun itse ulkomailla ja olen kotiäiti, kuten kaikki muutkin tässä ympärillä. Koskaan ei ole niin kiire, että olisi rankkaa. En silti ehdi roikkumaan somessa yhtä paljon kuin sisareni Suomessa (he, jotka arkikiirettä valittavat).
Missasit sanan "työssäkäyvä" tuosta ketjun otsikosta...
En missannut. Ihmettelen sitä, kuinka kiireisillä työssäkäyvillä ja suorittavilla sisarilla on niin paljon aikaa tuottaa nettiin elämästään kuulumisia ja kuvavirtaa. En itse ehtisi arki-iltaisin kouluviikoilla.
Missasit, koska vastasit tähän, vaikkei sinulta edes kysytty.
Ja ainakin minulle some on ainoa tapa pitää yhteyttä ystäviin. En voi kahvitella koko päivää kuten sinä ja muut lusmut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taitaa olla lapseton.
Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.
Olet siis pullamössösukupolvea.
Minulla oli kolme pientä yhtaikaa, raskas työ sairaalassa, mies aina matkoilla tai töissä myöhään iltaan. Isovanhemmat 300 km päässä.
Siitä huolimatta koti oli kunnossa, ruoka oli itse laitettua eikä turhia eineksiä. Luin paljon kirjoja ja ompelin vaatteita sekä lapsilleni että itselleni. Hyvin aika riitti. Erona nykypäivään se, että somessa en roikkunut, koska sitä ei ollut olemassa!Minun äitini jauhaa myös miten ennen oli täydellisiä äitejä. Itse muistan sikolättikodin ja räyhäävän äidin.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen työ on vaativaa, työpäivät ja -matkat pitkiä.
LOL :-D Et ole selvästikkään muita töitä koskaan tehnytkään.
Miksi työmatka ja työpäivä on pidempi akateemisen työn tekijällä, kuin muilla?
Monesti ihan siksi, että ylemmillä toimihenkilöillä töiden vuoksi matkustamista ei lasketa työaikaan. Alemmilla toimihenkilöillä lasketaan.
Jos siis esim. kaksi ihmistä lähtee sunnuntaina työmatkalle kiinaan, voi tilanne olla niin että toisella (alempi toimihenkilö, esim. tradenomi-sihteeri) matkustaminen on työaikaa ja kasvattaa saldoa vaikka 12 tuntia (jonka voi pitää myöhemmin vapaana), kun taas toisella (ylempi toimihenkilö, esim. DI-suunnittelija) matka-aika ei kuulu työaikaan ja tapahtuu siis täysin omalla ajalla. Matkan jälkeen se sihteeri pitää 1.5 päivää palkallista vapaata, mutta suunnittelija istuu töissä. Ja tämä siis siksi, että yleensä akateemisesti koulutetut ovat ylempiä toimihenkilöitä (jolla on eri tes), kun taas alemmin koulutetut alempia toimihenkilöitä).
Nyt rupesi kiinnostamaan, missä tessissä matka-aika lasketaan työajaksi? Olen itse alempi toimihenkilö eikä missään työpaikassa matka-aikaa ole laskettu työajaksi vaikka monen eri alan tes on tullut tutuksi. Matkoista saa päivärahaa, mutta matkoilla työpäiväksi lasketaan vain normaali työaika oli päivät miten pitkiä tahansa.
Ainakin ICT-alan toimihenkilöiden tes:ssä:
"Työnantajan määräyksestä matkustamisesta vapaa-aikana maksetaan peruspalkan mukainen korvaus korkeintaan 8 tunnilta työpäivänä ja 16 tunnilta vapaapäivänä."
http://www.proliitto.fi/sites/default/files/user_files/Tessit/ict_alan_…
Sen sijaan saman alan ylempien toimihenkilöiden tessin piirissä oleville korvausta ei ole pakko maksaa.
Se taas on eri asia, että "työpäiväksi lasketaan vain normaali työaika". Tuo on yksiselitteisesti laitonta. Ei varsinaisen työpäivän pituus riipu siitä missä työ tehdään - jos työtä tehdään esim. asiakkaan luona 10h, on työpäivän pituus tottakai 10h!
Arki mitään rankkaa ole. Itse olen kahden lapsen yh-isä, käyn töissä ja harrastelen kaikenlaista liikuntaa. Rahaa on kuin rannan hiekkaa verrattun afrikkalaisiin perheisiin joten ei todellakaan voi sanoa että olisi pulaa mistään. Kaikki on terveitä ja onni on omien korvien välissä.
Elämä Suomessa on oikeasti lottovoitto. Täällä on kaikki ilmaista ja työt on helppoja ja palkat ihan älyttömän hyvät. Eli mistään ei tartte oikesti stressata.