Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O

Mjaa, itse teen aika pitkiä päiviä. Olen ulkona enimmän osaa työajasta, istumaan pääsen harvoin. Välillä uuvuttaa kun lapsia ja kotia pitäisi ehtiä hoitamaan ja pitää itsestäänkin huolta. Onneksi on aika pitkät lomat kuitenkin ja elämäntilanteet muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sen sanoi itse aloituksessaan: "kun on rahaa ja terveyttä". Kun on sekä raha- että terveyshuolia (sekä omia että lapsen ja miehen), on elämä varsin raskasta. Opiskeluaika oli helppoa ja hauskaa. Ei opiskelijan stressi ole mitään työelämään verrattuna. Siis jos on niin onnekas, että on töitä. Monellahan ei ole tai työelämä on epävarmaa ja lyhyistä työpätkistä koostuvaa.

Ap taitaa olla lapseton opiskelija. Nauti, kun vielä voit.

Sanoin jo aikaisemmin, että työskentelen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Lapsia minulla ei ole, mutta lasten hankkiminen ei onneksi ole sellainen vääjäämättömyys, josta pitää nauttia, "kun vielä voi". -ap

Asennekysymys tuo arjen raskaus enemmän on. Samat ihmiset kokeneet elämänsä raskaaksi jo opiskeluaikaan, kokevat sitä kaikissa elämänvaiheissa. Tietenkin hyvä jos tajuaa oman vähävoimaisuutensa eikä tee mitään liikaa voimia vieviä valintoja. Jotkut oikeasti paljon iloa, onnea, ja sisältöä elämään antavat asiat voivat hetkellisesti myös viedä voimia: opiskelu, ulkomailla asuminen, matkustaminen maapallon toselle puolelle - tai lapset. Oma valinta jättääkö nuo kokonaan pois elämästään ja satsaa siihen mahdollisimman helppoon elämään vai haluaako enemmän muistijälkiä aivoihinsa.

Terveyteen liittyvät asiat valitettavasti ovat sellaisia, joihin ei voi omilla valinnoilla aina vaikuttaa, toki osin voi. Itse mietin usein, miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos lapseni olisi terve.

Oma tai läheisen sairaus vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään, ettei sitä ymmärrä ennenkuin kokee. Elämä tuntuu kevyeltä jos välillä saa terveysongelmista vapaan ajanjakson. Työpaikan ongelmat ja harrastuskiireet ovat vain sitä tavallista mukavaa arkea.

Näinhän se on. Enkä oikeastaan tajua, mitä tässä ketjussa oikein jankkaan, koska fakta tosiaan on se, ettei sitä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee.

Ap on vielä nuori. Elämä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Minusta on rankkaa sellaiset asiat kuin: töitä ei kerkeä tekemään työsjan puitteissa eikä saa ylityövapaata eikä rahallista korvaustakaan tehdystä työstä. Aina lomalla olet sairas (kuten nyt). Lapsiin liittyy huolia yms juttuja, joita pitää hoitaa. En koe arkeani rankaksi. Itse olen valintani tehnyt ja niiden kanssa on elettävä. Itse kannan vastuun omasta hyvinvoinnista (=liikkumattomuudesta ja herkuttelusta). Sit on rankkaa henkisesti kun kantaa yksin vastuuta tai mies on töissä.

Jossain määrin totta mitä ap kirjoittaa, mutta vielä paistaa kovin naiivi usko omasta kaikkivoipaisuudesta vaikuttaa asioiden kulkuun. Kyllä sinäkin ap joskus varmaan putoat sieltä pilvilinnoista, jos ja kun kaikki ei mennytkään sen käsikirjoituksen mukaisesti. Kaikkea kun voi tapahtua mihin et voi itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Sä olet kyllä tehnyt kaikesta itsellesi niin vaikeeta, että ei ihme että arki stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Missäpäin Helsinkiä asut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapseton sinkku, käyn töissä n. 8 tuntia päivässä jne. Silti väsyn helposti ja tuntuu etten jaksa/ehdi oikein mitään tehdä.

Minulla on adhd, se voi vaikuttaa asiaan, töissäkäyminen on minulle todella uuvuttavaa ja kun tulen kotiin täytyy päästää aivot narikkaan ja vain olla, hiljaisuudessa ja rauhassa, omiin ajatuksiin vaipuneena. Jos tohotan liikaa, niin en saa yölläkään nukuttua ja unentarve on 9 tuntia/yö, tulee helposti univelkaa.

Tässä oli kyse TERVEISTÄ työssäkäyvistä.

En ole sama vastaaja, mutta mun mielestä ADHD ei ole mikään sairaus, vaan synnynnäinen neurologinen ominaisuus, jonka kanssa vaan pitää elää läpi elämän.

Ja ap:n kysymykseen: 

Olen 38v kolmen lapsen yksinhuoltaja vaativalla uralla. Mulla ja yhdellä lapsella on ADHD. Lasten harrastuksia on joka päivälle, omia sen verran kun ehtii tai jaksaa. 

Mutta joo. Mä ymmärrän oikein hyvin miksi monet ei ehdi tai jaksa tai molempia. Mä en esim. keksi missä kohtaa ehtisin millään lailla alkaa viritellä uutta parisuhdetta, kun ei mulla vaan jää yhtään aikaa arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Tekojääkentät ja luistelukentät

Kymmenet luistelukentät ja 7 tekojääkenttää ympäri Helsingin tarjoavat luistelun ja pelaamisen riemua kaikenikäisille. Luistelukenttien luistelukuntoa voi seurata Ulkoliikunta.fi -karttapalvelusta

Tekojääkentät

Brahenkentän tekojääkenttä

Kontulan liikuntapuiston tekojääkenttä

Käpylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Lassilan liikuntapuiston tekojääkaukalo

Oulunkylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Pukinmäen liikuntapuiston tekojääkaukalo

Rautatientorin tekojääkenttä - Jääpuisto

Luistelukentät

Aino Acktén kentän luistelukenttä  

Akseli Toivosen kentän luistelukenttä

Ala-Malmin liikuntapuiston luistelukenttä

Annalankentän luistelukenttä

Arabianrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Eläintarhan yleisurheilukentän luistelukenttä

Etelä-Haagan kentän luistelukenttä

Herttoniemen liikuntapuiston luistelukenttä

Herttoniemenrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Heteniitynkentän luistelukenttä

Jakomäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kaarelankentän luistelukenttä

Kaisaniemenkentän luistelukenttä

Kallahdenkentän luistelukenttä

Kannelmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kivitorpankentän luistelukenttä

Konalan liikuntapuiston luistelukenttä

Kurkimäen liikuntapuiston luistelukenttä

Köökarinkentän luistelukenttä

Laajasalon liikuntapuiston luistelukenttä

Laajasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Landbonkentän luistelukenttä

Lassilan liikuntapuiston luistelukenttä

Latokartanon liikuntapuiston luistelukenttä

Lauttasaaren liikuntapuiston luistelukenttä

Lehtisaaren kentän luistelukenttä

Malminkartanonkentän luistelukenttä

Maunulankentän luistelukenttä

Meilahden liikuntapuiston luistelukenttä

Mellunmäenkentän luistelukenttä

Metsälänkentän luistelukenttä

Munkkiniemenkentän luistelukenttä

Mustikkamaan liikuntapuiston luistelukenttä

Myllypuron liikuntapuiston luistelukenttä

Ollilankentän luistelukenttä

Paloheinänkentän luistelukenttä

Pihlajamäenkentän luistelukenttä

Pirkkolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pitäjänmäen urheilukentän luistelukenttä

Puistolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pukinmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Puotilankentän luistelukenttä

Roihuvuoren liikuntapuiston luistelukenttä

Ruskeasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Sakarinmäen kentän luistelukenttä

Siltamäen liikuntapuiston luistelukenttä

Tapulikaupungin liikuntapuiston luistelukenttä

Torpparinmäenkentän luistelukenttä

Vesalan liikuntapuiston luistelukenttä

Väinämöisenkentän luistelukenttä

Vierailija kirjoitti:

turhaan amiksille kerrot, että opiskelu on vaativaa ja raskasta. Ne luulevat, että yliopistossa opiskelu on samanlaista kuin ammattikoulussa, eli raahaudut pariksi tunniksi kouluun näpräämään puhelinta. Siksi ne eivät voi tajuta, että työnteko on helppoa (ja siitä saa rahaa ja jää vielä vapaa-aikaakin) opiskeluun verrattuna.

Surullista että ammatillisesta koulutuksesta on tällainen kuva. Meillä on koulussa tiimioppimismalli eli mun (opiskelijan) päivät koostuu palavereissa istumisesta, erilaisten projektien toteuttamisesta/suunnittelusta, oikeasta työn teosta. Puhelinta en katsele koulupäivän aikana ollenkaan, ei ole aikaa sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Sä olet kyllä tehnyt kaikesta itsellesi niin vaikeeta, että ei ihme että arki stressaa.

Miten vaikea on käsittää, että Helsingissä lapsia ei voi päästää itsekseen pyörimään samalla tavoin kuin tuppukylässä?

Tai että Etelä-Suomessa on erilainen ilmasto kuin pohjoisessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Tekojääkentät ja luistelukentät

Kymmenet luistelukentät ja 7 tekojääkenttää ympäri Helsingin tarjoavat luistelun ja pelaamisen riemua kaikenikäisille. Luistelukenttien luistelukuntoa voi seurata Ulkoliikunta.fi -karttapalvelusta

Tekojääkentät

Brahenkentän tekojääkenttä

Kontulan liikuntapuiston tekojääkenttä

Käpylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Lassilan liikuntapuiston tekojääkaukalo

Oulunkylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Pukinmäen liikuntapuiston tekojääkaukalo

Rautatientorin tekojääkenttä - Jääpuisto

Luistelukentät

Aino Acktén kentän luistelukenttä  

Akseli Toivosen kentän luistelukenttä

Ala-Malmin liikuntapuiston luistelukenttä

Annalankentän luistelukenttä

Arabianrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Eläintarhan yleisurheilukentän luistelukenttä

Etelä-Haagan kentän luistelukenttä

Herttoniemen liikuntapuiston luistelukenttä

Herttoniemenrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Heteniitynkentän luistelukenttä

Jakomäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kaarelankentän luistelukenttä

Kaisaniemenkentän luistelukenttä

Kallahdenkentän luistelukenttä

Kannelmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kivitorpankentän luistelukenttä

Konalan liikuntapuiston luistelukenttä

Kurkimäen liikuntapuiston luistelukenttä

Köökarinkentän luistelukenttä

Laajasalon liikuntapuiston luistelukenttä

Laajasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Landbonkentän luistelukenttä

Lassilan liikuntapuiston luistelukenttä

Latokartanon liikuntapuiston luistelukenttä

Lauttasaaren liikuntapuiston luistelukenttä

Lehtisaaren kentän luistelukenttä

Malminkartanonkentän luistelukenttä

Maunulankentän luistelukenttä

Meilahden liikuntapuiston luistelukenttä

Mellunmäenkentän luistelukenttä

Metsälänkentän luistelukenttä

Munkkiniemenkentän luistelukenttä

Mustikkamaan liikuntapuiston luistelukenttä

Myllypuron liikuntapuiston luistelukenttä

Ollilankentän luistelukenttä

Paloheinänkentän luistelukenttä

Pihlajamäenkentän luistelukenttä

Pirkkolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pitäjänmäen urheilukentän luistelukenttä

Puistolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pukinmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Puotilankentän luistelukenttä

Roihuvuoren liikuntapuiston luistelukenttä

Ruskeasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Sakarinmäen kentän luistelukenttä

Siltamäen liikuntapuiston luistelukenttä

Tapulikaupungin liikuntapuiston luistelukenttä

Torpparinmäenkentän luistelukenttä

Vesalan liikuntapuiston luistelukenttä

Väinämöisenkentän luistelukenttä

Oletko käynyt katsomassa onko noilla nyt oikeasti jäätä? Tai tiedät että noilla on ollut jäätä viimeisten vuosien aikana?

Ja ihan tiedoksi että vaikka olisi kenttä, siellä voi olla lätkänpelaajien vuoro, eikä sinne voi mennä tyttöjen kanssa luistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

turhaan amiksille kerrot, että opiskelu on vaativaa ja raskasta. Ne luulevat, että yliopistossa opiskelu on samanlaista kuin ammattikoulussa, eli raahaudut pariksi tunniksi kouluun näpräämään puhelinta. Siksi ne eivät voi tajuta, että työnteko on helppoa (ja siitä saa rahaa ja jää vielä vapaa-aikaakin) opiskeluun verrattuna.

Surullista että ammatillisesta koulutuksesta on tällainen kuva. Meillä on koulussa tiimioppimismalli eli mun (opiskelijan) päivät koostuu palavereissa istumisesta, erilaisten projektien toteuttamisesta/suunnittelusta, oikeasta työn teosta. Puhelinta en katsele koulupäivän aikana ollenkaan, ei ole aikaa sellaiseen.

Jos ainoa saavutus elämässä on maisterin paperit niin siinä helposti käy niin, että niistä tehdään isompi numero kuin ne onkaan, juuri muiden opintoja mollaamalla.  Nämä on näitä samoja kavereita jotka työpaikalla eivät tervehdi muuta kuin organisaatiossa samalla tasolla tai ylempänä olevia. Kiipijöinä päätyvät yleensä johonkin middle managementtiin ihastelemaan titteliään käyntikortissa ja ovenpielessä, itselle liian vaativiin tehtäviin koska ei osata käsitellä kokonaisuuksia joihin managementissa oleellisena osana kuuluu ne samat alaiset, joita ei viitsitä edes tervehtiä.

Mä olen lapseton nelikymppinen, jolla ei ole edes lemmikkejä, mutta olen ihan loppu työni kanssa. Yhden burnoutin olen jo aiemmin kokenutkin. Olen it-alalla, koodari / ohjelmistoarkkitehti suuressa kv. yrityksessä. 

Tahti on aivan hullu nykyisin: nytkin teen 4:ää eri agile  / scrum projektia yhtä aikaa. Jokaisesta on päivittäiset daily-palaverit joissa käydään läpi mitä eilisen jälkeen on saanut aikaan, ja kun tosiaan päivät pitää jakaa neljän projektin kesken, mistään ei tulisi mitään, jos en jatkaisi työpäivää työstä lähdettyäni 4-6 tunnilla kotona. Viikonlopuistakin menee aina vähintään toinen päivä työn parissa, joskus molemmat. Jatkuvasti on päällä tiukat deadlinet ja ainainen riittämättömyyden tunne, vaikka toisaalta ymmärrän että vika EI ole minussa ja myös uuvahtaneissa kollegoissani jotka saikuttaakin usein, vaan epäinhimilliseksi menneessä työelämässä. 

Mitä tulee noihin nukkumisiin, kuntoiluihin ja terveellisiin syömisiin, niin itse en ole aikoihin jaksanut niistäkään välittää. Aikoinaan olin kyllä vähän oikein terveysintoilijakin, eikä se burnoutilta suojellut. Sittemmin on aina mennyt niin, että kun paha stressikausi tulee, ruokavalioksi muodostuu pizza, kebab, energiajuoma ja keskikalja sekä unilääkkeet + rauhoittavat. Niillä olen pärjäillyt, toivoen että pian taas tulisi helpompi kausi. Nyt kyllä tsaas ollut maaliskuulta asti yhtä hullunmyllyä, enkä ole saanut edes kesälomaa pitää.

no onko pakko kaikki sosiaalisessa mediassa huutaa omasta elämästä ja sitte ruveta jeesustelemaan aläkää olokaa niinkuin lystää mitä se muille kuuluu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Tekojääkentät ja luistelukentät

Kymmenet luistelukentät ja 7 tekojääkenttää ympäri Helsingin tarjoavat luistelun ja pelaamisen riemua kaikenikäisille. Luistelukenttien luistelukuntoa voi seurata Ulkoliikunta.fi -karttapalvelusta

Tekojääkentät

Brahenkentän tekojääkenttä

Kontulan liikuntapuiston tekojääkenttä

Käpylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Lassilan liikuntapuiston tekojääkaukalo

Oulunkylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Pukinmäen liikuntapuiston tekojääkaukalo

Rautatientorin tekojääkenttä - Jääpuisto

Luistelukentät

Aino Acktén kentän luistelukenttä  

Akseli Toivosen kentän luistelukenttä

Ala-Malmin liikuntapuiston luistelukenttä

Annalankentän luistelukenttä

Arabianrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Eläintarhan yleisurheilukentän luistelukenttä

Etelä-Haagan kentän luistelukenttä

Herttoniemen liikuntapuiston luistelukenttä

Herttoniemenrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Heteniitynkentän luistelukenttä

Jakomäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kaarelankentän luistelukenttä

Kaisaniemenkentän luistelukenttä

Kallahdenkentän luistelukenttä

Kannelmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kivitorpankentän luistelukenttä

Konalan liikuntapuiston luistelukenttä

Kurkimäen liikuntapuiston luistelukenttä

Köökarinkentän luistelukenttä

Laajasalon liikuntapuiston luistelukenttä

Laajasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Landbonkentän luistelukenttä

Lassilan liikuntapuiston luistelukenttä

Latokartanon liikuntapuiston luistelukenttä

Lauttasaaren liikuntapuiston luistelukenttä

Lehtisaaren kentän luistelukenttä

Malminkartanonkentän luistelukenttä

Maunulankentän luistelukenttä

Meilahden liikuntapuiston luistelukenttä

Mellunmäenkentän luistelukenttä

Metsälänkentän luistelukenttä

Munkkiniemenkentän luistelukenttä

Mustikkamaan liikuntapuiston luistelukenttä

Myllypuron liikuntapuiston luistelukenttä

Ollilankentän luistelukenttä

Paloheinänkentän luistelukenttä

Pihlajamäenkentän luistelukenttä

Pirkkolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pitäjänmäen urheilukentän luistelukenttä

Puistolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pukinmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Puotilankentän luistelukenttä

Roihuvuoren liikuntapuiston luistelukenttä

Ruskeasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Sakarinmäen kentän luistelukenttä

Siltamäen liikuntapuiston luistelukenttä

Tapulikaupungin liikuntapuiston luistelukenttä

Torpparinmäenkentän luistelukenttä

Vesalan liikuntapuiston luistelukenttä

Väinämöisenkentän luistelukenttä

Oletko käynyt katsomassa onko noilla nyt oikeasti jäätä? Tai tiedät että noilla on ollut jäätä viimeisten vuosien aikana?

Ja ihan tiedoksi että vaikka olisi kenttä, siellä voi olla lätkänpelaajien vuoro, eikä sinne voi mennä tyttöjen kanssa luistelemaan.

No säät on mitä on, mutta ei sulan maan aikana luistella tarvitsekaan. Siinä oli linkkikin avuksesi, mistä jäätilanteen voi tarkistaa. Oletko jotenkin autistinen vai miksi tämä jääkysymys on nyt sinulle näin ylitsepääsemätön ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Tekojääkentät ja luistelukentät

Kymmenet luistelukentät ja 7 tekojääkenttää ympäri Helsingin tarjoavat luistelun ja pelaamisen riemua kaikenikäisille. Luistelukenttien luistelukuntoa voi seurata Ulkoliikunta.fi -karttapalvelusta

Tekojääkentät

Brahenkentän tekojääkenttä

Kontulan liikuntapuiston tekojääkenttä

Käpylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Lassilan liikuntapuiston tekojääkaukalo

Oulunkylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Pukinmäen liikuntapuiston tekojääkaukalo

Rautatientorin tekojääkenttä - Jääpuisto

Luistelukentät

Aino Acktén kentän luistelukenttä  

Akseli Toivosen kentän luistelukenttä

Ala-Malmin liikuntapuiston luistelukenttä

Annalankentän luistelukenttä

Arabianrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Eläintarhan yleisurheilukentän luistelukenttä

Etelä-Haagan kentän luistelukenttä

Herttoniemen liikuntapuiston luistelukenttä

Herttoniemenrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Heteniitynkentän luistelukenttä

Jakomäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kaarelankentän luistelukenttä

Kaisaniemenkentän luistelukenttä

Kallahdenkentän luistelukenttä

Kannelmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kivitorpankentän luistelukenttä

Konalan liikuntapuiston luistelukenttä

Kurkimäen liikuntapuiston luistelukenttä

Köökarinkentän luistelukenttä

Laajasalon liikuntapuiston luistelukenttä

Laajasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Landbonkentän luistelukenttä

Lassilan liikuntapuiston luistelukenttä

Latokartanon liikuntapuiston luistelukenttä

Lauttasaaren liikuntapuiston luistelukenttä

Lehtisaaren kentän luistelukenttä

Malminkartanonkentän luistelukenttä

Maunulankentän luistelukenttä

Meilahden liikuntapuiston luistelukenttä

Mellunmäenkentän luistelukenttä

Metsälänkentän luistelukenttä

Munkkiniemenkentän luistelukenttä

Mustikkamaan liikuntapuiston luistelukenttä

Myllypuron liikuntapuiston luistelukenttä

Ollilankentän luistelukenttä

Paloheinänkentän luistelukenttä

Pihlajamäenkentän luistelukenttä

Pirkkolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pitäjänmäen urheilukentän luistelukenttä

Puistolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pukinmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Puotilankentän luistelukenttä

Roihuvuoren liikuntapuiston luistelukenttä

Ruskeasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Sakarinmäen kentän luistelukenttä

Siltamäen liikuntapuiston luistelukenttä

Tapulikaupungin liikuntapuiston luistelukenttä

Torpparinmäenkentän luistelukenttä

Vesalan liikuntapuiston luistelukenttä

Väinämöisenkentän luistelukenttä

Oletko käynyt katsomassa onko noilla nyt oikeasti jäätä? Tai tiedät että noilla on ollut jäätä viimeisten vuosien aikana?

Ja ihan tiedoksi että vaikka olisi kenttä, siellä voi olla lätkänpelaajien vuoro, eikä sinne voi mennä tyttöjen kanssa luistelemaan.

Mun lapsi pääsi viime talvena kerran luistelemaan Meilahden kentälle. Edellisenä talvena kaksi kertaa. Nyt ei ole tietenkään jäätä, kun lämpöä on ollut parhaimmillaan plus 8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.

En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.

Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.

No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.

Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.

Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.

Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.

Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.

Miksi perustaitoja pitää opetella ihan "koulussa"? Ennen pennuille laitettiin 3v:nä luistimet jalkaan ja he alkoivat luistelemaan. Ei siinä kouluja tarvittu:D Eri asia sitten jos vanhemmat (!) halusivat lapsestaan ammattiluistelijan mutta näin oli ehkä 1/100000. Uimakouluun joo menee useimmat lapset, osa kesämökin paikkakunnalla kesäloman aikana, osa lähimmässä uimahallissa. Olisko tuo ollut 10x? Hirveä rasite jos vielä itsekin kävi samalla uimassa oman kunnon takia.

Kouluikäiset kävi meillä jo itsekseen uimassa, luistelemassa ja muissakin treeneissä. Tästä syystä esim jääkiekkoa ei harrastettu koska kamojen piti kulkea bussissa tai fillarin tarakalla. Oppivat omatoimisiksi samalla.

Helsingissä on jäätä vain halleissa.

Eikä harrastuksiin voi laittaa yksin.

Onhan tuossa jää välillä rautatientorillakin, puhumattakaan joka urheilukentästä tai hyvänä talvena myös merestä. Meinasitko pitää penskaasi kädestä kiinni vielä työelämässäkin? Entäs sitten kun sinusta aika jättää, mitenhän se sitten pärjää? 

Ei ole urheilukentillä jäätä. Joskus on. Eikä kaikki asu rautatieaseman vieressä, eikä alle kouluikäisiä voi päästää yksin, vaikka aduisikin

Tekojääkentät ja luistelukentät

Kymmenet luistelukentät ja 7 tekojääkenttää ympäri Helsingin tarjoavat luistelun ja pelaamisen riemua kaikenikäisille. Luistelukenttien luistelukuntoa voi seurata Ulkoliikunta.fi -karttapalvelusta

Tekojääkentät

Brahenkentän tekojääkenttä

Kontulan liikuntapuiston tekojääkenttä

Käpylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Lassilan liikuntapuiston tekojääkaukalo

Oulunkylän liikuntapuiston tekojääkenttä

Pukinmäen liikuntapuiston tekojääkaukalo

Rautatientorin tekojääkenttä - Jääpuisto

Luistelukentät

Aino Acktén kentän luistelukenttä  

Akseli Toivosen kentän luistelukenttä

Ala-Malmin liikuntapuiston luistelukenttä

Annalankentän luistelukenttä

Arabianrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Eläintarhan yleisurheilukentän luistelukenttä

Etelä-Haagan kentän luistelukenttä

Herttoniemen liikuntapuiston luistelukenttä

Herttoniemenrannan liikuntapuiston luistelukenttä

Heteniitynkentän luistelukenttä

Jakomäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kaarelankentän luistelukenttä

Kaisaniemenkentän luistelukenttä

Kallahdenkentän luistelukenttä

Kannelmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Kivitorpankentän luistelukenttä

Konalan liikuntapuiston luistelukenttä

Kurkimäen liikuntapuiston luistelukenttä

Köökarinkentän luistelukenttä

Laajasalon liikuntapuiston luistelukenttä

Laajasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Landbonkentän luistelukenttä

Lassilan liikuntapuiston luistelukenttä

Latokartanon liikuntapuiston luistelukenttä

Lauttasaaren liikuntapuiston luistelukenttä

Lehtisaaren kentän luistelukenttä

Malminkartanonkentän luistelukenttä

Maunulankentän luistelukenttä

Meilahden liikuntapuiston luistelukenttä

Mellunmäenkentän luistelukenttä

Metsälänkentän luistelukenttä

Munkkiniemenkentän luistelukenttä

Mustikkamaan liikuntapuiston luistelukenttä

Myllypuron liikuntapuiston luistelukenttä

Ollilankentän luistelukenttä

Paloheinänkentän luistelukenttä

Pihlajamäenkentän luistelukenttä

Pirkkolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pitäjänmäen urheilukentän luistelukenttä

Puistolan liikuntapuiston luistelukenttä

Pukinmäen liikuntapuiston luistelukenttä

Puotilankentän luistelukenttä

Roihuvuoren liikuntapuiston luistelukenttä

Ruskeasuon liikuntapuiston luistelukenttä

Sakarinmäen kentän luistelukenttä

Siltamäen liikuntapuiston luistelukenttä

Tapulikaupungin liikuntapuiston luistelukenttä

Torpparinmäenkentän luistelukenttä

Vesalan liikuntapuiston luistelukenttä

Väinämöisenkentän luistelukenttä

Oletko käynyt katsomassa onko noilla nyt oikeasti jäätä? Tai tiedät että noilla on ollut jäätä viimeisten vuosien aikana?

Ja ihan tiedoksi että vaikka olisi kenttä, siellä voi olla lätkänpelaajien vuoro, eikä sinne voi mennä tyttöjen kanssa luistelemaan.

No säät on mitä on, mutta ei sulan maan aikana luistella tarvitsekaan. Siinä oli linkkikin avuksesi, mistä jäätilanteen voi tarkistaa. Oletko jotenkin autistinen vai miksi tämä jääkysymys on nyt sinulle näin ylitsepääsemätön ongelma?

Jos haluaa helsinkiläiselle lapselleen jonkinlaisen luistelutaidon, ainoa keino hankkia se, on juurikin se luistelukoulu hallissa.

Ei tämä minulla ongelma ole. Jotkut vain ei millään meinaa tajuta tätä.